Lue keskustelun säännöt.
Osaako joku enkeleihin uskova/henkiolentoihin muuten vain perehtynyt auttaa
28.03.2018 |
Ihan alkuun pakko sanoa, että olen ollut tähän asti kirkosta eronnut ateisti enkä ole koskaan ollut erityisemmin kiinnostunut tällaisista asioista tai edes hakenut tietoa mistään enkeleistä tms. Toissa yönä koin kuitenkin todella, todella kummallisen yliluonnolliselta tuntuvan kokemuksen joka pisti pääni aivan sekaisin ja olen nyt lähes varma (vaikkakin äärimmäisen hämmentynyt) että kohtasin jonkin henkiolennon/hengen eikä se ollut mitään tavallista unta. Tiedän että kuulostan hullulta ja olen sitäkin miettinyt voinko olla sekoamassa (jos olisin tai jos minulle olisi puhkeamassa joku sairaus, tajuaisinko sitä edes itse...?) mutta tässä on nyt käynyt juuri niin klassisesti, että "uskon sitten kun itse omin silmin näen." Jos joku osaa mitenkään auttaa tai tietää näistä asioista, niin olisin enemmän kuin kiitollinen avusta. En tarvitse tuomitsemista tai epäilyjä, sillä epäilen tätä itsekin. Olen itse ollut tähän asti todella kyyninen ja pitänyt itseäni älykkäänä ihmisenä, mutta jotenkin tämän tunteen rinnalla en vain tarvitse muistutusta tieteestä tai edes järjestä. Entäpä jos ne eivät edes mitenkään poissulje toisiaan? Entä, jos tiede ei vain pysty tutkimaan näitä asioita tarpeeksi?
Noh, sitten asiaan. Heräsin aamuyöllä noin viiden aikaan unihalvauksen kaltaiseen tilaan (tiedän mitä ne ovat, olen kokenut halvauksen kerran ennenkin ilman mitään hengellistä) ja näin että ihmismäinen, outo "sumuinen" hahmo piti jaloistani kiinni ja teki jalkapohjilleni jotain kivuliasta. Hahmo lausui ääneen joitakin outoja runoja/loitsuja kielellä jota en täysin ymmärtänyt, ja selvästi yritti pitää minua paikallani jotta en liikkuisi tai jotta kuuntelisin "loitsua" paremmin. Menin täydelliseen paniikkiin ja yritin huutaa apua, en pystynyt liikkumaan enkä huutamaan ja koin aitoa kauhua (tiedän, että juuri nämä ovat niitä unihalvauksen tunnusmerkkejä). Hahmon/olennon puheissa toistui mm. sana manala, mikä pelotti aivan valtavasti. En keksinyt mitään muutakaan, joten lopulta aloin vaistomaisesti "rukoilemaan" mielessäni että tuo hetki loppuisi vaikka en tietenkään pystynyt oikeasti sanomaan mitään. Pian tämän jälkeen hahmo kuitenkin muuttui jotenkin turvallisemmaksi, ja se näytti eräältä tutulta ihmiseltä mutta ei kuitenkaan ollut hän. Ainoastaan näytti tältä tutulta. Yritin halata hahmoa ja puhua hänelle siitä miten minua pelottaa, mutta olento ikään kuin vain antoi minun halata itseään mutta katsoi minusta "ohi", eikä kommunikoinut sillä tapaa kuten ihmiset kommunikoivat. Välittömästi rauhoituttuani hahmo katosi ja tipuin takaisin unen tilaan, mutta olin herätessäni edelleen aivan peloissani ja ihmeissäni. Mahani oli sekaisin ja tunsin monta tuntia kipua jalkapohjissa, juuri niissä kohdissa joihin tämä olento/mikä ikinä olikaan minua koskenut. Tiedän että tätä ei voi järjellä selittää, mutta mitä ihmettä tässä oikein tapahtui? Oliko se henki/demoni/enkeli ja mitä eroa näillä on? Voiko enkeli näyttää muulta kuin enkeliltä, ja voiko paha henki esittää myös halutessaan hyväntahtoista? Mistä erottaa hyvän ja pahan, tai tavallisen hengen ja enkelin?! En tiedä mitä tässä pitäisi ajatella, kirjaudunko suoraan jonnekin osastolle... Niin ja olin aivan selvinpäin enkä syö mitään lääkkeitä. Olen mieleltäni terve ihminen mutta kieltämättä aina ollut hyvin herkkä. En tule koskaan unohtamaan tuota öistä kokemusta.
