Ongelma liittyen lapsen kastamiseen ja nimen antamiseen...

miten teillä muuten meinataan suhtautua asiaan eli jos lapselle läheinen ihminen kuolee, kerrotteko että meni taivaaseen vai mitä.



Entä kun naapurin lapsella on Jumala ja Jeesus ketkä auttavat ja ovat tukena, mitä teillä sanotaan, yksin sinun pitää pärjätä ja äiti voi auttaa vai?

Vierailija:

miten teillä muuten meinataan suhtautua asiaan eli jos lapselle läheinen ihminen kuolee, kerrotteko että meni taivaaseen vai mitä.

Entä kun naapurin lapsella on Jumala ja Jeesus ketkä auttavat ja ovat tukena, mitä teillä sanotaan, yksin sinun pitää pärjätä ja äiti voi auttaa vai?

Eli että ihminen kuolee ja on aina poissa. Ruumis jää jäljelle, mutta henki häviää. Tietenkin selitämme lapsen ikävaiheen mukaan.

Muiden uskomisesta sanomme niin, että joku uskoo ja joku ei. Äiti ei usko, mutta isä uskoo ja lapsi saa itse päättää. Varmasti lapsen isä haluaa esim. rukoilla iltarukouksen tms.

ap

Kyllä on olemassa välimuoto eli siunaus!



Juuri pari kuukautta sitten oli kummityttöni nimijuhlat. Kumpikaan hänen vanhemmistaan ei kuulu kirkkoon. He halusivat vauvalle kuitenkin siunauksen, jonka minä kummitätinä toimitin. En ole pappi, mutta olen teologi. Siunaus voi siis olla epämuodollisempikin. Itse olin tehnyt pienen, kauniin puheen ja lisäksi siunasin vauvan Herran siunauksen sanoin (käsi hänen päänsä päällä).



Mielestäni siunaus on oikein hyvä vaihtoehto kasteelle ja olisi hyvä kompromissi sinun ja miehesi kannoille, vai mitä?



Olen itse uskovainen (ja luterilainen), mutta en ole sitä mieltä, että kaste on välttämätön, vaan uskon, että Jumalan silmissä myös siunaus on ns. hyvä juttu.



Toivottavasti saatte asian ratkaistua!

Eli olen tuo äskeinen, siunaus-viestin kirjoittanut.



Mielestäni olisi kuitenkin reilua, että jos miehellesi uskon asiat ovat tosi tärkeitä, että hän saisi opettaa lapselle sen mukaisesti etkä itse menisi hämmentämään lasta erilaisilla selityksillä. Toki voit sanoa, että " äiti ei usko" tms. mutta mielestäni on turhaa, että toinen selittää, että kuolemassa sielu häviää ja toinen, että se säilyy, ainakaan pienelle lapselle.



Meillä tehdään niin, että koska usko on minulle tärkeä asia ja miehellä ei ole asiaan oikein mitään kantaa (eli on kai agnostikko) niin minä tulen vastaamaan lasten kristillisestä kasvatuksesta ja mies aikoo olla asian suhteen passiivinen.

Vierailija:

Kyllä on olemassa välimuoto eli siunaus!

Toivottavasti saatte asian ratkaistua!

Ajattelin niinkin, että jos se miehen uskoma Jumala on nyt olemassa, eiköhän se sitten anna anteeksi lapselle äidin tyhmyyden ;-)

Mies meinaa tänään ottaa yhteyttä seurakuntaan ja kysellä. Hmm... Miehen ex on joku seurakuntalainen (ei pappi), se varmaan voisi tulla siunaamaan pienokaisen.

Kiitos paljon!

ap

Vierailija:

Mielestäni olisi kuitenkin reilua, että jos miehellesi uskon asiat ovat tosi tärkeitä, että hän saisi opettaa lapselle sen mukaisesti etkä itse menisi hämmentämään lasta erilaisilla selityksillä. Toki voit sanoa, että " äiti ei usko" tms. mutta mielestäni on turhaa, että toinen selittää, että kuolemassa sielu häviää ja toinen, että se säilyy, ainakaan pienelle lapselle.

