Lue keskustelun säännöt.
Miksi ette saa töitä? Kertokaa tilanteestanne
28.03.2018 |
Avaudutaan tänne. Ehdotellakin saa, jos jotain keksii.
Olen 29v. Mä en saa töitä näistä syistä:
-olen viettänyt viimeiset 10 vuotta painien vakavien mt-ongelmien kanssa (ääniä, harhanäkyjä, muistikatkoksia, ahdistuskohtauksia, vakavia keskittymisongelmia, todellisuudentajun vaihtelua, outoa sekoilua, toimimattomia lääkekokeiluja)
-paha astma ja allergioita. Kivuliasta ihottumaa, johon ei löydy pitkäaikaisempaa hoitoratkaisua.
-pelkkä yo-tutkinto, ei työkokemusta
-neurologisia juttuja. Mulla on asperger, kasvosokeus, outoja kuulovaikeuksia ja ties mitä. En käsitä omia aivojani.
Kuka täysjärkinen mut muka palkkaisi? Koitan hakeutua koulutukseen, koska töihin, joihin pystyisin, vaaditaan korkeakoulututkinto. Eläkkeelle en pääse, enkä edes halua.
Pelkään, etten ikinä pääse "mukaan" tähän yhteiskuntaan ja elämään. Tein kovasti töitä selättääkseni ne mielenterveysongelmat (sen kymmenen vuotta. Puutuin tilanteeseen heti, kun tajusin sairastuneeni, mutta ei parantuminen ole helppoa), mutta se tuntuu aika turhalta nyt. Historiani takia mulla ei enää tunnu olevan mahdollisuuksia. Tekisin mitä tahansa työtä, mihin pystyn, jos eläisin sillä jotenkin.
Kommentit (54)
Minäkin olen vaikeasti työllistyvällä alalla.
Typeränä seurasin sydäntä enkä järkeä.
Sain kyllä kk-palkkaista työtä, mutta työpaikan vaihtaminen ei tule kysymykseenkään, koska sellaisia ei ole.
Pitäisi olla hyvin nöyrä ja kiitollinen, mutta sattumoisin en oikein pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin tyhmästi ja olen agrologi (AMK) hevostalouden sv. En tiedä ketään joka olisi saanut tällä tutkinnolla töitä
Kuulostaa eksoottiselta. Jotenkin nuorempana ei niin ajattele työllistymistä, kun päätöksiä tekee. Mäkin opiskelin yliopistossa jonkin aikaa, enkä kyllä olisi töitä siltä alalta saanut. Mun rajoitukseni estäisi ne työt, jos niitä olisi.
Tämä on varmaan jo eri asia... Tiedän hevosalan ihmisiä, mutta kuulemma siellä on töitä lähinnä kengittäjille ja orjille.
ap
Olen 41-vuotias pitkän uran ohjelmistosuunnittelun parissa tehnyt mies pääkaupungista. Tällaista vierastetaan nykyisessä it-ilmapiirissä. Pitäisi olla "hyvä tyyppi" ja keskittyä duunissa enemmän hauskanpitoon ja asiakkuuksien viihdyttämiseen kuin siihen mitä rakastan, elii koodamiseen ja hankalien ongelmien ratkomiseen. Ei tällaista kehäkettua mikään firma enää palkkaa.
Kun tietäisinkin.
CV:n pitäisi olla kunnossa. Pitkiä aukkoja siellä ei ole. Työkokemus ei ole järin monipuolinen, mutta toisaalta en ole mikään kovin vanhakaan. CV on selkeä, ajantasainen ja kattava.
Työhakemuksia olen ihan ammattilaisten opastuksella opetellut tekemään, ja saan niistä ylistystä.
Motivaatiota on valtavasti, ja osaan tuoda sen ilmi. Osaan vaikka mitä. Olen opiskelija, ja arvosanani ovat pääosin todella hyviä.
