Lue keskustelun säännöt.
Miksi ette saa töitä? Kertokaa tilanteestanne
28.03.2018 |
Avaudutaan tänne. Ehdotellakin saa, jos jotain keksii.
Olen 29v. Mä en saa töitä näistä syistä:
-olen viettänyt viimeiset 10 vuotta painien vakavien mt-ongelmien kanssa (ääniä, harhanäkyjä, muistikatkoksia, ahdistuskohtauksia, vakavia keskittymisongelmia, todellisuudentajun vaihtelua, outoa sekoilua, toimimattomia lääkekokeiluja)
-paha astma ja allergioita. Kivuliasta ihottumaa, johon ei löydy pitkäaikaisempaa hoitoratkaisua.
-pelkkä yo-tutkinto, ei työkokemusta
-neurologisia juttuja. Mulla on asperger, kasvosokeus, outoja kuulovaikeuksia ja ties mitä. En käsitä omia aivojani.
Kuka täysjärkinen mut muka palkkaisi? Koitan hakeutua koulutukseen, koska töihin, joihin pystyisin, vaaditaan korkeakoulututkinto. Eläkkeelle en pääse, enkä edes halua.
Pelkään, etten ikinä pääse "mukaan" tähän yhteiskuntaan ja elämään. Tein kovasti töitä selättääkseni ne mielenterveysongelmat (sen kymmenen vuotta. Puutuin tilanteeseen heti, kun tajusin sairastuneeni, mutta ei parantuminen ole helppoa), mutta se tuntuu aika turhalta nyt. Historiani takia mulla ei enää tunnu olevan mahdollisuuksia. Tekisin mitä tahansa työtä, mihin pystyn, jos eläisin sillä jotenkin.
Kommentit (54)
Mikä on kokemusasiantuntija? Ja mistä hän saa palkkansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Vain peruskoulu koulutuksena josta siitäkin suurin osa meni koulukiusauksen takia päin honkia
- Pahat mt ongelmat jotka siitä aiheutui mm. ahdistus, masennus, uusien tilanteiden pelko, ihmisten pelko, tosi matala itsetunto, bussissa liikkumisen pelko(monta kertaa iskenyt paha paniikki bussissa), näin joitain luetellakseni. Saanut paniikkikohtauksia kelan järjestämissä työkokeiluissakin tosi usein
- Huonohko fyysinen terveys (selässä vikaa) joten mitkään raskaat työt ei sovi
- Ei ajokorttia + se bussilla liikkumisen pelko joten paha mennä mihinkään tosi kauas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 41-vuotias pitkän uran ohjelmistosuunnittelun parissa tehnyt mies pääkaupungista. Tällaista vierastetaan nykyisessä it-ilmapiirissä. Pitäisi olla "hyvä tyyppi" ja keskittyä duunissa enemmän hauskanpitoon ja asiakkuuksien viihdyttämiseen kuin siihen mitä rakastan, elii koodamiseen ja hankalien ongelmien ratkomiseen. Ei tällaista kehäkettua mikään firma enää palkkaa.
On niitä muitakin firmoja kuin dressmanjonnejen startuppeja joissa on tärkeintä hyvä pöhinä ja ammattitaito tulee sitten sen jälkeen. Kuulostaa uskomattomalta, että ammattitaitoinen koodari ei löydä pk-seudulta työpaikkaa, kun tuntuu, että vaikka minkälaista toistaitoista rekrytään väkisin töihin.
Valitettavasti nuo isot firmatkin, tyyliin Accenture, Tieto, CGI palkkaavat nykyisin lähinnä halpoja junioreja, eivät enää kokeneita. Vanhaan aikaan juuri tuontapaiset firmat oli niitä, joissa ei tarvinnut olla nuori, trendikäs eikä supersosiaalinen.
Onko sinulla perhettä? Voin luvata, että ulkomailla kokemustasi ja ammattitaitoa arvostetaan aivan eritavalla kuin Suomessa. Kannattaa miettiä muuttoa jos se vain on mahdollista.
Olen eri kirjoittaja mutta samassa tilanteessa it-alalla, paitsi yli nelikymppinen naiskoodari. Mulle ei ulkomaat ole oikein vaihtoehto, koska olen aika avuton ja arka. Jopa tavallinen lomamatka yksin on ihan kauhistus, saati asuminen yksin jossain. Luultavasti alkoholisoituisin jos yrittäisin lähteä ulkomaille, kun minun pitäisi "rohkaista" itseni kaikkeen uuteen alkoholilla.
Vierailija kirjoitti:
Kun tietäisinkin.
CV:n pitäisi olla kunnossa. Pitkiä aukkoja siellä ei ole. Työkokemus ei ole järin monipuolinen, mutta toisaalta en ole mikään kovin vanhakaan. CV on selkeä, ajantasainen ja kattava.
Työhakemuksia olen ihan ammattilaisten opastuksella opetellut tekemään, ja saan niistä ylistystä.