Miehelle ne ovat aika samantekeviä loppujen lopuksi arjen tasolla - nää juhlallisuudet ovat erikseen. Olemme näin alustavasti sopineet, että lapsi menee ET-tunneille.

Olen itse fanaattisten uskovaisten lapsi, ja siksi mä olen niin tiukkis tässä asiassa. Lapsi valitkoon aikanaan itse.

ap

Suomessa valtaosa väestöstä kuuluu kirkkoon ja minusta juuri se että haluaa lapsensa kuuluvan vähemmistöön, on sitä valitsemista. Ei suomalaisessa kulttuurissa kirkkoon kuuuluminen ole mikään " uskovaisten" juttu.

Vierailija:

Olen itse fanaattisten uskovaisten lapsi, ja siksi mä olen niin tiukkis tässä asiassa. Lapsi valitkoon aikanaan itse.

ap

Kun nyt jo määräät hänet ET-tunneille ja aiot aktiivisesti olla hänelle opettamassa, että Jumalaa ei ole.

Jumala on rakkaus ja ainoa yhteytemme hyvään, valoon, rakkauteen. Kun ihminen tietoisesti sysätään eroon Jumalasta hänet tietoisesti sysätään pahan armoille, joka pahimmillaan johtaa tuhoon. Alkoholiongelmat, huumeongelmat, itsemurhat, masennus, pahoinvointi, kaikki nämä on seurausta, siitä että ihmiseltä on riistetty hänen yhteytensä Jumalaan, luojaamme, kaiken hyvän luojaan. Kristillinen kasvatus on kasvatusta hyvään, sinun saamasi kasvatus ei ole ollut Jumalasta peräisin, jos se on sysännyt sinut paholaisen helmoihin.

Miten voit altistaa lapsesi tällaiselle?

Vierailija:

Kun nyt jo määräät hänet ET-tunneille ja aiot aktiivisesti olla hänelle opettamassa, että Jumalaa ei ole.

Jumala on rakkaus ja ainoa yhteytemme hyvään, valoon, rakkauteen. Kun ihminen tietoisesti sysätään eroon Jumalasta hänet tietoisesti sysätään pahan armoille, joka pahimmillaan johtaa tuhoon. Alkoholiongelmat, huumeongelmat, itsemurhat, masennus, pahoinvointi, kaikki nämä on seurausta, siitä että ihmiseltä on riistetty hänen yhteytensä Jumalaan, luojaamme, kaiken hyvän luojaan. Kristillinen kasvatus on kasvatusta hyvään, sinun saamasi kasvatus ei ole ollut Jumalasta peräisin, jos se on sysännyt sinut paholaisen helmoihin.

Miten voit altistaa lapsesi tällaiselle?

Mutta kuule, tuo lopputekstisi oli ihan soopaa, johon mä EN USKO.

ap

muuten kadut sitä lopun elämääsi. Ymmärrän (aloituksessa olevan) pointtisi täysin.

Ei ole muita totuuksia. Kun ihminen on yhteydessä Jumalaan hän erottaa hyvän ja pahan, valheen ja totuuden. Jumala antaa silmät nähdä.



Käytännössä et anna lapsellesi mitään mahdollisuutta valita, miehesi ei opeta lapsellesi kristinuskoa, itse aiot sysätä hänet ET-tunneille. Sinä teet päätöksen lapsesi puolesta, kuitenkin väität, että olet antamassa lapsellesi mahdollisuuden valita, sitä et nimenomaan tee.



Tietenkään et usko mitä sanon, olethan ateisti. Ateistilta puuttu usko, mutta Jumalan lapsi sinäkin olet, Jumala on myös sinun luojasi ja valonlähteesi, olet vain halunnut tietoisesti irrota Jumalasta ja valita sen sijaan pahan, jolle olet antanut valtuudet johdattaa sinua. Ja samaan pimeyteen olet lastasi johdattamassa.



