Surettaa, että anoppini ei hyväksy minua

No otat asian puheeksi nyt miehesi kanssa, mutta mieti toki sitäkin puolta, että varmasti hän haluaa että äitinsä saa ainakin tavata lasta. Mutta ainä ja miehesi määritätte todellakin, millä tavalla ja kuinka usein kukin sukulainen tulee olemaam tekemisissä lapsenne kanssa. Anoppi sitten määrittää, mihin hän itse on valmis, mutta teidän päätöksien yli hänellä ei ole oikeutta ja mahdollisuutta mennä.

Sinun tunteesi ja ajatuksesi ovat ihan ymmärrettäviä, sillä ihminen ei voi luoda erityisen hyvää suhdetta lapseen, jos ei pysty normaaliin ja kohteliaaseen kanssakäyntiin hänen vanhempiensa kanssa.

Jos välinne ovat sellaiset, ettet voi luottaa mm. siihen että: anoppi ei yritä syrjäyttää sinua äitinä/kävellä sinun yli, anoppi ei puhuisi sinusta pahaa lapsen kuullen, anoppi ei yrittäisi udella sinusta/perheestänne lapselta sopimattomia jne., niin mieti esimerkiksi seuraavia pelisääntöjä ehdottaa miehelle:

-Anoppi ei hoida lasta/tapaa häntä ilman teidän läsnäoloa

-Teille ei tulla kylään ennalta sopimatta

-Lasta tullaan tapaamaan kun mieskin on paikalla

-Anoppi ei auta järjestämään ristiäisiä, syntymäpäiviä jne.

-Kaikkeen nälvimiseen ja vihjailuihin ettet tee jotain "oikein" tmv. puututaan samantien ja tehdään ne "näkyviksi".

Kyllä vaikeassakin anoppi-miniä-suhteessa voi elää ihan hyvää perhe-elämää ja antaa lapsille syntyä hyvät suhteet sukulaisiin, mutta se vain vaatii vanhempien yhteistä linjaa ja selviä rajoja suhteessa muihin. Normaalijärkinen anoppi kyllä pystyy luomaan lapseen suhteen lapseen, vaikka ei häntä hoidakaan ja pääse viikottain lasta katsomaan.

Voi hyvinkin olla, että anopilla on vaikeaa päästää irti pojastaan, ja siksi käyttäytyy noin. Kun lapsen syntyessä määritätte selvästi perheenne rajat, niin välit voivat jopa parantua, kun anoppi joutuu ikäänkuin väkisin sen tiedon eteen, että mikäli haluaa hyvät välit lapsenlapseen ja poikaansa, niin hän joutuu kunnioittamaan sinua lapsenlapsensa äitinä ja poikansa puolisona.

Anopin asenne luultavasti muuttuu lapsen myötä, jos on miehellekkin vihjaillut asiasta. Jos ei niin hänen kanssaan ei tarvitse olla tekemisissä, ei sinun eikä lapsesikaan.

Kuule.. sitä anoppia varten et ole tässä maailmassa. Jos hän ei sinusta tykkää, mieti että ihan sama!

Jos hän on selvästi inhottava ilman syytä, tulisi miehesi puuttua asiaan.

Olet vain jämäkkänä nyt tämän tilanteen kanssa, sun ei tarvitse miellyttää ihmistä, joka on myrkyllinen.

Jos esikoinen on tullakseen, sinä miehesi kanssa määräät, millon anoppi saa vierailla ja millon ei.

Jos hänen ilkeä käytös jatkuu, tai hän yrittää puuttua kasvatukseen, niin näytä hänelle ovea.

Jos mies ei pidä puoliasi ja vaadi hyvää käytöstä äidiltään ei se anopin käytös muuksi muutu.

Minä en sure huonoa suhdetta anoppiini, vaan yritän huolehtia siitä, että lastemme välit häneen säilyy. Minusta on mukavaa lähteä pois., kun hän on lasten kanssa.  En pidä siitä, että hän yrittää määräillä minua, mutta lasten asioista olemme saaneet jonkunlaisen sovun aikaiseksi.

Minä olen tyytyväinen etten ole anopin suosiossa. Sitä adhd tunkeutujaa ei jaksa yhtään. Ei tarvi juosta sen järjestämillä muka parempien ihmisten kutsuilla stressaamassa. Se muija on muutenkin täys nobody ja ei ole tehnyt yhtään sekunttia duunia siihen miten elää. Appiukko on rikas professori ja lukenut aristokraatti.

Vaimon siskon miehen kanssa käydään bissellä, niin se kiroilee tätä meidän anoppia kun se on aina niillä. Tulee duunista, niin anoppi se istuu kahvipöydässä turkki päällä ja kehuu itteensä. Minä tiedän syynkin siihen miksi en ole se kultapoika. Olen putkimies ja vaimon siskon mies on lääkäri. 

Sitten kun rakennettiin talo, niin sen haahkan eka kommentti oli, milläs rahoilla se putkimies rakentelee omakotitaloja. Mun vastaukseen päätty ne lopullisetkin välit.... Sanoin, että onhan mulla liksa kohillaan ja olen kovalla työllä ansainnu tämän kaiken. Mutta sinä et ole koskaan tehnyt mitään sellaista, että ansaitsisit ton kaiken mitä sulla on. Appiukko on kyllä tosi jees äijä.