Korkeakoulutetut, kaipaatteko koskaan helpompaa suorittavaa työtä?

En. Kouluttauduin edellisen taantuman aikana puolipakostas suorittavammalle alalle eikä ole minun juttuni. 

ikävä helppoa duunia kirjoitti:

Opiskelu oli kivaa, mutta työ on vaativaa ja siinä joutuu jatkuvasti ylittämään itseään ja pinnistelemään. Verojen jälkeen palkkaerokaan ei ole kovin suuri vrt. suorittavan työn tekijöihin.

Oma tohtoritason tieteellis-tekninen työ on intohimo ja yritysen omistajana myös tulot ovat korkeat. Työ jota rakastaa ja vapaus sen suhteen on tärkein asia, kovat tulot päälle vielä mukava bonus. Vaikka joskus onkin mukava tehdä harrastusmielessä joitain asioita joita ammatillisesti koulutetut tekevät työkseen, en voisi kuvitella sellaista varsinaisena työnä. Johtaisi turhautumiseen hyvin nopeasti jos ei käyttäisi omaa todellista kapasiteettia ja osaamista joka päivä. Vaativa työ ei ole "pinnistelyä" vaan itsessään palkitsevaa ja itseään ruokkivaa. Joka aamu on ilo herätä tekemään sitä mitä rakastaa ja missä kehittyy joka päivä entistä paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No just nyt kun on kaksi hyvin haastavaa asiaa jotka pitäisi saada nopeasti valmiiksi. Pähkäilen kuinka mitkäkin osat kannattaisi suunnitella, muut mukanaolevat ovat liian kiireisiä, jää minulle koko juttu mietittäväksi. Mutta harmistusta kestää vain hetki. Oikeasti nautin vapaudesta mitä työ tuo, saa suunnitella itse, miettiä päivänsä ja toteuttaa kelloon katsomatta silloin kun ajatus luistaa. Palkkakin on hyvä, vaikka verot syö paljon, jää käteen 2-3 x normipalkka. Varmaan vapaus se tärkein juttu: saa toteuttaa itseään työssä, se tärkeää minulle.

Vapaus on minullekin hyvin tärkeää. Sen kanssa olen ajanut itseni kannustinloukkuun: suorittavaan työhön leipääntyneenä hankin korkeakoulutuksen, mutta tämän myötä edellytetään ihan toisenlaista elämistä työlle: sähköpostien lukua vapaa-ajalla, pitkää päivää ja viikkoa, ylitöitä, työn ja vapaa-ajan hämärtymistä. En ole varma haluanko sitoutua tuollaiseen, enkä siitä, kompensoiko raha menetettyä vapaa-aikaa. Velkaa ei enää ole eikä pieniä lapsia, negatiiviset motivaattorit (isot menot) siis puuttuvat. Tällä hetkellä leikin ajatuksella työviikon puolittamisesta vanhalla alalla, uudella siitäkään ei tarvitse haaveilla. 😕

Älä suostu moiseen vaan pidä rajat.

Mielenkiinnosta, mikä ala? Esimerkiksi it-puolelta löytyy nykyään paljon paikkoja joissa ei vaadita tuollaista. Toki palkat eivät ole silloin kärkeä.

Ympäristö. Ei kumppari vaan byrokraatti. Huono työllisyystilanne on tiedossa (siksi oli se ensimmäinen ala), mutta ei tässäkään järkeä ole, jos työpaikan löytääkseen ja siitä kiinni pitääkseen on venyttävä...ja venyttävä...ja venyttävä. Ja sitten on tietysti tuo verotus, joka onnistuu tekemään kaikesta kannattamatonta.

Kyllä kaipaan. Olen jopa ajatellut hankkia koulutuksen johonkin sellaiseen, kuten sähköasentajaksi.

Olen tavallaan otettu että olen päässyt vaativiin ja vastuullisiin töihin, ja olen ylpeä itsestäni. Niin urasta kuin tutkinnostakin. Nyt kun olen näyttänyt itselleni että pystyn menestymään, voisin tehdä jotain vähemmän kuormittavaa ja säästää paukkuja vapaa-aikaan. Vapaa-ajallakin tykkään mieluummin tehdä jotain käsillä, todennäköisesti vastapainona.

En, työni on älyllisesti stimuloivaa ja opin koko ajan lisää. En vaihtaisi työhön, jonka osaan jo erinomaisesti ja jossa en kehity. Ainoa miinuspuoli on töiden seuraaminen kotiin. On vaikea lakata ajattelemasta työasioita edes lomalla.

Viisi vuotta yliopistossa vaativia teorioita opiskelleena olen tyytyväinen lastentarhanopettaja. Vaihdan vaippoja ja seison räntäsateessa antamassa vauhtia keinuille. En kaipaa vaativaa asiantuntijatyötä.

Kyllä, olen haaveillut alanvaihdosta usein. Työ on vaativaa ja pyörii liikaa mielessä vapaa-aikana. Palkka ei vastaa työn vaativuutta. Tuleva sote muiden jatkuvien muutosten ja leikkausten päälle kauhistuttaa.

