Lapsiperheen arki kysely

Minä olen kotiäiti, mutta ihmettelen, eikö miehenne saa voimaa perheestään? Meillä miehelle on töiden jälkeen nimenomaan sitä voimia antavaa ja rentouttavaa aikaa, kun saa viettää aikaa perheensä kanssa. Olisin tosi huolissani, jos hän pääsääntöisesti haluaisi vain nukkua töiden jälkeen. Ajattelisin, että hän on sairas.

Vierailija kirjoitti:

Lapset nukahti ja pääsin viimein itsekin sänkyyn. Mies sen sijaan nousi pelaamaan ja katsomaan tv:tä.. Ensin meinasi että seksiä olisi pitänyt saada, mutta veti herneen nenään, kun ilmaisin haluni nukkua ja kun sanoin tuosta hänen toiminnastaan.. Ei ymmärrä mikä minua nyt vaivaa.. huoh..

Huomenna näytän tämän ketjun hänelle tai ainakin kysyn että millä selittää oikeutensa toimia kuten toimii.. minäkin tahdon tietää..

Ap

Olen tuo ulkomailla asuva, joka tuossa ylempänä kyseli miehen nukkumisesta tarkemmin. Eli kyse ei siis ole epätavallisesta väsymyksestä, vaan miehesi yksinkertaisesti luistaa vastuudestansa, lasten- ja kodinhoidosta, ja ikävä kyllä samalla perhe-elämästänne ja lastenne lapsuudesta. Ja miksi? Koska on laiska vätys, jonka pitää päästä pelaamaan öisin. Miehesi siis pelaa mieluummin kuin viettää aikaa perheensä kanssa. Let that sink in! Se on väärin sinua ja lapsia kohtaan. Onpa varsinainen paskahousu. Itse en suoraan sanottuna katselisi sekuntiakaan tuollaista. Joku iltapäivisin nukkuva, velvollisuuksistansa luistava videopelejä pelaava hörhö on täydellinen turn-off.

Tules ap huomenna kertomaan mitä miehesi sanoi.

Tuo on just sitä itsekkyyttä että nyt pitäisi sitten vaimon olla vielä valmis seksiin kun vaimo ensin on hoitanut  työpäivän jälkeen koko illan kotia ja lapsia ja on nyt ymmärrettävästi väsynyt. Ja suututaan kun toinen haluaa nukkua. Toki mies on pirteä kun on koko illan laiskotellut. Tasan ei käy nyt teillä onnen lahjat.

Huomenta!

Aamu alkoi riidalla. Mies oli kuin mitään ei olisikaan ja suuttui tietysti, kun mainitsin hänen eilisestä käytöksestään. Sanoin sen vaivaavan minua ja sen olevan välinpitämättömyyttä. Sen jälkeen kun suuttui kritiikistä, sanoin, että reaktio kertoo hänen kyvystään ja halustaan kuunnella minua. Tuntuu, ettei häntä kiinnosta jos minulla on paha olla, kunhan en häntä asioilla kuormita.. Välillä tuntuu että tuo ihminen on psyykeeltään melkoisen epävakaa..

Kannattaa mennä pariterapiaan puimaan asiaa, mikäli mies on kyvytön keskustelemaan tilanteesta kotona.

Jos mies ei suostu, niin erokortti tiskiin, elämäsi tuskin muuttuisi huonommaksi kun pääsisit tuommoisesta perhe-elämään sopimattomasta nahjuksesta eroon. Kova kovaa vastaan, älä anna periksi, joku tilannetta parantava ratkaisu tuohon täytyy saada aikaan.

Minulla pisti silmään tuossa sinun aloitusviestissä että pidät tätä ongelmaa itsekin pienenä mutta eihän se ole. Onko sinulla jostain syystä itselläsikin tunne että sinun vaan pitää jaksaa ja mies saa vain olla omissa oloissaan?

Jos teidän aikuisten väliset ongelmat jätetään pois niin lapsethan ne tästä kärsii eniten. Ei ole osallistuvaa ja läsnäolevaa ja välittävää isää arjessa ja yksinäinen, pettynyt ja uupunut äiti.

Miehesi suuttuu sinulle koska sanot niinkuin asia on ja sitä on varmasti miehenkin vaikea myöntää. Jos myöntää niin pitäisi muuttua. Mies tuskin on niin idiootti ettei tajua kuinka koville sinä joudut. Mies vaan ei halua osallistua ja miehellä on kaikki erittäin hyvin. Sinun pitää vaan jaksaa taistella omasta ja lasten puolesta että mies/isä tekee osansa.

Yritä itse pysyä mahdollisimman tyynenä mutta ole tiukkana. Sano ihan ensiksi miehelle että ihan turha huutaa jos sinä kerrot miltä sinusta tuntuu ja kuinka sinun mielestäsi tilanne on epäreilu. Mies voi kertoa itse miten hän haluaa tilanteen muuttuvan sillä näinhän ei voi jatkua...tee se selväksi. Yhdessä etsitte molempia tyydyttävän ratkaisun. Suuttuminen ja raivoaminen on vain merkki ettei mies halua luopiua helposta elämästään eikä sinun tarpeesi ja tunteesi ja jaksaminen kiinnosta. Mutta nyt siihen on tultava muutos...vai? Sinun luultavasti täytyy vähän kovettaa itseäsi ja kasvattaa itsellesi vähän selkärankaa koska vaikutat liian kiltiltä ja et oikein pärjää miehelle kun tämä alkaa huutaa.

Mikä viiraa 3kymppisten miesten päässä kun asenne on "minun elämäni ja minun rahani" mutta silti pitää elää parisuhteessa ja tehdä lapsia? Mies elää ihan omaa elämäänsä kuin poikamies ja tuhlaa itseensä kaikki rahat ja vaimo maksaa kaikki lasten kulut ja ruuat ja harrastukset ja vaimolle ei jää itselleen mitään.

