Missä ja milloin tapasit puolisosi?

tasan kaksi vuotta sitten ;). Olemme molemat muslimeja, ja meillä seurustelu ja tapailu ei tule kysymykseenkään. Nykyinen kälyni kysyi minulta haluaisinko tavata hänen veljensä kun olimme viettämässä vappua entisen ystäväni ja sukulaiseni kotona. Juttelimme Walin välityksellä, (wali on ns.uskottu mies) ja huomasin kun isäntä vähän väliä " kurkisteli" minuun päin..Siitä se sitten lähti, 3pvää myöhemmin naimisiin ja 4.5 tulee 2vuotishääpäivä.

Ei mitenkään perinteinen suomalainen tapa ;)

Olimme ystäväni kanssa alkukeväästä Kreikassa lepuuttamassa ylioppilaskirjoitusten rasittamia aivojamme ;o) ja mieheni taas oli edellisenä kesänä tullut samalle saarelle veljensä kanssa leipää ansaitsemaan... Tapasimme saaren pääkaupungissa (Zakynthos) mieheni veljen ja hänen kaverinsa ja jotenkin lupauduimme illaksi treffeille, kun pojilla oli tietenkin mopot ja saaren bilepaikat vähän kauempana. :o) Kyyti oli siis tiedossa. ;o)) No mieheni velipoika joutuikin jäädä töihin illaksi, joten laittoi veljensä eli mieheni tuuraamaan ja niinpä siinä sitten kävi, että miehelläni ja minulla synkkasi todella hyvin ja se oli lopun alkua se. Parin kuukauden päästä muutin mieheni luokse Kreikkaan ja sieltä sitten muutimme jonkin ajan kuluttua tänne Suomeen ja onnellisina täällä elellään... Eipä sitä vaan olisi uskonut, että aviomies tarttuisi koukkuun 18-vuotiaana ja vieläpä jostain aurinkorannalta......

Ja sitten kavi ilmi etta ollaan molemmat matkalla Lontooseen. Siina matkalla oltiin vaan kavereita mutta siita se alkoi, ma olin 18...Sen piti olla vaan lomaromanssi, mutta tassa sita ollaan 16 vuotta myohemmin naimisissa ja 1 lapsi. Ja 8 vuotta sitten muutettiin yhdessa Lontooseen. Elama on kummallista...

Me tapasimme myos vuonna -92 alkukesasta. Olin parin tyokaverin kanssa lahtenyt iltapaivalla lahtenyt kaymaan terassilla ja siella tuleva miehenikin istui. Han oli juuri samana paivana muuttanut paikkakunnalle. Ystavani pyysivat hanet meidan poytaan ja sita se lahti.



Nyt on tulossa 13- vuotishaapaiva ja lapsia on kolme. Reilu vuosi sitten muutettiin tanne mieheni kotimaahan ja hyvin viihdytaan:)

Arabikulttuurista aina kiinnostuneena järjestöihmisenä minä matkustelin aina siellä täällä aina varojen salliessa ja oli käynyt useissa arabimaissa jo silloin n.yli 3v sitten.



Kerronpa meidän tarinan nyt, vaikka ehkä joku sitten tunnistaakin mutta ei se mitään.



Silloin olin vapaaehoisena avustustyöntekijänä palestiinalaisleirissä, näitten todella ystävällisten ja aitojen ihmisten parissa (ne asunnot siellä eivät ole mitään telttoja, kyllä siellä ihan oikeet talot on, vaikka aika huonossa kunnossa ne on) 3 viikon kesäloman ajan.



Kolme viikon aika mitä siellä vietin alkoi jo käydä vähiin, ja kotiinlähtö läheni. Sitten olin istumassa töitten jälkeen siellä toimistolla muitten vapaaehtoisten ja opettajien kanssa kun yhtä´äkkiä ovesta käveli sisään pitkä mies ja hän istui minua vastapäätä vapaana olevalle tuolille.



No minä katoin häntä että onpas kivan näkönen tyyppi, ja katoinpa sitten toisenkin kerran vähän pitempään. No sitten me siinä ajauduttiin juttusille ja tapasin hänet myöhemmin lähellä olevassa kaupassa. Näin useasti häntä siellä ohimennen, ja ystävystyimme.



Minä muistan hänen silmissään oli aina vilpitön ja ystävällinen ilme. Hänen oikudenmukainen ajattelutapansa, avoimuutensa, iloisuutensa ja tasapainoisuutensa teki minuun vaikutuksen.



Sittenpä me jatkoimme meilaamista ja soittelua kun palasin Suomeen ja kävin sitten pariin kertaan siellä tapaamassa häntä ja loppu onkin historiaa.



