Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaisi, että lapsi hoidetaan kotona 2v asti, mutta ei ole valmis jäämään kotiin.
26.03.2018 |
Lapsemme täytti juuri 1v ja minä alan palailla töihin, kontaktoin jo pomoakin ja homma on jo alustavasti sovittu.
Tänään sitten otin asian puheeksi miehen kanssa, et että jatkaako hän kotona vai aletaanko järjestelemään hoitopaikkaa. Mies sanoi, että suoraan sanottuna hän ei pidä ajatuksesta laittaa lasta vielä hoitoon yhtään mihinkään. Sanoin, että ok, mulle kyllä sopii mainiosti, että hän jää toiseksi vuodeksi kotiin.
Kysehän ei tietenkään ollutkaan tästä, kuten arvata saatatte, vaan siitä että hän haluaa minun jäävän kotiin. Minä en enää halua olla kotona ja sillä selvä. Koko illan keskustelimme asiasta ja voi hyvänen aika, miten konservatiivisia näkemyksiä hänellä asioista onkaan! Ja joo, on käyty asioita läpi ennen lastakin, mutta ei hän silloin ollut näin ehdoton, vaan sanoi että tilanteen mukaan mennään.
Mies haluaisi, että jäisin vielä 1-2 vuodeksi kotiin, hän kyllä tuo leivän. Itse ei voi eikä halua jäädä.
Hän myös on ilmaissut tyytymättömyytensä työhöni, joka sisältää jonkin verran matkustamista kotimaassa sekä ulkomailla. Luulen, että häntä ärsyttää ajatus, että minulla on tuollainen mahdollisuus ja hän on samassa paikassa koko ajan. Ehkä mustasukkainenkin. Ja olisihan se kamalaa olla kahdestaan lapsen kanssa muutama yö silloin tällöin.
Miehen äiti on ollut 23-vuotiaasta lähtien kotirouvana, päivääkään ei töissä tuon jälkeen. Mies oli tosi onnellinen siitä, että lapsena äiti oli kotona ja aina lapsia varten, haluaa samaa omalle lapselleen. Että mitä tuohonkin nyt sitten sanot, huoh.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Aivan yksinkertaista, mies palkkaa hoitajan kotiin, näin meillä tehtiin esikouluun asti.
Miten niin mies palkkaa? Sehän maksetaan puoliksi. Miten kehtaat edes sanoa tuollaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies jää kotiin jos haluaa, tai lapsi laitetaan hoitoon.
Poika oli 8kk kun palasin töihin, kotona meinasi pää räjähtää. Ollut isovanhemmilla ja päiväkodissa hoidossa, nyt 2v ja oikein reipas ja luottavainen lapsi. Huomiota ja rakkautta saa niin paljon kuin ikinä mahdollista. Eli jos haluat töihin, palaa ja mies valitsee, jääkö hoitamaan kotiin vai meneekö lapsi hoitoon.
En ota yhtään kantaa siihen kenen pitäisi kotiin lasta jäädä hoitamaan. Mutta suoraan sanoen 1 vuotias on aikamoinen rääpäle vielä päiväkotiin.
Itse nimenomaan matkustan työkseni, ja voin sanoa, että sydäntä raapii olla poissa lapsen luota, joka on nyt 5 vuotias. Onneksi lapsella on hyvä isä joka hoitaa lapsemme, kun olemme reissussa. Luulin että töihin paluu olisi helppo, olin jo niin täynnä kotiäipän roolia kun palasin töihin lapsen ollessa 2,5 vuotias, mutta eipä se niin helppoa sitten ollutkaan...
Olisko mitään saumaa, että pystyisitte puolittamaan tuon vuoden jakson keskenänne. Ei itsenne takia, vaan ihan lapsen takia. Antaisitte molemmat saumaa.. edelleen, ei itsenne takia vaan lapsen, joka tarvitsee teitä molempia vielä todella paljon.
"olemme reissussa"
SIIS OLEN REISSUSSA
t. edellisen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan yksinkertaista, mies palkkaa hoitajan kotiin, näin meillä tehtiin esikouluun asti.
