Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajat, tyydyttekö vähempään ihmissuhteissa? Pitäisikö?
24.03.2018 |
Oma tilanne se että olen yli neljäkymppinen kahden lapsen yh. Seurustelen ihanan miehen kanssa joka on tosi kiva lapsilleni. Hänelläkin on lapsi ja tykkään tästä lapsesta. Mies ei suostu muuttamaan yhteen ja on ilmoittanut että se ei tule tapahtumaan niin kauan kun lapset asuvat kotona. Miehen päätös on siinä lopullinen ja se on minun hyväksyttävä. Olen siis tuomittu etäsuhteeseen jossa tavataan joka toinen pitkä viikonloppu aikuisten kesken ja joskus harvoin muuten lasten ollessa mukana. Yhteistä arkea ei ole siis luvassa. Mies on muuten todella ihana joka asiassa ja yhteiset hetket ovat aina tosi kivoja. Järki sanoo että ei olisi minullekaan välttämättä niin helppoa elää uusperheen äitinä, mutta tuntuu kurjalta, että tässä on kaikki mitä tulen saamaan. Onko muilla samoja tilanteita, mitä olette mieltä? Kannattaako tyytyä tähän. En tiedä onko tällaisella yh-äidillä jonoksi asti ottajia, että viitsiikö uutta täydellistä miessuhdetta ruveta metsästämään.
Kommentit (14)
En ole yh, mutta eiköhän se oma seura ole parempaa kuin paskempi parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös nelikymppinen kahden lapsen yh. Olin kaltaisessasi tilanteessa, kunnes kahdeksan vuoden seurustelun/etäsuhteen jälkeen/aikana mies löysi nuoremman ja lapsettoman naisen. Ei tarvi varmaan edes sanoa, että hyvin nopeasti etenivät suhteessaan ja muuttivat yhteen...
Itse olen nyt ollut viitisen vuotta ihan yksikseen, enkä mitään suhdetta enää haluakaan.
Kuinka pienet lapset teillä sitten on?
Sun pitää toki se päätös jossain vaiheessa tehdä, että haluatko "oikean" parisuhteen jossa eletään arkea yhdessä vai riittääkö tuollainen tapailu. Kaipa se riippuu siitä miten paljon miestä rakastat ja hän sinua. Ehkä sinä löydät jonkun toisen jota rakastaa enemmän, ja joka on valmis myös yhteiseen elämään.
No siis lapsettomia sinkkujakin miehet pyrkivät uunottamaan sen, minkä ehtivät. Itse olin nuorena 7 vuotta tietämättäni kakkosnainen ensimmäiselle miesystävälleni. Meillä oli etäsuhde ja tapasimme rumasti sanoen silloin, kun miehen teki mieli seksiä. Kiltisti vain odotin, milloin tilanne muuttuisi, mutta eipä se muuttunut koskaan. Itse kuvittelin hänen olevan elämäni rakkaus ja että olisimme muuttaneet yhteen ja menneet naimisiin, mutta turhaan odottelin ja tuhlasin aikaani hänen kanssaan.
Minä olen omasta tahdostani halunnut elää niin, että asumme erillämme. miehellä ei ole lapsia. Nyt lapseni muutti pois kotoa ja olen miettinyt muutaisinko miehen luo. Mutta tämä on sopinut meille todella hyvin jo 16 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se niin on, että kuka kenellekin kirkastetaan.
Mikä on mielestäsi täydellinen miessuhde, Ap?
Yhdessä asuminen, avioliitto?
Olen yli nelikymppinen yh-äiti minäkin enkä kaipaa arjen jakajaa, koska lapsetkin ovat jo niin isoja, etten tarvitse lastenhoitajaa mennessäni vaikkapa töiden jälkeen lasilliselle.
En lapsia kuitenkaan vielä voi missään nimessä yöksi yksin jättä, vaikka he todeenäköisesti pärjäisivät ihan hyvin.
Minulla on miesystävä, mutta ei pienintäkään halua muuttaa yhteen. Onneksi ei ole hänelläkään, lapsettomalla.
Kuulostaa jotenkin tosi hankalalta. Mulle olis ahdistavaa, että aikuisten kesken vietettäisiin laatuaikaa aina välillä, koska sitä varten pitää järjestäytyä siitä arjesta aina pois ja takaisin. Itsellä rima on noussut, kun tulin yh:ksi :D en jaksa nähdä vaivaa minkään takia, mikä ei mulle ole sen arvoista, koska lapsi ja arki vie niin paljon energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen seurustellut 4 vuotta lapsettoman miehen kanssa. Olen sanonut hänelle samoin, eli en muuta yhteen ainakaan ennen kuin lapset (kaksi vanhinta) muuttavat pois kotoa.
Mihin sitä jatkuvaa yhteistä arkea tarvitaan? Sitäpä tässä olen miettinyt. Ikävä voi olla, mutta suhde pysyy tuoreempana. Ollaan kuitenkin tosi läheisiä, jaetaan kaikki ajatukset toisillemme. Seksi on mahtavaa. Yhteinen aika on mahtavaa. Kaikki hyvin siis ja näillä mennään. Mieskin on tilanteeseen tyytyväinen.
Itselläni yh:na päin vastoin rima noussut. Ei juurikaan kaipaa edes parisuhdetta. Arki täynnä puuhaa ja kun jälkiksvu isällään välillä, nautin siitä, että saan olla yksinkin tai tavata tuttuuja, harrastaa jne. Uusioperhettä en todellakaan haluaisi. Minulla on jo perhe ja se pesänrakennusvaihe on jo koettuna. Tilanne saattaa olla eri, kun pesä tyhjenee. Ehkä sitten alan kaivata parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yh, mutta jos niin kävisi, niin sanoisin että itse toimisin päinvastoin. Silloin minulla vasta korkeat vaatimukset on, koska kyseessä ei ole pelkästään minä, kehen suhdevalintani vaikuttavat, vaan lapseni. Hän on kuitenkin minulle se tärkein.
Sinun tilanteesi ei minusta kuullosta pahalta, mutta kysehän on sinun elämästä ja tunteistasi. Jos sinusta tuntuu, että tuo ei riitä, niin sitten asia on niin.
Kannattaa muistaa, että omalla toiminnallaan antaa parisuhdemallin myös niille lapsille. Eli jos tyydyt johonkin, mihin et oikeasti ole kovin onnellinen, niin lapset oppivat että sillä tavalla kuuluu tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan tyydytä mihinkään.
Olen WAHWA itsenäinen mamma, joka ei tyydy tai tyydytä ketään. Itse löysin unelmieni prissin, vaikka olen työtön, mt-ongelmainen, lapset eri etnistä alkuperää ja otan kuppia jatkuvasti.
Ansaiset parasta SISKO!
-Mama Kontula83
Kun jäin yh: ksi niin päätin että niin kauan kun lapset kotona asuu niin en muuta kenenkään kanssa yhteen. Miehellä on on 1 lapsi ja hänkään ei halua muuttaa yhteen. Olemme välillä matkustelleet eri kokoonpanoissa ja kun kaikki lapset ovat lähteneet opiskelemaan niin ostamme yhteisen asunnon ja alamme viettää kahden aikuisen elämää.
MIKSI haluaisit uusperhearjen?? Tuohan on ihanteellinen järjestely! Nauti niistä ajoista, jotka saatte viettää yhdessä.
Mulla on jo yksi suhde mennyt pilalle lapsiperhearjen vuoksi. Toista en enää pilaa sillä.