HS: ”Nälkävelka” saa laihduttajan lihomaan pitkän ajan kuluessa
”Nälkävelka” saa laihduttajan lihomaan pitkän ajan kuluessa. Laihduttaminen ei välttämättä aina autakaan painonhallinnassa, vaan voi tuoreen väitöstutkimuksen mukaan jopa lisätä lihomisen riskiä. ”Normaalipainoiselle laihduttaminen on suurempi riski kuin ylipainoiselle”, kertoo ravitsemusterapeutti Ulla Kärkkäinen.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005612215.html?utm_campaign=tf-HS…
Kommentit (27)
Ei ole puppua elimistö joutuu monesti säästöliekille ja siitä onkin sitten hankala päästä pois . Eli sun elimistö tekee tenän se ruoka jota syöt elimistö tekee siitä rasvaa että kun tulee taas kuiva kausi sitä voi käyttää. Näin kävi mun siskolla
Muuttakaa takaisin vanhemmille ja antakaa koko palkka heille. sitten olette laihoja kuten nuorena.
En käsitä. Kyllähän aineenvaihdunta voi hidastua joo, mutta eihän se nyt koskaan niin mene että esim. paastoaminen tai erittäin niukkaenerginen dieetti ei laihduttaisi ihmistä. Ihan varmasti laihtuu jos syö riittävän vähän, se lähteekö laihtuessa läskiä, lihasta vai nestettä eniten on sitten eri asia...
Huomattu. Hankin itselle syömishäiriön, kun teininä normaalipainoisena aloin laihduttaa ja laihdutin itseni alipainoon. Se johti ahmimishäiriöön ja vuosia kestäneeseen jojoilukierteeseen. Sain katkaistua sen vaan opettelemalla laihduttamaan hyvin pienellä kalorivajeella maltillisesti. Paino meinasi kokoajan palata, mutta vuosia myöhemmin tasapainoisella ruoalla paino vihdoin ei enää meinaa nousta eikä ole hillitön nälkä. Se otti vuosia.
Tuossa jutussa käsittääkseni ei niinkään puhuttu säästöliekistä kuin siitä, että laihduttaneet lihoavat helposti uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa jutussa käsittääkseni ei niinkään puhuttu säästöliekistä kuin siitä, että laihduttaneet lihoavat helposti uudestaan.
Tilastot ovat aika armottomia, joidenkin mukaan jopa 97 prosenttia laihduttajista lihoo takaisin laihduttamansa kilot ja vielä vähän ylimääräistä.
Tein itsekin niin varmaan 10 vuotta, kunnes uskoin.
Niin - kyllähän se yksinkertainen resepti laihtumiselle on, että syö vähemmän kuin kuluttaa, ja "syö vähemmän, liiku enemmän" on toimiva resepti, jos löytää sen oikean tasapainon noiden välillä. MUTTA, siinähän se vitsi piileekin, että kuinka löydät sen tasapainon syömisen ja liikkumisen välillä - sen kun löytää, onnistuu laihtumaan ja pysymään ihannepainossaan. Eli totta sekin - tietoinen laihduttaminen pitäisi lopettaa.
Katsokaa esim keskitysleirin vankeja. Eivät taatusti ole lihoneet.
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa esim keskitysleirin vankeja. Eivät taatusti ole lihoneet.
Tyhmä mikä tyhmä.
80% on se mitä ja miten syöt, 20% se miten liikut, treenaat tms. Sanonta vatsat tehdään keittiössä pitää siis paikkansa esimerkiksi. Jos syöt paskasti, ei auta vaikka teet miten vatsalihaksia ja liikut.
Käyttäjä10420 kirjoitti:
Ei ole puppua elimistö joutuu monesti säästöliekille ja siitä onkin sitten hankala päästä pois . Eli sun elimistö tekee tenän se ruoka jota syöt elimistö tekee siitä rasvaa että kun tulee taas kuiva kausi sitä voi käyttää. Näin kävi mun siskolla
Tuon reaktion voi estää liikunnalla. Toki jos rupeaa laihduttamisen jälkeen syömään selvästi enemmän ja makaa vain sohvalla, niin silloin käy helposti noin.
Vierailija kirjoitti:
Huomattu. Hankin itselle syömishäiriön, kun teininä normaalipainoisena aloin laihduttaa ja laihdutin itseni alipainoon. Se johti ahmimishäiriöön ja vuosia kestäneeseen jojoilukierteeseen. Sain katkaistua sen vaan opettelemalla laihduttamaan hyvin pienellä kalorivajeella maltillisesti. Paino meinasi kokoajan palata, mutta vuosia myöhemmin tasapainoisella ruoalla paino vihdoin ei enää meinaa nousta eikä ole hillitön nälkä. Se otti vuosia.
Mulle kävi juuri näin. Nyt 24 vuotiaana kamppailen tämän kanssa jatkuvasti. Ei ole mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Nälkävelka...
Kyllä nää läskit jaksaa keksiä tekosyitä.