Olen laittanut yli 20 kesätyöpaikkahakemusta, sekä omalle alalleni että muille. Olen ollut aika avoin paikan suhteen. Avoimia hakemuksia olen myös laitellut edes etäisesti kiinnostaviin firmoihin.
Mistään ei ole kuulunut mitään. Ei soittoja, ei sähköposteja. Ei edes sitä "Ei kiitos":ta.
Kuulemma sama tilanne todella monella muullakin.
"Kyllä töitä tekevälle löytyy" :) :) :) :) :)
Olen liian vanha eikä minulla ole erikoistaitoja tai ajokorttia. Eipä se työttömyys muuta vaadi. Kaksikymppinen voi tällaisena saada esim. kaupasta paikan, mutta lähes viisikymppinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kesken jäänyt yliopistotutkinto eli ylioppilastapohjalta käytännössä haen työtä. Työkokemusta on viime vuosilta myös heikosti ja sekin kokemus on alalta, jolla en enää kykene työskentelemään. Olen ollut pitkään sairas ja se on myös syy keskeytetyille opinnoille sekä este ottaa tietynlaisia töitä vastaan.
Työt, joita tällä hetkellä voisin tehdä, tuntuvat menevän heille, joilla on kokemusta. Olen kyllä harkinnut työkokeilua tältä alalta, mutta saa nähdä, onko sellaisesta juuri hyötyä.
Mulla ei myöskään ole autoa, joten se rajaa aika paljon aluetta, jolla voisin kulkea töihin. Julkiset kulkevat täällä päin huonosti.
Olen hakenut tänä keväänä usean vuoden tauon jälkeen taas opiskelemaan, kun kunto sen vihdoin sallii. Koulutuksen hankkiminen on kohdallani tärkein työmarkkina-arvoani kohentava tekijä. Sinänsä olen hieman puun ja kuoren välissä, sillä tarvitsisin opintojen oheen työtä, että voisin kustantaa opintoni (en saa enää opintotukea). Toisaalta uskon, että opiskelijastatuksella pääsee helpommin hanttihommiin kiinni kuin työttömänä. En myöskään näe vaihtoehtona sitä, että jätän kouluttautumatta. Näillä spekseillä elämäni tuskin tästä koskaan mihinkään etenee ja olen kuitenkin vielä nuori ihminen, alle 30-vuotias. En halua elää elämääni näin.
Ap. Rehellisesti: 80% todennäköisyydellä juna meni jo. Osa-aika töihin pääset esim ravintolaan aika helposti, mutta en tiedä auttaako se sinua pääsemään elämässä eteenpäin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko-oirehäiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö, ulkomaalaisen näköinen ja ulkomaalainen etunimi, olematon työhistoria, syrjintää myös työkkärissä: palkkatukea ei ole tarjottu vuosien aikana, ilmaistyötä kyllä. Tähän vielä päälle 4 v kestänyt kuume, niin alkaa tilanne olemaan aika mahdoton.
Olen kehittänyt aikaa myöten sen verran v-näiden persoonallisuuden ja osaan pitää puoleni, niin ihan mitä tahansa paskaa ei enää tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Pakko-oirehäiriö, epävakaa persoonallisuushäiriö, ulkomaalaisen näköinen ja ulkomaalainen etunimi, olematon työhistoria, syrjintää myös työkkärissä: palkkatukea ei ole tarjottu vuosien aikana, ilmaistyötä kyllä. Tähän vielä päälle 4 v kestänyt kuume, niin alkaa tilanne olemaan aika mahdoton.
Olen kehittänyt aikaa myöten sen verran v-näiden persoonallisuuden ja osaan pitää puoleni, niin ihan mitä tahansa paskaa ei enää tarjota.
