Lue keskustelun säännöt.
Voiko joku oikeasti suuttua tälläisestä?
23.03.2018 |
Mieheni on aikoinaan saanut perinnöksi mökin ja kun hänellä ei ollut lapsia niin testamenttasi mökin siskonsa lapselle niinkuin muunkin omaisuutensa jota on aika paljon.
Mies on myös säästänyt siskonsa lapselle rahastoon rahaa, tulevaisuuden varalle.
Nyt kun saimme oman lapsen niin mies tietysti muutti testamenttiaan ja ei siirrä enää joka kuukausi tälle lapselle rahaa vaan lähinnä syntymäpäivinä ja jouluna.
Nyt sitten appivanhemmat ja sisko ovat suuttuneet miehelle ja anoppi jopa sanoi että testaa nyt edes onko lapsi hänen.
Ok. Olemme olleet melko vähän aikaa yhdessä ja lapsi oli vahinko mutta mies halusi myös että pidämme lapsen. Mutta eikö tälläisessä tapauksessa nyt ole ihan selvää että omaisuuden halutaan menevän omalle lapselle jos jotain sattuu. Lisäksi rahanmenoa tulee nyt enemmän koska minä jäin kotiäidiksi.
Tulipa selväksi mitä mieltä ovat minusta:(
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ihan oikeasti, kuka siirtää JOKA KUUKAUSI siskonsa lapselle rahaa?
Niin. Ja vielä nuorena ja toistaiseksi naimattomana. En tiedä ketään tervettä ihmistä, joka olisi jo nuorena sinkkuna tehnyt testamentit valmiiksi ja lahjoittelisi varojaan ympäriinsä.
Oliskohan tää trolli?
Missä ihmeen maailmassa te elätte?
Tottakait testamentti kannattaa tehnä jo nuorena, sillä sekin on mahdollista, ettei saa elää pitkää elämää ja kuolee esim. onnettomuudessa.
Itse tein testamentin n. 24v ja lahjoitan kummilapselleni kuukausittain, koska ovat läheisiä minulle. Ja kannattaa muistaa verosuunnittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt rehellisiä ollaan ja minä asettuisin tuon siskon asemaan, niin en voi väittää etteikö mielessä kävisi pieni harmistus siitä, että omalta lapselta menee mahtiperintö sivu suun. Mutta lapsihan on saanut jo lahjoituksia ja ne saa pitää. Tietenkin olisin iloinen siitä että mies on saanut lapsen, niinhän sen kuuluu mennä että massit omalle perilliselle. En ikimaailmassa kehtaisi ääneen tunnustaa, että hetken harmitti tämä käänne! Johan siinä häpäisee itsensä peruuttamattomasti. Ja häpeäisin jo sitäkin, että inhimillisesti olisin toivonut lapselleni enemmän.
Eikö siskon lapsella ole jo säästössä se minkä on mieheltäsi saanut.
Päätökset tehdään aina sen tilanteen mukaan mikä on kulloinkin meneillään.
Käytännön asiat ei ole tunneasioita.
Vierailija kirjoitti:
Hei ihan oikeasti, kuka siirtää JOKA KUUKAUSI siskonsa lapselle rahaa?
Sitä kutsutaan verosuunnitteluksi. Me siirrämme omalle lapselle rahaa joka kuukausi. On aloitettu lapsen syntymästä asti. Se oli meille ainoa keino säästää lapselle kun mitään hillokeisareita ei olla. Pitkällä tähtäimellä, vähän kerrallaan. Ja verovapaasti.
Tuo mies on selvästi fiksu, kun omaisuuttakin on kertynyt. Fiksut ihmiset suunnittelee omaisuuden siirrot pitkällä tähtäimellä.
Jo on heillä itekkyys, ahneus huipussaan! Se nyt on selvä asia, että omalle lapselle kuuluu. Toisekseen, ennen omaa lasta, on mies jo ollut enemmän kuin ajattelevainen, jos näin voi sanoa, elikä häntä ei ole syyttäminen mistään. Ei hän ole myöskään siskonsa lapsen isä.
Kylläpä pistää vihaksi aina tällaiset asiat.. Joilla perhe on, nauttikoon toistensa seurasta jos pystyvät. Sitä olisi parempi pohtia, että miten elää. Tsemppiä ja hyvää kevään alkua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä soittaisin sinuna miehen sukulaisille muutaman asiallisen puhelun siitä, kuinka toisia kohtaan käyttäydytään. Sanoisin ihan suoraan että tämä oli viimeinen kerta kun minun lapseni isyyttä epäilette ja syytätte valehtelijaksi. Kertoisin myös että jos vielä kerrankaan keksitte huviksenne syytteitä, meidän perhe ei ole jatkossa kanssanne missään tekemisissä. Kysyisin myös miehen siskolta eikö edes hävetä olla ahne ja kiittämätön ja kertoisin kuinka perheeltämme on turha odottaa jatkossa enää senttiäkään.
Kannattaa oikeasti laittaa noin törkeälle käytökselle stoppi heti alkuunsa. Muuten käytös vain pahenee.
Minä soittaisin sinuna miehen sukulaisille muutaman asiallisen puhelun siitä, kuinka toisia kohtaan käyttäydytään. Sanoisin ihan suoraan että tämä oli viimeinen kerta kun minun lapseni isyyttä epäilette ja syytätte valehtelijaksi. Kertoisin myös että jos vielä kerrankaan keksitte huviksenne syytteitä, meidän perhe ei ole jatkossa kanssanne missään tekemisissä. Kysyisin myös miehen siskolta eikö edes hävetä olla ahne ja kiittämätön ja kertoisin kuinka perheeltämme on turha odottaa jatkossa enää senttiäkään.
Kannattaa oikeasti laittaa noin törkeälle käytökselle stoppi heti alkuunsa. Muuten käytös vain pahenee.
Mun mielestä miehellä on kyllä suuri sydän. Tällä hetkellä tietenkin testamentti on tehty omalle lapselle siksi koska hän on vielä pieni ja jos miehelle sattuu jotain niin ainakin lapsen elämä on rahallisesti turvattu.
Ap