Kommentit (67)
Alfa TV:llä eilen joku tyyppi väitti pokkana että arkkienkeli Mikael halusi että hänet julistetaan apostoliksi. Nauroin niin että kyyneleet valuivat. Ihmiset ovat oikeasti hulluja kun tuollaiselle annetaan televisioaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis... ettehän te nyt voi olla tosissanne noitten henkien ja demonienne kanssa?
Miksi ette ymmärrä että niitä ei ole olemassa? Minulle ja muille on päivänselvää tämä.
Olin ihan samaa mieltä itsekin tähän asti, ja tässä kuukauden sisällä olen nauranut yliluonnollisiin asioihin uskoville ihmisille. Mutta tuon yön jälkeen ei oikeasti enää naurata. En siis ymmärrä tuota "faktaksi" enää siksi, että kokemus jonkun yliluonnollisen läsnäolosta oli niin vahva ja havaitsin sen itse, omin aistein. En osaa enää perustella, miksei jotain muuta voisi tosiaan olla olemassa. Miten se riittäisi todisteeksi, että me ihmiset, mahdollisesti mistään mitään tietämättömät, emme osaa jotain nähdä tai selittää? Entä jos meidän kapasiteettimme tutkia ja ymmärtää ei riitä alkuunkaan sille, mitä pitäisi tutkia? Entä jos nöyrrymme näiden asioiden edessä vasta kuoleman jälkeen, kun meidät pakotetaan näkemään jonkinlainen suurempi kokonaisuus? Mistäpä me tietäisimme mitään varmaksi, vain omien kokemuksiemme ja ehkä ihan naurettavan epätiedostavien ihmisaistiemme perusteella. En itse ainakaan uskalla väittää enää mitään mistään, kun en oikeasti voi tietää. Ap
ei hyvät taivaan enkelit ole pelottavia, tai jos on niin ne kuitenkin selvästi ovat valkeuden enkeleitä. Tuo oli paha. Ainoastaan Jeesuksen huutaminen apuun ääneen tuossa hetkessä auttaa. Huudat täysillä Jeesuksen Kristuksen nimessä ,mene pois! ja huudat Jeesusta apuun niin kauan kuunnes rauha saapuu. Ja rukoilet joka ilta nyt iltarukouksen jossa pyydät Jeesuksen apua ja suojelua kotiisi ja unesi ylle. Parasta olisi kun tulisit uskoon oikeasti eli alat käydä hengellisissä tilaisuuksissa, luet Raamattua, kannat ristiä, ja laulat virsiä, ylistyslauluja.
On mahdollista että joku tuttusi tai entinen tuttu on sekaantunut woodoohon, ja manannut yllesi kirouksen ja tuo oli sen ilmentymä, ja se yritti tuoda sinulle sairauksia jaklkoihisi. Oletko riidoissa jonkun kanssa, vienyt jonkun poikakaverin, työn tms? Selvitä välisi vihamiestesi kanssa, ehkä joku kantaa sinulle kaunaa?
Ihan selvästi tämäkin ketju kertoo että avohoidon toimenpiteet eivät ole riittäviä.
Vierailija kirjoitti:
ei hyvät taivaan enkelit ole pelottavia, tai jos on niin ne kuitenkin selvästi ovat valkeuden enkeleitä. Tuo oli paha. Ainoastaan Jeesuksen huutaminen apuun ääneen tuossa hetkessä auttaa. Huudat täysillä Jeesuksen Kristuksen nimessä ,mene pois! ja huudat Jeesusta apuun niin kauan kuunnes rauha saapuu. Ja rukoilet joka ilta nyt iltarukouksen jossa pyydät Jeesuksen apua ja suojelua kotiisi ja unesi ylle. Parasta olisi kun tulisit uskoon oikeasti eli alat käydä hengellisissä tilaisuuksissa, luet Raamattua, kannat ristiä, ja laulat virsiä, ylistyslauluja.
