huhtimammat perjantaihin!!

Vihdoinkin kotona taas!

Suloinen tyttäremme näki päivänvalon tiistaina 18.4.06 klo 18.06 käynnistyksen tuloksena. Painoa neidillä oli kertynyt 3730g ja 51cm pituutta.



Synnytys oli nopea, tosin supistusten alkaminen hiukan kesti, kun laitettiin niitä muruja kohdun suulle, ensimmäinen aamulla 8.30 ja toinen 12 aikoihin jolloin pikkuhiljaa supparit alkoivat. Kolmen aikoihin supistukset olivat jo kipeitä ja niitä tuli hyvään tahtiin, sain juosta vessassa ja pyysinkin peräruisketta. Ilmoitin myös halusta saada spinaali puudutuksen..

No peräruiskeen jälkeen huomasin jo pöntöllä, kovaa painon tunnetta ja jouduin pytyltä nousemaankin ylös, jotta pystyin kontroloimaan ponnistusta kohdunsuu oli auki 4cm. Menimme miehen kanssa synnytyshuoneelle, jota oli siivottu edellisen synnytyksen jäljiltä ja kätilökin oli uusi, joka jatkoi minun synnytyksen kanssa heti suoriltaan. Olin jo tosi kipeä ja supistukset tuli tauotta, nooooh kätilö sanoi tilanneensa anestialääkärin laittamaan puudutuksen ja katsoi kohdunsuun tilanteen, joka olikin kaikkien hämmästykseksi auki ja puudutuksen sijaan sainkin seuraavalla supparilla ponnistaa vauvan ulos, joka tulikin sitten samoin tein..Ponnistusvaiheen kestäessä 3min.

Synnytys oli rankka, nopea ja kipeä, mutta kyllä kannatti..Synnytyksen kestoksi tuli sitten 3 tuntia. Vauva-arki on lähtenyt hyvin käyntiin, tänään pääsimme kotiin neidin kanssa, uunituore isäkin on onnesta ymmyrkäisenä liki 500 digikuvaa koneella;-)) Maito on nousussa ja aikamoisena Dolly Partonina tässä mennään..Vatsallaan on ihana nukkua ja olo tuntuu PALJON pienemmältä, vaikka mahaa kyllä on vielä vaikka muille jakaa;-)



Onnea kaikille vauvan hakeneille ja hakua odottaville!!!



Ponnari rv 0 ja pieni prinsessa 3vrk

Niinhän siinä sitten kävi, että lähdimme vauvanhakureissulle maanantai-iltana vähän ennen puolta yötä. Terve tyttövauva syntyi klo 3.59, painoi 4100g, pituutta 51cm ja viikot 41+6. Aamulla minulla olisi ollut yliaikakontrolli ja luultavasti käynnistys... mikä huvittavin yhteensattuma, itse olen syntynyt samalla " taktiikalla" samassa sairaalassa 26v sitten - eli vietämme typyn kanssa synttäreitä samana päivänä!