Mutta enpä osi ikinä uskonut että sieltä kaukaa, maailman takahikiältä minä Hänet löydän, oli kuitenkin niin paljon jo matkustellut eikä ikinä mitään sen kummenpaa ollut enkä ollut tavannut mitään erikoista tyyppiä joka ois jäänty mieleen. Mutta ei sitä ikinä näköjään voi tietää... Me kanssa aina muistellaan sitä aikaa.

oma mieheni aina vitsillä sanoo, että heti huomasi kiinnostukseni. Me kanssa siis istuttiin samassa kahvilassa ja mieheni iski silmänsä minuun. Myöhemmin samana päivänä pyysi ystäväänsä kysymään minulta lähtisinkö kahville hänen kanssaa...seuraavana päivänä sitten tavattiin ja siitä lähtien ollaan yhdessä oltu.

me tavattiin taala alanyassa kun olin siskoni luo tullut kaymana viikon lomalle. eka kerta turkiss ja tietty halusin hamamiin paasta. no siskoni sanoi etta sen miehen yks lapsuuden kaveri on töissa sellasessa. se soitit sille kaverille ja me mentiin.kun sitten kateltiin ja katoin ukon silmiin niin olin mennytta. en tosin ujona mitan asian eteen tehny. mun mielesta miehne kuuluu teha se eka alote..no mentiin systerin kampille ja se rupes puhuman ukosta johon ma siten tuumasin etta ihan kiva ja ois kiva tavat uudestaan ja sehan sitten kerto heti omalle ukollen jne..vaihettiin numeroit lahtöpaivana.

soiteltiin ja siten enne kn ees oli, toka reissu varattu niin uko ilmoitti et aon kertonut jo vanhemmilleen löytaneensa vaimon eli mut.tulin tane tokan kerrna ja mentiin istanbuliin tapaamaan ukon vahmepia ja kun tultin takas niin mentiin kihloihin.tulin suomeen.ukko ei saanut visumi koska ma olin köyha opiskelija jotne lahin sitten tane tulemaan etta mennaan taala naimisiin. ei onnannu sekaan. tuli suurta estetta mutta paasitin lopulta naimisiin ja nyt on 5 vuotta taynna.



ja ma olin viela kammonnut turkkilaisia miehia koska kaikki suomessa tapaamani ovat olleet vain luvna metsastajia.

Tapasimme mieheni kanssa 15v sitten Kyproksella. Mieheni oli YK joukoissa ja minä opiskelemassa siellä. Tapasimme pubissa joka oli

YK sotilailta kielletty, mutta koska mieheni oli paremminkin siviili univormussa omistaja päästi hänet sisään. Sotapoliisin tehdessä kierroksiaan hänet aina piilotettiin keittiöön kun muut sotilaat potkittiin pihalle. Lisäksi oli vielä kirjoittamaton sääntö että YK sotilaiden kanssa ei olla turhan paljon tekemisissä ja minunkin kaverini yrittivät aluksi erottaa meitä. En tiedä oliko rakkautta ensi silmäyksellä mutta tässä kuussa tuli 15v täyteen. Tie on kulkenut Kyproksen kautta Englantiin (12v) ja nyt asumme Suomessa.

Tapasin vietnamilaisen mieheni 1990 SPR:n organisoimassa illanvietossa. Mies oli tullut Suomeen kiintiöpakolaisena pari kuukautta aiemmin. Olin tutustunut joihinkin vietnamilaisiin jo ennestään naapureina ja kavereina ja opetellut vietnamin alkeet.



Mies pörräsi koko ajan ympärillä. Jälkeen päin on reteenä selittänyt, että minä muka iskin heti koukkuun ;) Itse asiassa hän kyllä päätti ensimmäisenä, että haluaa tämän likan. Mä en ollut niinkään varma, mitä halusin. Kävin vielä lukiota ja asuin vanhempieni kotona. Seurusteltiin ja pähkäiltiin siinä kolmisen vuotta ennen yhteen muuttamista ja siitä seitsemän vuoden kuluttua mentiin virallisesti naimisiin.

Kiitos Mohammar kommentista, tosi kiva lukea että vielä vuosien jälkeenkin teillä on niin kivasti asiat ja olette edelleenki niin rakastuneita, täyttyy ihan onnitella. :)



Siitä meidän tapaamisesta vielä tässä jatkan että kun lähdin sitten sieltä eka reissulta koti Suomea kohti niin me olimme molemmat jo kyllä ihastuneita toisiimme, mutta emme saaneet sitä kumpikaan sanotuksi ääneen. Oltiin nii korrektia molemmat.



Joskus hän katsoi minua pitkään silmiin ja minä aavistelin varovasti muustakin käytöksestä että tunne on molemminpuolinen, ja sinä aamuna kun lähdin sitten hän tuli hyvästelemään meidät ja puristi kättäni pitempään kuin näitten toisten lähtijöitten kättä, joten siitä tiesin jo että kyllä niitä lämpimiä tunteita on hänenkin rinnassa.