On mahdollista että joku tuttusi tai entinen tuttu on sekaantunut woodoohon, ja manannut yllesi kirouksen ja tuo oli sen ilmentymä, ja se yritti tuoda sinulle sairauksia jaklkoihisi. Oletko riidoissa jonkun kanssa, vienyt jonkun poikakaverin, työn tms? Selvitä välisi vihamiestesi kanssa, ehkä joku kantaa sinulle kaunaa?
Mitä on se "oikeasti uskoon tuleminen"? Onko sillä oikealla uskolla toisaalta edes tekemistä noiden kuvailemiesi käytännön asioiden kanssa, onko se siis OLENNAISTA uskon kannalta, kannanko ristiä tai käynkö tilaisuuksissa? Jos usko on sydämessä, onko sillä merkitystä tunnustanko sitä rituaaleilla tai kuulumalla kirkkoon tms? En siis ihan oikeasti tiedä/ymmärrä näiden tarkoitusta täysin ja siksi kyselen. Olen tähän asti ajatellut että en tarvitse uskontoa, vaan ennemminkin tarvitsen uskoa. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, eikö?
Mitä tulee noihin vihamiehiin, niin sellainen kyllä löytyy pahinta laatua... kyseinen tyyppi höpisee usein kaikkea tuollaista kummallista ja hengellistä, hänen puheissaan toistuu demonit ja kiroukset yms. mutta olen ajatellut että hän on ehkä päästään sairas yhdistettynä erittäin vilkkaaseen mielikuvitukseen. Ehkä jokin ihan, ihan pieni osa minusta joskus pelkää että niissä puheissa olisi perää (henkilö itse uskoo jopa yliluonnollisiin kykyihinsä mutta olen ajatellut että hänellä on vain narsistisia suuruudenhulluja kuvitelmia itsestään) mutta oli miten oli, sovinto tuskin on hänen kanssaan mahdollinen. Tämä henkilö ei itse halua sopia, koska on katkera minulle asiasta jossa en tehnyt mitään väärää. En voi alkaa kuvittelemaan jotain demoneja päälleni tällaisen takia, kun todennäköisempää on että olen ollut tekemisissä ihan vain persoonallisuushäiriöisen ja yleisesti pahantahtoisen ihmisen kanssa . Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvästi tämäkin ketju kertoo että avohoidon toimenpiteet eivät ole riittäviä.
Olikos se nyt 50% suomalaisista, joilla on yliluonnollisia kokemuksia. Koko kristinuskoon perustuu yliluonnollisiin asioihin. Se lienee sitten Kymmenet ellei sadat miljoonat kristityt eri puolilla maailmaa hulluja, Paavista lähtien. Plus muut uskonnot siihen päälle. Hetkinen, kumpiahan onkaan vähemmän? Kummat ovat niitä poikkeavia? Ota huomioon, että Suomi ja muut Pohjoismaat ovat poikkeuksellisen maallista kansaa ja muualla ateisteja on vieläkin vähemmän kuin täällä.
Haluaisin olla muuten kärpäsenä lähössä, kun sinä saat yhtäkkiä ensimmäisen yliluonnollisen kokemuksen. Ne tulevat kaikille ns. pyytämättä ja yllättäen.
Olkaa vaan onnellisia, että makkariin ilmestyy unienkeli eikä helvetin enkeli. Unienkelistä pääsette kirjoittelemaan aaveelle, mutta helvetin enkelin kanssa saattaa jäädä tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielisairaanpotilas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis... ettehän te nyt voi olla tosissanne noitten henkien ja demonienne kanssa?
Miksi ette ymmärrä että niitä ei ole olemassa? Minulle ja muille on päivänselvää tämä.
