Mies jättää minut

Meillä oli vähän samankaltainen tilanne. oikeastaan erottiin jo 5v sitten, pettämisen takia miehen puolelta, mutta saatiin homma reilaan ja jatkettiin.

Tehtiin toinen lapsikin tällä välillä, mutta se oli virhe.

Vauva arki kun vaihtui taapero meiningiksi, mies alkoi välillä viestitellä sen kanssa jonka kanssa petti. Ei ilmeisesti ole ollut tapailua, mutta en tuntenut enää oloani rakastetuksi. Mies oli kylmä.

Eroaminen on vaikeaa hyvien muistojen takia. joka paikka muistuttaa minua vieläkin niistä hyvistä hetkistä.

Olimme jälleemn samassa pisteessä, ei siihen auta enää hotellilomat eikä mikään. erosimme, minä jäin lasten kanssa yksin ja mies on sen jälkeen harrastanut lyhyitä parisuhteita.'

Ehkä hän ei vaan osaa olla pitkässä suhteessa.

Tuotakin olen miettinyt. Että jos asiat saa nyt kuntoon, tuleeko ero kuitenkin joidenkin vuosien päästä?

Olisiko se parempi silloin vai nyt? Lapset nyt ala-aste ikäisiä. Mutta mistä tästä elämästä voi tietää mitä huomenna, viikon, kuukauden, vuoden päästä seuraa?

Kait sitä pitää tehdä niin kuin sydän sanoo ja elää sen hetkisen tilanteen mukaan.

Aika näyttää kuinka käy. Tosin kovin kauan en tätä epävarmuutta jaksa. Senkin olen miehelle sanonut. Että jossain vaiheessa muutan vähintään toiseen huoneeseen jos en saa selkeää vastausta jatkon suhteen. Tulee ero konkreettisemmaksi ja etenee johonkin suuntaan. Kesällä sitten aikaa muutto puuhiin.

Minua ainakin kaduttaa että jatkettiin sellaisella no jaa tyylillä suhdetta. Oli sielläkin hyviä hetkiä, mutta se oli niin rikkonaista se suhde että tavallaan hajotin itseäni kun halusimme että kipinä vielä syttyy, eikä se syttynyt kunnolla enää koskaan ja siinä meni vuosia, en ehkä sanoisi että hukkaan, mutta sellaista epävarmaa oloa ei ollut kiva kokea.

Olen kuitenkin tyytyväinen että katsottiin koko homma loppuun, eikä ainakaan jäänyt lopullinen päätös kaduttamaan. Olihan siinä pieni mahdollisuus uuteen kipinäänkin.

AJattelimme että kyllä me vielä näistä ongelmista yli päästään, mutta eipä päästy ja se kulutti luultavasti molempia henkisesti vain lisää.  Mitä pidemmälle kituutaa, sen vaikeampaa oli erota, siksi sitä toivoi loppuun asti että suhde paranee.

Vaikeaa se silti oli, ainakin minulle. Kun ei ollut yksittäistä syytä erolle, vaan rakkaus "kuihtui" vaikkei kumpikaan sitä halunnut.

Niin semmoiseen puolittaiseen olemiseen en halua alkaa. Se on oltava joko tai. Jos yhdessä päädyttäisiin jatkamaan, pitäisi varmaan sopia jokin aikaraja, esim. Vuosi, jonka jälkeen tarkasteltaisiin tilannetta uudelleen.

Lisää lapsia meille ei missään tapauksessa enään tule. Elämä helpottanut pikkulapsi vaiheen jälkeen ja nyt olisi oikeasti mahdollista panostaa parisuhteeseen. Jos siis molemmat sitä haluaisi.

Tämä tämän hetkinen on ihan hanurista. Eletään yhdessä mutta ei olla yhdessä.

Teet itsesi haluttavaksi miehelle: sovit omia menoja ja jätät miehen hoitamaan lapsia. Kiinnostu kodin ulkopuolisista jutuista. Osta kauniit vaatteet ja käytä aikaasi itsesi hoitamiseen. Mieti millainen olit ennen lapsia ja mihin miehesi sinussa rakastui. Etsi se itsestäsi uudestaan ja laita mies tavoittelemaan sitä. 

Ei pidä vain yrittää,sillä silloin pitää ajatuksissaan takaporttia erolle auki, ja silloin se toteutuu. Varaa äkkiä aika tunnekeskeiseen pariterapiaan! Ja rakkaus voi syttyä uudelleen, olen kokenut sen 3 kertaa täddä avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Mies ilmoitti jokin aika sitten ettei rakasta minua enään. Ei halua olla kanssani.

Päätettiin käytännön syistä jatkaa yhdessä asumista ja olla kertomatta asiasta lapsille vielä.

Tilanne on kamala. Välillä on mennyt hyvin, ei riidellä, yhteyttä on enemmän kuin ennen. Välillä mieskin on vihjannut että jos kuitenkin jatkettaisiin yhdessä.

