Onko väärin pitää lasta päiväkodissa, vaikka itse olen talvilomalla?

Vierailija kirjoitti:

Joskus syytettiin jotain äitiä siitäkin, kun kävi ensin kauppareissulla ja sitten vasta haki lapsen.

No mutta katsos kun onhan se ruuhkainen Prisma, kuumissa toppavaatteissaan kiukutteleva nälkäinen lapsi ja kassajonot parasta, mitä vanhempi voi lapselleen tarjota! Itsekkäitä, lapsensa ansaitsemattomia paskiaisia ne vanhemmat (tai siis äidit, harvemminhan sitä isiä kritisoidaan), jotka järkeilevät että kivempi sen lapsen on leikkiä kavereiden kanssa ulkona sillä aikaa kun vanhempi hoitaa ne pakolliset ostokset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie sinne päiväkotiin vain. Aina sanotaan, että päivähoito on lapselle raskasta ja lapsi kärsii siellä ollessaan, mutta itse olen poikkeuksetta hakenut päiväkodista virkeän, iloisen ja onnellisen lapsen, joka jaksaa kotonakin puuhata eikä vain kiukutella. Nyt on jo reipas, koulussa hyvin menestyvä kolmasluokkalainen.

Niiden perheiden, joilla on tukiverkostoa on helppo kritisoida niitä perheitä, joiden ainoa tukiverkosto on valitettavasti yhteiskunnan palvelut. Sitä pidetään vaan elämyksenä lapselle, että pääsee joka toinen viikonloppu mummulaan yökylään jotta vanhemmat saavat levätä ja viettää "lapsivapaata", mutta jos jonkun perheen lapsi on päiväkodissa jotta äiti saa nukkua väsymystään pois ja elää hetken itselleen, on se sitten jo kauhea loukkaus lasta kohtaan. 

Yksi tuttavani kritisoi aikoinaan sitä, että opiskeluaikana pidin lasta hoidossa 9-16 joka päivä ja usein kävin jumpilla tuohon aikaan. Ei kuulemma ole päiväkoti sitä varten. Tämä tuttava vei lapsensa päiväkotipäivän jälkeen kuntosalin kämäiseen lapsiparkkiin, että juu. 

Ei meilläkään kummoista tukiverkkoa ole, mutta on pärjätty hyvin.

Meillä tosin raskaaksi tulo kesti sen 2,5 -vuotta, joten siinä ehti miettimään paljon. Sen jälkeen lasta myls pitää niin arvokkaana lahjana, etten edes halua tunkea mihinkään hoitoon. Päiväkotiinkin hän menee vasta kolmevuotiaana, ja silloinkin järkätään niin lyhyet hoitopäivät kuin mahdollista.

Koen, että lapsen kanssa viettämäni aika on sitä kaikkein parasta aikaa. Tätä minä olen halunnut ja tähän myös sitoudutaan silloin kun päätetään antaa lapsen tulla.

Noniin, kunnon syyllistäminen siitä, että AP ei ole halunnut lasta tarpeeksi eikä osaa arvostaa lasta kun ei ole kärsinyt lapsettomuudesta. 

On vanhemmalta vastuullista tunnistaa omat voimavarat ja toimia niiden mukaan. Toisen arjesta et voi koskaan tietää riittävästi tuomitaksesi. Koen myös, että nämä ovat vähän "turha itkeä kun maito on jo lattialla"-tilanteita, eli tekemättömäksi et AP:n lasta arvostelemalla ja itseäsi ylentämällä saa. Nyt on AP:n vastuulla pelata niin, että lapsi kärsii mahdollisimman vähän - koen, että normaalia lyhyemmät päiväkotipäivät jotka mahdollistavat äidille palautumisen eivät ole mikään suurin rikos minkä lasta kohtaan voi tehdä. 

Osaatkos sinä sitten vastata, että miksi niitä lapsia tehdään jos niitä ei lopulta edes haluta? Ja miten se lapsiperhe-elämän rankkuus voi tulla edelleen monelle yllätyksenä, vaikka siitä niin paljon puhutaan?

Mielestäni se (aloiteuksessa esitetty kysymys) on äidin/isän/huoltajan oma asia.

Ihan liikaa on alettu kysyä muilta mitä mun pitäisi muiden mielestä tehdä tai mitä muut ylipäänsä ajattelee mun kasvatusratkaisustani, elämäntyylistä, hoitopäivistä, jne lista on loputon.

Olisiko KORKEA aika lopettaa tuo ja uskoa että kelpaatte elämään juuri sellaisena kuin olette, heikkouksine ja vahvuuksineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus syytettiin jotain äitiä siitäkin, kun kävi ensin kauppareissulla ja sitten vasta haki lapsen.

No mutta katsos kun onhan se ruuhkainen Prisma, kuumissa toppavaatteissaan kiukutteleva nälkäinen lapsi ja kassajonot parasta, mitä vanhempi voi lapselleen tarjota! Itsekkäitä, lapsensa ansaitsemattomia paskiaisia ne vanhemmat (tai siis äidit, harvemminhan sitä isiä kritisoidaan), jotka järkeilevät että kivempi sen lapsen on leikkiä kavereiden kanssa ulkona sillä aikaa kun vanhempi hoitaa ne pakolliset ostokset. 

Kuori ihan ekana se lapsi niistä toppavaatteista. Sen jälkeen annat lapsen osallistua ostoksiin, kuten kerätä tavaroita kärryyn. Pienempi voi rattaista vaikka osoittaa tavaroita, joita luet listasta ääneen.