Pystytkö todistamaan väittämäsi?
Todistustaakka on yksinomaan teillä hörhöillä.
Minun väitteeni taas käy yksiin tieteen ja luonnonlakien kanssa...
Jos muistat Catcat:n tytöt, heistä nuorempi, muistaakseni Katja, puhuu kuolleiden kanssa ja on tehnyt sitä aina. Se on periytynyt heillä suvussa. Ja ovat uskovia.
Ilmeisimmin joillakin on yhteys henkimaailmaan vielä aikuisina. Useilla on lapsena.
Sinulla ei ole ollut näitä kokemuksia ja siksi oletan tuota painajaiseksi. Olen kokenut unihalvauksen. Itse vain heräsin, enkä voinut liikkua ja oletin että olen halvaantunut. Nukahdin ja heräsin terveenä.
Itselleni tapahtuu kummallisia juttuja mutta henkiä en ole nähnyt. Tuttavat on.
Tuo kuulostaa mielikuvitukselta. Kun halvaus alkoi helpottaa, mörkö muuttui lempeämmäksi, mutta ei ollut ystävä. Aika luonnollista.
Itse asennoidun niin, etten mieti liikaa. Nuorena pelkäsin pimeää, nyt kännyn aina valoon ja kieltäydyn varjojen ajatuksistakin. Harrastan hindulaisia valon ja positiivisuuden mantroja ja joogaa. Pysyn auringossa.
Stay in the bright side, don't go to the dark side, Luke 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvästi tämäkin ketju kertoo että avohoidon toimenpiteet eivät ole riittäviä.
Olikos se nyt 50% suomalaisista, joilla on yliluonnollisia kokemuksia. Koko kristinuskoon perustuu yliluonnollisiin asioihin. Se lienee sitten Kymmenet ellei sadat miljoonat kristityt eri puolilla maailmaa hulluja, Paavista lähtien. Plus muut uskonnot siihen päälle. Hetkinen, kumpiahan onkaan vähemmän? Kummat ovat niitä poikkeavia? Ota huomioon, että Suomi ja muut Pohjoismaat ovat poikkeuksellisen maallista kansaa ja muualla ateisteja on vieläkin vähemmän kuin täällä.
Haluaisin olla muuten kärpäsenä lähössä, kun sinä saat yhtäkkiä ensimmäisen yliluonnollisen kokemuksen. Ne tulevat kaikille ns. pyytämättä ja yllättäen.
Edelleenkään, mitään yliluonnollista ei ole olemassa.
Kertaakaan kukaan ei ole moista todistettvasti nähnyt/kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei hyvät taivaan enkelit ole pelottavia, tai jos on niin ne kuitenkin selvästi ovat valkeuden enkeleitä. Tuo oli paha. Ainoastaan Jeesuksen huutaminen apuun ääneen tuossa hetkessä auttaa. Huudat täysillä Jeesuksen Kristuksen nimessä ,mene pois! ja huudat Jeesusta apuun niin kauan kuunnes rauha saapuu. Ja rukoilet joka ilta nyt iltarukouksen jossa pyydät Jeesuksen apua ja suojelua kotiisi ja unesi ylle. Parasta olisi kun tulisit uskoon oikeasti eli alat käydä hengellisissä tilaisuuksissa, luet Raamattua, kannat ristiä, ja laulat virsiä, ylistyslauluja.
On mahdollista että joku tuttusi tai entinen tuttu on sekaantunut woodoohon, ja manannut yllesi kirouksen ja tuo oli sen ilmentymä, ja se yritti tuoda sinulle sairauksia jaklkoihisi. Oletko riidoissa jonkun kanssa, vienyt jonkun poikakaverin, työn tms? Selvitä välisi vihamiestesi kanssa, ehkä joku kantaa sinulle kaunaa?
