Lapsi virpomassa, kukaan ei avaa ovea
Kommentit (412)
Odotin virpojia, mutta sairastuin viikonloppuna oksennustautiin. En uskalla avata ovea, pelkään levittäväni virusta. Harmi, minusta virpominen on hieno perinne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiallinen ihminen muistaa tällaiset asiat ennakkoon, ja hankkii lapsille jotain mukavaa. Nehän ovat näitä saman kadun lapsia. Tällä alueella joka ainoa on aloittanut kysymällä, että saako virpoa. Ja jokainen on toivottanut lähtiessään, että hyvää pääsiäistä. Miten helvetissä voi olla ongelma hankkia etukäteen muutama suklaamuna naapureiden lapsille?
Minusta tämä on mukava perinne.
Ai, asiallinen ihminen...
Tiedätkö kuinka paljon liikuntarajoitteisia ja dementoituneita vanhuksia asuu kotona ja myös avohuolto potilaita, jotka eivät ole tietoinen ympäristöstä. Ja ei oota tarjotaan, kun omaiset halusisivat laitospaikan.Missä ihmeen pumpulissa sä oikein elät?
Kaikki eivät asu dementikkohoitolassa vaan ihan tavallisilla asuma-alueilla, joilla asuu muitakin lapsiperheitä tai muuten vain tuttuja naapureita. Sitä paitsi lapsille voi sanoa ihan asiallisesti, että kiitos me emme halua virpomista.
Namusedät ei avaa, koska isä mukana. Eikö teillä ole varaa ostaa karkkia lapsille?
Namusedät ei avaa, koska isä mukana. Eikö teillä ole varaa ostaa karkkia lapsille?
Me sovittiin muutama paikka etukäteen valmiiksi ja lopuilla käytiin sitten samoissa rapuissa tai alueella yllättäen. Kaikki oven avanneet suhtautuivat tosi positiivisesti ja olivat varanneet paljon herkkuja virpojille. Kiva perinne, meilläkin olisi saanut käydä enemmän, nyt tuli vain tuttujen lapsia ja ennalta sovittuja.
Alueita on erilaisia. Muistan, kun Hesassa oli partiolaisille kalentereita myyville lapsille avattu ovi pyssy kädessä. Ei kaikkialla Suomessakaan ole asiaa tuntemattomien oville. Muistisairaita asuu yksin kodeissaan paljon. Tuo rahan antaminen heillä on todellinen ongelma. Eikä kaikkialla lapset ole huolella koristelleet oksia, pukeutuneet teemaan sopivasti tai käyttäydy iloisesti ja kunniottavasti. Kyllä niitä maalarinteipillä koristeluitakin valitettavasti näkee ja rahan pyyntiä ja ihan silleen että ehdotetaan sopivaa summaa.
Nauttikaa te pereinteestä, jotka saatte ovenne taakse iloiset hyväkäytöksiset lapset joilla on huolella koristeltu vitsa mukana. Kaikkien ovien takana ei ole virpomassa yhtä ihana näky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy olla pipo kireällä ihmisellä, joka pienille virpojille suuttuu. Silloin täytyy elämässä olla kyllä jo niin paljon muutakin ärsyttävää, että ihmetyttää, miten ylipäätään pärjää tässä maailmassa.
Aivan näin.
Kannattaa katsoa peiliin, tuijotella omakuvaa hetken, ja laittaa myös se lappu siihen oveen, ettei virpomista haluta.
Eivät viattomat virpojat voi tietää ovikelloa soittaessa, onko oven takana muistisairaudesta kärsivä vanhus... tai krapulasta kärsijä... tai mielenterveyskuntoutuja.
Aniharva virpoja on 100 €:n toivossa vitsoinensa. Jos noin on, asenne on väärä, koska tarkoitushan on tuottaa molemminpuolista iloa.
Nyt on, hei, pääsiäisaika alkanut! Juhla! Haloo!???
En yhtään ymmärrä, että virpominen koetaan kerjäämisenä, koska se on ikivanha perinne.
Jos joskus on kerjätty leipää köyhinä, nykyään suurelta osin tilanne on toinen, vaikka ikävä kyllä takuulla joidenkin lapsien ainut ruoka tänään on virpomalla saatuja suklaamunia tms.
