Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Korkeakoulutetut, kaipaatteko koskaan helpompaa suorittavaa työtä?
ikävä helppoa duunia
22.03.2018 |
Opiskelu oli kivaa, mutta työ on vaativaa ja siinä joutuu jatkuvasti ylittämään itseään ja pinnistelemään. Verojen jälkeen palkkaerokaan ei ole kovin suuri vrt. suorittavan työn tekijöihin.
Kommentit (32)
Taitaa nykyaikana olla moni korkeakoulutettukin suorittavassa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo korkeakoulutettu mutta teen aika vaativaa asiantuntijatyötä, lisäksi toimin esimiehenä tällä hetkellä noin 15 ihmiselle, joskus tiimissä on ollut päälle 20 henkilöä. Ja joskus kaipaan nuoruuden aikoja kun nuorena olin pakkaajana elintarviketehtaassa, ei tarvinnut paljoa päätä käyttää ja palkka ei ollut paljoakaan huonompi lisineen kuin nyt kun työ oli kolmivuorotyötä.
Olen lopettanut ylitöiden tekemisen kokonaan. Ennen tein Suomessa aina maksimit ja ulkomailla useamman sata tuntia vuodessa. Työmatkojakin olen vähentänyt kolmanneksen.
Suomen verotus leikkaa kaiken työinnon.
Lisäksi Sipilän kikyt jotka ovat osoitus siitä ettei työtä ja tekijöitä arvosteta tässä maassa. Emme elä sosialistisessa kansantaloudessa. Kyllä työstä pitää maksaa palkka.
Jaa siististä, helposta ja rahakkaasta sisätyöstä tuonne ulos paukkupakkaseen tai räntäsateeseen värjöttelemään? No en todellakaan.
Pidän työstäni mutta haluaisin sellaisen työn missä voi laittaa pillit pussiin klo 16.00 vaikka homma olisi kuinka kesken ja voisi sairastaa rauhassa ilman stressiä kun tietää että sijainen hoitaa hommat. Myös pitkät päivät läppäriä tuijottaen alkaa heijastua niskaongelmina ja haluaisinkin vähentää koneella istumista.
Tiedostan että nämä toiveet eivät tule nykyisessä ammatissa toteutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Työajat on hallinnassa ja liukumien ansiosta aika vapaat. Voin tehdä saldoa sisään ja sitten olla poissa. Ylitöitä ei vaadita, etätöitä voi tehdä yli puolet ajasta. On jopa mahdollisuus tehdä etänä muutama kuukausi vuodessa ulkomailta valitsemassaan paikassa kunhan netti toimii.
It-alalla hyvässä yrityksessä
Kyllä ja en. Olen nyt äitiyslomalla ja nautin tosi kovasti kotona olosta. Okei, töissä saa juoda kahvin rauhassa, mutta muuten työelämä onkin täynnä monimutkaisia palikoita, jotka eivät ole kokonaan omissa käsissä.
Kotona saa priorisoida just niin kuin haluaa, toki lasten hyvinvointi edellä. Eikä mulla kolmen alle kouluikäisen kanssa jää edes niin kovin usein kahvi kesken.
Mutta vaihtaisinko työni suorittavaan työhön? Enpä usko. Kaikkein parasta on tehdä omaa työtään osa-aikaisena. Onneksi tämä mahdollisuus on minulla tulevaisuudessa. Tykkään kuitenkin myös haasteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa siististä, helposta ja rahakkaasta sisätyöstä tuonne ulos paukkupakkaseen tai räntäsateeseen värjöttelemään? No en todellakaan.
Voi eihän suorittava työ sitä tarkoita useinkaan. Vaan että jos työpäivä päättyy kello 17 se myös päättyy silloin ja itse työtä tehdessä voi ajatella omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Jaa siististä, helposta ja rahakkaasta sisätyöstä tuonne ulos paukkupakkaseen tai räntäsateeseen värjöttelemään? No en todellakaan.