Vielä yksinkertaisempi (ja ilmainen) ratkaisu: anoppi tulee teille hoitamaan lasta.
Ei kai sillä muutakaan tekemistä ole kun omat lapset ovat aikuisia? Vai onko elossa enää?
Anopin velvollisuus ei ole olla lastenhoitaja, hän on omat lapsensa hoitanut. Anopilla on vihdoin oma elämä ja varmasti hän nauttii siitä. Että olet typerä.
ohis
Ap:n mieshän vain halusi samaa omalle lapselleen, mitä itsellään oli pienenä.
Ja miten niin anopin oma elämä on vihdoin alkanut? Vihjaatko ettei kotirouvan elämä ole jotenkin täyttä ja nautittavaa elämää ;) ?
Ohis tämäkin.
Koti-isyys on isälle ja lapselle ainutlaatuinen tilaisuus luoda läheinen ja omanlainen suhteensa. Kysymys kuuluu, miksi ap:n mies haluaa kieltää sen lapseltaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää. Jälkiviisaus ei auta mutta nämä kannattaa jutella selväksi ennen lapsen yrittämistä. Mä ihan kysyin mieheltä kauanko ajatteli olla lapsen kanssa kotona ja sanoi vuoden. Ja oli kanssa, molempien kanssa. En olisi muuten ryhtynyt (joo ihmiset voivat valehdella ja tilanteet muuttua mutta kannattaa edes puhua asiasta).
Itse en olisi 1-vuotiasta halunnut laittaa hoitoon (olisin jäänyt toiseksi vuodeksi jos mies olisikin pyörtänyt puheensa), mutta jos se on sinulle ok niin todellakin laitat ja tuo miehen asenne on todella perseestä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää kuten me, olemme siis miehen kanssa molemmat sitä mieltä ettei vuoden vanhaa lasta voi vielä päivähoitoon (ainakaan kokopäiväisesti laittaa) joten päädyimme molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun: teen 3 päivästä työviikkoa, mies tekee 4 päivästä työviikkoa ja yhden päivän lapsi on hoidossa, muuten vuorottelemme miehen kanssa lapsen kanssa kotona. Näin toimitaan ainakin seuraava vuosi, ehkä lisätään hoitopäiviä kahteen per viikko, riippuen miten lapsi viihtyy siellä.
Tietenkin molemmat joustaa, sillä molemmilla on ura ja suunnitelmia sen suhteen, muttei ura kuitenkaan mene perheen edelle.
Mitä teet työksesi?
Mun työ on sen luonteista, että osa-aikainen työskentely ei oikein onnistu, meillä ei kukaan tee osa-aikaista.
Ap
Oisko kannattanut valita ammatti, jossa osa-aikatyö on mahdollista?
Tai voithan etsiä nytkin sellaisen työn, jossa voit tehdä vajasya viikkoa. Moniin osa-aikahommiin ei vaadita mitään muodollista koulutusta edes. Molin sivuilla on varsinkin palvelualojen töitä pilvin pimein, ja suurin osa osa-aikaisia.
Ennakkoluulottomasti vain hakemaan eri ratkaisuja:)
Ennakkoluulottomasti, mutta kuitenkin niin, ettei isän missään tapauksessa tarvitse oikeasti ottaa vastuuta lapsestaan. Ap on ollut jo vuoden kotona, mies ei ole joustanut vielä yhtään. Ja edelleen mies vaatii, että vain ap joustaa. Ja siksi sinusta on OK ehdottaa, että ap luopuu kokonaan omasta työstään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollain lailla ymmärrän, miksi miehen on vaikea jäädä kotiin. Oma mieheni joutui kuulemaan kotirouva-vittuiluja työkavereiltaan ja jopa omalta isältään. Lapsia tehneen miehen pitäisi kuitenkin olla niin aikuinen, että laittaa lapsensa kaiken kuittailun edelle.
