Ihminen, joka ei osaa peruskäytöstapoja - mikä on syynä?

Syynä on vaan se, että he yksinkertaisesti eivät vaan tajua, että sellainen olisi kohteiliasta. Ei ole opetettu koskaan, eivätkä varmaan kauheasti koskaan ole ajatelleet omaa käytöstään. Tai sitten eivät vaan ole oppineet, vaikka olisikin joku yrittänyt opettaa.

Mutta tuskin siis odottavat toisiltakaan tällaista käytöstä, koska eivät itse sitä tajua edes ajatella.

Jos on pokkaa, niin juttele joskus tai kysy näiltä tyypeiltä asiasta?

Siis kuka ei sano kiitos jos joku ojentaa lahjan? Miksi pyytelet anteeksi? Ehkä eivät ymmärrä sitä miksi pyydät anteeksi ja ovat vaivautuneita ja naurahtavat kun miettivät että mitä helvettiä?

Jos joku on sosiaalinen ja hymyilevä, niin kaipa nyt vastaavat tervehdykseen, vai miten se sosiaalisuus ilmenee jos kuitenkaan eivät ole kuulevinaan jos joku sanoo tervehdyksen tai eivät katso päin?

Vierailija kirjoitti:

Syynä on vaan se, että he yksinkertaisesti eivät vaan tajua, että sellainen olisi kohteiliasta. Ei ole opetettu koskaan, eivätkä varmaan kauheasti koskaan ole ajatelleet omaa käytöstään. Tai sitten eivät vaan ole oppineet, vaikka olisikin joku yrittänyt opettaa.

Mutta tuskin siis odottavat toisiltakaan tällaista käytöstä, koska eivät itse sitä tajua edes ajatella.

Jos on pokkaa, niin juttele joskus tai kysy näiltä tyypeiltä asiasta?

Kunpa olisikin pokkaa, mutta itse olen niin kohtelias, että yritän ymmärtää ihmisten oikkuja. Kaikki kyseiset ihmiset ovat vieläpä yli 50-vuotiaitakin; itse olen nuorempi. Mulle on nyt vain tullut jotenkin typerä olo, kun olen uhrannut monta päivää joidenkin täydellisten tuliaisten tms. lahjojen ostoon ja sitten vastaanottaja ei mitenkään ilmaise kiitosta, vaan alkaa suunnilleen ensimmäisenä syynätä tuotteen merkkiä tai leimoja pohjasta.

Tai kun vein suklaata, niin tietenkään he eivät syöneet mitään suklaata, vaikka kyseessä ei ollut allergia, dieetti tai mikään oikea syy. Kunpa olisivat edes hienovaraisemmin ilmaisseet, että nyt meni lahja pieleen tai sanoneet vain kiitos ja antaneet suklaat jollekin muulle eteenpäin. Nimittäin kyllä he kuitenkin ottivat sen lahjan vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Siis kuka ei sano kiitos jos joku ojentaa lahjan? Miksi pyytelet anteeksi? Ehkä eivät ymmärrä sitä miksi pyydät anteeksi ja ovat vaivautuneita ja naurahtavat kun miettivät että mitä helvettiä?

Jos joku on sosiaalinen ja hymyilevä, niin kaipa nyt vastaavat tervehdykseen, vai miten se sosiaalisuus ilmenee jos kuitenkaan eivät ole kuulevinaan jos joku sanoo tervehdyksen tai eivät katso päin?

Siis he ovat puheliaita ja hymyileviä minullekin muuten ja juttelevat pitkäänkin mielellään, mutta eivät yleensä vastaa tervehdyksiin lainkaan tai murahtavat jotain katsomatta silmiin. Jos sattuu jotain ikävää, niin eivät osaa pyytäå anteeksi tai jos itse vahingossa teen jotain ikävää (esim. kerran kokkasin heille pihvejä ja siitä tuli ruoan käryä, mistä pyysin anteeksi), niin eivät reagoi siihen mitenkään.

Ihmiset loukkaavat toisiaan eri tavoin. Todennäköisesti he mutisevat sinun tekemistäsi virheistä.

Kaikilla ei ole identtisiä käytöstapoja, vaikka usein toivoisi, että olisi. 

Eikä se käytös mene iänkään piikkiin, sillä he ovat aivan täysivaltaisia aikuisia muuten - eivät vanhuksia. Itselleni tulee vain tosi kiusaantunut olo sellaisesta käytöstapojen puutteesta ja olen miettinyt, mikä saa aikuisen ihmisen käyttäytymään niin töksähtelevästi.