Missä ammatissa nykyään värjötellään ulkona? Passipoliiseja ei enää ole, postinkantaja saa liikkua, ja rakennusmiehet tulevat Baltiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kaikki työ ole/pitäisi olla suorittavaa? Eikö se nyt oo työn tarkoitus saada jotain aikaiseksi/suorittaa työtehtävät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa siististä, helposta ja rahakkaasta sisätyöstä tuonne ulos paukkupakkaseen tai räntäsateeseen värjöttelemään? No en todellakaan.
Voi eihän suorittava työ sitä tarkoita useinkaan. Vaan että jos työpäivä päättyy kello 17 se myös päättyy silloin ja itse työtä tehdessä voi ajatella omiaan.
En ole ollut suorittavassa työssä sitten lukioaikojen, mutta muistikuvani on, että ei siinäkään omia ajatella. Pitää kommunikoida asiakkaiden kanssa, laskea rahaa, suunnitella työvaiheiden järjestystä.
Enkä kyllä ole edes varma, jaksaisiko monikaan nykyihminen olla työssä, jossa ei tarvitsisi ajatella mitään työhön liittyvää muttei myöskään saisi näprätä kännykkää. Liukuhihnatyö on kadonnut, muttei sitä pidä romantisoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä toisinaan. Olen sairaanhoitaja ja työni on kiireistä ja vaativaa. Toisaalta tämä tarve tulee tyydytettyä niinä päivinä kun osallistun perushoitoon.
En. Tein opiskeluaikana "suorittavaa työtä" opintojen ohessa ja kesälomilla, eikä tosiaan ole ikävä. Aina kesien jälkeen, kun oli muutaman kuukauden kärsinyt Citymarketissa, oli aina kova into edistää opiskeluja, jotta pääsisi aikanaan omia mielenkiinnonkohteita paremmin vastaaviin töihin. Kokemusta on myynti- ja asiakaspalvelutyöstä sekä perustason toimistotyöstä (mapittamista ja kopioimista).
Hyviä puolia näissä töissä on se, että työt eivät seuraa kotiin eikä tarvitse tehdä muiden elämään vaikuttavia päätöksiä. Ei tarvitse seurata sähköposteja 24/7 henkilökohtaisesta puhelimesta ja reagoida esimiehen illalla lähettämiin viesteihin. Ei ole tyhjänpäiväisiä kokouksia. Kaikki muu onkin sitten omassa asiantuntijatyössäni mielestäni paremmin. Kun ei ole varsinaisia asiakkaita, ei joudu myöskään palvelemaan ketään. Työaika on liukuva ja työntekijöiden kykyyn hoitaa hommansa luotetaan ilman kellokortteja ja muuta kyttäämistä. Itse työ on vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Työskentelyolosuhteet ovat miellyttävät toisin kuin jossain kylmässä ja pimeässä varastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No just nyt kun on kaksi hyvin haastavaa asiaa jotka pitäisi saada nopeasti valmiiksi. Pähkäilen kuinka mitkäkin osat kannattaisi suunnitella, muut mukanaolevat ovat liian kiireisiä, jää minulle koko juttu mietittäväksi. Mutta harmistusta kestää vain hetki. Oikeasti nautin vapaudesta mitä työ tuo, saa suunnitella itse, miettiä päivänsä ja toteuttaa kelloon katsomatta silloin kun ajatus luistaa. Palkkakin on hyvä, vaikka verot syö paljon, jää käteen 2-3 x normipalkka. Varmaan vapaus se tärkein juttu: saa toteuttaa itseään työssä, se tärkeää minulle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toisinaan. Olen sairaanhoitaja ja työni on kiireistä ja vaativaa. Toisaalta tämä tarve tulee tyydytettyä niinä päivinä kun osallistun perushoitoon.
Sairaanhoitajan työ on käsittääkseni rajatapaus. Työnkuvasta riippuen se voi olla suorittavaa tai hyvinkin itsenäistä.
Muutenkin tässä ketjussa takerrutaan liikaa korkeakoulutetun käsitteeseen. Vastuu on mielestäni se asia, joka väsyttää.
Päinvastoin. Olen valmistumiseni jälkeen toiminut pikkupomona, yksikönpäällikkönä ja nyt konsulttina. Työn kuormittavuus ei koskaan ole ollut niin suurta kuin opiskelun.
