Eikö se ole parempi että on kotiäitinä kuin että ei tekisi mitään?

Mietin vaan kun monesti nykyään "säälitään" tai enemminkin halveksutaan naisia joiden ainoa tehtävä on kotiäitiys ja heistä ei tavallaan muuhun olisikaan syystä tai toisesta. Mutta eikö sekin ole jo jotain ja parempi kuin että vain olisi sitten tekemättä mitään jos ei tosiaan muuhun kykene? Tällöin on aika kummallista että miksi pitää halveksua ja syyllistää.

Itse ole aina ollut ujo ja hiljainen, jouduin koulukiusatuksi ja enää aikuisena ei ole ollut kavereitakaan. Oma elämä on aina jäänyt vähän vaillinaiseksi. Tulin raskaaksi kesken yliopisto-opintojeni. Tuntui että äitiys toi niin paljon iloa ja sisältöä elämääni jota minulla ei ennen ole koskaan ollut. Siis nyt tuntuu että minulla on joku tarkoitus miksi jatkaa elämää.

Olisikin niin ihanaa ja huoletonta vain jatkaa näin kotiäitinä kun miehellekin se olisi ihan ok ja hän ymmärtää tämän näkemykseni ja sen ettei uranäkymäni ole ainakaan kovin kummoiset tällä hetkellä. Harmittaa vain kun elämme aikaa jona naisen pitäisi olla kaikkea samaan aikaan ja menestyä kaikessa mahdollisessa.