Moni mummi voisi antaakin 100€ tai 50€ ilman pyytämättäkin, sillä moni ei ole sisäistänyt euron arvoa ja elävät markka aikaa.
Niin kuin mummini. Hän on ollut hyvin itsenäinen nainen ja rahaa pitää olla pussissa, eikä 5€ tai 10€ setelit ole mitään rahaa, vaan vertaa sitä yhden ja viiden markan seteliin.
Vierailija kirjoitti:
Miten uskallatte päästää lapsenne vieraiden ovien taakse (ellette nyt ole itse mukana)? Ties mitä hulluja sieltä voi avata oven ja antaa jotain lapsille sopimatonta.
Oikeasti ihmettelen, millaisissa paikoissa ihmiset asuvat. Ettekö te näe niitä naapuruston porukoita koskaan? Ettekö te tiedä, että tuossa talossa asuu lapsiperhe ja tuossa talossa asuu vanhuksia ja noilla on kolme koiraa ja noiden teini kaahasi juuri mopoautonsa lyttyyn ja tuossa talossa istutaan aina kännissä pihapaljussa? Siis vaikka ette tietäisi ihmisiä nimeltä tai jäisi juttelemaan tai mitään, niin kai te nyt joskus kävelette ulkona tai moikkaatte postilaatikoilla tai näette auton ikkunasta, millaista sakkia ympäristössä on, ihan kyyläämättä ja kyttäämättä?
Vierailija kirjoitti:
Kummallista millaiseksi virpominen on monella mennyt. Rahan vaatimista, halloweenasuja ja vihaisia ääliöitä jotka eivät avaa ovea virpojille koska niillä on "rumia risuja". Surullista...
Meillä aikoinaan kierrettiin koko naapurusto maalla, myös vieraiden ihmisten oville mentiin ja yleensä siellä oltiin ilahtuneita virpojista. Jotkut vanhukset kutsuivat sisään asti kun halusivat jutella hetken :) Ja me tietysti kohteliaina mentiin. Äiti oli maalannut kasvot ja pukenut pitkiin hameisiin ja päähuiveihin. Sanottiin se loru ja vaikka oltiin ruotsinkielisellä alueella niin ei ketään haitannut että loitsittiin suomeksi ja palkkioksi saatiin jotain viisi- ja kymmenmarkkasia, suklaamunia tai omenoita ja mandariineja. Laitettiin ne koriin tai kuparipannuun ja kaikista oltiin iloisia ja kiitettiin.
Haluaisin että omat lapset oppisivat samanlaisen perinteen... Mutta ehkei se enää nykyaikana onnistu kun kaikki ovat niin täynnä vihaa ja katkeruutta.
Et selvästi tunne nykykakaroita. Ei niille mandariinit kelpaa, kallista suklaata pitää olla. Jos laitat lapun ovelle "ei virpojia kiitos" niin kostoksi sotkevat ja rikkovat pihalla. Ihanat pikku kullannuput. Tämä ei vaan toimi ja pitää loppua. Ihan omassa piirissään voi jokainen leikkiä naamiaisia ja juosta ulkona sokerihumalassa.
Ihan perseilyä koko touhu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy olla pipo kireällä ihmisellä, joka pienille virpojille suuttuu. Silloin täytyy elämässä olla kyllä jo niin paljon muutakin ärsyttävää, että ihmetyttää, miten ylipäätään pärjää tässä maailmassa.
Aivan näin.
Kannattaa katsoa peiliin, tuijotella omakuvaa hetken, ja laittaa myös se lappu siihen oveen, ettei virpomista haluta.
Eivät viattomat virpojat voi tietää ovikelloa soittaessa, onko oven takana muistisairaudesta kärsivä vanhus... tai krapulasta kärsijä... tai mielenterveyskuntoutuja.
Aniharva virpoja on 100 €:n toivossa vitsoinensa. Jos noin on, asenne on väärä, koska tarkoitushan on tuottaa molemminpuolista iloa.
Nyt on, hei, pääsiäisaika alkanut! Juhla! Haloo!???