Mitä on se "oikeasti uskoon tuleminen"? Onko sillä oikealla uskolla toisaalta edes tekemistä noiden kuvailemiesi käytännön asioiden kanssa, onko se siis OLENNAISTA uskon kannalta, kannanko ristiä tai käynkö tilaisuuksissa? Jos usko on sydämessä, onko sillä merkitystä tunnustanko sitä rituaaleilla tai kuulumalla kirkkoon tms? En siis ihan oikeasti tiedä/ymmärrä näiden tarkoitusta täysin ja siksi kyselen. Olen tähän asti ajatellut että en tarvitse uskontoa, vaan ennemminkin tarvitsen uskoa. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, eikö?
Mitä tulee noihin vihamiehiin, niin sellainen kyllä löytyy pahinta laatua... kyseinen tyyppi höpisee usein kaikkea tuollaista kummallista ja hengellistä, hänen puheissaan toistuu demonit ja kiroukset yms. mutta olen ajatellut että hän on ehkä päästään sairas yhdistettynä erittäin vilkkaaseen mielikuvitukseen. Ehkä jokin ihan, ihan pieni osa minusta joskus pelkää että niissä puheissa olisi perää (henkilö itse uskoo jopa yliluonnollisiin kykyihinsä mutta olen ajatellut että hänellä on vain narsistisia suuruudenhulluja kuvitelmia itsestään) mutta oli miten oli, sovinto tuskin on hänen kanssaan mahdollinen. Tämä henkilö ei itse halua sopia, koska on katkera minulle asiasta jossa en tehnyt mitään väärää. En voi alkaa kuvittelemaan jotain demoneja päälleni tällaisen takia, kun todennäköisempää on että olen ollut tekemisissä ihan vain persoonallisuushäiriöisen ja yleisesti pahantahtoisen ihmisen kanssa . Ap
uskoon tullaa näin: 1 päätät antaa koko elämäsi Jeesukselle, ja tehdä hänestä elämäsi Herran, 2. pyydät rukouksessa Jeesusta tulemaan elämääsi ja sydämeesi ja pelastamaan sinut, ja antamaan kaikki syntisi anteeksi. Tämän voit tehdä yksin milloin vain, tai sitten hengellisessä tilaisuudessa pyytää toisia rukoilemaan puolestasi, melkein joka kokouksessa esitetään lopuksi alttarikutsu, jolloin voi mennä rukoiltavaksi. 3 Alat seurata Jeesusta, luovut kaikesta mikä on syntiä elämässäsi, avoliitot, esiaviollinen seksi, alkoholi, jne. Luet Raamattua jotta tiedät mitä Jeesus vaatii seuraajiltaan. Voit aloittaa Uudesta testamentista. 4 Elät seurakunnan keskuudessa, käyt kasteella, ja liityt seurakuntaan josta saat paljon apua ja neuvoa uuteen elämään. En suosittele luterilaista kirkkoa jos on valittavana joku hengellisempi kirkko paikkakunnaltasi, esim. vapaiden suuntien seurakunnat. Niissä on elävää uskoa enemmän ja saat parempaa opetusta.
Ei tietenkään ristin kantamisella taida olla merkitystä, se nyt vain tuli mieleeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muutaman muun kanssa samaa mieltä siitä että valo-olento (ts. enkeli, henkimaailman olento joka on puhdasta rakkautta ja valoa) ei koskaan näyttäydy pelottavana tai pahana, vaan tuo aina lohtua ja turvallisen tunteen. Näkemäsi oli siis jotain muuta, henki tai mielikuvituksen tuote. Hyvä asia on se että olento ravisteli maailmankuvaasi!
Voit pyytää suojaa ja opastusta omalta enkeliltäsi/henkioppailtasi mikäli olennon vierailu jäi vaivaamaan, ja toki muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvästi tämäkin ketju kertoo että avohoidon toimenpiteet eivät ole riittäviä.
Olikos se nyt 50% suomalaisista, joilla on yliluonnollisia kokemuksia. Koko kristinuskoon perustuu yliluonnollisiin asioihin. Se lienee sitten Kymmenet ellei sadat miljoonat kristityt eri puolilla maailmaa hulluja, Paavista lähtien. Plus muut uskonnot siihen päälle. Hetkinen, kumpiahan onkaan vähemmän? Kummat ovat niitä poikkeavia? Ota huomioon, että Suomi ja muut Pohjoismaat ovat poikkeuksellisen maallista kansaa ja muualla ateisteja on vieläkin vähemmän kuin täällä.