Ei se lapsen kanssa oleminen lopulta ole rakettitiedettä, kunhan perusasiat on kunnossa. Taaperot haluavat osallistua asioihin, sen evääminen voi aiheuttaa kiukkua. Sen takia kauppareissut menevät paljon paremmin, kun annat lapselle pieniä tehtäviä koko kauppareissun ajan. Samalla myös sanavarasto kehittyy, kun näytät pienelle lapselle keräämiäsi elintarvikkeita ja kertoen niiden nimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi miksi niitä lapsia tehdään hetken päähänpistosta ja sitten "erehdyksen tajutessaan" laitetaan laitoskasvatukseen heti kun mahdollista?

Siellä sitten isossa ryhmässä ap:n lapsi itkee ikävää ja syliä, mutta ison ryhmäkoon takia hoitajilla ei ole aikaa edes pitää sylissä. Mutta tärkeintähän hei että ap saa vapaata.

Valehtelevatkohan lapseni hoitajat kertoessaan (hyvin harvoin onneksi), että kun lapselleni on tullut kesken päivän ikäväitku,  ovat silloin sylitelleet niin kauan, että ikävä on helpottanut... Kummallista on myös, että lapsi vaikuttaa viihtyvän vallan mainiosti tässä maailmankaikkeuden kauheimmassa kasvatuslaitoksessa, jota myös päiväkodiksi kutsutaan. 

Sanon nyt vain sen verran, että moni varhaiskasvatuksessa työskenteleä välttelee mahdollisimman pitkään laittamasta omaa lasta päiväkotiin.

Tunnen useampiakin varhaiskasvatuksessa työskenteleviä, ja kyllä heidän lapsensa ovat päiväkodeissa hoidossa.

Niin, varmaankin siksi kun sinne ne lopulta on usein valitettavasti vietävä, ellei puoliso tienaa niin hyvin, että on mahdollista kotihoitaa kouluikään asti.

Meinaatko että raha on koulutetuille nykynaisille ainoa syy palata pian työelämään?

Ainoa hyväksyttävä syyhän se toki tuntuu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus syytettiin jotain äitiä siitäkin, kun kävi ensin kauppareissulla ja sitten vasta haki lapsen.

No mutta katsos kun onhan se ruuhkainen Prisma, kuumissa toppavaatteissaan kiukutteleva nälkäinen lapsi ja kassajonot parasta, mitä vanhempi voi lapselleen tarjota! Itsekkäitä, lapsensa ansaitsemattomia paskiaisia ne vanhemmat (tai siis äidit, harvemminhan sitä isiä kritisoidaan), jotka järkeilevät että kivempi sen lapsen on leikkiä kavereiden kanssa ulkona sillä aikaa kun vanhempi hoitaa ne pakolliset ostokset. 

Kuori ihan ekana se lapsi niistä toppavaatteista. Sen jälkeen annat lapsen osallistua ostoksiin, kuten kerätä tavaroita kärryyn. Pienempi voi rattaista vaikka osoittaa tavaroita, joita luet listasta ääneen.

Ei se lapsen kanssa oleminen lopulta ole rakettitiedettä, kunhan perusasiat on kunnossa. Taaperot haluavat osallistua asioihin, sen evääminen voi aiheuttaa kiukkua. Sen takia kauppareissut menevät paljon paremmin, kun annat lapselle pieniä tehtäviä koko kauppareissun ajan. Samalla myös sanavarasto kehittyy, kun näytät pienelle lapselle keräämiäsi elintarvikkeita ja kertoen niiden nimen.

Ja unohtui vielä, että se nälkää kiukutteleva lapsi on myös äkkiä "korjattu", kun annat pienen välipalan ennen kauppaan menemistä. Ihan perusasioita tämäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie sinne päiväkotiin vain. Aina sanotaan, että päivähoito on lapselle raskasta ja lapsi kärsii siellä ollessaan, mutta itse olen poikkeuksetta hakenut päiväkodista virkeän, iloisen ja onnellisen lapsen, joka jaksaa kotonakin puuhata eikä vain kiukutella. Nyt on jo reipas, koulussa hyvin menestyvä kolmasluokkalainen.

Niiden perheiden, joilla on tukiverkostoa on helppo kritisoida niitä perheitä, joiden ainoa tukiverkosto on valitettavasti yhteiskunnan palvelut. Sitä pidetään vaan elämyksenä lapselle, että pääsee joka toinen viikonloppu mummulaan yökylään jotta vanhemmat saavat levätä ja viettää "lapsivapaata", mutta jos jonkun perheen lapsi on päiväkodissa jotta äiti saa nukkua väsymystään pois ja elää hetken itselleen, on se sitten jo kauhea loukkaus lasta kohtaan. 

Yksi tuttavani kritisoi aikoinaan sitä, että opiskeluaikana pidin lasta hoidossa 9-16 joka päivä ja usein kävin jumpilla tuohon aikaan. Ei kuulemma ole päiväkoti sitä varten. Tämä tuttava vei lapsensa päiväkotipäivän jälkeen kuntosalin kämäiseen lapsiparkkiin, että juu. 

Ei meilläkään kummoista tukiverkkoa ole, mutta on pärjätty hyvin.

Meillä tosin raskaaksi tulo kesti sen 2,5 -vuotta, joten siinä ehti miettimään paljon. Sen jälkeen lasta myls pitää niin arvokkaana lahjana, etten edes halua tunkea mihinkään hoitoon. Päiväkotiinkin hän menee vasta kolmevuotiaana, ja silloinkin järkätään niin lyhyet hoitopäivät kuin mahdollista.

