Pienet asiat, jotka ärsyttävät ystävässäsi -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Antaa 1,5v taaperon istua keskellä kauppakeskuksen käytävää pällistelemässä ohikulkijoita (jotka vuorostaan ihmettelevät missä lapsen vanhemmat on...) kun itse istuu 15m päässä olevan kahvilan pöydässä...

Pakko kommentoida että hui kauheeta, en omiani päästä väkijoukossa käytännössä kädenmittaa kauemmaksi, jokuhan voi ohimennen napata mennessään.

😱

Ystäväni puhelimen käyttö kun nähdään. Se ei ole siis vähäistä. Kahvista kuvaa ja nettiin, ruuasta kuvaa ja nettiin ja sitten selaa muuten vaan. Kiva siinä keskustella kun toinen kaivaa puhelimen ja alkaa hymistelemään vastauksiaan.

Hän holhoaa minua - toisin sanoen "tietää", minkälaisesta kahvista pidän tai minkälaiset hiukset minulla pitäisi olla, tai minkälaisen miehen kanssa minun pitäisi seurustella, tai mikä on minulle hyväksi ja mikä ei - mikä rasittaa minua liikaa jne... 

Tenttaa asioitani. Ollaan samalla alalla ja kysyy työtunnit ja toimenkuvat tarkkaan. Kun olin työttömänä tuli usein viestejä että oletko hakenut mitään paikkoja. Ei kauhean piristävää, aivan kuin työvoimavirkailijalta viesti. Ei osaa oikein lukea haluaako toinen puhua asiasta vaan tivaa ja tivaa.

Jauhaa vain omia asioitaan, ja omat asiat ovat aina isompia, tärkeämpiä ja kuohuttavampia kuin minun tai kenenkään muun. Valittaa aina, kuinka ihmiset avautuvat hänelle, vaikka hänellä on niin paljon omiakin asioita eivätkä muut koskaan kuuntele häntä. Ja sitten alkaa kolmen tunnin sessio hänen asioistaan, ja ne asiat ovat aina pääosin samoja vanhoja. Sitten ihmettelee, kun en ole jatkuvasti hänen kanssaan tekemisissä. 

Tää nyt on pientä, mut on aina myöhässä. Annan anteeksi koska on muuten niin ihana ihminen.

Inhoan sitä miten tapaamiset ovat aina minun järjestettävä. On hieman erakkoluonteinen, mutta silti tuntuu pahalta olla aina se joka kysyy kahville tai ostoksille.

Vuosia sitten kutsui ainoastaan jos tarvitsi uusia vaatteita, vitsaili miten aina tiesin mikä hänelle parhaiten sopii.

Vierailija kirjoitti:

Hän holhoaa minua - toisin sanoen "tietää", minkälaisesta kahvista pidän tai minkälaiset hiukset minulla pitäisi olla, tai minkälaisen miehen kanssa minun pitäisi seurustella, tai mikä on minulle hyväksi ja mikä ei - mikä rasittaa minua liikaa jne... 

...ja puhuu minusta kolmannelle henkilölle, kuin en olisi paikalla tai olisin esine tai lapsi. 

Tulee kolmen ruokalajin illallisellekin aina tyhjin käsin. Kerran toi kukkia. Ehdin jo ilahtua, mutta sitten hän hekotellen kertoi saaneensa ne jostain ilmaiseksi ja päättäneensä sitten tuoda minulle. Kyse ei ole rahasta, vaan eleestä, muistamisesta ja käytöstavoista. Tämä piirre hänessä on hämmentävä, koska hän ei ole ikävä eikä edes saita ihminen. Olen tulkinnut, että hän ei yksinkertaisesti vain ymmärrä tai tiedä, että tällainen käytöstapa on olemassa, että emännälle viedään jokin tuliainen, vaikka viinipullo.

Kun hän on havainnut, että joku asia on "hyvä" alkaa mieletön tuputus ja itsensä korostaminen. Esim. teen juominen ja aikaisin herääminen - kaikki jotka ei näihin asioihin pyri, ovat vielä eksyksissä ja heitä pitää sitten ohjata, neuvoa, ojentaa. Tai ainakin väheksyä.

Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa että olen alkanut vähentää hänen seurassaan oloa. Harmittaa muutama hänen hiljaisempi ystävä, jotka ottaa tuon päsmäröinnin päällensä. Hän on mm. tuntenut ja asunut erään ystävänsä kanssa, ja yhdessä vaiheessa selvisi, ettei edes oikeastaan tiedä tästä mitään. Koska äänessä ja neuvomassa on koko ajan hän itse.

Ei siedä yhtään olla väärässä missään asiassa

Syö itse kuin lintu ja järjestäessä illanistujaisia meille ystävilleen varaa aina liian vähän ruokaa. Ei tunnu oppivan, vaikka miltei poikkeuksetta tuomme ruokaa mukanamme vaikkei ole sovittu mistään nyyttäreistä. Kahvia pitää aina pyytää erikseen, saattaa laittaa itselleen ja tulla muina miehinä juomaan sitä muiden eteen.

Puhuu aina vain omista jutuistaan, ei edes mistään kiinnostavista, vaan jos on vaikka on alkanut katsella jotain uutta sarjaa selittää sen juonen yksityiskohtaisesti kiinnosti toista moinen sarja tai ei. Vai valitettavasti jos kiinnostaa niin spoilaa aina kaiken! Vaikka pyydän et älä kerro enempää, aion katsoa tuon. Muistaa viis minuuttia ja sitten möläyttää loppuhuipennuksen, argh!!!

Ailahtelevainen yhteydenpito - välillä hän lähettää viestejä useita päivässä ja viestitellään vähän kaikesta, välillä taas sieltä puolelta ei kuulu mitään ja kun minä laitan viestiä, niin joko vastauksessa kestää ja kestää, tai sitten vastaa tosi lyhytsanaisesti.

Sitten taas alusta.

Yksi ystäväni puhuu tosi paljon siitä, miten häntä aina paleltaa. Ei siinä mitään, ymmärrän, että toisia paleltaa herkemmin, mutta hänellä on aina tapana pukeutua vähiin vaatteisiin, jotka mielestäni eivät sovi talvikeliin ollenkaan. Varsinkaan, jos palelee helposti.

Pakko nostaa esille kaksi asiaa omasta kokemuksesta

1) KOTIIN KUTSUMINEN itse meillä ei kaverit käy koskaan. Sairauteni vuoksi kodin pidän vain omana paikkana, mihin ulkopuoliset eivät nyt ole tervetulleita. Ei siis kyse todellakaan epäkohteliaisuudesta, vaan selviytymisestä.

2) JOS OLET TOISELLA KYLÄSSÄ, EIKÄ HÄN TARJOA JOTAIN MITÄ ITSE KÄYTTÄÄ, älä oleta vaan pyydä. Turhia kärhämiä tulee, kun itse vaan istut ja oletat että sinulle kaikki tarjoillaan ja eteen tuodaan. Sen verran pitää kyllä itse osata pyytää tai edes kunnolla vihjata, tai sitten olla ilman.

Kiroilu kaupassa tai (ruoka) ravintolassa. Ei anna hyvää kuvaa.

Ystävä heittelee ilmaan tapaamisehdotuksia, joita on mahdoton toteuttaa. Ei ole esimerkiksi lomaa kuten hänellä. Ei voi ikinä sopia tai suunnitella mitään. En viitsi pyytää häntä enää mihinkään, koska aina on jotain tärkeämpää tai "esteitä". Kaikkialle muualle tuntuu ehtivän vaivoja säästämättä. No ei me oikeastaan enää ollakaan kuin hyvän päivän tuttuja.

Aikuinen mies jolla ei ole tietokonetta eikä 2000-luvun puhelinta. Ei viestittele vaan soittaa joka pikku asiankin. Aaarrgghh. Mutta viinaa osaa juoda.

On surkea käyttämään alkoholia. Olen kyllästynyt olemaan vahtina.