Naisystävällä ei ole kavereita, eikä hän hyväksy niitä minullakaan.
Itse ei pidä kehenkään yhteyttä ja valittaa jatkuvasti, ettei häntä pyydetä mihinkään eikä kukaan soita.
Saan kuulla pitkän mäkätyksen jos puhun sopineeni kaverin kanssa jotain ja yleensä hän sitten keksii siihen jotain muka tärkeämpää. En saisi käydä tapaamassa perhettäni tai sukuani, koska hänellä ei ole samaa mahdollisuutta lähteä monen päivän matkalle sukuloimaan.
Viimeksi sain kuulla motkotusta, kun tein ylitöinä pari yövuoroa. Olemme toistaiseksi lapsettomia.
Kommentit (10)
Ihanaa! Saatte asua omassa pienessä kuplassanne, jossa ei ole ketään muita ihmisiä. Tosi romanttista, olen kade!
Mitä sä kavereilla teet, aikuinen mies? Se nainen on sun elämäsi alku ja loppu.
Ei kuulosta kovin mukavalta- mieti haluatko lapsia tämän ihmisen kanssa ja millaista loppuelämää tahdot elää....
Jätä se sika. Eiku kummalla ei ollu kavereita? Mieti kannattaako tuollaisessa suhteessa olla.
Kun menet kavereille niin otatko naisesi mukaan? Pitäkää joitain pariskuntakestejä ettei naisesi tunne oloaan ulkopuoliseksi
Eiköhän ole aika erota tuollaisesta naisesta. Harvoin nämä tapaukset muuttuvat ajan myötä parempaan suuntaan. Koskaan ei kannata luopua ystävistään tai perhesuhteistaan minkään seurustelusuhteen vuoksi. Parempia puolisoehdokkaita löytyy kyllä, ja yksinkin on huomattavasti parempi olla kuin sellaisen ihmisen kanssa joka yrittää eristää sinut muista ihmisistä.
Seurustelusuhteessa oleminen on täysin vapaaehtoista.
Minkä ikäinen olet? Jo nuo sinun mielestäsi ”jäkätykset” ja ”motkotukset” termeinä kertovat, että kumppanisi käytös häiritsee. Meitä on moneen kenneliin. Minä en haluaisi miestä, jonka vapaa-aika kuluu omissa jutuissa ja omien kavereiden kanssa, mutta olenkin jo varttuneempi ja yhden avioliiton läpi käynyt. Ystäviä saa ja pitää olla, mutta oletan - ja haluan - suhteen olevan aina ykkösasia. Tästä teidän kannattaa keskustella, ja lähteä ehdottomasti eri suuntiin jos haluatte eri asioita. Nuorena ei kannata ryhtyä kompromisseihin.
Mitä sitten? Meillä ei ole kummallakaan kavereita, tehdään töitä aina. Vanhemmista 50% on kuollut, loppuja nähdään harvoin kun töiltä ehditään. Millaista elämän sitten pitäisi olla? Ryypiskelyä jossain epämääräisessä porukassa hikisellä mökillä?