Onko pitkä parisuhde/avioliitto statussymboli?
Kysymys otsikossa.
Täytyy nimittäin myöntää, että itse tunnen aina hitusen ylpeyttä kertoessani olleeni pitkään naimisissa, nuoreen ikääni nähden. En ole onnistunut elämässäni kovinkaan monessa muussa asiassa, joten näitä ylpeilyn aiheita ei juuri muuten ole.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (36)
Hmm, ehkä pitkä onnellinen parisuhde jossain määrin. Jos yhdessä pysytään hampaat irvessä niin ei siinä parisuhteen kesto asioita ainakaan paremmaksi tee.
On se kyllä nykyaikana, varsinkin jos onnellisesti kimpassa pysytty yli 10vuotta niin hieno juttu tosissaan ja juhlan paikka!
Kyllähän se on, alemmissa sosiaaliluokissa ollaan sitten järjestäin eronneita, jos koskaan on naimisiin päästykään. Itse olen ollut koko aikuisikäni naimisissa. Tosin kahden eri puolison kanssa, koska ensimmäinen jätti leskeksi.
Oli. Oikeutti hirveän määrän pahoinpitelyä.
Vierailija kirjoitti:
Oli. Oikeutti hirveän määrän pahoinpitelyä.
Tämähän se on tietenkin se kääntöpuoli.
Sama. Nuoria ja ikämme oltu yksissä. Ja onnellisia..
Vierailija kirjoitti:
Seksitön ei ainakaan ole!
Ja mitenköhän ihmiset sen ottaisivat selville?
Tavallaan. Tuleehan siinä kylkiäisenä usein parempi elintaso ja kaikki mitä perheet aina yhdessä hommailee.
Koska omat vanhempani olivat eronneet , päätin nuorena että teen kaikkeni ettei oma liittoni hajoa. Silmät kiinni ja silleen. Kestät kaiken, katsot miten anoppi teki ja niin edelleen. Vituiks meni, en suosittele kenellekään.
Avioliitosta en niin tiedä, eipä sitä nykyään voi tietää, kuka on sanonut aamenet ja kuka elelee susiparina.
Mutta ydinperhe on ehdottomasti statussymboli, ja tuo mukanaan muita statussymboleita kuten perheasunnnon, perheauton ja perheharrastukset.
Varmasti ainakin kristityille ja muille vanhoillisille ihmisille.
Ei. Onnellinen parisuhde on toki hienoa ja siitä saa olla myös ylpeä.
En näkis pitkää parisuhdetta statussymbolina. Mitä se ketään muuta kutkuttaa jos oonkin oman murmelini kanssa kulkenut samaa tahtia kohta 17 vuotta? Enneminkin näkisin sen asiana johon olisi hyvä pyrkiä. Ei pidä turhaa kiirettä eikä etsi sitä oikeaa. Kaverin löydyttyä ei ala turhaan analysoimaan jokaista lausahdusta. Auttaa kykyjensä ja taitojensa mukaan jos toinen apua tarvii. Säilyttää itsenäisyyden, mutta tekee myös kompromisseja. Yhdessä kohdataan maailma aamulla, ja yhdessä suljetaan silmät illalla.
Ei minusta.
Itse arvostan ihmisissä älykkyyttä, lahjakkuutta ja valintoja, joista näkyy rohkeus elää elämäänsä omalla tavallaan. Toki avioliitto tai parisuhde on hieno juttu, mutta yksinään se ei nosta ihmisen arvoa silmissäni minnekään.
Mun mielestä on. Varsinkin näillä vähän vanhemmilla ihmisillä, eli niikuin että ovat onnistuneet pysymään naimisissa :). Toinen on myös hyvin nuoret, jotka ovat naimisissa. Tähän taas kätkeytyy ajatus että ovat ikään kuin nopeasti onnistuneet 'pääsemään' naimisiin.
No en sanoisi statussymboli, mutta kunnia-asia kuitenkin.
Mutta ei sitä väkisin kannata täysin onnettomassa tai väkivaltaisessa suhteessa olla.
Ei, mut mä en oo koskaan pitänyt avioliittoa tai parisuhdetta mitenkään tavoittelemisen arvoisilta asioilta. En itsekään ymmärrä miksi kuitenkin aina tylsiin, ihan ok-suhteisiin päädyn.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitosta en niin tiedä, eipä sitä nykyään voi tietää, kuka on sanonut aamenet ja kuka elelee susiparina.
Mutta ydinperhe on ehdottomasti statussymboli, ja tuo mukanaan muita statussymboleita kuten perheasunnnon, perheauton ja perheharrastukset.
Nuo kaikki saavuttaneena 45v miehenä sanon, että surkeasti menee jos tällaista keskiluokkaista perheperseilyä joku pitää statussymbolina.
Sanoisin paremminkin että onnettomien sattumusten ja konservatiivisten sukulaisten johdattelua ryyditettynä omalla typeryydellä/nahjusmaisuudella on johtanut tähän, eikä suinkaan mikään tavoittelu.
Perkele kun ei osannut valita fiksummin ja pysyä ikipoikamiehenä, voisi naureskella noille statussymboleille sen sijaan että hampaita kiristellen yrittää "statustella" päivästä toiseen...
On se tavallaan. :)