Koen, että lapsen kanssa viettämäni aika on sitä kaikkein parasta aikaa. Tätä minä olen halunnut ja tähän myös sitoudutaan silloin kun päätetään antaa lapsen tulla.

Noniin, kunnon syyllistäminen siitä, että AP ei ole halunnut lasta tarpeeksi eikä osaa arvostaa lasta kun ei ole kärsinyt lapsettomuudesta. 

On vanhemmalta vastuullista tunnistaa omat voimavarat ja toimia niiden mukaan. Toisen arjesta et voi koskaan tietää riittävästi tuomitaksesi. Koen myös, että nämä ovat vähän "turha itkeä kun maito on jo lattialla"-tilanteita, eli tekemättömäksi et AP:n lasta arvostelemalla ja itseäsi ylentämällä saa. Nyt on AP:n vastuulla pelata niin, että lapsi kärsii mahdollisimman vähän - koen, että normaalia lyhyemmät päiväkotipäivät jotka mahdollistavat äidille palautumisen eivät ole mikään suurin rikos minkä lasta kohtaan voi tehdä. 

Osaatkos sinä sitten vastata, että miksi niitä lapsia tehdään jos niitä ei lopulta edes haluta? Ja miten se lapsiperhe-elämän rankkuus voi tulla edelleen monelle yllätyksenä, vaikka siitä niin paljon puhutaan?

Mikä sun mielestä on kriteeri sille, että lasta ei oikeasti edes halua? Jos käy kerran viikossa lenkillä ilman lasta niin halusiko silloin lasta riittävästi? Entä kaksi kertaa viikossa joogassa? Jos menee töihin vaikkei olisi taloudellisesti ihan pakko niin halusiko silloin riittävästi lasta? Entä jos menee puolison kanssa hääpäivänä yöksi hotelliin ja laittaa lapsen hoitoon? Halusiko lasta tarpeeksi, jos sairastuu psyykkisesti ja joutuu osastohoitoon? 

Väitän, että lapsiperhe-elämän rankkuus on sellainen asia, jota ei voi kunnolla käsittää ennen kuin sen kokee. Mä olen ollut koko ikäni vähäuninen ja ajattelin sen vuoksi, ettei lapsen saaminen varmaan niin kovasti minuun edes vaikuta, mutta ihan väärässä olin. Ihmettelin myös, miksi ihmiset puhuvat että on rankkaa ajaa pitkiä matkoja autolla, kivaahan autoilu on. No, nyt kun sahaa moottoritietä puolestatoista neljään tuntia joka päivä, niin vähän on mieli muuttunut. Helvetin puuduttavaa hommaa. En myöskään kokematta tajunnut, että synnytys voisi sattua oikeasti niin tajuttoman paljon ja vasta omakohtaisen kokemuksen myötä ymmärsin, miksi niin monet parit eroavat taloa rakentaessaan. Me ei erottu, mutta nyt ymmärrän hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie sinne päiväkotiin vain. Aina sanotaan, että päivähoito on lapselle raskasta ja lapsi kärsii siellä ollessaan, mutta itse olen poikkeuksetta hakenut päiväkodista virkeän, iloisen ja onnellisen lapsen, joka jaksaa kotonakin puuhata eikä vain kiukutella. Nyt on jo reipas, koulussa hyvin menestyvä kolmasluokkalainen.

Niiden perheiden, joilla on tukiverkostoa on helppo kritisoida niitä perheitä, joiden ainoa tukiverkosto on valitettavasti yhteiskunnan palvelut. Sitä pidetään vaan elämyksenä lapselle, että pääsee joka toinen viikonloppu mummulaan yökylään jotta vanhemmat saavat levätä ja viettää "lapsivapaata", mutta jos jonkun perheen lapsi on päiväkodissa jotta äiti saa nukkua väsymystään pois ja elää hetken itselleen, on se sitten jo kauhea loukkaus lasta kohtaan. 

Yksi tuttavani kritisoi aikoinaan sitä, että opiskeluaikana pidin lasta hoidossa 9-16 joka päivä ja usein kävin jumpilla tuohon aikaan. Ei kuulemma ole päiväkoti sitä varten. Tämä tuttava vei lapsensa päiväkotipäivän jälkeen kuntosalin kämäiseen lapsiparkkiin, että juu. 

Ei meilläkään kummoista tukiverkkoa ole, mutta on pärjätty hyvin.

Meillä tosin raskaaksi tulo kesti sen 2,5 -vuotta, joten siinä ehti miettimään paljon. Sen jälkeen lasta myls pitää niin arvokkaana lahjana, etten edes halua tunkea mihinkään hoitoon. Päiväkotiinkin hän menee vasta kolmevuotiaana, ja silloinkin järkätään niin lyhyet hoitopäivät kuin mahdollista.

Koen, että lapsen kanssa viettämäni aika on sitä kaikkein parasta aikaa. Tätä minä olen halunnut ja tähän myös sitoudutaan silloin kun päätetään antaa lapsen tulla.

Noniin, kunnon syyllistäminen siitä, että AP ei ole halunnut lasta tarpeeksi eikä osaa arvostaa lasta kun ei ole kärsinyt lapsettomuudesta. 