Haluaisin olla muuten kärpäsenä lähössä, kun sinä saat yhtäkkiä ensimmäisen yliluonnollisen kokemuksen. Ne tulevat kaikille ns. pyytämättä ja yllättäen.Edelleenkään, mitään yliluonnollista ei ole olemassa.
Kertaakaan kukaan ei ole moista todistettvasti nähnyt/kokenut.
Miten selität sitten nämä Emmanuel Tv:n tapaukset. Ala katsoa niitä niin muutat mielipiteesi. Afrikassa tuollaiset noitatohtorit on yleisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mielisairaanpotilas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis... ettehän te nyt voi olla tosissanne noitten henkien ja demonienne kanssa?
Miksi ette ymmärrä että niitä ei ole olemassa? Minulle ja muille on päivänselvää tämä.
Pystytkö todistamaan väittämäsi?
Todistustaakka on yksinomaan teillä hörhöillä.
Minun väitteeni taas käy yksiin tieteen ja luonnonlakien kanssa...
Ehkäpä mitään todistustaakkaa ei ole olemassakaan. Jos uskoo aidosti pelkkään tieteeseen, ei sellaista pitäisi hetkauttaa tieto siitä että toiset uskovat myös hengellisyyden olemassaoloon. Ja toisaalta jos uskoo johonkin yliluonnolliseen ja on itse kokenut jotain tarpeeksi voimakasta vahvistusta siitä, ei muiden epäilyt vaikuta. Luulen itse, että pakkomielle tuomita toisten näkemykset ovat aina merkki oman uskon epävarmuudesta, oli kyseessä sitten tiede tai usko. Sitten on myös meitä, jotka uskovat sekä tieteeseen että hengellisyyteen koska ne eivät automaattisesti sulje toisiaan pois. Itse ajattelen, että samoja asioita voidaan selittää sekä tieteellisesti tieteen kielellä, että hengellisellä kielellä. Jos asioita katsotaan vain järjellä, sorrutaan mielestäni ylimielisyyteen ja hätäiseen päätelmään siitä että JÄRKI tai tiede olisi korkeinta älykkyyttä kaikista. Mistä me oikeastaan sen tiedämme? Voiko sitä jotenkin perustella, miksi nimenomaan perusteltavissa olevat asiat olisivat kehittyneimpiä, tai jotenkin monimutkaisimpia tai vaikeimpia? Eikö nimenomaan sellaiset tunteen tasolla tapahtuvat asiat, joita ei osata toisillemme edes sanoin selittää, vaadi kaikista monimutkaisinta ymmärrystä? En kuitenkaan väitä, että toisaalta uskokaan olisi se korkein/vaikein tai matalin/helpoin älyn muoto. Ehkä se on molempia. Ehkä asiat eivät olekaan niin mustavalkoisia, kuin mielemme haluaisi uskoa. Mieli kaipaa lokeroita, selkeyttä ja jokotai -ajattelua, mutta ehkä on myös muuta. Eikä minun tarvitse sitä sinulle todistaa. Jos se on niin, se on niin, uskoit tai et. Uskoi kukaan tai ei. Ei totuus ole uskosta kiinni. ...vai onko sittenkin? ;) Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selvästi tämäkin ketju kertoo että avohoidon toimenpiteet eivät ole riittäviä.
Olikos se nyt 50% suomalaisista, joilla on yliluonnollisia kokemuksia. Koko kristinuskoon perustuu yliluonnollisiin asioihin. Se lienee sitten Kymmenet ellei sadat miljoonat kristityt eri puolilla maailmaa hulluja, Paavista lähtien. Plus muut uskonnot siihen päälle. Hetkinen, kumpiahan onkaan vähemmän? Kummat ovat niitä poikkeavia? Ota huomioon, että Suomi ja muut Pohjoismaat ovat poikkeuksellisen maallista kansaa ja muualla ateisteja on vieläkin vähemmän kuin täällä.