En yhtään ymmärrä, että virpominen koetaan kerjäämisenä, koska se on ikivanha perinne.
Jos joskus on kerjätty leipää köyhinä, nykyään suurelta osin tilanne on toinen, vaikka ikävä kyllä takuulla joidenkin lapsien ainut ruoka tänään on virpomalla saatuja suklaamunia tms.
Moni mummi voisi antaakin 100€ tai 50€ ilman pyytämättäkin, sillä moni ei ole sisäistänyt euron arvoa ja elävät markka aikaa.
Niin kuin mummini. Hän on ollut hyvin itsenäinen nainen ja rahaa pitää olla pussissa, eikä 5€ tai 10€ setelit ole mitään rahaa, vaan vertaa sitä yhden ja viiden markan seteliin.
Ja moni mummeli olisi niin onnellinen pienistä virpojista, että muistelisi sitä vielä puolen vuoden päästäkin. Jos omaiset ovat huolissaan mummon rahoista, he voivat viedä mummon ostamaan pääsiäismunia ennakkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista millaiseksi virpominen on monella mennyt. Rahan vaatimista, halloweenasuja ja vihaisia ääliöitä jotka eivät avaa ovea virpojille koska niillä on "rumia risuja". Surullista...
Meillä aikoinaan kierrettiin koko naapurusto maalla, myös vieraiden ihmisten oville mentiin ja yleensä siellä oltiin ilahtuneita virpojista. Jotkut vanhukset kutsuivat sisään asti kun halusivat jutella hetken :) Ja me tietysti kohteliaina mentiin. Äiti oli maalannut kasvot ja pukenut pitkiin hameisiin ja päähuiveihin. Sanottiin se loru ja vaikka oltiin ruotsinkielisellä alueella niin ei ketään haitannut että loitsittiin suomeksi ja palkkioksi saatiin jotain viisi- ja kymmenmarkkasia, suklaamunia tai omenoita ja mandariineja. Laitettiin ne koriin tai kuparipannuun ja kaikista oltiin iloisia ja kiitettiin.
Haluaisin että omat lapset oppisivat samanlaisen perinteen... Mutta ehkei se enää nykyaikana onnistu kun kaikki ovat niin täynnä vihaa ja katkeruutta.
Et selvästi tunne nykykakaroita. Ei niille mandariinit kelpaa, kallista suklaata pitää olla. Jos laitat lapun ovelle "ei virpojia kiitos" niin kostoksi sotkevat ja rikkovat pihalla. Ihanat pikku kullannuput. Tämä ei vaan toimi ja pitää loppua. Ihan omassa piirissään voi jokainen leikkiä naamiaisia ja juosta ulkona sokerihumalassa.
Ihan perseilyä koko touhu.
Vika ei ole lapsissa tai perinteessä vaan lasten kasvattajissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamupäivällähän sitä kuuluu virpoa, eikä vasta keskipäivällä tai iltapäivällä. Minä ainakin lopetan päivystämisen puolen päivän jälkeen. Joskus tulee näitä yllätyksiä vielä kahden aikaan tai myöhemmin, kun munat on jo syöty tai annettu pois.
No on kyllä epäkohteliasta mennä soittelemaan vieraiden ihmisten ovikelloja sunnuntaiaamuna ennen klo 11.00. Varsinkin kun kellon siirto osui vielä edellisyölle eli oikeastaan se on ennen klo kymmenen.
Totta. Muutenkin mautonta touhua, kun isolla porukalla kierretään ahneuksissaan mahdollisimman monelle ovelle. Jotenkin tuon ymmärtäisi paremmin jos nämä virpojat olisi edes puolituttuja lapsia, jotka ihan aidosti ja vilpittömästi kävisi virpomassa ja toivottamassa hyvää pääsiäistä muutamalle naapurille/tuttavalle. Nyt nämä ventovieraat kakarat juoksee ovelta ovelle, latelee litanian hirveällä kiireellä ja suurin piirtein ryntäävät seuraavalle ovelle kiittämättä.