On vanhemmalta vastuullista tunnistaa omat voimavarat ja toimia niiden mukaan. Toisen arjesta et voi koskaan tietää riittävästi tuomitaksesi. Koen myös, että nämä ovat vähän "turha itkeä kun maito on jo lattialla"-tilanteita, eli tekemättömäksi et AP:n lasta arvostelemalla ja itseäsi ylentämällä saa. Nyt on AP:n vastuulla pelata niin, että lapsi kärsii mahdollisimman vähän - koen, että normaalia lyhyemmät päiväkotipäivät jotka mahdollistavat äidille palautumisen eivät ole mikään suurin rikos minkä lasta kohtaan voi tehdä. 

Osaatkos sinä sitten vastata, että miksi niitä lapsia tehdään jos niitä ei lopulta edes haluta? Ja miten se lapsiperhe-elämän rankkuus voi tulla edelleen monelle yllätyksenä, vaikka siitä niin paljon puhutaan?

Ei se, että ei jaksa olla lapsen kanssa ihan joka hetki 18 vuoden ajan, tarkoita sitä, ettei lasta haluaisi. Kyllä mäkin haluan olla lapsen kanssa ja rakastan sitä yli kaiken, mutten missään tapauksessa halua viettää jokaista hereilläolohetkeä ssen kanssa. Eihän mitään muutakaaan ihmisille tärkeää asiaa oleteta tekevän 24/7. Uraihmiset eivät tee töitä heräämisestä nukahtamiseen, ihmiset eivät vietä puolisoidensa kanssa jokaista minuuttia päivästä, vaikka rakastavat puolisoaan. Uskovaiset eivät istu kirkossa päivät pääksytysten. Paussi on poikaa, ihan joka asiassa. 

Eikä se rankkuus yllätyksenä tule, sen kanssahan sitä yritetään elää, niillä keinoin joita on käytettävissä. Esim. juuri ap:n tapauksessa ottamalla aikaa uupumisen ja univelan selättämiseen kun lapsi on turvallisessa paikassa hoidossa. Sitten voi taas täyspainoisemmin nauttia yhdessäolosta.

Vierailija kirjoitti:

Myös lapset tarvitsevat lomaa. Kahdeksan tunnin päivä noin pienenä on todella raskas! Vaikutat uupuneelta ja masentuneelta. Oletko? Tunnetko syyllisyyden tunteita? 

Päiväkodissa kyllä ihmetellään, että mitäköhän ihmettä: 

– Näitä on tullut vastaan. Lapsen omista puheista on sitten paljastunut, että vanhemmat ovat lomalla. Tilanteita on sitten pyritty selvittämään, mistä hoitotarve johtuu, vaikka ei vanhemmille tietysti suoraan voi sanoa, että ei saa tuoda lasta hoitoon. 

– Härskeimmät tapaukset ovat olleet sellaisia, että vanhemmat ovat kertoneet, että he haluavat myös lomaa. Tai on kerrottu, että lapsi on pidetty päiväkodissa, koska hänen kaverinsakin on siellä. 

Minusta olet harvinaisen härski ihminen, jos pidät sitä härskinä että lapset joskus tuodaan hoitoon, vaikka vanhempi olisi kotona  ja kertovat tästä avoimesti. En näe kyllä mitään syytä, miksi sitä pitäisi hävetä (en ainakaan minä häpeä) mitä sillä on väliä mitä hoitaja x ajattelee henkilökohtaisesti. Tämähän on yksi näistä ikuisyyskysymyksistä, mistä syntyy ihan naurettavia mustavalkoisia väittelyitä. Tosin, joillainhan on todella mustavalkoinen ajattelumalli, joten en ihmettele että kommentitkin ovat aika mustavalkoisia.

Yksi hyvin yleinen ajattelumalli on, että lapsi pitäisi olla aina kotona, kun vanhempi kotona. Toinen on sitten sellainen, että vanhempikin tarvitsee joskus omia lomapäiviä ja tämä on ok, jos se ei tarkoita sitä että lapsilla ei ikinä olisi lomaa päivähoidosta. Kolmas malli onkin sitten se, että lapsilla ei ole ikinä lomaa ja vanhempi vain loikoilee sohvalla irtokarkkeja syöden. En usko että moni kannattaa tai edes suorittaa tuota kolmatta vaihtoehtoa.

Ainahan näissä väittelyssäkin ajaudutaan monesti siihen, että ihan kuin ei olisi olemassakaan kuin ne kaksi ääripäätä: joko aina hoidossa ilman lomaa oleva lapsi, tai sitten se täydellinen ihanuus eli äiti ottaa lapsen heti kotiin sillä minuutilla kun itsekin on kotona.

No, minulle ainakin, niinkuin varmaan monelle muulle on olemassa myös jonkinlainen keskitie, eli tarpeeksi lomaa lapsille päivähoidosta ja muutama lomapäivä ilman lapsia vuodessa ei ole mikään kauhistus lapsia ajatellen. Päinvastoin, niinkuin täällä on todella se voi olla todella tarpeellista ja hyödyllistä arjen sujuvuuden ja jaksamisen takia. Osaan vaan kuvitella kuinka ne samat henkilöt, jotka hymyssä suin puhuvat kuinka tärkeää on äidin jaksaminen ovat suu vaahdossa päivittelemässä, että miten se nyt pitää pikku Pirkkoa hoidossa välillä kun on itse vapaalla.

Päivitellä saa, mielipiteitä saa olla mutta älä tuputa sitä omaa näkemystäsi muille. Jos kovasti haluat yrittää väkisin saada vaikka äiti x:n pahoittamaan mielensä esim. arvostelemalla sitä, että hän on joskus kotona ja lapsi hoidossa, pahoittelen mutta se ei toimi, sillä äiti x osaa kyllä itse arvioida mikä on paras ja toimivin systeemi hänen lapislleen ja perheelleen.  Meille se on esim. se että lapsilla on n. 6 vko vuodessa lomaa päivähodiosta ja minä pidän jotain yksittäisiä lomapäiviä ilman lapsia muutaman vuodessa. Ihanaa, sääli jos se ärsyttää niin kovasti sinua. 

