Menee hermot aloitteettomaan ja laiskaan lapseen. Luopuako elektroniikasta?

Noin 100 vuotta oltiin samaa mieltä, kun tyttö luki kirjoja. Se katsottiin turhaksi, silmiä rasittavaksi, suorastaan haitalliseksi. Sitä saattoi saada huonoja ajatuksia ja nähdä painajaisia.

Kasvatus ei ole kieltämistä ja määräämistä, vaan esimerkkinä olemista ja yhdessä tekemistä. Joten ryhdy elämään yhdessä lapsesi kanssa ja mieti, oletko sinä sellainen äiti, jonka kanssa lapsi haluaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Noin 100 vuotta oltiin samaa mieltä, kun tyttö luki kirjoja. Se katsottiin turhaksi, silmiä rasittavaksi, suorastaan haitalliseksi. Sitä saattoi saada huonoja ajatuksia ja nähdä painajaisia.

Kasvatus ei ole kieltämistä ja määräämistä, vaan esimerkkinä olemista ja yhdessä tekemistä. Joten ryhdy elämään yhdessä lapsesi kanssa ja mieti, oletko sinä sellainen äiti, jonka kanssa lapsi haluaa olla.

100 vuotta sitten luultiin yhtä ja toista, mutta eiköhän se nykyään ole ihan tieteellä todistettu, että liika pelaaminen on haitallista, koukuttavaa ja passivoivaa. Ja kyllä se kasvatus on myös kieltämistä ja määräämistä, en halua antaa sitä viestiä että olen aina käytettävissä viihdytykseen. Tuon ikäistä lasta voi valmistaa jo vastuuseen ja maailmassa selviämiseen. Ap

älä puutu toisten asioihin.

Miksei se ole kaverien kanssa? Harrastuksissa?

Sun pitää olla esimerkkinä lapselle. Miten aktiivinen ja ulkoileva itse olet? 

Ihan samaa mieltä kuin ap, meilläkin on kotona tuollainen olmi. Siinä menee lapsuus hukkaan ja ei sen tarvitse tarkoittaa sitä, että äiti pitää lapselle seuraa, kyllä sitä nyt jotain muuta pitäisi osata ihan itsekseen tehdä.

Hankalaa usuttaa kavereiden luo kylläkin, kun heitä ei asu lähellä.

Et taida itsekään juuri lenkkeillä? Alatte yhdessä käydä kävelyllä, kesällä suunnistamaan. Siinä pääsee kartan avulla "kolmiulotteisen" sisälle, aivan kuten peleissä.

Mut jos oot fleku sidukkavalas, voi olla myöhäistä. Vastuu on kuitenkin sinulla, että lapsi saa ravitsevaa ruokaa ym.

Pelit ja videot ovat hyvin, hyvin koukuttavia. Se teidän äitien kannattaisi tajuta. Lapsi ei ilkeyttään tai pahuuttaan (tai edes laiskuuttaan) tuijota niitä tuntitolkulla putkeen. Moni aikuinenkin käyttää aivan liikaa aikaa erilaisten ruutujen edessä.

Herää kysymys, että nytkö äiti on herännyt lapsensa olemassaoloon? Minkälaiset käytännöt ja kasvatukset teillä on ollut menneet 10 vuotta? Jos olet tähänkin saakka antanut lapsen itse valita, minkä verran käyttää aikaa videoihin etkä ole koskaan ollut järjestämässä lapselle mitään harrastusta, niin miten se nyt kolmasluokkalaisena ihan itse osaisi olla toisin?

Ja todellakin - minkälaista esimerkkiä itse näytät vai komenteletko vaan? Mitä sinä itse harrastat? Onko sinulla kavereita? Ulkoiletko? Oletko ulkona edes oman lapsesi kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Pelit ja videot ovat hyvin, hyvin koukuttavia. Se teidän äitien kannattaisi tajuta. Lapsi ei ilkeyttään tai pahuuttaan (tai edes laiskuuttaan) tuijota niitä tuntitolkulla putkeen. Moni aikuinenkin käyttää aivan liikaa aikaa erilaisten ruutujen edessä.