Minä olen koko ajan ollut valmis tekemään töitä tämän suhteen säilymisen ja tämän perheen kasassa pysymisen eteen.

No, tällä viikolla mies sanoi olevansa sisältä rikki. Muuttaisi pois jos ei olisi taloudellisesti niin hankalaa.

Kyllä mä tiedän että selviän yksin ja elämä jatkuu jne. Mutta kun joka solu huutaa etten halua erota! En halua erota miehestä, joskus on ollut aika kun mietin että haluan erota. Enkä halua rikkoa lasten kotia.

Miten tästä voi selvitä eteenpäin? Onko mun vaan luovutettava ja lakattava yrittämästä.

Vierailija kirjoitti:

Teet itsesi haluttavaksi miehelle: sovit omia menoja ja jätät miehen hoitamaan lapsia. Kiinnostu kodin ulkopuolisista jutuista. Osta kauniit vaatteet ja käytä aikaasi itsesi hoitamiseen. Mieti millainen olit ennen lapsia ja mihin miehesi sinussa rakastui. Etsi se itsestäsi uudestaan ja laita mies tavoittelemaan sitä. 

Hyi ja yök, ei näin ikinä!! Ap:lla ja hänen miehellä on nyt lapsia ja siitä lähdetään liikkeelle, eikä mistään feikistä näyttelemisestä uusine vaatteineen! Mieheklä on ongelma ja sitä ei ratkaista todellakaan sillä, että ap alkaa käyttäytymään kuin joku nuori suttura. Idiootti neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Mies ilmoitti jokin aika sitten ettei rakasta minua enään. Ei halua olla kanssani.

Päätettiin käytännön syistä jatkaa yhdessä asumista ja olla kertomatta asiasta lapsille vielä.

Tilanne on kamala. Välillä on mennyt hyvin, ei riidellä, yhteyttä on enemmän kuin ennen. Välillä mieskin on vihjannut että jos kuitenkin jatkettaisiin yhdessä.

Minä olen koko ajan ollut valmis tekemään töitä tämän suhteen säilymisen ja tämän perheen kasassa pysymisen eteen.

No, tällä viikolla mies sanoi olevansa sisältä rikki. Muuttaisi pois jos ei olisi taloudellisesti niin hankalaa.

Kyllä mä tiedän että selviän yksin ja elämä jatkuu jne. Mutta kun joka solu huutaa etten halua erota! En halua erota miehestä, joskus on ollut aika kun mietin että haluan erota. Enkä halua rikkoa lasten kotia.

Miten tästä voi selvitä eteenpäin? Onko mun vaan luovutettava ja lakattava yrittämästä.

Miksi ihmeessä  sinä haluaisit jatkaa ihmisen kanssa joka ei sinua rakasta? Mieti nyt hyvä ihminen järjellä äläkä ole masokisti. Jos miehen intressi yhdessä asumiseen on vain taloudellinen, ei oikeasti kannata jatkaa, koska tuohan on miehen puolelta vain hyväksikäyttöä!

On ihan ok olla tuossa välitilassa eikä osata tehdä päätöstä.

Ongelma on siinä jos siihen jää liian pitkäksi aikaa.

Lyökää lukkoon päivämäärä esim 1.8.2018 ja päättäkää, että se on takaraja sille päätökselle jonka kanssa elätte. Eli joko ero tai hyväksytte parisuhteenne sellaisena kuin se on.

Ei mitään sit kun vaan oikeasti hyväksytte toisenne kaikkine virheineen. Sitoudutte siis.

Ja molemmille rauha pohtia ja miettiä. Vaikka avun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni huonosti pitkään ennen ero ilmoitusta. Hellyyttä ja läheisyyttä ei ollut. Ei toisen huomioimista. Seksiä kyllä.

Mies jäi kerran kiinni pettämisestä. Mitään pidempää suhdetta ei ole myöntänyt. Itse vahvasti epäilen hänen vähintäänkin ihastuneen johonkin toiseen.

Nyt ollaan oikeasti keskusteltu, huomioitu toista ihan uudella tavalla. Luulinkin että asiat jo paremmin. Mutta ei näköjään olekaan. Ilmeisesti mies hetken yritti ja nyt tajunnut ettei kuitenkaan halua jatkaa.

En koe roikkuvani vaan yrittäväni pitää perheen kasassa. Mitenkään en miestäni pokkuroi. Talous on myös minulla kuralla eron myötä. Ja vaikuttaa myös lasten elämään, harrastuksiin yms.

Ennen ero ilmoitusta meillä oli paljon riitaisampaa ja ikävä ilmapiiri. Nyt se on parantunut huomattavasti enkä usko lasten tilanteesta kärsivän. Enemmän he kärsivät erosta muuttoineen.

Miehellä myös useita isoja stressin aiheita elämässä tällä hetkellä...