Ai niin ap:n kysymys jo unohtui. En tiedä muistanko oikein mutta jos lomaa on 2 viikkoa niin ainakin toisen pitäisin lasten kanssa. Eipä itsellä ole talvilomaa, muuta kuin 3 päivää, joten kuulostaa hienolle jos on 2 viikkoa talvilomaa. Eihän normaalisti työntekijöillä ole kuin 1 vko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie sinne päiväkotiin vain. Aina sanotaan, että päivähoito on lapselle raskasta ja lapsi kärsii siellä ollessaan, mutta itse olen poikkeuksetta hakenut päiväkodista virkeän, iloisen ja onnellisen lapsen, joka jaksaa kotonakin puuhata eikä vain kiukutella. Nyt on jo reipas, koulussa hyvin menestyvä kolmasluokkalainen.

Niiden perheiden, joilla on tukiverkostoa on helppo kritisoida niitä perheitä, joiden ainoa tukiverkosto on valitettavasti yhteiskunnan palvelut. Sitä pidetään vaan elämyksenä lapselle, että pääsee joka toinen viikonloppu mummulaan yökylään jotta vanhemmat saavat levätä ja viettää "lapsivapaata", mutta jos jonkun perheen lapsi on päiväkodissa jotta äiti saa nukkua väsymystään pois ja elää hetken itselleen, on se sitten jo kauhea loukkaus lasta kohtaan. 

Yksi tuttavani kritisoi aikoinaan sitä, että opiskeluaikana pidin lasta hoidossa 9-16 joka päivä ja usein kävin jumpilla tuohon aikaan. Ei kuulemma ole päiväkoti sitä varten. Tämä tuttava vei lapsensa päiväkotipäivän jälkeen kuntosalin kämäiseen lapsiparkkiin, että juu. 

Ei meilläkään kummoista tukiverkkoa ole, mutta on pärjätty hyvin.

Meillä tosin raskaaksi tulo kesti sen 2,5 -vuotta, joten siinä ehti miettimään paljon. Sen jälkeen lasta myls pitää niin arvokkaana lahjana, etten edes halua tunkea mihinkään hoitoon. Päiväkotiinkin hän menee vasta kolmevuotiaana, ja silloinkin järkätään niin lyhyet hoitopäivät kuin mahdollista.

Koen, että lapsen kanssa viettämäni aika on sitä kaikkein parasta aikaa. Tätä minä olen halunnut ja tähän myös sitoudutaan silloin kun päätetään antaa lapsen tulla.

Noniin, kunnon syyllistäminen siitä, että AP ei ole halunnut lasta tarpeeksi eikä osaa arvostaa lasta kun ei ole kärsinyt lapsettomuudesta. 

On vanhemmalta vastuullista tunnistaa omat voimavarat ja toimia niiden mukaan. Toisen arjesta et voi koskaan tietää riittävästi tuomitaksesi. Koen myös, että nämä ovat vähän "turha itkeä kun maito on jo lattialla"-tilanteita, eli tekemättömäksi et AP:n lasta arvostelemalla ja itseäsi ylentämällä saa. Nyt on AP:n vastuulla pelata niin, että lapsi kärsii mahdollisimman vähän - koen, että normaalia lyhyemmät päiväkotipäivät jotka mahdollistavat äidille palautumisen eivät ole mikään suurin rikos minkä lasta kohtaan voi tehdä. 

Osaatkos sinä sitten vastata, että miksi niitä lapsia tehdään jos niitä ei lopulta edes haluta? Ja miten se lapsiperhe-elämän rankkuus voi tulla edelleen monelle yllätyksenä, vaikka siitä niin paljon puhutaan?

Ei se, että ei jaksa olla lapsen kanssa ihan joka hetki 18 vuoden ajan, tarkoita sitä, ettei lasta haluaisi. Kyllä mäkin haluan olla lapsen kanssa ja rakastan sitä yli kaiken, mutten missään tapauksessa halua viettää jokaista hereilläolohetkeä ssen kanssa. Eihän mitään muutakaaan ihmisille tärkeää asiaa oleteta tekevän 24/7. Uraihmiset eivät tee töitä heräämisestä nukahtamiseen, ihmiset eivät vietä puolisoidensa kanssa jokaista minuuttia päivästä, vaikka rakastavat puolisoaan. Uskovaiset eivät istu kirkossa päivät pääksytysten. Paussi on poikaa, ihan joka asiassa. 

Eikä se rankkuus yllätyksenä tule, sen kanssahan sitä yritetään elää, niillä keinoin joita on käytettävissä. Esim. juuri ap:n tapauksessa ottamalla aikaa uupumisen ja univelan selättämiseen kun lapsi on turvallisessa paikassa hoidossa. Sitten voi taas täyspainoisemmin nauttia yhdessäolosta.

Yksi av:n vanhempien syyllistämis lause nro 1: Miksi niitä lapsia on haluttu kun ei niiden kanssa haluta olla? Ja tällä tämä (täysijärkinen?) ihminen tarkoittaa sitä, että yhdessä pitäisi olla joka ikinen minuutti minkä töissäololta, tai muulta pakolliselta kerkeää. Muuten ei välitetä tai haluta olla? Voiko älyttömämpää ajatusta olla. En oikein edes usko, että joku ihan tosissaan ajattelee noin. On pakko olla vain joku trollaus lause, jolla tiedetään että saadaan ihmiset ärsyyntymään. Voi please, ei kai kukaan ole noin tyhmä?

