Lue keskustelun säännöt.
supistukset melko säännöllisiä muttei 'kuolemankipeitä', odotanko vielä että kipeytyy?
23.03.2018 |
Rv 40+6. Viime yönä luulin vettä lorahtaneen, vaaleanpunaista nestettä hieman lorahti ja muutamia kipeitä supistuksia tuli. Äippäpolilla varmistivat aamulla ettei sitten ollutkaan lapsivettä. Pitkin päivää supistellut vaikkakin aika harvoin, noin kerran tunnissa. Nyt pari tuntia enempi supistellut ja ollut kipeämpiä. Supistusten välillä 15-4min, eli vaihtelee mutta ei ton pidempää väliä ole kuitenkaan, keskimäärin toi 10min. Supistus kestää noin 50sek kerralla.
Eka synnytys 7v sitten alkoi veden lorahduksella, muttei käynnistynyt itsestään eikä edes cytotecillä,ja NE supistukset oli aivan tappavan kipeitä vaikkei avannutkaan mitään (lopulta sektio).
Tässä nyt puntaroin koska pitää lähteä sairaalaan. Miten tarkkaa se on, miten lasketaan että on säännöllisiä? Ja pitääkö mun tosiaan olla kaksin kerroin kivusta ennen kuin lähden. sattuu toki mutta ei niin kuin silloin cytotecin kanssa, tuolloin oli hankala edes laskea väliä kun kiduttavan kova kipu oli jatkuva. Lämpötyynyä olen nyt käyttänyt vaan.
Kommentit (23)
Kait se ohje on, että jos voi olla kotona, ole kotona. Vaan koska kipukynnys on niin erilainen niin huonohko ohje. Mene sairaalaan jos hirvittää olla kotona. Hiero siellä nilkkoja sivusta, takaa jos meinaa supistukset lopahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just katoin googlesta :D että monilla ollut aika kivuttomiakin "oikeat" supistukset.
Joo, mä soittelin sairaalaan tokaa oottaessa, kun suppareita tullut jo yli puoli päivää ja säännöllisiä olivat ja olin jo sairaalassakin käynyt, mutta käännyttivät kotiin. Ja puhelimitse 2 h ennen muksun syntymistä sain ohjeen olla kotona "niin kauan kunnes kipu on sietämätön".
No, synnytin sit kotiin. Ei ollut niin kipeät supparit tokasta kuin ekasta. Ja en tiiä onko mulla korkee kipukynnys vai käsitänkö "sietämättömän kivun" vasta sellaiseksi, jossa taju lähtee... mutta koin koko ajan pärjääväni, vaikka sattuikin.
Soita synnytyssairaalaan ja kysy sieltä mielipidettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, mä soittelin sairaalaan tokaa oottaessa, kun suppareita tullut jo yli puoli päivää ja säännöllisiä olivat ja olin jo sairaalassakin käynyt, mutta käännyttivät kotiin. Ja puhelimitse 2 h ennen muksun syntymistä sain ohjeen olla kotona "niin kauan kunnes kipu on sietämätön".
No, synnytin sit kotiin. Ei ollut niin kipeät supparit tokasta kuin ekasta. Ja en tiiä onko mulla korkee kipukynnys vai käsitänkö "sietämättömän kivun" vasta sellaiseksi, jossa taju lähtee... mutta koin koko ajan pärjääväni, vaikka sattuikin.
Tämä. Lähes poikkeuksetta sieltä neuvotaan pysymään kotona..
Vierailija kirjoitti:
Soita synnytyssairaalaan ja kysy sieltä mielipidettä.
ei kannata, kyllä google ja av tietää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähdin aina sairaalaan kun olin niin kipeä etten pärjännyt kotona. Mutta minulla olikin hitaat synnytykset joten uskalsin olla.