Lisäksi jos kehun jotain vaatetta tai huonekalua ym., niin eipä sellaisestakaan heiltä kuule kiitosta. Saan siitä korkeintaan jonkun naurahduksen tai katsovat muualle. Kerran kyseiset ex-mieheni sukulaiset sanoivat minua liian kohteliaaksi, mutta en mä kyllä ole liian kohtelias, vaan ihan normaalin peruskohtelias vain.

Ap. Huomaavaisuus muita kohtaan opitaan jo lapsena kotoa. Ennemminkin kuin ihmetellä miksi eivät ihmiset osaa olla huomaavaisia ja kohteliaita toisiaan kohtaan, pitäisi kysyä miksi näitä taitoja ei vanhemmat enää opeta kotona ja vaadi lapsiltaan niin kauan kun asuvat kotona. Samoin koulussa niitä edellytettiin. Huonosti käyttäytyvä määrättiin nurkkaan häpeämään törttö-hattu päässä.

Aiemmin siis kyllä oli yleistä että opettettiin ja vaadittiin työläiskodeissakin, eikä vain ylemmissä luokissa. Mutta miksi ei enää opeteta ja vaadita? Koska sen minkä nuorena näissä asioissa oppii, osaa sen enempää miettimättä tehdä aivan automaattisesti. Hyvät huomenet, kiitokset ja ovien avaamiset jne. kaikki sujuvat eikä niitä tarvitse mitenkään erikseen muistella tai vaivaantua niistä, sen jolle huomiota osoitetaan tai sen joka sitä osoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset loukkaavat toisiaan eri tavoin. Todennäköisesti he mutisevat sinun tekemistäsi virheistä.

Kaikilla ei ole identtisiä käytöstapoja, vaikka usein toivoisi, että olisi. 

Niin noh, en juuri siinä tilanteessa tehnyt virheitä ja avioeroni jälkeen kyseiset sukulaiset kuulemma olisivat taas halunneet nähdä minuakin eli ilmeisesti sitten kuitenkin pitivät minusta jollain tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset loukkaavat toisiaan eri tavoin. Todennäköisesti he mutisevat sinun tekemistäsi virheistä.

Kaikilla ei ole identtisiä käytöstapoja, vaikka usein toivoisi, että olisi. 

Niin noh, en juuri siinä tilanteessa tehnyt virheitä ja avioeroni jälkeen kyseiset sukulaiset kuulemma olisivat taas halunneet nähdä minuakin eli ilmeisesti sitten kuitenkin pitivät minusta jollain tasolla.

Olet voinut aiemmin tietämättäsi tehdä. Eri suvuilla on oikeasti hyvinkin erilaisia tapoja mm. istumajärjestyksissä, astioiden käytössä, suosikkiväreissä tms. Hämmentävää, mutta totta. 

Hyvä, että pidätte yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Ap. Huomaavaisuus muita kohtaan opitaan jo lapsena kotoa. Ennemminkin kuin ihmetellä miksi eivät ihmiset osaa olla huomaavaisia ja kohteliaita toisiaan kohtaan, pitäisi kysyä miksi näitä taitoja ei vanhemmat enää opeta kotona ja vaadi lapsiltaan niin kauan kun asuvat kotona. Samoin koulussa niitä edellytettiin. Huonosti käyttäytyvä määrättiin nurkkaan häpeämään törttö-hattu päässä.

Aiemmin siis kyllä oli yleistä että opettettiin ja vaadittiin työläiskodeissakin, eikä vain ylemmissä luokissa. Mutta miksi ei enää opeteta ja vaadita? Koska sen minkä nuorena näissä asioissa oppii, osaa sen enempää miettimättä tehdä aivan automaattisesti. Hyvät huomenet, kiitokset ja ovien avaamiset jne. kaikki sujuvat eikä niitä tarvitse mitenkään erikseen muistella tai vaivaantua niistä, sen jolle huomiota osoitetaan tai sen joka sitä osoittaa.

Olet oikeassa, tosin ne mainitsemani ihmiset ovat yli 50-vuotiaita kaikki. Teiniltä hieman juroa käytöstä ja lapsilta ujostelua ymmärrän kyllä hyvin. Olimme ex-mieheni lapsuudenkodissa kesällä pari vuotta sitten hänen vanhempiensa kutsumina ja esim. aamuisin sanoin heti "huomenta", kun näin heidät ensimmäisen kerran. Mutta en saanut siihen koskaan yhtäkään vastausta. Itselleni on piintynyt suunnilleen selkärankaan sellainen, että samassa kotitalossa ja varsinkin vieraisilla tervehditään aina talonväkeä ja että he vastaavat siihen. Mutta ilmeisesti olin käsittänyt väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset loukkaavat toisiaan eri tavoin. Todennäköisesti he mutisevat sinun tekemistäsi virheistä.