Olet lomalla työstäsi ja onhan se nyt sentään iso ero; ei tarvita aamuheräämisiä eikä aikaisiä lähtöjä, saa levätä kotona. Mutta et ole lomalla lapsestasi, hän tarvitsee sinua joka päivä. Siis ei hoitoon loman aikana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös lapset tarvitsevat lomaa. Kahdeksan tunnin päivä noin pienenä on todella raskas! Vaikutat uupuneelta ja masentuneelta. Oletko? Tunnetko syyllisyyden tunteita? 

Päiväkodissa kyllä ihmetellään, että mitäköhän ihmettä: 

– Näitä on tullut vastaan. Lapsen omista puheista on sitten paljastunut, että vanhemmat ovat lomalla. Tilanteita on sitten pyritty selvittämään, mistä hoitotarve johtuu, vaikka ei vanhemmille tietysti suoraan voi sanoa, että ei saa tuoda lasta hoitoon. 

– Härskeimmät tapaukset ovat olleet sellaisia, että vanhemmat ovat kertoneet, että he haluavat myös lomaa. Tai on kerrottu, että lapsi on pidetty päiväkodissa, koska hänen kaverinsakin on siellä. 

Minusta olet harvinaisen härski ihminen, jos pidät sitä härskinä että lapset joskus tuodaan hoitoon, vaikka vanhempi olisi kotona  ja kertovat tästä avoimesti. En näe kyllä mitään syytä, miksi sitä pitäisi hävetä (en ainakaan minä häpeä) mitä sillä on väliä mitä hoitaja x ajattelee henkilökohtaisesti. Tämähän on yksi näistä ikuisyyskysymyksistä, mistä syntyy ihan naurettavia mustavalkoisia väittelyitä. Tosin, joillainhan on todella mustavalkoinen ajattelumalli, joten en ihmettele että kommentitkin ovat aika mustavalkoisia.

Yksi hyvin yleinen ajattelumalli on, että lapsi pitäisi olla aina kotona, kun vanhempi kotona. Toinen on sitten sellainen, että vanhempikin tarvitsee joskus omia lomapäiviä ja tämä on ok, jos se ei tarkoita sitä että lapsilla ei ikinä olisi lomaa päivähoidosta. Kolmas malli onkin sitten se, että lapsilla ei ole ikinä lomaa ja vanhempi vain loikoilee sohvalla irtokarkkeja syöden. En usko että moni kannattaa tai edes suorittaa tuota kolmatta vaihtoehtoa.

Ainahan näissä väittelyssäkin ajaudutaan monesti siihen, että ihan kuin ei olisi olemassakaan kuin ne kaksi ääripäätä: joko aina hoidossa ilman lomaa oleva lapsi, tai sitten se täydellinen ihanuus eli äiti ottaa lapsen heti kotiin sillä minuutilla kun itsekin on kotona.

No, minulle ainakin, niinkuin varmaan monelle muulle on olemassa myös jonkinlainen keskitie, eli tarpeeksi lomaa lapsille päivähoidosta ja muutama lomapäivä ilman lapsia vuodessa ei ole mikään kauhistus lapsia ajatellen. Päinvastoin, niinkuin täällä on todella se voi olla todella tarpeellista ja hyödyllistä arjen sujuvuuden ja jaksamisen takia. Osaan vaan kuvitella kuinka ne samat henkilöt, jotka hymyssä suin puhuvat kuinka tärkeää on äidin jaksaminen ovat suu vaahdossa päivittelemässä, että miten se nyt pitää pikku Pirkkoa hoidossa välillä kun on itse vapaalla.

Päivitellä saa, mielipiteitä saa olla mutta älä tuputa sitä omaa näkemystäsi muille. Jos kovasti haluat yrittää väkisin saada vaikka äiti x:n pahoittamaan mielensä esim. arvostelemalla sitä, että hän on joskus kotona ja lapsi hoidossa, pahoittelen mutta se ei toimi, sillä äiti x osaa kyllä itse arvioida mikä on paras ja toimivin systeemi hänen lapislleen ja perheelleen.  Meille se on esim. se että lapsilla on n. 6 vko vuodessa lomaa päivähodiosta ja minä pidän jotain yksittäisiä lomapäiviä ilman lapsia muutaman vuodessa. Ihanaa, sääli jos se ärsyttää niin kovasti sinua. 

Ai niin ap:n kysymys jo unohtui. En tiedä muistanko oikein mutta jos lomaa on 2 viikkoa niin ainakin toisen pitäisin lasten kanssa. Eipä itsellä ole talvilomaa, muuta kuin 3 päivää, joten kuulostaa hienolle jos on 2 viikkoa talvilomaa. Eihän normaalisti työntekijöillä ole kuin 1 vko.

Joo, on kaksi viikkoa, toinen pitämätöntä kesälomaa ja vielä muutamia ylityövapaita, jotka on pakko pitää nyt. Oikeastaan mulla, tai kellään, ei olisi varaa pitää yhtään lomaa nytkään, ja tiedän että töissä odottaa kaaos loman jälkeen.

