Lue keskustelun säännöt.
Muita tavallisia naisia, joilla ei ole tunteita?
24.03.2018 |
Tunnen kyllä iloa ja onneakin, mutta inhon, surun, myötätunnon ja vihan tunteita en osaa tuntea ihmisiä kohtaan.
En koskaan itke, en mummoni hautajaisissa, en isäni sairastuttua. Mikään ei kosketa minua itkuun asti.
Eläinten kaltoinkohtelu pistää vihaksi ja haluan auttaa, mutta mikään muu oikeastaan tässä maailmassa ei hetkauta minua suuntaan eikä toiseen.
Jollain tavalla tunnevammainen kai olen, sitä yksi läheisistäni sanoo, mutta siihenkin tulee olo, että entäs sitten, ota tai jätä.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
aleksitymia kannattaa googlettaa....
Äh, ei minulla ainakaan siitä ole kysymys. Tunnistan kyllä tunteeni ihan hyvin. Niitä vain ei aina ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teen niinkuin moraali sanoo, olen auttavainen ja usein laitan omat tarpeeni sivuun ja teen asioita muiden hyväksi, koska niin kuuluu tehdä. Kuitenkaan en itke, rakastan tavallani, en ole mustasukkainen tippaakaan.
Ihan kuin puhuttaisiin minusta.
Eläimiä kohtaan minulla kyllä on tunteita.
Tuntuu (kyllä, tuntuu) kuin ihmiset vain olisivat liian monimutkaisia tunteiden kohteeksi. Tai no kyllä minä vihaa joitakin ihmisiä kohtaan voin tuntea. Mutta siis kuin ihmisillä olisi uskomaton kyky itsepetokseen, juurikin myös siihen että näyttelee jotain tunnetta niin että itsekin uskoo tuntevansa... En jotenkin osaa rakastaa sellaista. Joku eläin taas tuntee tasan sen minkä tuntee, ei esitä mitään itselleen.
Voisiko olla kyse jonkintasoisesta Aspergerin oireyhtymästä?
En ole missään tapauksessa tunteeton, mutta saatan vaikuttaa siltä, koska minulla ole koskaan ollut räiskyvää temperamenttia. Juuri tässä mietin, että olen ollut vuosikausia todella huonossa jamassa henkisesti. En vain ole tajunnut asian mittakaavaa, koska edes stressin alla tunteeni eivät purkaudu hallitsemattomasti, kuten itkuna tai haluna satuttaa itseä/muita. Kuitenkin motivaatio, keskittyminen ym. ovat olleet todella huonoja.
näitä on niin outoa lukea kun itse olen liiankin tunteellinen. Purskahdan itkuun mistä tahansa ja tunnen myös syvää iloa ja onnea ja siitäkin liikutun. Vihantunteeni ovat tosi vahvoja ja olen usein myös hirveän ärsyyntynyt. Vihaisena en pysty hillitsemään käytöstäni ja se aiheuttaa vaikeuksia. Nyt on vähän helpompaa kun syön mielialalääkkeitä jotka tasoittavat tunteita jossain määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastun myös äärettömän syvästi ja olen ollut valmis jopa kuolemaan jos en saa rakkauteni kohdetta, hirveää intohimoa ja mustasukkaisuuta. t. edellinen
Minustakin on turha itkeä, kun joku kuolee. Mulla on elämässäni surullisempiakin asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on turha itkeä, kun joku kuolee. Mulla on elämässäni surullisempiakin asioita.
Koska kuolemassahan sen toisen elämä päättyy, ei minun. Tai no saatan herkistyä kun kuolema tapahtuu, hetkeksi, mutta en enää esim. hautajaisissa. Ei sureta yhtään. Minkä sille kuolemalle voi?
Sinulla on tunteet. Kaikilla ihmisillä on tunteet. Joillain ihmisillä on vaikeuksia tuoda tunteita ulos tai tunnistaa niitä. Toiset taas estävät tunteita, koska ovat lapsuudessaan kielletty näyttämästä tunteita.
Tai jos sinulla ei oikeasti ole tunteita, niin todennäköisesti sinulla on vakava persoonallisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on turha itkeä, kun joku kuolee. Mulla on elämässäni surullisempiakin asioita.
Koska kuolemassahan sen toisen elämä päättyy, ei minun. Tai no saatan herkistyä kun kuolema tapahtuu, hetkeksi, mutta en enää esim. hautajaisissa. Ei sureta yhtään. Minkä sille kuolemalle voi?
Niinpä, ja useasti se ihminen on ollut vanha ja/tai sairas ja kuolema todella on parempi vaihtoehto kuin huono elämä. Tietenkin on myös onnettomuuksia ja nuoria ihmisiä, mutta sillekään ei mitään mahda, että elämä on vaarallista.
aleksitymia kannattaa googlettaa....