Eka lapsi oli 10kk kun palasin töihin, toinen oli 1v 5kk. Yhden kuukauden olin jälkimmäisen kanssa kotihoidontuella - loput onnistui ketjuttamalla minun ja miehen lomat. Syy töihin paluuseen oli se, että minusta ei yksinkertaisesti ollut kotiäidiksi. Tiesin sen jo ennen lapsia. Kotona olo ei anna minulle sellaista älyllistä haastetta kun töissä saan ja rahakin ratkaisee. Lisäksi kuljetaan miehen kanssa niin ristiin töissä, että lapsilla on aina ollut lyhyet hoitopäivät 4-6h ja hoitopäiviä on noin 10-15kpl/kk. Miehen työnkuva sellainen, että on pitkillä vapailla monesti viikoilla ja töissä viikonloput, minä taas teen arkisin virastoaikaa.
Onneksi oltiin samoilla linjoilla molemmat. Olisihan tuosta saattanut pulma syntyä. Ja lapset sopeutui hoitoon hyvin. Ovat aina olleet sellaisia, että kun jossain tapahtuu ja on muita lapsia juoksevat mukaan eivätkä jää äidin syliin sivusta katsomaan.
Jos mies haluaa että olet kotona, niin ei minusta kohtuutonta, että maksaa sinulle siitä aiheellisen korvauksen. Kotihoidontukihan on pelkkä vitsi. Tai tosiaan jääköön itse kotiin.
Meillä mies piti molemmilta lapsilta kaikki liienneet isyysvapaat.
Tai sopikaa molemmat työnantajan kanssa lyhennetystä viikosta tmv. Kyllä näitä vaihtoehtoja on.
Minä itse jaksan olla parempi äiti, kun saan käydä töissä. Onhan tuota syyllistämistä tullut ja osa ihmetellytkin, miten iloinen olin kun töihin äitiysvapailta heti olin menossa. Silti; minulla on nyt jo kaksi isompaa ja hyvin reipasta 5v ja 9v lasta. Meidän perhe toimii oikein hyvin; kotona on ison osan ajasta edelleen ainakin toinen aikuinen (liian harvoin kyllä molemmat) ja ilmapiiri on hyvä. Lapsen kaverit tykkää olla meillä kanssa, kun on kuulemma niin mukavaa siitä huolimatta, että kurillisesti meillä on varmasti keskivertoa huomattavasti tiukempi linja kuin monen muun kotona mm. kielenkäytön, jälkien siivoamisen ja esim. kännyköiden ja pleikkarien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan yksinkertaista, mies palkkaa hoitajan kotiin, näin meillä tehtiin esikouluun asti.
Miten niin mies palkkaa? Sehän maksetaan puoliksi. Miten kehtaat edes sanoa tuollaista?
Tässähän mies haluaa lapsen olevan kotihoidossa, ap:n mielestä lapsi voi mennä päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Aphan tässä ei halua olla lapsen kanssa. Hänestähän se olisi kauheaa olla lapsen kanssa kahdestaan. Haluaa vain kivaan työhön, jossa voi matkustella. Vaikka lapsi on vasta pieni. Ei lasta pidä laittaa päivähoitoon ennen kuin täyttää kolme. Mitä se sellainen on, että äiti saa vain toteuttaa itseään vapaasti ja joku muu hoitaa? Ihan kuin ei olisikaan lasta.
Mitä se sellainen on, että isä saa vain toteuttaa itseään vapaasti ja joku muu hoitaa? Ihan kuin ei olisikaan lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää kuten me, olemme siis miehen kanssa molemmat sitä mieltä ettei vuoden vanhaa lasta voi vielä päivähoitoon (ainakaan kokopäiväisesti laittaa) joten päädyimme molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun: teen 3 päivästä työviikkoa, mies tekee 4 päivästä työviikkoa ja yhden päivän lapsi on hoidossa, muuten vuorottelemme miehen kanssa lapsen kanssa kotona. Näin toimitaan ainakin seuraava vuosi, ehkä lisätään hoitopäiviä kahteen per viikko, riippuen miten lapsi viihtyy siellä.