Herää kysymys, että nytkö äiti on herännyt lapsensa olemassaoloon? Minkälaiset käytännöt ja kasvatukset teillä on ollut menneet 10 vuotta? Jos olet tähänkin saakka antanut lapsen itse valita, minkä verran käyttää aikaa videoihin etkä ole koskaan ollut järjestämässä lapselle mitään harrastusta, niin miten se nyt kolmasluokkalaisena ihan itse osaisi olla toisin?

Ja todellakin - minkälaista esimerkkiä itse näytät vai komenteletko vaan? Mitä sinä itse harrastat? Onko sinulla kavereita? Ulkoiletko? Oletko ulkona edes oman lapsesi kanssa?

Ihan turha syyllistää vanhempia, meillä on kaksi lasta, joista toinen ei ole siinä ruudussa nenä kiinni juuri ollenkaan. Enkä todellakaan leiki hänen kanssaan. Mutta toinen nauliutuu siihen ruutuun, eikä ole muusta kiinnostunut. Menee lapsuus hukkaan silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin 100 vuotta oltiin samaa mieltä, kun tyttö luki kirjoja. Se katsottiin turhaksi, silmiä rasittavaksi, suorastaan haitalliseksi. Sitä saattoi saada huonoja ajatuksia ja nähdä painajaisia.

Kasvatus ei ole kieltämistä ja määräämistä, vaan esimerkkinä olemista ja yhdessä tekemistä. Joten ryhdy elämään yhdessä lapsesi kanssa ja mieti, oletko sinä sellainen äiti, jonka kanssa lapsi haluaa olla.

100 vuotta sitten luultiin yhtä ja toista, mutta eiköhän se nykyään ole ihan tieteellä todistettu, että liika pelaaminen on haitallista, koukuttavaa ja passivoivaa. Ja kyllä se kasvatus on myös kieltämistä ja määräämistä, en halua antaa sitä viestiä että olen aina käytettävissä viihdytykseen. Tuon ikäistä lasta voi valmistaa jo vastuuseen ja maailmassa selviämiseen. Ap

Myös 100 vuotta sitten oli tieteellisesti todistettu, että lukeminen pilaa silmät ja on erityisen haitallista etenkin tytöille. Sittemmin nuo tutkimukset on kumottu.

Jos kasvatus on sinulle kieltämistä ja määräämistä, niin yritäpä kasvattaa koiraa niin huomaat, että ei onnistu, koira ei osaa lukea ajatuksiasi. Usko tai älä, koiran kanssa on pakko olla ja sitä on viihdytettävä (käytettävä lenkillä jne.), joten miten olisi, voisiko lapsesi olla jopa astetta kehittyneempi kuin koira? Maailmasta selviäminen ei saisi ikinä olla kolmasluokkalaiselle sitä, että joutuu olemaan yksin ja pärjäämään omillaan, joten entä jos opettaisit sille lapselle, miten selvitä?

Mua jotenkin säälittää nää aina pelaavat lapset. Nykyään jos koskaan olisi monia erilaisia viihteen muotoja, sekä mahdollisuuksia harrastaa ja tehdä vaikka mitä, mutta monien lasten kaikki aika menee vaan pelaamiseen.

 ja siis kyllä mäkin lapsena aina silloin tällöin pelasin tietokonepelejä, mutta into niihin tuli ja meni kausittain, ja suurin osa vapaa-ajasta käytettiin ihan muuhun. Eikä yksikään niistä lapsuuden tai nuoruuden parhaista muistoista liity mitenkään pelaamiseen. 

Ihan tosi hyvä alotus.

Ajattelin heti ku älypuhelimet tuli, et noi tekee elämän liian helpoksi ja tavallaan aika valuu hukkaan.

Älylaitteet ovat hyviä renkejä mutta huonoja isäntiä.

Ei kolmasluokkalainen ole vielä ‘itseohjautuva’ lainkaan. Nykyisin lapset eivät kokoonnu spontaanisti pihaleikkihin ym. kuten ennen.

Eihän sen ikäinen lähde yksin ulkoilemaan! Pitää keksiä harrastuksia ja viedä sinne ym. Ei ihan helppoa, itsekin joskus ajattelin että onpa tää vanhemmuus nykyisin tosi vaativaa.

Omani on nyt 16 ja on koneella tosi paljon, mutta suurin osa siitä on kavereiden kanssa, osa niistä ihan nettituttuja vaan. Harrastuksista jäänyt sulkis ja joskus softaus.

Ei elekroniikasta luopuminen ole yhtään realistista.