Tämä on tätä nykyajan työelämää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

On väärin

Ai että mä rakastan näitä ihmisiä. "Mä oon tätä mieltä kun mua ärsyttää tuo toimintatapa tai henkilö nyt ylipäätänsä. Ei mulla oikein mitään järkeviä perusteluja ole mutta mä huudan vaan että se on väärin kun mun mielestä se on väärin. Mua ottaa päähän. Mä olen hoitaja jota ärsyttää kun ole täällä hoitamassa kersoja ja äidit vaan laiskottelee kotona tai sitten mä olen joku kotiäiti jolla ei ikinä ole edes mahdollisuutta saada sitä omaa lomaa." Kateus ja katkeruus sanon mä. Monen mielipiteen takana on juuri ne kaksi asiaa.

Puolustuspuheenvuoroistakin näkee hyvin, miten kipeä aihe tämä on, ja miten jopa samaa mieltä olevat todellisuudessa häpeävät valintojaan. Siitä kertovat viesteissä toistuvat liioittelut siitä, "pitääkö lapsen kanssa olla joka hetki aikuisuuteen saakka, eikö saa mennä edes kauppaan tai sairaalaan?!?".

Siitähän tässä ei ollut kyse, ja aloittajakaan ei ole läheskään koko aikaa lapsen kanssa, sillä valtaosan valveillaoloajastaan 2v. lapsi viettää jo nyt päiväkodin aikuisten kanssa. Kyse oli siitä, että onko kohtuutonta odottaa, että ap jaksaisi edes omien vuosilomiensa (normaalisti 4-5 viikkoa VUODESSA) ajan hoitaa omaa lastaan ilman yhteiskunnan apua. Ap:n ja joidenkin vastaajien mielestä tämä on aivan kohtuuton vaatimus ja liian pitkä aika äidille ja kaksi, tai ihan maksimissaan kolme viikkoa olisi siedettävämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin

Ai että mä rakastan näitä ihmisiä. "Mä oon tätä mieltä kun mua ärsyttää tuo toimintatapa tai henkilö nyt ylipäätänsä. Ei mulla oikein mitään järkeviä perusteluja ole mutta mä huudan vaan että se on väärin kun mun mielestä se on väärin. Mua ottaa päähän. Mä olen hoitaja jota ärsyttää kun ole täällä hoitamassa kersoja ja äidit vaan laiskottelee kotona tai sitten mä olen joku kotiäiti jolla ei ikinä ole edes mahdollisuutta saada sitä omaa lomaa." Kateus ja katkeruus sanon mä. Monen mielipiteen takana on juuri ne kaksi asiaa.

Kaipaat perusteluja, mutta itse lyöt ensimmäiseksi pöytään kateus- ja katkeruus-kortit...

Miksi kukaan kotiäiti olisi kateellinen sellaisesta, joka on vapaasti hänelle itselleenkin tarjolla? Onko niin vaikea ymmärtää, että osa ihmisistä pystyy ajattelemaan asiaa myös lapsen kannalta?

Kysymys on hyvin yksinkertainen; onko 2v. lapsen parempi olla laitoksessa läpi lapsuutensa, vai olisiko hänen parempi olla lomalla kotona vanhempien kanssa? Vastaus on vielä helpompi; jos lapsen on vanhempienkin mielestä parempi olla hoidossa kuin kotona, lapsen paikka ei ylipäätään ole kyseisessä kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus syytettiin jotain äitiä siitäkin, kun kävi ensin kauppareissulla ja sitten vasta haki lapsen.

No mutta katsos kun onhan se ruuhkainen Prisma, kuumissa toppavaatteissaan kiukutteleva nälkäinen lapsi ja kassajonot parasta, mitä vanhempi voi lapselleen tarjota! Itsekkäitä, lapsensa ansaitsemattomia paskiaisia ne vanhemmat (tai siis äidit, harvemminhan sitä isiä kritisoidaan), jotka järkeilevät että kivempi sen lapsen on leikkiä kavereiden kanssa ulkona sillä aikaa kun vanhempi hoitaa ne pakolliset ostokset. 

Huh, onneksi on sentään järkeviä ihmisiä joiden kanssa jaan samansuuntaiset ajatukset! Joskus ihan huolestun että kuinka paljon noita ääliöitä oikein on tässä maassa jotka hokevat sitä mantraa että tilanne kun tilanne, niin lapsi ei saa missään tapauksessa olla hoidossa jos äiti ei ole töissä tai työmatkalla...

Näistä vastauksista joissa arvostellaan paistaa muutenkin sellainen ympäripyörä höpötys eli ei perustella miksi se olisi kamalaa jos lapsen kanssa ollaan yksi viikko yhdessä lomalla ja sitten toinen omalla lomalla. Hoetaan vaan jotain ympäripyöreitä lauseita: no tuliko yllätyksenä että lapsen kanssa on rankkaa, no miksi lapsi haluttiin jos sen kanssa ei haluta olla, no lapsi tarvitsee lomaa myös... Ihanko totta!

No, onko kyseessä lapsi jolla ei ole ikinä yhteistä lomaa vanhemman kanssa, vastaatteko myös siihen? Oletko todella sitä mieltä että jos vaikka lapsi 1vko lomalla ja toinen hoidossa kun vanhempi on kotona on yhtä kuin nuo ympäripyöreät mantrat: lapsesta ei välitetä, ei oteta vastuuta.... blaa blaa. Eikö sinustakin kuulosta jo aika hassulta? Et kai sitsekään usko itseäsi kun hoet näitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On väärin

Ai että mä rakastan näitä ihmisiä. "Mä oon tätä mieltä kun mua ärsyttää tuo toimintatapa tai henkilö nyt ylipäätänsä. Ei mulla oikein mitään järkeviä perusteluja ole mutta mä huudan vaan että se on väärin kun mun mielestä se on väärin. Mua ottaa päähän. Mä olen hoitaja jota ärsyttää kun ole täällä hoitamassa kersoja ja äidit vaan laiskottelee kotona tai sitten mä olen joku kotiäiti jolla ei ikinä ole edes mahdollisuutta saada sitä omaa lomaa." Kateus ja katkeruus sanon mä. Monen mielipiteen takana on juuri ne kaksi asiaa.