Myöhemmin hän kertoi että uni ei tullut silmään seuraavana yönä kun hän mietti että olikohan se nyt viimmenen kerta kun hän näki minut.

Minä mietin samaa siellä hotellissa jossa odotimme seuraavan aamun lentoa.



Hän mietti että jos lähtee minun perääni kaupunkiin ja pyytää minua jäämään, mutta sitten hän ajatteli että hän vaan munais ittesä ja minä karkaisin ikuiseksi ajoiksi häneltä.



Siispä hän päätti odottaa että saa minulta spostia, ja minä sitten sopivan ajan odoteltuani (pari päivää) lähetin hänelle meilin ja minä olin eka joka tunnnusti että on rakastunut, siihen meni kyllä kuukausi.





Me kerromme aina tämän meidän tapaamis historian jokaiselle joka vaan jaksaa kuunnella!!!



Minusta on kiva kuulla miten muutkin ovat tavanneet esim. yksikin meidän tuttu oli tavannut tulevan miehesä eka kerran lentokentän bussissa, matkalla lentokoneelle. Siinä viidessä minuutissa oli kuulema rakkaus syttynyt ja nyt he ovat olleet aviossa yli 20v.

' Vieraalla maalla' -leffan tyyliin ;) (jos joku muistaa vielä ko. leffan). Sattumalta tavattiin myöhemmin kaupungin (HKI) kadulla ja mentiin kahville.

Tulin tanne Turkkiin " huonolla asenteella" -93 VAIN yhdeksi kaudeksi töihin. Tarkoitus oli jatkaa muille maille myöhemmin.



Me tapasimme paikallisessa suositussa baarissa, ja muistan valittömasti ajatelleeni " tuon mina haluan" . Niin ajatteli onneksi ukkokin; yhdessa oltu siis -93 alkaen ja lapsia kaksi...koti, bisnes ja elama taalla.



Kausi kun loppui, niin jain tanne koska SE OLI SIINA. Ihana mies, ihana maa...olipa hyva saka etta firma heitti meikalaisen tanne:)

Me tapasimme ihan prosaalisesti ravintolassa, vaikka sitemmin mieheni on allkanut inhoon kapakoita. Häne ystävänsä seukkas minun kaverin kanssa ja siitä se alkoi. Hän ei saanut oleskelulupaa joten muutimme muualle täältä, mutta nyt luvat on kunnossa ja asumme siis tällä nyt toista vuotta.

Aloimme jutella netissa n. puolitoista vuotta sitten. Eri vaiheiden jalkeen asumme nyt yhdessa taalla Lontoossa. Mies on kotoisin Albaniasta.

Ekaa kertaa matkustin Kreikkaan kesalla -84 ja kamalan vihaisena. Olin teini, matkustin perheen kanssa ja olisin halunnut Italiaan. No, siita alkoi kuitenkin toivoton rakkauteni tahan maahan. Kasvoin, paasin ylioppilaaksi, reissasin Kreikassa vuosittain ja lopulta sain opiskeluni paatokseen. Vannoin aina, etta kun ETA-sopimus tulee voimaan, lahden Kreikkaan toihin. Silloin ei siis kuuluttu viela EUhun ja ETAakin sai odotella. Lopulta paasin kesatoihin " ihanaan Kreikkaan" !



Se kesa muutti suhtautumiseni taysin: Kreikassa oli kylla tosi kiva tyoskennella, mutta itse kreikkalaiset olivat sietamatonta sakkia... niihin en kylla koskisi pitkalla tikullakaan! Kun kesasesonki oli ohitse, palasin Suomeen ja aioin palata muutaman kuukauden paasta takaisin TOIHIN. Kuinka sitten tormasinkaan tulevaan mieheeni... siihen kreikkalaiseen ihan synkan suomalaisen tammikuun aikana. Itse katsoin hanta ja ajattelin, etta siinapa taas tyypillinen kansansa edustaja, aimo kuningas. Han vannoutuneena poikamiehena naki kuulemma minut pyhimysten lupaamana naisena.



Siis vannomatta paras: Reilu vuosi ensitapaamisestamme kihloihin, naimisiin ja jo esikoinenkin kohta syntyi! Nykyaan yhdessa jo toistakymmenta vuotta, lapsia kaksi, emmeka vaihtaisi!

..Lontoossa. Lähdin ½ vuodeksi töihin, 3kk jälkeen tapasin poikaystäväni ja jäin sinne 3 vuodeksi. Viime vuonna muutimme Suomeen ja tammikuun lopulla syntyi esikoisemme :)