Synnytyksestä tässä niille joita kiinnostaa... tosi hyvin meni vaikka ennakkoon pelkäsin edellisen perusteella. Limatulppaahan oli vuotanut jo muutamana päivöänä, maanantaina ihan jatkuvasti, ja alamahaa juili silloin tällöin. En kuitenkaan pitänyt tuntemuksia " oikeina supistuksina" koska ne eivät kovettaneet mahaa laisinkaan - vain jomottelivat. Kuitenkin 22 aikaan bongasin yli 1min kestävän napakan jomotuksen, ja otin huvokseni aikaa jos tulisi toinen - ja sain huomata että niitä tuli ihan säännöllisesti 10min välein. Yritin mennä nukkumaan mutten onnistunut niitä pähkäillessäni... mies kyllä nukahti :) 23 maissa mittailin puhelimen sekuntikellolla välejä puolisen tuntia ja kun tulivat koko ajan tiuhempaan ja kestivät yli 1min, herätin miehen ja sanoin että jos lähdettäisiin matkaan, pelkäsin odottaa vesien menoa. Vähän ennen puolta yötä lähdettiin sitten. Tasan 0.00 mies toivotti hyvää syntymäpäivää :) Matkalla supistukset voimistuivat ja tihenivät 2-3min välein - en uskaltanut kertoa miehelle tätä... noin klo 1 oltiin sairaalassa, käveltiin parkkipaikalta ensiavun kautta toiseen päähän sairaalaa. supistukst olivat siis ihan siedettäviä. SVO:lla todettiin kaulan hävinneen ja kohdunsuun olevan 4-5cm auki. Lähdettiin saliin, oli yön ainoa synnyttäjä. Alkuvalmisteluiden jälkeen mies jäi täyttämään ammetta, minä kävelin kuuma kaurapussi alamahalla kätilön kanssa hakemaan yöpalaa. Kun saatiin eväät kasaan ja lähdettiin takaisin saliin, lapsivedet menivät. Siitä alkoivatkin KIVUT, kello oli 2.30. Ammeeseen en enää päässyt, kätilä tutki ja totesi paikkojen olevan 8cm auki. Tutkimus selällään maaten, vaikkei kauaa kestänyt, oli kauhein kokemus..... vauva laskeutui vasta vesien mentyä ylhäisestä asemastaan ja painoi sanoinkuvaamattomasti häntäluun- peräsuolen seutuun eikä selinmakuu ollut todellakaan minun hommani siinä vaiheessa! Sitten pääsin suihkuun, missä olinkin aina ponnistusvaiheen alkuun saakka. Roikuin suihkutangossa, suihkuttelin kuumalla selkää ja mies käsisuihkulla mahaa supistuksen aikana. Aquarakkuloita laitettiin parikymmentä muutamaan eri otteeseen alamahaan ja selkään, auttoivat kipuun mutta paineen tunne peräpäässä jatkui. 3.20 kätilö tutki ja totesi olevan n.10cm auki, hieman pehmeää reunaa jäljellä ja antoi " ähkimisluvan." Siellä suihkussa sitten yritin hieman työntää paineentunnetta vastaan ja se helpottikin, vaikka aluksi tuntui kamalalta. 20min jälkeen kätilö pyysi koittamaan jakkaraa, menin kuitenkin aluksi polvilleen lattialle ja nojasin sängynreunaan, revin miestä t-paidasta supistusten aikana ja välillä huilasin tyynyyn nojaten. Kätilö pyysi sitten siirtymään jakkaralle että saataisiin ponnistukset oikeaan suuntaan, siirtymiset olivat minusta kauheita koska tuntui kuin kaikki alamahan ja jalkojen hermot olisivat pinteessä ja asennon vaihtaminen oli tuskaa. Kannatti kuitenkin, sillä jakkaralla viimein löytyi työntösuunta, vaikka sen hakeminen ottikin oman aikansa ja supistuksensa. Viimein vauvan pää alkoi tuntua kirvelevänä ja repivänä ja sain puhtia työntöjen loppuihinkin. Vähän nenäsuihketta annettiin avuksi, kun itse arvelin supistusten olevan vähän liian ponnettomia. Vauva syntyi lopuksi tosi hienosti, huusi heti tullessaan maailmaan. Napanuora oli taas aika lyhyt, muttei onneksi kiertynyt tällä kertaa mihinkään. Ponnistusvaiheen kestoksi laitettiin virallisesti 19min. Olin varma, että repesin taas pahasti - tunne oli sellainen jo työntäessä, samoin vielä kun istukka oli syntynyt ja kätilö tarkisti tilannetta mutta todella suuri yllätys oli että paikkojen korjailuun tarvittiin vain 3 tikkiä!



Sain siis toivomani luomusynnytyksen ja selvisin kuin selvisinkin ilman vakavia vaurioita tällä kertaa vaikka vauva oli yli 800g isompi kuin edellinen. Todella iloinen olin että pystyin synnyttämään jakkaralla, koska sängyllä makuu oli aivan kamalaa. Miehestä oli myös tällä kertaa paljon enemmän apua kuin viimeksi, samoin kätilö oli todella ammattimainen ja luonteva.