Haluaisin olla muuten kärpäsenä lähössä, kun sinä saat yhtäkkiä ensimmäisen yliluonnollisen kokemuksen. Ne tulevat kaikille ns. pyytämättä ja yllättäen.Edelleenkään, mitään yliluonnollista ei ole olemassa.
Kertaakaan kukaan ei ole moista todistettvasti nähnyt/kokenut.
Miten selität sitten nämä Emmanuel Tv:n tapaukset. Ala katsoa niitä niin muutat mielipiteesi. Afrikassa tuollaiset noitatohtorit on yleisä.
Ei pysty katsomaan tuollaistahihhulichannelin soopaa montaa minuuttia, sori vaan.
Mutta valehtelulla on helppo selittää noittekin kertomukset.
On enkeleitä, hyvät Jumalan palvelijoita ja pahat sen toisen, demoneiksikin voi sanoa. Jumalan enkelit tuo lohtua ja apua, ei toimi noin kuten kerroit. Lue Raamattua, vaikka psalmi 23. Kaikkea hyvää <3
Joko se on unihalvaus tai ufo-sieppaus, jonka mielesi on prosessoinut noin. Kaikki muu viittaa perusunihalvaukseen paitsi tuo kipu jalkapohjissa.
En siis pelleile, ihmisiä siepataan Suomessakin. Tutustu Summers: Allies of Humanity. Hyvin vakavaa asiaa. Jos kokemus jollain tavalla toistuu fyysisellä puolella, niin kallistun sieppaukseen.
Mutta mistä tuo enkelijuttu tuli? Ei enkelit aiheuta inhottavia kokemuksia ja ahdistusta kenellekään, ihan päinvastoin.
Kyllä ne on ihan fyysiset olennot ketkä sitä tekee, tai voimat joiden kanssa et todellakaan halua olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei hyvät taivaan enkelit ole pelottavia, tai jos on niin ne kuitenkin selvästi ovat valkeuden enkeleitä. Tuo oli paha. Ainoastaan Jeesuksen huutaminen apuun ääneen tuossa hetkessä auttaa. Huudat täysillä Jeesuksen Kristuksen nimessä ,mene pois! ja huudat Jeesusta apuun niin kauan kuunnes rauha saapuu. Ja rukoilet joka ilta nyt iltarukouksen jossa pyydät Jeesuksen apua ja suojelua kotiisi ja unesi ylle. Parasta olisi kun tulisit uskoon oikeasti eli alat käydä hengellisissä tilaisuuksissa, luet Raamattua, kannat ristiä, ja laulat virsiä, ylistyslauluja.
On mahdollista että joku tuttusi tai entinen tuttu on sekaantunut woodoohon, ja manannut yllesi kirouksen ja tuo oli sen ilmentymä, ja se yritti tuoda sinulle sairauksia jaklkoihisi. Oletko riidoissa jonkun kanssa, vienyt jonkun poikakaverin, työn tms? Selvitä välisi vihamiestesi kanssa, ehkä joku kantaa sinulle kaunaa?
Mitä on se "oikeasti uskoon tuleminen"? Onko sillä oikealla uskolla toisaalta edes tekemistä noiden kuvailemiesi käytännön asioiden kanssa, onko se siis OLENNAISTA uskon kannalta, kannanko ristiä tai käynkö tilaisuuksissa? Jos usko on sydämessä, onko sillä merkitystä tunnustanko sitä rituaaleilla tai kuulumalla kirkkoon tms? En siis ihan oikeasti tiedä/ymmärrä näiden tarkoitusta täysin ja siksi kyselen. Olen tähän asti ajatellut että en tarvitse uskontoa, vaan ennemminkin tarvitsen uskoa. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, eikö?