Kaikki henkinen pahoinvointi, itsemurhat ja ongelmat ovat seurausta siitä, että ihminen on kadottanut yhteytensä Jumalaan. Miksi ihmiset valitsevat pahan, kun he voisivat valita hyvän. Jumala on ainoa turvamme pahuutta vastaan.

Tein eroilmoituksen eilen :)

Kirkon ulkopuolella olevistakin osa kuuluu muihin uskontokuntiin, itseasiassa monet eroavat kirkosta tultuaan uskoon, koska kokevat että kirkko ei anna heille tarpeeksi ja liittyvät muihin seurakuntiin. Itse olen uskoon tullut luterilainen ja kirkosta löydän tällä hetkellä tarvitsemani, kirkko tuntuu kodilta ja seurannut aina elämässäni tavalla tai toisella.



Yleisin kirkosta eroaja on 20-30 vuotias, yleensä vihreitä tai vasemmistopuolueita äänestävä nuori. 70-luvun sosialismi, joka kielsi Jumalan, niittää näin satoaan. Kun vanhemmat/kaveripiiri opettaa, että Jumalaa ei ole, Jumalaa ei edes etsitä. Seuraukset näkyvät synnin ja erilaisen pahoinvoinnin muodossa. Alkoholi/huumeongelmat, syömishäiriöt, narsismi, psyykkiset häiröt, masennus, itsemurhat, avioerot, uskottomuus kaikki seurausta siitä, kun ihminen on kadottanut kosketuksensa Jumalaan kaiken hyvän luojaan. Yhteydessä Jumalaan ihminen erottaa hyvän ja pahan ja pyrkii valoa kohti, koska Jumala on totuus. Kun ihmisellä ei ole kosketusta Jumalaan, hän on täysin itsensä varassa ja viime kädessä täysin tyhjän päällä. Ei tarvitse tulla kuin vähän isompi kriisi, niin ihminen kaatuu. Jumala on turvamme, isämme pahaa vastaan.



Lapsi on yhteydessä Jumalaan, koska hän on lähellä Jumalaa. Älkää riistäkö lapselta tätä yhteyttä. Se on pahin teko mitä voitte tehdä.

Meillä lapset on kastettu vaikka en ole uskovainen ja isä on vielä muslimi. Miksi otat asian noin vakavasti?

Olen kyllä miehesi puolella!

miksi ateismi on jotenkin vähäisempi vakaumus kuin uskonnot? Jollekin ateistille voi hänen vakaumuksensa olla paljon isompi juttu kuin tapauskovaiselle uskonto. Täälläkin vaan sanotaan että miksi otat asian vakavasti, mitä haittaa kirkosta on, jos isä niin haluaa jne. No kuule, sanokaapa sitten uskovaisille sama että mitä haittaa jos ei nyt kirkkoon kuulu, mitä haittaa jos liittyy johonkin hörhölahkoon, ainahan siitä voi erota. Ateismi on yhtä lailla vakaumus kuin uskonto, ei se ole mikään " hällä väliä, mihin sitä kuuluu" -juttu. Itse olen ateisti ja kyllä minua häiritsisi jos lapseni kuuluisi kirkkoon vastoin minun uskoani (tai epäuskoani ;)

Vierailija:

Meillä lapset on kastettu vaikka en ole uskovainen ja isä on vielä muslimi. Miksi otat asian noin vakavasti?

Olen kyllä miehesi puolella!

Ei ap:n tarvitse siinä mielessä edes " valita" , vaan näin se menee. Jos vanhemmat sopivat, että lapsi seuraakin isän uskontoa eli liittyy kirkkoon, vaikka äiti ei kuulu, äidin pitää antaa siihen erikseen kirjallinen suostumus. Jos noudattaa vain lain kirjainta ja antaa asian mennä niinkuin se menee automaattisesti, ei ole mitään ongelmaa.