Vierailija kirjoitti:
No just nyt kun on kaksi hyvin haastavaa asiaa jotka pitäisi saada nopeasti valmiiksi. Pähkäilen kuinka mitkäkin osat kannattaisi suunnitella, muut mukanaolevat ovat liian kiireisiä, jää minulle koko juttu mietittäväksi. Mutta harmistusta kestää vain hetki. Oikeasti nautin vapaudesta mitä työ tuo, saa suunnitella itse, miettiä päivänsä ja toteuttaa kelloon katsomatta silloin kun ajatus luistaa. Palkkakin on hyvä, vaikka verot syö paljon, jää käteen 2-3 x normipalkka. Varmaan vapaus se tärkein juttu: saa toteuttaa itseään työssä, se tärkeää minulle.
Vapaus on minullekin hyvin tärkeää. Sen kanssa olen ajanut itseni kannustinloukkuun: suorittavaan työhön leipääntyneenä hankin korkeakoulutuksen, mutta tämän myötä edellytetään ihan toisenlaista elämistä työlle: sähköpostien lukua vapaa-ajalla, pitkää päivää ja viikkoa, ylitöitä, työn ja vapaa-ajan hämärtymistä. En ole varma haluanko sitoutua tuollaiseen, enkä siitä, kompensoiko raha menetettyä vapaa-aikaa. Velkaa ei enää ole eikä pieniä lapsia, negatiiviset motivaattorit (isot menot) siis puuttuvat. Tällä hetkellä leikin ajatuksella työviikon puolittamisesta vanhalla alalla, uudella siitäkään ei tarvitse haaveilla. 😕
En vaihtaisi, en mistään hinnasta.
Päin vastoin suunta on koko ajan eteenpäin ja ylöspäin. Rakastan ja tarvitsen haasteita, muuten aivan konkreettisesti masennun. Veljeni on saman lainen. Minä en ole panostanut mitään perheeseen, en halua sitoutumista enkä lapsia. Tämä on elämäni ja intohimoni josta nautin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just nyt kun on kaksi hyvin haastavaa asiaa jotka pitäisi saada nopeasti valmiiksi. Pähkäilen kuinka mitkäkin osat kannattaisi suunnitella, muut mukanaolevat ovat liian kiireisiä, jää minulle koko juttu mietittäväksi. Mutta harmistusta kestää vain hetki. Oikeasti nautin vapaudesta mitä työ tuo, saa suunnitella itse, miettiä päivänsä ja toteuttaa kelloon katsomatta silloin kun ajatus luistaa. Palkkakin on hyvä, vaikka verot syö paljon, jää käteen 2-3 x normipalkka. Varmaan vapaus se tärkein juttu: saa toteuttaa itseään työssä, se tärkeää minulle.
Vapaus on minullekin hyvin tärkeää. Sen kanssa olen ajanut itseni kannustinloukkuun: suorittavaan työhön leipääntyneenä hankin korkeakoulutuksen, mutta tämän myötä edellytetään ihan toisenlaista elämistä työlle: sähköpostien lukua vapaa-ajalla, pitkää päivää ja viikkoa, ylitöitä, työn ja vapaa-ajan hämärtymistä. En ole varma haluanko sitoutua tuollaiseen, enkä siitä, kompensoiko raha menetettyä vapaa-aikaa. Velkaa ei enää ole eikä pieniä lapsia, negatiiviset motivaattorit (isot menot) siis puuttuvat. Tällä hetkellä leikin ajatuksella työviikon puolittamisesta vanhalla alalla, uudella siitäkään ei tarvitse haaveilla. 😕
Älä suostu moiseen vaan pidä rajat.
Mielenkiinnosta, mikä ala? Esimerkiksi it-puolelta löytyy nykyään paljon paikkoja joissa ei vaadita tuollaista. Toki palkat eivät ole silloin kärkeä.
Alue: Aihe vapaa
En. Pidän siitä mitä teen vaikka tälläkin viikolla tulee tehtyä varmaan kuutisenkymmentä tuntia. En vaihtaisi pois.