Kotitöitä ei tehdä ja omat lapset ei kiinnosta pätkääkään. Minä-Minä-ihminen ei pysty edes asettumaan lapsen asemaan tai millään lailla laittaa lapsia oman edun edelle.

Oma mies ja monet tuttava miehet tulivat isiksi 20 vuotta sitten ja meno ei ollut tuollaista. Monet oli/on hyvin perhekeskeisiä ja kaikki tehdään vaimon ja lasten eteen. Lapset on yhteiset, kotityöt on yhteiset, rahat on yhteiset eli koko elämä on yhteistä ja keskiössä on se perhe. Toki on omia kavereita ja harrastuksia ja omia mielenkiinnonkohteita ilman puolisoa ja lapsia mutta perhe on ykkönen.

Itse en olisi edes suostunut elämään mitään yh-arkea kun kerran oli mies/isä siinä olemassa niin molempien pitää tehdä oma osuutensa. Jos ei halua elää perhe-elämää niin ei perusta perhettä eikä parisudekaan ole mikään pakko. Senkun elää itselleen.

Allekirjoitan tuon 3kymppisten miesten ongelman. Omassa lähipiirissä järestään isät eivät siedä lasten kiukuttelua, eivät osaa/halua leikkiä lasten kanssa, eivät osaa asettua lapsen asemaan ja käytös on hyvin epäkypsää.. tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Samoin parisuhteet ovat vain jonkunlainen status. Tosiasiassa tilaisuuden tullen vikitellään muita ja testaillaan markkina-arvoa..

Vierailija kirjoitti:

Joskus mies herää keskellä yötä virkeänä ja joko on koneella/pelaa tai katsoo telkkaria. Joskus lähtee töihin jo 4 aikaan aamulla jos ei uni tule. Näinä aamuina olen itse kuoleman väsynyt kun ärsyttää ja väsyttää.. Ehkä päällimmäisenä on kysymys, että onko olemassa miehiä jotka oikeasti oma-aloitteisesti kantavat vastuun arjesta myös silloin kun vaimo ei ole lähimain..?

Ap

Vaadi!! Lyö nyrkkiä pöytään ja sano että tämä ei käy! Jos mies ei ole valmis ottamaan itseään niskasta kiinni eroa. Parempi omassa huushollissa kuin aina tatti otsassa katsomassa aikuisen miehen lusmuilua.

Harvassa taitaa olla ne miehet joilta kotitöihin ja lastenhoitoon osallistuminen onnistuu oma-aloitteisesti ilman sen vaatimista (on näitäkin kyllä, ihan olen nähnyt). Minä olen joutunut sanelemaan ehdot ja pitämään kiinni oikeuksistani. Onneksi mies on itse lopulta hoksannut, että hänen käytöksensä ei vetele ja arki on lopulta alkanut sujua. Mutta edelleenkin uusien asioiden tullessa arkeen joudun olemaan skarppina, ettei kaikki lipsu yksin minun vastuulle.

Älkää naiset nössöilkö. Silloin kun molemmat käy töissä, kaikki muu jaetaan puoliksi. Jos toinen on lasten kanssa kotona, niin ihan luonnollista on että se kotona oleva tekee suuremman osan kotitöistä, sen minkä ehtii, mutta ei silloinkaan tarvitse tehdä kaikkea yksin.

Moni mies yllättyy kun vaimo haluaa eron kun miehellä on kaikki niin hyvin ja elämä on oikein mukavaa.

Lapset on hoidettu, koti on siivottu, ruoka on pöydässä ja kaapit täynnä, laskut on maksettu, joulu- ja synttärilahjat koko suvulle ostettu, pyykit pesty ja paidat silitetty ja koira kusetettu ja käytetty eläinlääkärillä, lasten harrastukset hoidettu, vieraat kestitetty ja seksiäkin oli viime viikolla. Ainut paha vaan oli että se mies osallistui vain siihen seksiin ja seksiä oli vain niin kauan että vain mies nautti.

Jotain se vaimo oli vuosien saatossa narissut ja nalkuttanut mutta mies ei ollut jaksanut kuunnella.

Vanhin lapsikin oli jo 6v eiku 7v vai oliko se jo 8v mutta niin iso että mitä sitä enää hyysäämään. Akka vaan vouhottaa. Kaikkihan on niin hyvin. Eikö vaimo muista kun kerran viime kesänä mies ajoi nurmikon ja katsasti auton että ihan on osallistunut tähän arkeen perkele....

Onko muita kuin ap joka olisi huomannut että hoitaa työn jälkeen/lisäksi koko lapsiperheen arjen ja mies vaan puuhailee omiaan kaikessa rauhassa milloin missäkin?

Kuinka kävi?

Alkoiko mies osallistua kodin ja lasten hoitoon?

Tuliko ero?

Vai jatkuuko homma samanlaisena? Jos jatkuu niin mikä fiilis?

Ja voihan se olla toisinkin päin eli se perheen isä hoitaa kaiken kun vaimo vaan lakkaa kynsiä tai suorittaa omaa elämäänsä muualla.

Silloin kun molemmat käytiin töissä hoidettiin kaikki yhdessä. Mies teki hänelle mieleiset kotityöt (ruuanlaitto, imuroint), minä minulle (pyyukinpesu, järjestely). Aika vietettiin iltaisin perheenä yhdessä. Lastenkutsuilla käytiin vuorotellen päiväkoti-ikäisen kanssa.

Uppista ap?

Kuinka kävi...jatkaako mies huutamista vai suostuuko kuuntelemaan sinua? Vai tulitko jyrätyksi heti keskustelun alkumetreillä. Älä anna periksi!