Miksi "yksi sopii yhdelle, toinen toiselle" -ajattelu on minulle niin vaikeaa?

Kärsit ns. puusilmäsyndroomasta. Tautiin ei ole lääkettä, ainoastaan päätään hoitamalla voi saada helpotusta. Eri mieltä olevien sättiminen tuo vain väliaikaisen helpotuksen ja tämän jälkeen olet vielä tyytymättömämpi oloosi. Tyhmä ihminen toistaa aina samaa kuviota ja odottaa uutta lopputulosta.

Opi päästämään irti siitä tunteesta, että sinun täytyy tietää,  mikä on kaikille muille parasta. Ihan konkreettinen keino: tunnet varmaan sen stressin tunteen myös kehossasi. Vedä ilmaa keuhkoihin ja päästä se hitaasti ulos suun tai nenän kautta. Ajattele mielessäsi, että luovut siitä tunteesta, koska et tarvitse sitä. Kuulostaa joltain new agelta, mutta tuo on vain ihan konkreettinen rentoutumis- ja stressinpoistokeino, ja samalla käsittelet konkreettisesti tuota tunnetta, siis huomioit sen ja yrität päästää irti.

Koska sellainen ajattelu ei sovi sinulle, vaikka se voi sopia jollekin toiselle.

Tässä joitakin syitä:

1. Olet vähän yksinkertainen, ja haluat kovasti että maailma käy järkeen, koska monimutkaisena ja epävarmana se on pelottava.

2. Olet heikkoitsetuntoinen, kateellinen ja vihamielinen, etkä halua todistaa muiden rohkeutta ja itsenäisyyttä omissa ratkaisuissaan.

3. Olet sisimmässäsi epävarma omista ratkaisuistasi, tai sitten haluaisit niistä ihailua, kiitosta tai vahvistusta, etkä sen takia pidä siitä että ne ratkaisut eivät välttämättä sittenkään ole ainoita ja oikeita.

Lopulta olisi kuitenkin tärkeintä että miettisit itse, mikä voisi olla syy. Vain sinä voit sen tietää. Ja se olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, koska minä puolestani en ole koskaan käsittänyt sinun kaltaisiasi ihmisiä.