Noudattaisin sitä aikarajaa, miten se oli että säännöllisiä ja alle 10 min. välein. Ja ihan oikeasti sattuu niin että pitää jo keskittyä pärjäämiseen. Riippuu tietysti miten kaukana sairaala, meillä 10 min. matka.
No mulla oli kakkosesta säännöllisiä, kivuliaita ( muttei mitään kuolettavia ) suppareita 10 min välein monta tuntia yöllä... soitin aamuyöllä synnärille että mitäs tässä pitäisi tehdä. Käski otta panadolia ja koittaa nukkumista ( olin vain torkahdellut supistusten välit )... no, nukahdinkin sitten kunnolla ja heräsin suppariin vasta 45 min päästä eli eipä ollut synnytys käynnissä. Lähdin kuitenkin aamulla sairaalaan tsekattavaksi kun alkoi tulla veristä vuotoa. Sairaalassa kätilö totesi että vain 2 cm auki, käynnistyy kyllä parin pv sisään ( oli 40+1) , sanoi että tekee vähän rajumman sisätutkimuksen jospa se vauhdittaisi synnytyksen aloitusta. No, eka kova suppari tuli kotimatkalla ja tästä n. 8 tunnin kuluttua oli tyttö sylissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noilla viikoilla on aika todennäköistä että se lapsi sieltä ihan tosissaan on tulossa. Kävisin kyllä näyttämässä itseäni että katsoisivat montako senttiä on auki.
Ei mulla ollut supistukset kovia menkkakipuja kummempia, tosin joillakin lähtee menkkakivuista taju... kaikki on suhteellista, minä odotin että koska ne kivut alkaa että pitää huutaa kuin elokuvissa, ehkä lopussa olisi ollut niin kovia jos ei olisi annettu epiduraalia ja sitten kun sen vaikutus lakkasi alkoi työntöpoltot ja nekään ei ottanut kipeää sillä tavalla kuin olin odottanut, luulin että se kipu olisi terävä kuin miekalla vedettäisiin, mutta se tunne olikin lähinnä yököttävä tunne että pitää ulostaa joku helkkarin melooni.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mä soittelin sairaalaan tokaa oottaessa, kun suppareita tullut jo yli puoli päivää ja säännöllisiä olivat ja olin jo sairaalassakin käynyt, mutta käännyttivät kotiin. Ja puhelimitse 2 h ennen muksun syntymistä sain ohjeen olla kotona "niin kauan kunnes kipu on sietämätön".
No, synnytin sit kotiin. Ei ollut niin kipeät supparit tokasta kuin ekasta. Ja en tiiä onko mulla korkee kipukynnys vai käsitänkö "sietämättömän kivun" vasta sellaiseksi, jossa taju lähtee... mutta koin koko ajan pärjääväni, vaikka sattuikin.
.
Kannattaa kysyä jos voi tulla tarkistamaan tilannetta. Mulla edellisessä oli epäsäännöllisiä ja tosi lieviä supistuksia jotka laskin harjoitussupistuksiksi. Streptokokin takia olin sairaalassa ja vauva syntyi näillä oireilla . Jos olisin ollut kotona niin kotiin olisi syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lähdin sairaalaan, kun supistukset olivat säännöllisiä. Jos olisin odottanut sietämätöntä kipua, olisi vauva syntynyt kotiin tai ambulanssiin. Voimakasta kipua oli synnytyksen aikana ehkä viimeisen vajaan tunnin ajan. Ensin minut itse asiassa meinattiin käännyttää kotiin, kun en ollut tarpeeksi kipeän näköinen. Tämän jälkeen avautumistilannetta ei tarkastettu samasta syystä riittävän usein. Vielä siinä kohtaa, kun vauva alkoi jo tulla ulos, kätilö väitti minun tuntevan omiani. Olin ehtinyt olla sairaalassa alle kolme tuntia. Ensisynnytys ei kuulemma voi olla niin nopea ja kivuton. Minulla on aina ollut korkea kipukynnys, mutta luulin, että synnytyksen etenemisen näkisi paremmin äidin jalkovälistä kuin tämän naamasta tai kellosta.
