En tule ikinä pääsemään opiskelemaan...
Lukion kurssit meni kiitettävin arvosanoin läpi mutta kirjoitukset menivät kerta toisensa jälkee huonosti,uusinnat ei auttaneet kun parissa aineessa. Paperit CCMME. Hautautuakko maan alle vai piiloudunko vaan luolaan
Muita "epäonnistujia"?
Kommentit (23)
Eivät tietenkään lähimainkaan kaikki pääse opiskelemaan sinne minne haluavat. Ei pidä sellaista odottaakaan, ettei pety pahasti. Meillä oli aikoinaan ammatikoulussa linja, jonne pääsi vain joka 20 hakija. Nykyisin taitaa olla helpompaa.
Jokainen joutuu ammattinsa valitsemaan kykyjensä tai ahkeruutensa perusteella.
Keskity pääsykoeaineistoihin ja pään kasassa pitämiseen, unohda draamailut ja itsesäälissä vellomiset. Sinulla on ihan hyvä yo-todistus joten maailma on avoinna mahdollisuuksineen. Ja ainahan voi hakeutua ulkomaille opiskelemaan jos kotimaassa ei onnista.
Vähän ohis. Mutta kukahan sitä lainaisi aikakonetta, että voisi olla vähintään 110% varma siitä, että saisi "oman alansa" töitä. - Jos yleisemmin ajattelee yliopisto-opintoja, jotka itse tunnen paremmin, niin aika harvan alan opinnot valmistaisivat suoraan (ns.) ammattiin. Suurin osa "omanalan työstä" opitaan sitten vasta myöhemmin, opintojen jälkeen työelämään siirtymisen myötä. Yliopisto ja korkeakoulusta saa "vain" enempi -vähempi valmiuksia ja käsitepakkia joilla selvitä tai kohdata työelämässä eteen tulevia haasteita tai tehtäviä. Harmillista tietysti on hieman se, että yhä useampi työnantaja odottaa, etten sanoisi vaatii muodollsiesti koulutetuimmilta yhä enemmän ja enemmän, valmiinta ja tuovan mukanaan. Sen sijaan, että ymmärtäsivät, että harva opiskelija on suorittanut -usein useamman vuoden kestäneitä- opintojaan juuri sitä varten, että voisi luovuttaa osaamisensa ja valmiutensa juuri kyseiselle ja nimenomaiselle työnantajalle käytettäväksi.