Kaipaat perusteluja, mutta itse lyöt ensimmäiseksi pöytään kateus- ja katkeruus-kortit...

Miksi kukaan kotiäiti olisi kateellinen sellaisesta, joka on vapaasti hänelle itselleenkin tarjolla? Onko niin vaikea ymmärtää, että osa ihmisistä pystyy ajattelemaan asiaa myös lapsen kannalta?

Kysymys on hyvin yksinkertainen; onko 2v. lapsen parempi olla laitoksessa läpi lapsuutensa, vai olisiko hänen parempi olla lomalla kotona vanhempien kanssa? Vastaus on vielä helpompi; jos lapsen on vanhempienkin mielestä parempi olla hoidossa kuin kotona, lapsen paikka ei ylipäätään ole kyseisessä kodissa.

Voi voi kotäiti nyt ei ollut kyseessä keskustelu: laspi kotihodiossa tai päiväkodissa vaan nyt oli keskustelu siitä että onko jotenkin merkillisen haitallista lapselle se jos äiti on vaikka muutaman päivän omalla lomalla ja lapsi hoidossa JOS sillä lapsella on myös omaa lomaa useita viikkoja vuoden aikana. Vaikka ap:n tilanteesta ei nyt tiedetä tasan tarkkaan niin esim. tämä että talvilomasta 1vko lapsen kanssa ja toinen vaikka omalla lomalla ei ole kyllä ollenkaan sama asia kun "läpi elämän laitoksessa" Herran jestas kuinka mustavalkoisia jotkut ovat. No asia selvä, olet siis yksi niistä mustavalkoisen ajattelutavan omaavista joka ajattelee: jokainen minuutti jonka lapsi on esim. päiväkodissa eikä kodissa on suorastaan haitallinen lapselle.

Minusta kyllä esim. lapsen on monesti parasta olla vaikka päivähoidossa kun kuumeisen, kärttyisen, tokkuraisen kotiäidin kanssa katsomassa vähän piirrettyjä...

Mulla on vuodessa palkallista lomaa 8 viikkoa ja lisäksi pidän yleensä vapaana ylitöitä viikon verran. Näistä sijoitan kesälle 5 viikkoa ja talvelle loput 4. Lisäksi isällään on lomia ja pekkasia noin kuusi viikkoa vuodessa. Lapsi on vapaalla hoidosta 12 viikkoa vuodessa. Kesällä noin kuusi viikkoa ja talvella noin kuusi viikkoa. Molemmilla vanhemmilla on noin viikko aikaa vuodesta, jolloin toinen vanhemmista on lomalla, mutta lapsi hoidossa. Sinä aikana molemmat yleensä tekevät jonkun oman projektin: remontti-, harrastus- tai opiskelu ja nukkuvat päiväunia, katsovat elokuvia ja syövät jäätelöä sohvalla keskellä päivää.

Yhtään ei ole ollut huono omatunto eikä asia kuulu kenellekään meidän perheen ulkopuoliselle taholle. Lapsella on silti enemmän lomaa vuodessa päivähoidosta kuin kummallakaan vanhemmallaan ja keskimäärin joka neljäs viikko vapaata hoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vuodessa palkallista lomaa 8 viikkoa ja lisäksi pidän yleensä vapaana ylitöitä viikon verran. Näistä sijoitan kesälle 5 viikkoa ja talvelle loput 4. Lisäksi isällään on lomia ja pekkasia noin kuusi viikkoa vuodessa. Lapsi on vapaalla hoidosta 12 viikkoa vuodessa. Kesällä noin kuusi viikkoa ja talvella noin kuusi viikkoa. Molemmilla vanhemmilla on noin viikko aikaa vuodesta, jolloin toinen vanhemmista on lomalla, mutta lapsi hoidossa. Sinä aikana molemmat yleensä tekevät jonkun oman projektin: remontti-, harrastus- tai opiskelu ja nukkuvat päiväunia, katsovat elokuvia ja syövät jäätelöä sohvalla keskellä päivää.

Yhtään ei ole ollut huono omatunto eikä asia kuulu kenellekään meidän perheen ulkopuoliselle taholle. Lapsella on silti enemmän lomaa vuodessa päivähoidosta kuin kummallakaan vanhemmallaan ja keskimäärin joka neljäs viikko vapaata hoidosta.

Joo mut kato se on ne muut jotka laskee sen kuinka paljon sun lapsesi tarvitsee lomaa ja kuinka paljon sinä. Vastaus on joillakin se että sinä et tarvitse yhtään lomaa ilman lapsia. Siihen ei sitten oteta kantaa mikä on riittävä loma lapselle ja mikä ei. Se on vain tärkeintä että vanhempi ei viettäisi yhtään lomaa ilman lapsia koska silloin on paska vanhempi ja sillä sipuli sanoo jästipää Jaana.

Mielestäni on väärin (lapsi päiväkodissa, itse lomalla) eikä ole normaalia ”lomaa omasta arjesta” ja lapsesta. Eri asia on ottaa hetki omaa aikaa tai levätä kun toinen vanhempi hoitaa lasta. Vaikutat masentuneelta. Hae apua!