Tietenkin molemmat joustaa, sillä molemmilla on ura ja suunnitelmia sen suhteen, muttei ura kuitenkaan mene perheen edelle.
Mitä teet työksesi?
Mun työ on sen luonteista, että osa-aikainen työskentely ei oikein onnistu, meillä ei kukaan tee osa-aikaista.
Ap
Olen Controller ja mieheni on yrittäjä, olemme toki onnekkaassa asemassa että teen muutenkin etätöitä 2 päivää viikossa, ja mieheni tietenkin voi itse määritellä omat työaikansa. En väitä että tämä onnistuisi kaikilta, mutta meille ainakin ihan mahtava ratkaisu. Näin pysymme molemmat kiinni työelämässä, emme mökkihöperöidy lapsen kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää kuten me, olemme siis miehen kanssa molemmat sitä mieltä ettei vuoden vanhaa lasta voi vielä päivähoitoon (ainakaan kokopäiväisesti laittaa) joten päädyimme molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun: teen 3 päivästä työviikkoa, mies tekee 4 päivästä työviikkoa ja yhden päivän lapsi on hoidossa, muuten vuorottelemme miehen kanssa lapsen kanssa kotona. Näin toimitaan ainakin seuraava vuosi, ehkä lisätään hoitopäiviä kahteen per viikko, riippuen miten lapsi viihtyy siellä.
Tietenkin molemmat joustaa, sillä molemmilla on ura ja suunnitelmia sen suhteen, muttei ura kuitenkaan mene perheen edelle.
Mitä teet työksesi?
Mun työ on sen luonteista, että osa-aikainen työskentely ei oikein onnistu, meillä ei kukaan tee osa-aikaista.
Ap
Oisko kannattanut valita ammatti, jossa osa-aikatyö on mahdollista?
Tai voithan etsiä nytkin sellaisen työn, jossa voit tehdä vajasya viikkoa. Moniin osa-aikahommiin ei vaadita mitään muodollista koulutusta edes. Molin sivuilla on varsinkin palvelualojen töitä pilvin pimein, ja suurin osa osa-aikaisia.
Ennakkoluulottomasti vain hakemaan eri ratkaisuja:)
Taas yksi kivikautinen naistenalistaja? Ei naisten tarvitse todellakaan valita ammattia sillä perusteella voiko sitä tehdä osa-aikaisesti kersojen takia. Eihän ammatinvalintavaiheessa edes ole selvää tuleeko nainen hankkimaan lapsia ikinä joten ammatinvalinta tehdään just tasan omien mieltymysten ja kykyjen mukaan, kuten miehetkin tekevät. Ryömi sinä takas kiven alle haikailemaan 1950-lukua. Kiesus....monen vuoden koulutus ja ura vessanpöntöstä tuon takia? Just tollasten ääliöiden takia naiset jättää ne lapset kokonaan tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää kuten me, olemme siis miehen kanssa molemmat sitä mieltä ettei vuoden vanhaa lasta voi vielä päivähoitoon (ainakaan kokopäiväisesti laittaa) joten päädyimme molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun: teen 3 päivästä työviikkoa, mies tekee 4 päivästä työviikkoa ja yhden päivän lapsi on hoidossa, muuten vuorottelemme miehen kanssa lapsen kanssa kotona. Näin toimitaan ainakin seuraava vuosi, ehkä lisätään hoitopäiviä kahteen per viikko, riippuen miten lapsi viihtyy siellä.
Tietenkin molemmat joustaa, sillä molemmilla on ura ja suunnitelmia sen suhteen, muttei ura kuitenkaan mene perheen edelle.
Miten tuo olisi ap:n tapauksessa molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu? Ap sanoi haluavansa takaisin (kokopäivä-)töihin ja miehensä ei haluaisi laittaa lasta hoitoon. Ei kukaan sanonut, että osapäivätyöt olisivat tyydyttävä ratkaisu.