Mielestäni ap:n valinta on oikea; ketään ei pidä ilman hänen omaa lupaansa ja mielipidettään liittää minkään uskonnollisen yhteisön jäseneksi. Itse olen toiminut kuitenkin tätä periaatetta vastaan... En kuulu kirkkoon, mieheni kuuluu -ja annoin kastaa lapseni, koska se oli miehelle olevinaan tärkeää. Sanon " olevinaan" , koska mieheni ei ole pätkääkään uskonnollinen vaan ihan pelkkä tapakristitty. Ei esim. koskaan käy kirkossa eikä välitä minkään juhlien hengellisestä puolesta tms. Kastaminen olikin miehelle tärkeää lähinnä vanhempiensa ja sukunsa vuoksi, mikä tuntui minusta erittäin huonolta perustelulta kastaa lapsi! Meillä oli tilanne kuitenkin sellainen, että olemme molemmat tehneet puolin ja toisin kompromisseja ja koska mies aikoinaan " luopui" toivomistaan kirkkohäistä, koin että olen hänelle velkaa tämän kastamisasian. (Ja on muitakin asioita, joissa minä olen päättänyt ikään kuin molempien puolesta.) Yritän sitten vaan ajatella asiaa niin, että lapsesta tulee toivon mukaan suvaitsevainen, kun yritämme antaa hänelle monipuolisen kuvan asioista ja vapauden uskoa mihin haluaa...

Sehän olisi hyvä ratkaisu, ihan oikeasti. Tulisi vähän sisältöä siihen miehenkin uskonnollisuuteen: saisi toteuttaa sitä ihan käytännössä.

Surullinen totuus on, että iso osa kirkkoon kuuluvista ei usko mihinkään, mutta ovat valmiit maksamaan kirkon palveluista. No, valinta sekin tietysti.

minä olen uskonnoton ja mieheni kuuluu kirkkoon. En ole saanut uskonnollista kasvatusta, minua ei ole kastettu eikä konfirmoitu. pidimme kaksipäiväiset hääjuhlat = ensin siviilivihkiminen perheiden kesken, sitten avioliiton siunaus ja bileet isommalle porukalle.



Annoin mieheni järjestää lapsille kastejuhlan, pyytää kummit jne. 4-vuotias suhtautuu asiaan luonnollisesti. Kun joku kysyi perhekerhossa, käykö lapseni kirkon kerhossa, niin hän vastasi " en käy koska äiti ei usko Jumalaan ja isi uskoo vaan vähän" . Jos lapsen isä haluaisi käydä lapsen kanssa kirkossa tms. sallisin sen kyllä. Ja päiväkodin kanssa annettiin käydä pääsiäiskirkossa. Kotona kun lapsi kyseli, niin puhuttiin, että se on pääsiäisen tarina, ja että jotkut ihmiset uskovat että se on totta ja pitävät sitä tärkeänä, mutta äidin mielestä se on mielikuvitusta.



Koulun uskonnonopetukseen osallistuminen kyllä mietityttää. Minusta uskonnollinen kasvatus on kodin asia, ei koulun. Mutta niin kauan kuin lapset kuuluvat kirkkoon, vaihtoehtoja ei ole. Vaikea juttu.



Mutta varsinaiseen kysymykseen en nyt osannut vastata, mutta teki vaan mieli kirjoitella, kun tilanne kuulostaa niin tutulta. Puhukaa keskenänne! Isän pitämä siunaus kuulostaa hyvältä.



Ps. joku kyseli mitä lapselle vastataan. Meillä lapsille kerrotaan, että jotkut ihmiset uskovat Jumalaan ja saavat siitä voimaa, lohdutusta ja rakkautta. Äiti uskoo, että ihmisistä tulee voimakkaita kun ne syövät terveellisesti, nukkuvat hyvin ja liikkuvat ulkona, nauttivat taiteesta ja ystävien seurasta, ja erityisesti siitä että heitä on rakastettu ja pidetty sylissä pienenä lapsena. Ja kuolleet ihmiset jatkavat elämäänsä heidän läheistensä muistoissa ja niissä asioissa, joita ovat eläessään tehneet ja saaneet aikaan. Lapsen kaverin kuollut pappa on taivaassa, eikä minulla ole mitään syytä väittää etteikö se pitäisi paikkaansa.

saa jos toinen kuuluu kirkkoon, molempien ei tarvitse kuulua