Kuinka helppoa olisikaan vaan toteuttaa heitä se ulos ja elä elämääsi. Kuinka se vaikuttaa meidän lapsiin? Joo, pärjäävät varmasti ja niin ne muutkin ero lapset pärjää mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että ydinperhe on heille paras. Tässä tapauksessa.

Minä en ole vätys. Enkä tiskirätti. Olen vahva nainen joka tietoisesti taistelee perheensä puolesta. En siedä mieheltä mitä vaan. Asioista on selkeät sopimukset. Hän on tällä hetkellä, kuten myös minä, vapaa tekemään aivan mitä haluaa. Ihmeellisesti hän on kuitenkin viihtynyt entistä paremmin täällä kotona.

Ehkä on sitten tehnyt kaikkensa hänkin yrittääkseen. Ja tajunnut nyt ettei kuitenkaan tämä ole sitä mitä haluaa...

Voin ainakin sanoa että on yritetty. Jos se ei riitä ei jää muuta vaihtoehtoa kun myydä talo ja muuttaa pois.

Pariterapiaan hän ei suostu. Osaa kuulema ilman huuhaa terapeuttejaki hoitaa asiansa. Minä kävin kerran. Tuntui tyhmälle olla siellä yksin puhumassa parisuhteesta niin en mennyt toisten. Netin parisihdevalmennuksia on hyödynnetty.

Minä en ole syytön asioihin. Tilanne on avannut silmät ja saanut ymmärtämään monta asiaa. Suurimpana sen mikä minulle oikeasti on tärkeintä.

Ap

"En ole tiskirätti", sanoo nainen joka toimii kuin tiskirätti.

Komppaan joitain muita vastaajia ja sanon, että miksi ihmeessä kukaan haluaa jatkaa parisuhdetta jossa toinen ei rakasta ja on sanonut sen ääneen?? Lusikat jakoon.

Miksi haluat olla miehen kanssa, joka ei enää rakasta sinua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni huonosti pitkään ennen ero ilmoitusta. Hellyyttä ja läheisyyttä ei ollut. Ei toisen huomioimista. Seksiä kyllä.

Mies jäi kerran kiinni pettämisestä. Mitään pidempää suhdetta ei ole myöntänyt. Itse vahvasti epäilen hänen vähintäänkin ihastuneen johonkin toiseen.

Nyt ollaan oikeasti keskusteltu, huomioitu toista ihan uudella tavalla. Luulinkin että asiat jo paremmin. Mutta ei näköjään olekaan. Ilmeisesti mies hetken yritti ja nyt tajunnut ettei kuitenkaan halua jatkaa.

En koe roikkuvani vaan yrittäväni pitää perheen kasassa. Mitenkään en miestäni pokkuroi. Talous on myös minulla kuralla eron myötä. Ja vaikuttaa myös lasten elämään, harrastuksiin yms.

Ennen ero ilmoitusta meillä oli paljon riitaisampaa ja ikävä ilmapiiri. Nyt se on parantunut huomattavasti enkä usko lasten tilanteesta kärsivän. Enemmän he kärsivät erosta muuttoineen.

Miehellä myös useita isoja stressin aiheita elämässä tällä hetkellä...

Kuinka helppoa olisikaan vaan toteuttaa heitä se ulos ja elä elämääsi. Kuinka se vaikuttaa meidän lapsiin? Joo, pärjäävät varmasti ja niin ne muutkin ero lapset pärjää mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että ydinperhe on heille paras. Tässä tapauksessa.

Minä en ole vätys. Enkä tiskirätti. Olen vahva nainen joka tietoisesti taistelee perheensä puolesta. En siedä mieheltä mitä vaan. Asioista on selkeät sopimukset. Hän on tällä hetkellä, kuten myös minä, vapaa tekemään aivan mitä haluaa. Ihmeellisesti hän on kuitenkin viihtynyt entistä paremmin täällä kotona.

Ehkä on sitten tehnyt kaikkensa hänkin yrittääkseen. Ja tajunnut nyt ettei kuitenkaan tämä ole sitä mitä haluaa...

Voin ainakin sanoa että on yritetty. Jos se ei riitä ei jää muuta vaihtoehtoa kun myydä talo ja muuttaa pois.

Pariterapiaan hän ei suostu. Osaa kuulema ilman huuhaa terapeuttejaki hoitaa asiansa. Minä kävin kerran. Tuntui tyhmälle olla siellä yksin puhumassa parisuhteesta niin en mennyt toisten. Netin parisihdevalmennuksia on hyödynnetty.

Minä en ole syytön asioihin. Tilanne on avannut silmät ja saanut ymmärtämään monta asiaa. Suurimpana sen mikä minulle oikeasti on tärkeintä.

Ap

"En ole tiskirätti", sanoo nainen joka toimii kuin tiskirätti.

Kuulostaa siltä että ap ei halua kuitenkaan eroa. Ap:n kannattaa miettiä millaista elämä on esim. 5 vuoden kuluttua jos jää tuollaiseen suhteeseen. Se ei riitä että ap yrittää jos miestä ei kiinnosta.