Korjaus: v-mäisen. Se on huomattu, että jos on nuori, kiltti hissukka, niin työkkärin tantat kyllä pyrkii laittamaan kaikkiin paskajuttuihin kuten ”kuntouttava työtoiminta” jossain vanhainkodissa. Mutta kun osaat puolustaa itseäsi ja olet aggressiivinen, niin et ehkä edelleenkään saa sulle soveltuvaa työtä, mutta ei myöskään tyrkätä mihinkään paskahommaan ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 41-vuotias pitkän uran ohjelmistosuunnittelun parissa tehnyt mies pääkaupungista. Tällaista vierastetaan nykyisessä it-ilmapiirissä. Pitäisi olla "hyvä tyyppi" ja keskittyä duunissa enemmän hauskanpitoon ja asiakkuuksien viihdyttämiseen kuin siihen mitä rakastan, elii koodamiseen ja hankalien ongelmien ratkomiseen. Ei tällaista kehäkettua mikään firma enää palkkaa.
Kuulostat vähän multa, jos siis mulla olisi tutkinto, vaikka en ole koodari. Isäni on myös samanlainen ja hänet on pelastanut lähinnä se, ettei kukaan muu osaa hänen hommiaan. Hän on hyvä ohjelmoija. Hän on miettinyt mun kouluttamista niihin omiin hommiinsa, mutta tajusi, ettei hänen työnantaja ikinä palkkaisi mua, vaikka osaisin mitä. Isä pääsi työnantajansa hommiin aikanaan pelkällä peruskoulutuksella, eikä hänellä vieläkään ole muuta koulutusta. On vaan hyvin lahjakas ja sai jalkansa oven väliin aikana, jolloin se onnistui.
Nykyisin somet yms. on hyvin tärkeitä, ja itseään pitäisi osata markkinoida. Pitäisi olla aukottomat kulissit ja joku hyvä roolihahmo, jota esittää. Pelkkä puhdas kyky ei riitä.
Tiedän yhden tyypin, joka oli ollut ikänsä paperitehtaalla töissä. Ei kai sillä ole todistusta edes peruskoulusta. Sitten tehdas laittoi pillit pussiin. Ei se tyyppi enää mistään saa töitä. Se on kauheaa katseltavaa. Viimeksi kun sitä näin, niin sen terveys oli romahtanut täysin. Tästä on jo noin 10 vuotta aikaa, mutta en usko hänen tilanteen juuri parantuneen.
AP
En edes viitsi hakea töitä. Asunto on maksettu. Menoja ei juurikaan ole. Päiväraha sen verran hyvä, että mitkään paskahommat eivät kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Rehellisesti: 80% todennäköisyydellä juna meni jo. Osa-aika töihin pääset esim ravintolaan aika helposti, mutta en tiedä auttaako se sinua pääsemään elämässä eteenpäin...
Höpö höpö! Mikää juna ei ole viheltänyt ohi. Nuori ihminen ja aikoo kouluttautua. Ihan varmasti saa vielä elämänsyrjästä kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Rehellisesti: 80% todennäköisyydellä juna meni jo. Osa-aika töihin pääset esim ravintolaan aika helposti, mutta en tiedä auttaako se sinua pääsemään elämässä eteenpäin...
Höpö höpö! Mikää juna ei ole viheltänyt ohi. Nuori ihminen ja aikoo kouluttautua. Ihan varmasti saa vielä elämänsyrjästä kiinni!
No johonkin perus rutiinityöhön voi päästä. Tai johonkin hoitoalalle, jonne käytännössä kaikki koulutetut työllistyvät.
Uramahdollisuudet=gone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 41-vuotias pitkän uran ohjelmistosuunnittelun parissa tehnyt mies pääkaupungista. Tällaista vierastetaan nykyisessä it-ilmapiirissä. Pitäisi olla "hyvä tyyppi" ja keskittyä duunissa enemmän hauskanpitoon ja asiakkuuksien viihdyttämiseen kuin siihen mitä rakastan, elii koodamiseen ja hankalien ongelmien ratkomiseen. Ei tällaista kehäkettua mikään firma enää palkkaa.
