Isoja perheongelmia, auttakaa!
Ongelma tässä on se, että äitini siivoaa, tekee ruokaa, pesee pyykit, leipoo, purkaa kauppakassit ja auttaa minua ja veljeäni kaikessa kouluun liittyvässä, kuskaa minut helsinkiin (jos minulla on leikkaus). (Mulla on siis halkio joka vaatii monia leikkauksia) ja on tukenani siellä.
Hän on noin 40v, ja hänellä on ms-tauti joka heikentää hänen kuntoaan. Tiedän, ettei hän jaksa paljoa tätä elämäntyyliä enää kauaa. Joskus työnnän häntä pyörätuolissa jos käymme esim. Ikeassa tai prismassa koska hän ei jaksa kävellä niin pitkää matkaa. Autan tietysti häntä mielelläni kaikissa asioissa, mutta haluaisin joskus olla auttamattakin tietyissä asioissa, esim. Vaatteiden viikkaaminen.
Isäni on hieman isokokoinen mies joka syyttää kaikkia muita. Esim. Jos heitän hänelle tyynyn, ja hän heittää sen takaisin, ja limskamuki kaatuu sohvalle, hän syyttää minua, koska heitin sen hänelle. Hän ei jaksa sammuttaa lamppua joka on todella lähellä häntä, vaan huutaa äitini sammuttamaan sen alakerrasta. Tietenkin jos olen yläkerrassa, niin minä sammutan sen sillä mielestäni. isäni kohtelee äitiäni kuin jotain orjaa!
vanhempani riitelevät jatkuvasti, oli se päälle jäänyt lamppu, tai vaikka se, että äitini ei hakenut iskää 2min aikasemmin. Iskä ei jaksa tehdä mitään, ja sysää KAIKKI asiat äitille. Ja vaikka hän tietää ettei äitini jaksa ajaa todella pitkää matkaa, hän silti sanoo että äitini pitää ajaa. Noh, eihän me sukulaisjuhliin silloin lähdetä. ( sukulaiset asuu kouvolassa, turussa, jne. me porissa)
Hän myös sopii muita asioita, eikä isäni sano äidille että on sopinut. Sitten kun aika tulee lähteä, isäni sanoo että " mä kerroin 3kk sitten tästä asiasta" Siiten siitä syttyy uusi riita, eivätkä he puhu 5 päivään toisilleen.
Vanhempieni liitto on kestänyt noin 20+ vuotta, ja nyt minulla on tullut pinna täyteen.
AUTTAKAA! Haluan palavasti tehdä tälle jotakin! Olen ehdottanut jo eroa, vaikka kuinka hirveää se olisi, niin minun mielestäni äitini todella ansaitsee parempaa kuin hänet! Olen todella vakavissani, ja pyydän nyt apua. T: perheen nuorin
Kommentit (10)
Voimia! En osaa antaa mitään hyviä neuvoja. Älä liikaa murehdi vanhempien ongelmia. On väärin, että lapset joutuvat tuollaista kuuntelemaan ja seuraamaan sivusta, sinun pitäisi voida keskittyä elämään omaa nuoruuttasi.
Kerro äidillesi miten paljon hänen apuaan arvostat :) Hän saa siitä voimaa jaksaa arjessa.
Kuinka vanha olet? Tiedän äidin, jolla oli MS-tauti ja hän jonotti paikkaa palvelutalossa. Palvelutalossa hän sai oman asunnon, kaksion ja apua sen verran kuin kulloinkin tarvitsi ja eli muuten normaalia äidin elämää. Omat huonekalut ja tavarat. Jos äitisi tahtoo ottaa eron, niin ainakin olisi paikka missä selviytyä.
Kovin raskasta tuo kuulostaa kyllä sinulle olevan, liikaa painolastia äitisi pahoinvoinnin vuoksi. :( Ikävää, että isäsi on noin hankala ihminen. Koita puhua äitisi kanssa, kuinka koet teidän arkenne ja olisiko siihen mahdollista saada muutosta. Hienoa että arvostat äitiäsi noin syvästi, sekin auttaa äitiäsi varmasti jaksamaan.
Jaksamista teidän perheellenne!
Olen nuorin lapsi meidän perheessä, 12v.
ap
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten autat kun otat äitisi kanssa puheeksi miltä sinusta tuntuu.
Parisuhteet on joskus vaikeita, mutta uskon että äitisi ja isäsi rakastaavat kyllä toisiansa.
Välillä vain arki jyrää yli😊
Eipä tuo miehen käytös minusta rakastavalle vaikuta :(
Voi ap! Olisiko ketään perheen ulkopuolista, jolle voisit puhua asiasta? Opettaja tai kouluterveydenhoitaja? Mitä äitisi sanoo jos kerrot hänelle, että olet jatkuvasti huolissasi hänestä?
Hei ap.
Sinun kuuluisi elää omaa nuoren teinin / lapsen elämää, eikä surra aikuisten vuorovaikutuspulmia. Mielelläni kannustaisin sinua menemään keskustelemaan ulkopuolisen tahon kanssa, jolle voit olla ihan se kuka olet ja keskittyä omaan vointiisi. Tarvittaessa perheenne ongelmiinkin saa apua kunnan perhetyöstä, mutta vastuussa siitä ovat aikuiset, et sinä. Voit mennä juttelemaan mieltäsi painavista asioista esim. koulun terkkarille, kuraattorille tai jos asuinalueeellasi on jokin nuorisoneuvola tai vastaava. Tärkeintä olisi, että et kantaisi hartioillaasi aikuisten taakkaa, vaan vapautuisit siitä ja voisit elää omaan elämänvaiheesi terveesti läpi.
Puhukaa veljesi kanssa äidille tuntemuksistanne. Ei ole oikein äitiäsi kohtaan tuollainen kohtelu puolisoltaan eikä mukavaa teille lapsillekaan elää tuollaisessa tilanteessa.
Puhuminen auttaa. Puhu tunteistasi, vaikka se olisikin vaikeaa.
Parhaiten autat kun otat äitisi kanssa puheeksi miltä sinusta tuntuu.
Parisuhteet on joskus vaikeita, mutta uskon että äitisi ja isäsi rakastaavat kyllä toisiansa.
Välillä vain arki jyrää yli😊