Motivaatiota on valtavasti, ja osaan tuoda sen ilmi. Osaan vaikka mitä. Olen opiskelija, ja arvosanani ovat pääosin todella hyviä.
Olen laittanut yli 20 kesätyöpaikkahakemusta, sekä omalle alalleni että muille. Olen ollut aika avoin paikan suhteen. Avoimia hakemuksia olen myös laitellut edes etäisesti kiinnostaviin firmoihin.
Mistään ei ole kuulunut mitään. Ei soittoja, ei sähköposteja. Ei edes sitä "Ei kiitos":ta.
Kuulemma sama tilanne todella monella muullakin.
"Kyllä töitä tekevälle löytyy" :) :) :) :) :)
Ei 20 hakemusta vaan riitä. Itse laitoin 40, kolmeen paikkaan haastattelu, joista kahteen olisin päässyt töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelevä kirjoitti:
Mikä on kokemusasiantuntija? Ja mistä hän saa palkkansa?
Esim. entinen päihde- tai mielenterveysongelmainen, joka on selättänyt ongelmansa, voi kouluttautua kokemusasiantuntijaksi. Hän voi neuvoa muita, jotka käyvät läpi niitä ongelmia tai ilmeisesti myös puhua terveydenhuollon ammattilaisille, jotka näitä potilaita kohtaa usein.
Kokopäivätyötä se ei varmaan ole. Siinä varmaan mennään milloin minnekin puhumaan ihmisille ja palkka on, mitä on, jos on.
Mä ajattelisin, että jos musta olisin jotain hyötyä edes noin, niin olisin siihen valmis ehdottomasti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tietäisinkin.
CV:n pitäisi olla kunnossa. Pitkiä aukkoja siellä ei ole. Työkokemus ei ole järin monipuolinen, mutta toisaalta en ole mikään kovin vanhakaan. CV on selkeä, ajantasainen ja kattava.
Työhakemuksia olen ihan ammattilaisten opastuksella opetellut tekemään, ja saan niistä ylistystä.
Motivaatiota on valtavasti, ja osaan tuoda sen ilmi. Osaan vaikka mitä. Olen opiskelija, ja arvosanani ovat pääosin todella hyviä.
Olen laittanut yli 20 kesätyöpaikkahakemusta, sekä omalle alalleni että muille. Olen ollut aika avoin paikan suhteen. Avoimia hakemuksia olen myös laitellut edes etäisesti kiinnostaviin firmoihin.
Mistään ei ole kuulunut mitään. Ei soittoja, ei sähköposteja. Ei edes sitä "Ei kiitos":ta.
Kuulemma sama tilanne todella monella muullakin.
"Kyllä töitä tekevälle löytyy" :) :) :) :) :)
Ei 20 hakemusta vaan riitä. Itse laitoin 40, kolmeen paikkaan haastattelu, joista kahteen olisin päässyt töihin.
Joulukuusta asti olen katsonut joka päivä uudet työpaikat. Hakenut joka ainoaan, joka on edes pikkuisen "sinne päin". Paikkoja ei ole sen enempää kuin niitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 41-vuotias pitkän uran ohjelmistosuunnittelun parissa tehnyt mies pääkaupungista. Tällaista vierastetaan nykyisessä it-ilmapiirissä. Pitäisi olla "hyvä tyyppi" ja keskittyä duunissa enemmän hauskanpitoon ja asiakkuuksien viihdyttämiseen kuin siihen mitä rakastan, elii koodamiseen ja hankalien ongelmien ratkomiseen. Ei tällaista kehäkettua mikään firma enää palkkaa.
On niitä muitakin firmoja kuin dressmanjonnejen startuppeja joissa on tärkeintä hyvä pöhinä ja ammattitaito tulee sitten sen jälkeen. Kuulostaa uskomattomalta, että ammattitaitoinen koodari ei löydä pk-seudulta työpaikkaa, kun tuntuu, että vaikka minkälaista toistaitoista rekrytään väkisin töihin.
Valitettavasti nuo isot firmatkin, tyyliin Accenture, Tieto, CGI palkkaavat nykyisin lähinnä halpoja junioreja, eivät enää kokeneita. Vanhaan aikaan juuri tuontapaiset firmat oli niitä, joissa ei tarvinnut olla nuori, trendikäs eikä supersosiaalinen.
Onko sinulla perhettä? Voin luvata, että ulkomailla kokemustasi ja ammattitaitoa arvostetaan aivan eritavalla kuin Suomessa. Kannattaa miettiä muuttoa jos se vain on mahdollista.
Olen eri kirjoittaja mutta samassa tilanteessa it-alalla, paitsi yli nelikymppinen naiskoodari. Mulle ei ulkomaat ole oikein vaihtoehto, koska olen aika avuton ja arka. Jopa tavallinen lomamatka yksin on ihan kauhistus, saati asuminen yksin jossain. Luultavasti alkoholisoituisin jos yrittäisin lähteä ulkomaille, kun minun pitäisi "rohkaista" itseni kaikkeen uuteen alkoholilla.
