Olipa taas positiivinen ilmapiiri Prismassa

Olen viikon ajan ollut oikeastaan vain kotona, vain roskat käynyt viemässä, kun en ole oikein muuhun kyennyt.

Tänään kuitenkin päätin, että voisin vihdoin käydä ihmisten ilmoilla, jos se vaikka piristäisi. Ajattelin, että perjantaina varmaan ihmiset ovat iloisempia, kun monella alkaa silloin vapaat. Vaan väärässäpä olin. Yritin parhaani mukaan olla huomaavainen, en olla kenenkään tiellä, päästää toinen kulkemaan ennen minua jne. Mutta palkaksi sain tönimistä ja mulkaisuja. Ei tämä ainakaan vähentänyt masennustani. Oikeastaan olen paljon apeampi nyt kuin mitä olin silloin, kun en viikkoon ollut poistunut kotoa.
Sanotaan, että ihmisten seuraan meneminen piristää masentunutta, mutta eihän tuo pidä paikkaansa ollenkaan. Miten siinä voi piristyä, kun muut kohtelevat kuin p*skakasaa ja purkavat omaa pahaa oloaan ja pettymystään muihin ihmisiin, jotka eivät heille mitään pahaa ole tehneet?

Kertokaa minulle jokin hyvä syy, miksi minun kannattaisi seuraavan kerran taas poistua kotoa muutoin kuin pakon edessä.