Ihan itse on virpojat vanhempineen pilanneet tämän alun perin mukavan perinteen tuolla ahneudella ja röyhkeydellä joka vain näyttää pahenevan vuosi vuodelta. Ihan turha syytellä niitä, jotka ei avaa ovea tai jopa käskevät suksia kuuseen kun se ainoa vika on omassa kasvatuksessa.
Ensi viikonloppunahan ne vasta tulee. Tosin ei tartte mun ovelle tulla!
Yhtenä huomiona, että tänään meillä käyneet olivat enimmäkseen ulkomaalaistaustaisia. Vaikka kolme ryhmää ja 8 lasta on aika pieni otos, ja asuinalueella on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia, ehkä se jotain kertoo jostain.
Perinnehän on eräällä lailla eksoottinen täällä ja siksi ehkä mielellään lähdetään mukaan, kuvitellen että perinne on suomalaislapsilla vahva, vaikka oikeasti on aika marginaalinen. Joissain kulttuureissa ollaan myös sosiaalisempia naapurustossa, toisin kuin jurot suomalaiset, jotka eivät edes tervehdi naapureitaan.
Minun mielestäni virpojat saisivat tulla vasta iltapäivällä. Palasimme itse myöhään eilisiltana matkalta ja laitoimme ovikellon pois päältä, jotta saimme nukkua myöhempään. Laitoin sen klo 12 takaisin päälle, mutta yhtäkään lasta ei ole tähän mennessä käynyt.
Kun tällä asuinalueella käy normaalisti ainakin 3-4 muutaman lapsen ryhmää virpomassa, voi päätellä että he ovat kaikki käyneet tänä vuonna ennen klo 12 eli eilistä aikaa klo 11. Minusta se on sunnuntaina liian aikaisin. Vaikka ihmiset olisivat hereilläkin, eivät he välttämättä ole vielä käyneet suihkussa, pukeutuneet ja syöneet aamiaista = valmiita tai halukkaita menemään ovelle vastaanottamaan ventovieraita virpojia.
Tiukkapipot pilaa maailman. Taaskin varattu hyvin erilaisia suklaamunia mutta ei ainoatakaan virpojaa. Eivät taida uskaltaa enää tulla kuin tutuille kun jotkut suuttuvat. :(
Ollaan molemmat työttöminä, ei ole aina kunnolla rahaa edes ruokaan saati muiden lasten karkkeihin. Tänä vuonna kekarat alkoivat hakkaamaan nyrkillä ovea ja karjumaan törkeyksiä kun emme avanneet. Mikä varmisti sen, ettemme avaa jatkossakaan. Ikinä.
Ahneiksi ja röyhkeiksi tituleerataan lapsia, jotka ovat pieteetillä valmistaneet hienoja vitsoja ja puketuneet ihan noidiksi.
Ihmettelen, että täällä pääsiäisnoitaa pidetään jotenkin outona eikä noidille avata ovea: sehän on se viime vuosikymmenten perinteisin virpomisasu, hyvänen aika, haloo!
Mikäköhän asu se hienoille av-mammastiinoille kelpaisi?
Prinsessa? Keiju? Lepääkerttu?
Me kävimme virpomassa iltapäivällä. Menin lasten kanssa auttamaan hommassa. Olivat tosi tohkeissaan oksiensa kanssa ja hirveän iloisia aina, kun saivat jotain palkkaa. Joka talossa, josta avattiin, annettiin virpoa ja oltiin tosi ystävällisiä lapsille. Kerran tuli palkaksi omena, kerran pari irtokarkkia, lapset olivat kaikesta innoissaan. Oli kiva kierros.
Harmittaa, kun meillä ole käynyt ketään. Olisi iso satsi kindereitä tarjolla.
Sitä kyllä ihmettelen, miten paljon ihmisillä on karkkia kotona nykypäivänä. Useimmissa taloissa oltiin yllättyneitä mutta kaapeista löytyi kourakaupalla karkkia. Ei meikäläisen lapsuudessa 70-80-luvulla ollut karkkia muuten kuin synttäreillä tai lauantaisin joku viikkorahakarkkiaski. Mutta täytyy tunnustaa, että kyllä nykyisin meiltäkin karkkia löytyy melkein aina.