Te jotka valitatte, että verotus syö palkkaeron, ettekö pystyisi tekemään vähemmän töitä? Osaikaisena tai osqn vuodesta, pitämään ehkä taukoa projektien välissä? Ihan oikeasti, laskekaapa kuinka monta tuntia viikossa/ kuukautta vuodessa teidän pitäisi työskennellä, että bruttotulot olisi esim 24000€/v (joka ihan normaali palkka kokoaikatyöstä). Se veroprosentti kun lasketaan vuosiansion mukaan ihan samalla lailla siitä pienipalkkaisen liksastakin. Itse ainakin valitsisin mieluummin vaikka 3 kk ylimääräisiä lomia vuodessa omasta työstä, kun 40h/vko asiakkaiden haukuttavana tai pahvilaatikoita purkaen...

Ja ollaan me ylimääräisiä vapaita piedetykin. Pitkät perhevapaat (6 vuotta kahdesta lapsesta), ennen lapsia palkattomia vapaita hiljaiseen aikaan ja viimeksi kun määräaikainen työ loppui olin tyytyväisenä muutaman viikon työttömänä siinä välissä. Pian kun esikoinen aloittaa koulun mies lyhentää työaikaansa ja saa siitäkin vielä pienen palkinnon kelalta. 

Olen akateeminen asiantuntija, mutta joskus mietin miten rentouttavaa voisi olla välillä siivooja. Ei tarvitsisi miettiä mitään, senkun moppailee ja vaikka kuuntelee jotain hyvää musiikkia. Olisi rempseitä työkavereita joiden kanssa räkättää tupakkatauoilla (lopetin itse tupakoinnin 15v sitten) härskeille jutuille. Meidän nykyisen porukan kahvitauot ovat niin pikkusievää keskustelua, välillä olisi kiva nollata aivot sellaisen oikealla elämänmakuisella keskustelulla siivooja-mimmien kesken.

ikävä helppoa duunia kirjoitti:

Opiskelu oli kivaa, mutta työ on vaativaa ja siinä joutuu jatkuvasti ylittämään itseään ja pinnistelemään. Verojen jälkeen palkkaerokaan ei ole kovin suuri vrt. suorittavan työn tekijöihin.

Nyt sulla on mahdollisuus yrittää edetä korkeampaan asemaan missä saat kunnon palkkaa tai riippuen työstäsi, ehkä jopa optioita. Omaatko mitään poliittista kokemusta? Ainahan voi pyrkiä myös ns. helppoon palkkiovirkaan.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka valitatte, että verotus syö palkkaeron, ettekö pystyisi tekemään vähemmän töitä? Osaikaisena tai osqn vuodesta, pitämään ehkä taukoa projektien välissä? Ihan oikeasti, laskekaapa kuinka monta tuntia viikossa/ kuukautta vuodessa teidän pitäisi työskennellä, että bruttotulot olisi esim 24000€/v (joka ihan normaali palkka kokoaikatyöstä). Se veroprosentti kun lasketaan vuosiansion mukaan ihan samalla lailla siitä pienipalkkaisen liksastakin. Itse ainakin valitsisin mieluummin vaikka 3 kk ylimääräisiä lomia vuodessa omasta työstä, kun 40h/vko asiakkaiden haukuttavana tai pahvilaatikoita purkaen...

Ja ollaan me ylimääräisiä vapaita piedetykin. Pitkät perhevapaat (6 vuotta kahdesta lapsesta), ennen lapsia palkattomia vapaita hiljaiseen aikaan ja viimeksi kun määräaikainen työ loppui olin tyytyväisenä muutaman viikon työttömänä siinä välissä. Pian kun esikoinen aloittaa koulun mies lyhentää työaikaansa ja saa siitäkin vielä pienen palkinnon kelalta. 

On paljon työpaikkoja, joissa ei voi itse määritellä omaa työaikaansa. En minäkään voi sanoa pomolle, että teen tästä lähtien nelipäiväistä viikkoa tai pidän koko kesän palkatonta.

Siksi toisekseen tuollainen down-shiftaus kostautuu pienenä eläkkeenä. On inhottavaa, jos on paljon vapaa-aikaa eikä rahaa muuhun kuin telkkarin katseluun, ruokaan ja lääkkeisiin.

Minä olen aivottomassa, suorittavassa työssä, vaikka olen maisteri JA ammattikorkeakoulun suorittanut nainen. Minä hölmö kouluttauduin alalle, jossa ei ole työpaikkoja, joten täytyy olla tästä aivottomasta suorittavasta vakituisesta työpaikasta äärettömän kiitollinen. Pää vaan hajoaa, kun tätä työtä voisi tehdä kuka tahansa peruskoulun käynytkin ihminen. Haluaisin vaativampaa työtä ja vaihtaisin sellaiseen välittömästi, jos vain saisin.

Toimettomuus ja se, ettei työtään voi kehittää, ei opi mitään uutta, päivät ovat peukalon pyörittämistä ja Facebookissa notkumista, on stressaavaa ja kuluttavaa. Olen myös masentunut, sillä käytän tällaiseen turhaan tuntikausia päivästäni, enkä voi tehdä samaan aikaan mitään järkevää.