Nyt olemme kotona jo, tulimme eilen illalla. Imetys ei ole lähtenyt aivan toivotulla tavalla käyntiin, maito ei ole kunnolla noussut ja lisämaitoakin olen joutunut antamaan pari kertaa vrk:ssa ja univelkaa on melkoisesti. Toivottavasti kuitenkin nyt viikonlopun aikana maidontulo kiihtyisi ja vauvakin alkaisi nukkumaan. Laitoksella saatiin kunnia olla taas itkuisimman ja vaikeimmin rauhoiteltavan vauvan vanhempia... Isoveli on ollut tosi reipas, vaikka äiti onkin lähinnä vaihtanut kylkeä sängyssä ja rääkännyt tissejään. Mitä hommaa nyt pitää mennä juuri jatkamaan...



Tsemppiä kaikille odottajille ja muille nyyttinsä jo noutaneille! Palataan asiaan kun elämä vähän rauhoittuu...



eikkuli rv 0 & typy 3vrk

Ihanaa, teillä on pienet nyytin kotona! Kiva oli lukea synnytyksestä. Perästä tullaan pikuhiljaa. Vaikka limatulppa lähti mulla jo pari päivää sitten, mitään ei tapahdu..Pakko vaan odottaa. Anoppi sanoi juuri tänään et eiköhän me jakseta vielä vähänaikaa, kun ollaan jo 9 kk jaksettu! Niinpä niin..Totta jo sana. Puhelin vaan soi kokoajan, ja aina joku kyselee, et onko mitään.. Oho, mut nyt on kädet ja naama veressä, taitaa nenä vähän vuotaa.. Palataan.





Annmii 39+3

Onnea taas uusille aideille ja vauvoille!!!



Nyt tulee ehka tosi tyhma kysymys, mutta olen tassa lahiminuutteina alkanut karsimaan hirvittavista viiltavista kivuista hapyluussa ja nivusissa, ja nyt sitten aloinkin panikoimaan etta entas jos ne onkin supistuksia ja ensikertalaisena en niita tunnista?! Vai onko tama ihan tyhmaa huolestumista, tunnistaako ne oikeat varmasti?! Ei naita kipuja mitenkaan saannollisesti tule, enka ole kylla tuntevinani vatsan kovettumista, mutta niin akillisia ja hengensalpaavia ja jalat alta vievia nama kivut ovat etta alkoi vahan mietityttamaan. Osaako kukaan neuvoa?! Vauvan liikkeet kylla tuntuvat aika aktiivisina, etta ehka se on vain vauvan liikkumista alaspain joka painaa johonkin hermoon tai jotain... Olen pysynyt tahan saakka niin rauhallisena tasta synnytyksen lahestymisesta, ja nyt alkoi vahan jannittaa! Lisaksi vahan vilustuttaa ja tuntuu etta on painetta perasuolen lahella - ovatko oikeita oireita? Vai olenko vahan hysteerinen...?



Neuvoja otettaisiin mielellaan vastaan - jos joku viela kymmenelta Suomenaikaan roikkuu taalla palstalla!



Palailenpa myohemmin...



Lumsku 39+1

Minullakin on ollut samanlaisia oireita, ei tosin kovin rajuja. Lohdutukseksi olen saanut neuvoja (ensisynnyttäjä kun olen) että synnytyssupparit ovat kyllä niin kovia ettei jää epäselväksi. Tarkkeile kumminkin muuttuvatko! Ihanaahan olisi jos pääsisit alkuun:)



Huhti 39+1

Lumsku...luulen että ne liittyy vauvan laskeutumiseen. vauva saattaa päällään pukata aina vain alemmaks ja saattaa tehdä kipeääkin.



Kyllä sä sitten tajuut kun ne oikeet supistukset tulee, ovat säännöllisiä ja kestävät pidempään. mutta tarkkailehan tilannetta. jospa piankin!

Ihania vauvantuoksuisia hetkiä teille!!



Minulle se pukkaa uutta vauvakuumetta,kun nuo tuhisevat ja puhisevat pikkuiset ovat niiiiin ihania!!!

Mies ei tosin oikein lämpene ajatukselle=D



Niksu ja poika kohta 1KK