Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäsyys särkee sydämen.
27.03.2018 |
Yksinäisen miehen kirjoittelua. Tuleen siis myöhemminkin tähän mahdollisesti kirjoittelemaan, joten saa varautua.
Toivon että vastaukset olisivat asiallisia, eikä minua syyllistettäisi, eikä tietenkään muitakaan.
Varoitus, teksti on pitkä. Olen 24 v miehenalku. Elän parisuhteessa, tai ei sitä voi kutsua suhteeksi. Suhteessa ei ole mitään hellyyttä, eikä läheisyyttä. Olen jo vuosia, kertonut tyttöystävälleni, että niin hirveästi kaipaisin enemmän läheisyyttä ja hellyyttä. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Emme edes halaa, kun tapaamme, jollen itse tee aloitetta.
Tapaamiset menevät myös aina hänen ehdoillaan. Teen aivan kaiken silloinkin. Sydän kaipaisi niin palavati hellyyttä ja romantiikka, rakkautta ja läheisyyttä. Mutta minkäs sille voit, kun toinen ei niistä väliltä. Sydän ihan itkee, kun näen onnellisia pareja ja perheitä. Kainalossa istuminen iltaisin, arjen jakaminen ja yhteiset unelmat. En enää löydä noita itsestäni.
Alan pikkuhiljaa kuolla sisäisesti tähän suruun. Suhdetta on kestänyt 6 vuotta. Koko tämän ajan olen yrittänyt puhua tästä, että mitä toivoisin. Mutta ei auta. Aina puhelin ja hän on tärkeämpi kuin minä. En enää jaksaisi tätä elämää. Yksinäisyys suhteessa on hirveää. Mutta sitten erääseen pelkoon. Pelkään, että jos lopetan tämän suhteen, en enää löydä ketään, mahdollisia kumppaniehdokkaita. Ketään muu ei ole tähän asti ollut kiinnostunut, tällaisesta tavallisesta, ”nössöstä” miehestä, joka niin kaipaisi kohdetta, jolle osoittaa sen rakkauden ja romantiikan kaipuun. Tosin nuo vain omia kokemuksia. Kaikissa keskusteluissa, vain hakutkaan toisia, ja kerrotaan, miten erimaalaiset ovat parempia. Ja pelkoa vahvistaa, kun kävelen kaupungilla. Tällaisia pareja on niin paljon. Onko minulle enää sijaa, onko enää ketään, joka haluaisi tulla juuri minun syliin, vaalia sitä onnea ja rakkautta. Romantiikkaa, ja arjen yhteisöllisyyttä? Oman kokemuksen mukaan ei. Ja se on saanut mun itsetunnon kokonaan alas, miksi edes yrittää ja toivoa, kun ei vain ole mahdollisuutta. Toivon, että ketään ei tästä loukkaannu, mutta tätä pohdin. Usein lopputuloksena on, että haluan tästä maailmasta pois. EI minulle ole sijaa. Sydän itkee iltaisin uneen, siellä on toivoa.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Nää on taas näitä ”olen yksinäinen” ja seuraavasta lauseesta käykin sitten jo ilmi että seurustellaan. Ei jatkoon.
joo. otsikko väärä. Yksinäisyys suhteessa ehkä olisi ollut parempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kestäis YHTÄÄN tollasta ruikuttajaa. Anteeksi.
Miksi et löytäisi uutta kumppania?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et löytäisi uutta kumppania?
Huonon itsetunnon ja noiden pelkojen vuoksi en usko että ketään "kiinostuisi kaltaisestani"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et löytäisi uutta kumppania?
Huonon itsetunnon ja noiden pelkojen vuoksi en usko että ketään "kiinostuisi kaltaisestani"
Ja mikähän siinä yksin olemisessa on niin kamalaa? Mielummin huono suhde kunhan ei tarvitse olla yksin? En ymmärrä.
Teillä ei ole samanlaiset tarpeet hellyydelle. Jos se on sinulle iso asia, ei oikein taida olla muuta vaihtoehtoa kuin ero.
Mulla on yksi mieskaveri joka halusi aikoinaan erota, mutta pelkäsi että jää sitten ikuisesti yksin ja jäi kuitenkin kitkuttamaan suhteeseen. Ei tuossa kauheasti järkeä ole, miksi ei mieluummin avaisi edes mahdollisuutta jollekin paremmalle? Ei se yksin oleminenkaan kamalaa ole, tai ei pitäisi olla.