Kaikilla ei ole identtisiä käytöstapoja, vaikka usein toivoisi, että olisi. 

Niin noh, en juuri siinä tilanteessa tehnyt virheitä ja avioeroni jälkeen kyseiset sukulaiset kuulemma olisivat taas halunneet nähdä minuakin eli ilmeisesti sitten kuitenkin pitivät minusta jollain tasolla.

Olet voinut aiemmin tietämättäsi tehdä. Eri suvuilla on oikeasti hyvinkin erilaisia tapoja mm. istumajärjestyksissä, astioiden käytössä, suosikkiväreissä tms. Hämmentävää, mutta totta. 

Hyvä, että pidätte yhteyttä. 

Olin kyllä tosi herkkänä aina ja ex-mieheni oli siinä mukana. Ja siis se käytöstapojen puute oli havaittavissa vuodesta toiseen. Myös eräs tuttavani on vastaavanlainen, eikä ikinä kiitä lahjoista - lähinnä alkaa etsiskellä hintalappua/merkkiä/valmistajaa euronkuvat silmissään. Hänkään ei osaa ottaa kehuja vastaan, eikä reagoi anteeksipyyntöön juuri mitenkään. Tykkään hänestä todella paljon silti, mutta en käsitä sitä käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Huomaavaisuus muita kohtaan opitaan jo lapsena kotoa. Ennemminkin kuin ihmetellä miksi eivät ihmiset osaa olla huomaavaisia ja kohteliaita toisiaan kohtaan, pitäisi kysyä miksi näitä taitoja ei vanhemmat enää opeta kotona ja vaadi lapsiltaan niin kauan kun asuvat kotona. Samoin koulussa niitä edellytettiin. Huonosti käyttäytyvä määrättiin nurkkaan häpeämään törttö-hattu päässä.

Aiemmin siis kyllä oli yleistä että opettettiin ja vaadittiin työläiskodeissakin, eikä vain ylemmissä luokissa. Mutta miksi ei enää opeteta ja vaadita? Koska sen minkä nuorena näissä asioissa oppii, osaa sen enempää miettimättä tehdä aivan automaattisesti. Hyvät huomenet, kiitokset ja ovien avaamiset jne. kaikki sujuvat eikä niitä tarvitse mitenkään erikseen muistella tai vaivaantua niistä, sen jolle huomiota osoitetaan tai sen joka sitä osoittaa.

Olet oikeassa, tosin ne mainitsemani ihmiset ovat yli 50-vuotiaita kaikki. Teiniltä hieman juroa käytöstä ja lapsilta ujostelua ymmärrän kyllä hyvin. Olimme ex-mieheni lapsuudenkodissa kesällä pari vuotta sitten hänen vanhempiensa kutsumina ja esim. aamuisin sanoin heti "huomenta", kun näin heidät ensimmäisen kerran. Mutta en saanut siihen koskaan yhtäkään vastausta. Itselleni on piintynyt suunnilleen selkärankaan sellainen, että samassa kotitalossa ja varsinkin vieraisilla tervehditään aina talonväkeä ja että he vastaavat siihen. Mutta ilmeisesti olin käsittänyt väärin.

Jatka vain hyvien tapojen noudattamista vaikka toiset eivät sitä huomioi ja siitä kin huolimatta vaikka vinoiltaisiin. Ihan vain sillä, että jospa ne jurottajat joskus sitten vaikka vuosien päästä kokisivat valaistumisen ja ymmärtäisivät hyvien tapojen noudattamisessa on järkeä. Tsemppiä, älä lannistu.

Mulla on kaveri, joka ei tervehdi, kun tavataan. Erään kerran sain 3 kertaa sanoa "hei", ennen kuin hän mutisi vastaukseksi jotain. Uskomatonta! No, päätin, että en minäkään sitten tervehdi enää häntä. Oudolta tuntuu, kun nähdään ja liitymme vain sanattomasti toistemme seuraan.

Tuntuu myös kummalliselta, kun tämä sama henkilö ei katso kohti, kun seisomme ja juttelemme. Kääntyy melkein selin minuun, vaikka tarkoitus olisi, että juttelemme. Vaikea kuulla, mitä hän sanoo, kun on puolittain selin... Mistä tällaisia tapoja "oppii"? Täytynee lisätä, että tämä henkilö ei ole normaalilla tavalla työelämässä, eikä kouluja käynyt, joten sosiaalisissa taidoissa on puutteita tai jotenkin on ehkä taantunut niissä vuosien varrella (kun on vain ollut kotona).