Oon synnyttänyt kolmesti. Joka kerta on tullut niitä niin tajuttoman kipeitä supistuksia, että kontrolli lähtee ja tärisin - mutta tokassa ja kolmannessa siinä kohtaa alkoi ponnistusvaihe. Tokassa pyysin siinä kohtaa kivunlievitystä, mutta sainkin ponnistaa. Kolmannessa tiesin, että nyt vauva tulee.
Jos uudelleensynnyttäjä jää odottamaan niitä ekan synnytyksen kipeitä supistuksia kotiin, niin sairaalaan ei välttämättä kerkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä lähtisin sairaalaan. Jos edellisellä kerralla on käytetty cytotecia ja nyt ei, niin eihän noi ole vertailukelpoisia keskenään. Usein cytotec pahentaa kipuja.
Onko sulla kuinka pitkä matka synnärille? Mulla toka syntyi melkein autoon kun jäin odottelemaan samanlaista helvetillistä kipua kuin ekasta. Eka käynnistyi vesien menolla, josta seurasi supistukset lähes tauottomina ja toka supistuksilla. Kolmannesta lähdin hyvissä ajoin sairaalaan ja olikin kaikinpuolin oikein mukava ja hallittu synnytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mä soittelin sairaalaan tokaa oottaessa, kun suppareita tullut jo yli puoli päivää ja säännöllisiä olivat ja olin jo sairaalassakin käynyt, mutta käännyttivät kotiin. Ja puhelimitse 2 h ennen muksun syntymistä sain ohjeen olla kotona "niin kauan kunnes kipu on sietämätön".
No, synnytin sit kotiin. Ei ollut niin kipeät supparit tokasta kuin ekasta. Ja en tiiä onko mulla korkee kipukynnys vai käsitänkö "sietämättömän kivun" vasta sellaiseksi, jossa taju lähtee... mutta koin koko ajan pärjääväni, vaikka sattuikin.
Tämä. Lähes poikkeuksetta sieltä neuvotaan pysymään kotona..
mä en kyllä lähtis, jäisin johonkin sairaalan odotusaulaan istuskelemaan
Mulla viikkoja vasta 34, mutta muakin mietityttää kovasti tuo ohje, että pitäisi olla tosi kipeitä supistuksia kun lähtee synnyttämään.
Mulla ei ole tietääkseni erityisen suuri kipukynnys, mutta on suuri kivunsieto. Kovaakin kipua kestän ja siedän. Jos ajatuksena on, että kivun pitää olla hallitsemattoman kovaa ja sietämätöntä, niin mulla on jotain sinne päin ollut vain erittäin pahassa tulehtuneessa hermosäryssä, ja silloinkin pystyin toimimaan, olemaan jalkeilla jne. En menettänyt tajuntaa tai oksentanut tai ollut muutenkaan "sekaisin kivusta". Samaten ärtyvä suoli aiheuttaa toisinaan erittäin kovaa kipua, mutta siitäkin selviän hengittämällä ja liikkumalla hieman.
Eli pelkään, että en tajua mennä sairaalaan ajoissa.
Mulla alko supistukset silleen että tiesin mun olevan jo auki 3cm. Heti ekasta minuutista ponnistamiseen asti ne kesti 40sekunttia ja tuli max 5min välein. 36h supistusten alun jälkeen oli lapsi maailmassa. Sairaalassa kerettiin olemaan parisen tuntia ja sielläkin ne supistukset oli joo kipeitä ja eipä sillon kyllä hymyttäny, mutta samantien kun se loppu oisin voinu lähtee vaikka himaan takas.
Varmaan ei ois suostunu ees ottaa vastaan jos mulle ei olis tullu supistus kesken puhelun.
Sulla ap on hidas synnytys edelliselläkin kertaa, en menisi vielä
Auttakee.