Ja kyllä suurimmassa osassa pariskunnista Suomessa on edelleenkin suomalaisia molemmat osapuolet, älä nyt höpsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta ymmärrän sinua, mutta ehkä seurustelet väärän tyypin kanssa. Mitä sitten teet jos hän yhtäkkiä jättääkin sinut? Oliko parempi nyt vaan toimia. Itse en voisi kyllä kohdella toista noin, että en "antaisi" läheisyyttä takaisin. Jos suhteessa ollaan niin pitäähän siinä nyt läheisyyttä olla ettei olla vaan jotain "kavereita". Jos se jo nuorena lähtee tuolle tielle niin ei hyvää seuraa. Toivon, että saat rohkeutta muuttaa elämääsi. Ei ainakaan yrityksen puutteesta voi sinua syyttää, mutta turhaa se on tuollaisessa suhteessa roikkua. Itse olen samanikäinen kuin sinä , mutta nainen. Toisaalta minun pitäisi pitää suuni kiinni sillä en ole koskaan seurustellut. Yksinäisyys on myös tuttua sillä minulla ei ole ketään. Siinä mielessä ymmärrän tuon yksinäisyyden myös. Aina kannattaa silti hakea muutosta. Itsekin yritän parantaa elämääni, vaikka välillä kaikki on hirveän vaikeaa. Nyt on muuten tuo yksinäisyys teemaviikko. Siinä mielessä "kiva" lukea lehdestä, että muillakin on tämä sama "ongelma" ja ei ole vaan yksin asian kanssa. Itsellä syitä löytyy itsessä ja toisaalta on paljon ikäviä kokemuksia ihmisistä myös. Sori, kun meni jo asian vierestäkin.
Seurustelet väärän henkilön kanssa, päätä suhde, tuhlaat aikaa. Kumppani voi olla masentunut ja ei jaksa mitään läheisyyttä. Mitä pahaa vielä vois tapahtua koska suhdekin on jo noin paha, hyppää vaan tyhjän päälle ja katso miten selvitä. Olet nyt niin paljon epämukavuusalueella, että sinun täytyy toimia, ittenäs hirteen vetäminen ei oo ratkaisu onnellisempaan suhteeseen.
Lisäksi olet vielä niin nuori ja sinulle on niin tärkeätä olla parisuhteessa. Kokeile sinkkuelämää, opiskele, tee töitä ja hanki kokemusta elämästä.
Ajattele jos olisit 40 vuotias nainen ja oisit elätellyt toiveita lapsista, sitten tulisikin ero, silloin potuttaisi, että 6 vuotta meni hukkaan väärän ihmisen kanssa.
Ota se hyppy tuntemattomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JSS.
Et voi jäädä tuollaiseen suhteeseen. Olet älyttömän nuori ja sinun olisi tärkeää oppia ettet ole kenestäkään riippuvainen vaan kykenet voimaan paremmin yksin kuin huonossa suhteessa. Sitten voit lähteä uutta kohti, kun ymmärrys on kasvanut sen verran että tiedät mitä sinun tulee odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän sinua, mutta ehkä seurustelet väärän tyypin kanssa. Mitä sitten teet jos hän yhtäkkiä jättääkin sinut? Oliko parempi nyt vaan toimia. Itse en voisi kyllä kohdella toista noin, että en "antaisi" läheisyyttä takaisin. Jos suhteessa ollaan niin pitäähän siinä nyt läheisyyttä olla ettei olla vaan jotain "kavereita". Jos se jo nuorena lähtee tuolle tielle niin ei hyvää seuraa. Toivon, että saat rohkeutta muuttaa elämääsi. Ei ainakaan yrityksen puutteesta voi sinua syyttää, mutta turhaa se on tuollaisessa suhteessa roikkua. Itse olen samanikäinen kuin sinä , mutta nainen. Toisaalta minun pitäisi pitää suuni kiinni sillä en ole koskaan seurustellut. Yksinäisyys on myös tuttua sillä minulla ei ole ketään. Siinä mielessä ymmärrän tuon yksinäisyyden myös. Aina kannattaa silti hakea muutosta. Itsekin yritän parantaa elämääni, vaikka välillä kaikki on hirveän vaikeaa. Nyt on muuten tuo yksinäisyys teemaviikko. Siinä mielessä "kiva" lukea lehdestä, että muillakin on tämä sama "ongelma" ja ei ole vaan yksin asian kanssa. Itsellä syitä löytyy itsessä ja toisaalta on paljon ikäviä kokemuksia ihmisistä myös. Sori, kun meni jo asian vierestäkin.