Valitettavasti tämä on totta. Itse olen 43-vuotias koodari, jolla onneksi toistaiseksi on työ. Ja kokemustani ja ongelmanratkaisukykyäni kyllä arvostetaan nykyisellä työnantajallani. Mutta tiedän, että jos jäisin työttömäksi, olisi lähes mahdotonta saada uutta työtä alalta. Olen nimittäin vakavan luontoinen introvertti, en ollenkaan tuota työkaverien kanssa perjantaikaljoilla istuvaa tai asiakkaita viihdyttävää lajia. Olen sellainen , etten paljoa puhu mutta työni hoidan, tehokkaasti ja huolella. Minulla lisämiinuksena että olen nainen. Naisen parasta ennen päivämäärä tuntuu menevän umpeen miehiä aikaisemmin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 41-vuotias pitkän uran ohjelmistosuunnittelun parissa tehnyt mies pääkaupungista. Tällaista vierastetaan nykyisessä it-ilmapiirissä. Pitäisi olla "hyvä tyyppi" ja keskittyä duunissa enemmän hauskanpitoon ja asiakkuuksien viihdyttämiseen kuin siihen mitä rakastan, elii koodamiseen ja hankalien ongelmien ratkomiseen. Ei tällaista kehäkettua mikään firma enää palkkaa.
On niitä muitakin firmoja kuin dressmanjonnejen startuppeja joissa on tärkeintä hyvä pöhinä ja ammattitaito tulee sitten sen jälkeen. Kuulostaa uskomattomalta, että ammattitaitoinen koodari ei löydä pk-seudulta työpaikkaa, kun tuntuu, että vaikka minkälaista toistaitoista rekrytään väkisin töihin.
kouluttaudu kokemusasiantuntijaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Rehellisesti: 80% todennäköisyydellä juna meni jo. Osa-aika töihin pääset esim ravintolaan aika helposti, mutta en tiedä auttaako se sinua pääsemään elämässä eteenpäin...
Höpö höpö! Mikää juna ei ole viheltänyt ohi. Nuori ihminen ja aikoo kouluttautua. Ihan varmasti saa vielä elämänsyrjästä kiinni!
Niin minunkin mielestäni!
Ehkä joku freelancer/kevytyrittäjyys olisi parempi ratkaisu, tekee sillä tavoin töitä, kuin mitä itsellä on niitä henkisiä resursseja ja kykyjä. Ravintolaan ei kannata mennä, jos stressi laukaisee neurologisia oireita.
Mieluummin sitten elää rauhallisemmin, omassa tahdissa elämäänsä. Ehkä joutuu viljelemään itse jotain pientä itselleen, tai ei sitten ostele vaan viimeisimpiä hilavitkuttimia joita tarjotaan.
Tärkeintä, että pysyy hyvässä kunnossa ja on mielekästä tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Rehellisesti: 80% todennäköisyydellä juna meni jo. Osa-aika töihin pääset esim ravintolaan aika helposti, mutta en tiedä auttaako se sinua pääsemään elämässä eteenpäin...
Siltähän se vähän vaikuttaa. Ei mulla alunperinkään tainnut mitään junalippua edes olla. Mun kyvyt on liian kapea-alaisia ja heikkoudet liian suuria. Kun olin lapsi ja nuori, olisin
äitini mielestä kuulunut johonkin vammaisten laitokseen.
Tulevaisuus todella pelottaa mua, mutta onhan tässä menneisyydestäkin selvitty. Inhoan vain tällaista hidasta mätänemistä ilman mitään tarkoitusta. Ehkä keksin itselleni vielä jotain.
ap
ap voisit saada paljon irti kokemusasiantuntijan työstä
Opiskelin tyhmästi ja olen agrologi (AMK) hevostalouden sv. En tiedä ketään joka olisi saanut tällä tutkinnolla töitä