Lue juttu ennen kuin alat aukoa päätä. Siinä puhui tutkija, ei "läski".
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä10420 kirjoitti:
Ei ole puppua elimistö joutuu monesti säästöliekille ja siitä onkin sitten hankala päästä pois . Eli sun elimistö tekee tenän se ruoka jota syöt elimistö tekee siitä rasvaa että kun tulee taas kuiva kausi sitä voi käyttää. Näin kävi mun siskolla
Tuon reaktion voi estää liikunnalla. Toki jos rupeaa laihduttamisen jälkeen syömään selvästi enemmän ja makaa vain sohvalla, niin silloin käy helposti noin.
Jos laihduttaa (varsinkin paljon ja nopeasti) niin silloin aineenvaihdunta ja nälkää ja kylläisyyttä säätelevät hormonit ovat hälytystilassa jopa useita vuosia laihdutuksen jälkeen. Jos palaa samoihin tapoihin, kuin ennen laihdutusta lihoo enemmän kuin alkuperäinen paino oli.
Kaksossokkotutkimuksilla huomattiin että esimerkiksi on kaksi sisarusta jotka painavat 80 kiloa. Toinen lihoo 100-kiloiseksi ja sitten laihduttaa 80-kiloiseksi. Sen laihduttaneen on syötävä vähemmän kuin siskonsa koko loppuelämänsä, että pysyisi 80-kiloisena.
Se on kai jonku universumin kosto, että joskus on sortunut syömään liikaa, siitä saa maksaa.
Siksi ei pitäisi koskaan laihduttaa, jos ei ole lihava. Se on varma tapa kohdata myöhemmin elämässä lihomisongelma.
Ja jos on kuitenkin lihonut, niin laihduttaa pitää niin hitaasti, että ne hormonit ei älyä herätä estämään laihtumista ja aiheuta sitä nälkävelkaa.
Vierailija kirjoitti:
Nälkävelka...
Kyllä nää läskit jaksaa keksiä tekosyitä.
Älä nyt viitsi, et näköjään ymmärrä, mitä nälkävelka tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä. Kyllähän aineenvaihdunta voi hidastua joo, mutta eihän se nyt koskaan niin mene että esim. paastoaminen tai erittäin niukkaenerginen dieetti ei laihduttaisi ihmistä. Ihan varmasti laihtuu jos syö riittävän vähän, se lähteekö laihtuessa läskiä, lihasta vai nestettä eniten on sitten eri asia...
Eli siis laihduttajan on oltava tuolla paastolla loppuikänsä?
Huomaa kyllä, että vastaajilla ei ole hajuakaan, mikä se nälkävelka on.
Kun ollaan vähällä ravinnolla, niin loppujen lopuksi käy niin, että ruokahalu kasvaa ja on kaiken aikaa nälkä. Se on sellainen tila, ettei siinä mikään itsekuri auta, nälkä voittaa aina.
Pilasin nuorena aineenvaihduntani kuihduttamalla itseni lähes sairaalakuntoon (pakkohoidon raja on bmi13) ja eläen vuosia jatkuvasti laihduttaen, oksennellen ja urheillen. Jossain kohtaa aloin syödä huomattavasti enemmän kuin 300kcal päivässä, mutta kuitenkin edelleen alle kulutuksen (eli n.1000kcal/vrk). Luulin, että liikunnalla pitäisin painon kurissa, mutta ei. Jos lipsuin yhtään, niin turposin aivan järkyttävästi ja lihoin nopeasti 10kg. Syön edelleen huonosti, sillä vaikka sairaimmista ajoista on jo aikaa, en voi sille mitään että nautin nälän tunteesta ja siitä, jos en syö pariin päivään. Näillä kaloreilla ja alipainon ja normaalipainon rajoilla taistellessa pienetkin muutokset heiluttaa heti suuntaan tai toiseen. En laihdu, vaikka normaalijärjellä niin pitäisi tapahtua. Toisaalta en nyt myöskään ole lihonut enää hirveästi, pois lukien turhat turvotukset yms. Minun on helppo uskoa väite, että vain normalisoimalla syömistä ja syömällä JOHDONMUKAISESTI ja PITKÄKESTOISESTI säännöllisesti, aineenvaihdunta oppii taas toimimaan niin kuin kuuluisi ja kroppa säätelemään laihtumista/lihomista ilman että "kaikki" syöty varastoituu. Tai tämä ainakin on se ajatus, jolla yritän saada itseäni syömään ja oppimaan syömään aamupalaa ja kunnon ruokaa pelkkien välipalojen sijaan. :/
Varmin tapa lihoa on aloittaa laihdutuskuuri.
Jos joku tuota epäilee niin kokeile itse, I dare you. Sitten tajuat mitä loputon ja pohjaton nälkä on, ja miltä ahmimiskohtaus tuntuu.
Nälkävelka...
Kyllä nää läskit jaksaa keksiä tekosyitä.