Mitä tulee noihin vihamiehiin, niin sellainen kyllä löytyy pahinta laatua... kyseinen tyyppi höpisee usein kaikkea tuollaista kummallista ja hengellistä, hänen puheissaan toistuu demonit ja kiroukset yms. mutta olen ajatellut että hän on ehkä päästään sairas yhdistettynä erittäin vilkkaaseen mielikuvitukseen. Ehkä jokin ihan, ihan pieni osa minusta joskus pelkää että niissä puheissa olisi perää (henkilö itse uskoo jopa yliluonnollisiin kykyihinsä mutta olen ajatellut että hänellä on vain narsistisia suuruudenhulluja kuvitelmia itsestään) mutta oli miten oli, sovinto tuskin on hänen kanssaan mahdollinen. Tämä henkilö ei itse halua sopia, koska on katkera minulle asiasta jossa en tehnyt mitään väärää. En voi alkaa kuvittelemaan jotain demoneja päälleni tällaisen takia, kun todennäköisempää on että olen ollut tekemisissä ihan vain persoonallisuushäiriöisen ja yleisesti pahantahtoisen ihmisen kanssa . Ap
Minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen ja tuntenut Jumalan rakkauden hyvyyden ja tuntenut Jeesuksen läsnäolon elämässäni. En käy kirkossa kuin joskus satunnaisesti, rukoilen kyllä päivittäin ja pyrin kohtelemaan muita ihmisiä kunnioittavasti ja hyvin. Alkoholiakin käytän. Minä uskon, että riittää, että usko on sydämessäni ja pyrin elämään niin, että olisin hyvä lähimmäinen muille ihmisille.
Terve ap. Kerron ensin oman taustani näihin asioihin. Maailmankatsomukseni on pakanallinen, nuorempana olin wicca, nykyisin sanoisin ehkä että kaaosmagia on lähinnä. Mutta oleellista ei niinkään ole se minkä nimilapun alle älylliset näkemykseni voi lokeroida vaan se, että minulla on paljon meditaatiossa saatua kokemusta erilaisista todellisuuden tasoista tai koordinaatistoista.
Sain myös itse joskus teininä unihalvauksia ja pelkäsin niitä aivan kauheasti. Minulla usein unihalvaukset ottivat vihamielisten avaruusolentojen muodon. Luultavasti koska siihen aikaan ufot oli "muotia" ja televisiosta tuli usein sekä avoimen fiktiivisiä että dokumenttimuotoisia juttuja avaruusolennoista ja niiden oletetuista touhuista maan päällä. En tuossa vaiheessa koskaan löytänyt mitään apua yöllisiin kauhuihini, pienen lohdutuksen sentään selityksistä että kyseessä on unihalvaus, joita kokee monet, eikä esim. sekoamisen merkki.
Paljon paljon myöhemmin kiinnostuin tutkimaan meditaatiossa sitä miten tämä todellisuus on rakentunut, ja mahdolliset toiset todellisuudet. Kokemani perusteella sanoisin, että unihalvaukset usein on sitä, että ihminen vaistoaa unen muuntuneessa tietoisuudentilassa toisten tietoisuuden tasojen olentoja. Hän ei kuitenkaan ymmärrä niitä, ja ne pukeutuvat unen kaltaiseen symboliikkaan. Koska kokemus on niin outo ja vieras, siihen liittyy luonnollisesti pelko joten muodostuvat symbolikuvat ovat pelottavia: demoneita, avaruusolioita tulossa leikkelemään koepaloiksi, riivaajahenkiä. Ongelman oikeastaan aiheuttaa se, että ihminen herää huonossa unen vaiheessa. Tietoista uneksintaa harjoittamalla olen havainnut että me kaikki tutkimme muita todellisuuksia joka yö, mutta asiaa treenaamaton ei ole siitä herätessään tietoinen. Hän muistaa vain vahvasti symbolisoituja unikuvia. Jos hän herää tietyssä vaiheessa unta, hän ei koekaan niitä pelkiksi unikuviksi vaan todellisuudessa oleviksi kammottaviksi olioiksi.
Niinhän minäkin ennen luulin.
Terv. Akateeminen 47 v