Ymmärrän hyvin sinua :)
Ehkä saan rohkeutta lopettaa tän suhteen, vaikka onkin hyppy tuntemattomaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot vielä niin nuori. (Mä oon 47v nainen). Aina muutos pelottaa. Mutta mieti vuosia eteenpäin. Haluatko, että nuoruus menee näin? Imeisesti, ette asu yhdessä miksi?
Sun ikäisenä erosin kihlatustani. Oli hemmetin vaikeeta katsoa sitä tyhjää asuntoa. Itkin varmaan puoli vuotta, mutta jälkeenpäin ymmärsin, että oli todella oikea päätös katkaista suhde, jossa voin todella huonosti. Pitää vain uskaltaa elää. Pitää uskaltaa lähteä ulos, ottaa kontaktia ja tavata ihmisiä. Silläkin uhalla, että tulee nenille. Mitään ei ainakaan saa jos ei yritä.
Parempi elämä, jossa välillä sydänkin särkynyt, kuin elämä missä ei tapahtunut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Oot vielä niin nuori. (Mä oon 47v nainen). Aina muutos pelottaa. Mutta mieti vuosia eteenpäin. Haluatko, että nuoruus menee näin? Imeisesti, ette asu yhdessä miksi?
Sun ikäisenä erosin kihlatustani. Oli hemmetin vaikeeta katsoa sitä tyhjää asuntoa. Itkin varmaan puoli vuotta, mutta jälkeenpäin ymmärsin, että oli todella oikea päätös katkaista suhde, jossa voin todella huonosti. Pitää vain uskaltaa elää. Pitää uskaltaa lähteä ulos, ottaa kontaktia ja tavata ihmisiä. Silläkin uhalla, että tulee nenille. Mitään ei ainakaan saa jos ei yritä.
Parempi elämä, jossa välillä sydänkin särkynyt, kuin elämä missä ei tapahtunut mitään.
Siksi ei asuta kun tekisin kaiken. Ei edes siivoa kotonaan, eikä laita ruokaa :( näin vanhempansa sanoo
Itse olen 41v jannu täält pohjos-Pohjanmaalta, joka on kylläkin vähän omasta tahdostaan sinkku edelleenkin. Vaik seurustelikin aikoinaan 3,5v, missä ei kyllä ollut aloittajan kaltaisia ongelmia lainkaan.
Mut täähän sijoittuu aikakaudelle, jolloin ei ollut mitään facebook:ia, eikä muitakaan sosiaaliseen mediaan liittyviä erikoisemmin. Ja puhelimien näytöt harvoja kappaleita lukuuottamatta vihreä tai harmaa taustasia ja mikäli kamera oli, niin se oli luksus kapula jo.
Nyt alkaa työelämä antaa periksi jälleen, ja voisi aloittaakkin jotain vielä... Mut ei ole mitenkään hampaat irvessä hakua, jos ollenkaan vaikka joillain saiteilla etsintä ilmotus onkin seuralaista ajatellen. Työt edellen kokopäivätoimista vieraan töissä, joksin saattaa 8v mennä et kahden viikon loma riittää ja sekin näin talvella ku hiljasta ku tehtaita kiinni mihin toimitetaan tavaraa. Ja ku oishan täs asunnossakin rempaa vielä kesken, kun ulkovuoren laitto jäi syksyllä kesken... Sauna uusiksi paneloida ja lauteet uusia, sit vois harrastutalliin lämmöneristystä parantaa... Eli ei ole vapaillakaan ajankäytön puutetta. Ja ku alko ei niin maita, niin pysyy kotonakin ja naurattaa Etelä-Suomen sinkku naisia joilla kaipausta.
Ei muutaku leuka rintaan, ja uusia pettymyksiä kohti... Eli emäntä vaihtoon tai tyttöystävä aloittajan kohdalla siis.
Nainen vaihtoon, ei se ole sen kummempaa. Turha valittaa, kun itse olet valinnut tilanteesi.
Sekä sinä että puolisosi kärsitte molemmat mielenterveydellisistä häiriöitä. Toivon todella että saatte apua ongelmiinne
Alue: Aihe vapaa
Huoh. Nää on taas näitä ”olen yksinäinen” ja seuraavasta lauseesta käykin sitten jo ilmi että seurustellaan. Ei jatkoon.