Tänää luin ketjua, jossa yksi it-alan yrittäjä kertoi, että heillä on ihan ok juoda kalja tai pari työpäivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
olet ap menetetty tapaus jo. Anna olla ja keskity kalian juantiin.
Kerran hullu aina hullu.
Kieltämättä sitä kaliaa menee välillä liikaakin. Ja hullu olen, jos hulluuden mittana pidetään sitä, ettei osaa olla kuin suurin osa muista. Ja tosiaan kärsin kroonisista mielenterveyden ongelmista ja autismista, enkä ikinä parane täysin.
Jos elettäisiin vielä entisiä aikoja, menisin varmaan johonkin luostariin kasvattamaan yrttejä, jos olisin vielä hengissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon haastatteluja takana, mutta ei vain ole tärpännyt. Eikä asiaa taida se auttaa,että kesällä täytän 44-v. En tiedä olenko jo ikäloppu työnantajan näkökulmasta. Koko ajan työtä haen,koska haluan työllistyä ,mutta tuntuu olevan todella vaikeaa. Toivo alkaa mennä.Masennusta ja ahdistusta tämä työttömyys tuo, kun sitä on syrjässä yhteiskunnasta, niin ei sekään hyvä asia ole, henkinen kynnys mennä töihin kasvaa ja kasvaa, että pääseekö sitä enään työelämään pitkän työttömyyden jälkeen. Se ahdistaa ja masentaa, kun rahat vähissä, joutuu koko ajan laskemaan pennejä.Aukko eli työttömyys ei cv:ssä hyvältä näytä, vaikka työnhaku kokopäivä työtä onkin.Jostain pitäisi työtä saada.Motivaatio alkaa kyllä pitkässä juoksussa mennä, sillä onhan tämä raskasta koko ajan vain hakea, mutta mitään työtä en kuitenkaan saa..
Olen vajaakuntoinen lähes 50v. nainen. Edellinen työpaikka lopetti toimintansa nelisen vuotta sitten, ja sen jälkeen olen hakenut vaikka mitä - jopa niitä puhelinmyyntipaikkoja ja hampurilaispaikkojen duuneja, vaan ei. Liian vanha, liian kouluttautunut, liian sitä, liian tätä. Työkkäri ehdotti lähihoitajaksi kouluttautumista... ei kiitos, nuoruuden hulluudessa aloitin sairaanhoitajaopinnot (keskeytin ja vaihdoin koulutusta), eikä ollut ollenkaan mun ala enkä kyllä haluaisi hoitotyöhön muutenkaan, ja tuskin itseasiassa pystyisinkään tällä kropalla enää. Mutta kai se on pakko, jos ainoa homma mikä työllistää nykyisin on lähihoitajan homma :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tietäisinkin.
CV:n pitäisi olla kunnossa. Pitkiä aukkoja siellä ei ole. Työkokemus ei ole järin monipuolinen, mutta toisaalta en ole mikään kovin vanhakaan. CV on selkeä, ajantasainen ja kattava.
Työhakemuksia olen ihan ammattilaisten opastuksella opetellut tekemään, ja saan niistä ylistystä.
Motivaatiota on valtavasti, ja osaan tuoda sen ilmi. Osaan vaikka mitä. Olen opiskelija, ja arvosanani ovat pääosin todella hyviä.
Olen laittanut yli 20 kesätyöpaikkahakemusta, sekä omalle alalleni että muille. Olen ollut aika avoin paikan suhteen. Avoimia hakemuksia olen myös laitellut edes etäisesti kiinnostaviin firmoihin.
Mistään ei ole kuulunut mitään. Ei soittoja, ei sähköposteja. Ei edes sitä "Ei kiitos":ta.
Kuulemma sama tilanne todella monella muullakin.
"Kyllä töitä tekevälle löytyy" :) :) :) :) :)
Ei 20 hakemusta vaan riitä. Itse laitoin 40, kolmeen paikkaan haastattelu, joista kahteen olisin päässyt töihin.
Joulukuusta asti olen katsonut joka päivä uudet työpaikat. Hakenut joka ainoaan, joka on edes pikkuisen "sinne päin". Paikkoja ei ole sen enempää kuin niitä on.
Itse hain oman alan lisäksi kaikkea muuta, mikä ei ole alaani nähnytkään, mutta missä voisin pärjätä. Onneksi sain kuitenkin oman alan hommia.
Alentunut työkyky. Sairastuin vakavasti ennen kun ehdin edes valmistua (tutkinnon suoritin kyllä, mutta siinä meni pari vuotta pidempään kuin muilla). Sairaus (fyysinen) on nyt rauhoittunut (voi tosin palata), mutta jätti jälkeensä työkykyä alentavia oireita. Pystyn työskentelemään vain puolikkaita päiviä ja pari päivää viikossa. Kelan mielestä kuitenkin olen työkykyinen, joten olen sitten (myös aktiivimallilta suojassa) työkokeilussa minimiaikaa (onneksi istumatyö).
olet ap menetetty tapaus jo. Anna olla ja keskity kalian juantiin.
Kerran hullu aina hullu.