Provohan tuo alkuperäinen viesti kyllä oli, mutta vastataan nyt... Hieman saattaa osapuolten palkkatason vaikuttaa asiassa. Jos ap:n palkka tulee olemaan niin kehno, että sillä ei perhe pärjää, niin silloin miehellään voisi olla jonkinlainen argumentti pidempään kotihoitoon. Siinäkin kyllä olisi syytä tulla hieman vastaan tai sitten mies jää osa-aikaiselle hoitovapaalla, jos se päiväkoti lapsensa niin pahasti traumatisoi.
Itse olen mies ja olisin mielelläni ollut pidempäänkin lasten kanssa kotona, mutta vaimon palkalla ei nyt vain eletty. Joskus nämä sovinistiset ratkaisut ovat oikeasti pakon sanelemia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan yksinkertaista, mies palkkaa hoitajan kotiin, näin meillä tehtiin esikouluun asti.
Vielä yksinkertaisempi (ja ilmainen) ratkaisu: anoppi tulee teille hoitamaan lasta.
Ei kai sillä muutakaan tekemistä ole kun omat lapset ovat aikuisia? Vai onko elossa enää?
Anopin velvollisuus ei ole olla lastenhoitaja, hän on omat lapsensa hoitanut. Anopilla on vihdoin oma elämä ja varmasti hän nauttii siitä. Että olet typerä.
ohis
Ap:n mieshän vain halusi samaa omalle lapselleen, mitä itsellään oli pienenä.
Ja miten niin anopin oma elämä on vihdoin alkanut? Vihjaatko ettei kotirouvan elämä ole jotenkin täyttä ja nautittavaa elämää ;) ?
Ohis tämäkin.
Kotirouvuus on kamalinta ajanhukkaa jota voin kuvitella.
Tämä on sitä toksista mieskulttuuria, josta pitää päästä eroon. Tämä asenne myös on syynä sille miesasiamiesten vakiosaarnaan, että naiset omivat lapset eron jälkeen ja isät vieraannutetaan. Ihan varmaan isä, joka olisi ollut vuoden hoitovapaalla olisi kova sana eronkin tullessa kaikissa neuvotteluissa, ja mikä tärkeintä suhde lapseen olisi varmasti vahva.
Vierailija kirjoitti:
Jollain lailla ymmärrän, miksi miehen on vaikea jäädä kotiin. Oma mieheni joutui kuulemaan kotirouva-vittuiluja työkavereiltaan ja jopa omalta isältään. Lapsia tehneen miehen pitäisi kuitenkin olla niin aikuinen, että laittaa lapsensa kaiken kuittailun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sitä toksista mieskulttuuria, josta pitää päästä eroon. Tämä asenne myös on syynä sille miesasiamiesten vakiosaarnaan, että naiset omivat lapset eron jälkeen ja isät vieraannutetaan. Ihan varmaan isä, joka olisi ollut vuoden hoitovapaalla olisi kova sana eronkin tullessa kaikissa neuvotteluissa, ja mikä tärkeintä suhde lapseen olisi varmasti vahva.
Vierailija kirjoitti:
Jollain lailla ymmärrän, miksi miehen on vaikea jäädä kotiin. Oma mieheni joutui kuulemaan kotirouva-vittuiluja työkavereiltaan ja jopa omalta isältään. Lapsia tehneen miehen pitäisi kuitenkin olla niin aikuinen, että laittaa lapsensa kaiken kuittailun edelle.
Laitan nyt tähän oman perheeni kokemuksen, mies on ollut molempien lasten kanssa vuoden kotona ja on johtavassa asemassa (tosin julkisella puolella), työssä, johon yleensä ajatellaan, että pitää panostaa tosi paljon, ja hän ei saanut kuulla mitään muuta kuin ihailua ja kannustusta. Kyllä asenteet tästä muuttuvat, vaikka hitaasti :)
Ap. Älä anna periksi., vaan palaa töihin ja luo uraa ja kerää työeläkettä. Olin aikoinani 6 vuotta kotona ja kadun sitä joka kuukausi, kun pieni työeläkkeeni tulee tilille.