Mitä kaikkea pitää tietää/mihin varautua ennen ensimmäistä koiraa?

Menetät vapautesi ja rahaasi. Koiraa pitää ulkoiluttaa aamuin illoin ja sairaana. Koira karvaa ja sotkee asuntoa. Eläinlääkärikulut ovat todella kalliita. Koiraa pitää jaksaa hoitaa ja paijata. Koiran kouluttaminen on työlästä. Pentu sotkee ja tuhoaa huonekaluja. Työpäivän jälkeen on kiirehdittävä kotiin hoitamaan koiraa. Matkustamisesta tulee paljon vaikeampaa. Samoin spontaaneista menoista. Koiralla voi ilmetä ongelmakäyttäytymistä tai allergioita.

Keräämään maasta paljon skeidaa ja siihen syyllisyyden tunteeseen, että lajityypillinen elämä ei oikein toteudu jos koira tunteja yksin kotona ja sitä kusetetaan enää myöhemmin vaan nopeasti ulkona, kun uutuuden viehätys on karissut. Asia, jonka naapurustossani monesti todennut.

Tärkeintä on ehkä ymmärtää ja hyväksyä se, että koirakodissa ei koskaan ole kunnolla siistiä eikä etenkään raikasta - koira kuin koira jättää asuntoon tunkkaisen ominaistuoksun.

Aikaahan koira vaatii, mutta toisin kuin jotkut väittävät, ei koiran kanssa tarvitse jatkuvasti jotain tehdä ja tarjota sille tekemistä. Lähinnä aikaa vie ensimmäiset 1-2 vuotta, kun kaikki tekeminen koiran kanssa on kouluttamista, ja tosiaan aamuisin on syytä varata aikaa ensimmäiselle lenkille, samoin iltapäivälle ja illalle. Kerrostalossa kun asut, joudut näkemään enemmän vaivaa, jotta koirallasi on muutakin liikkumista kuin hihnalenkkeily. Koirapuistot esim kannattaa selvittää etukäteen mistä löytyy. Omakotitalossa, varsinkin maalla voi usein yhdistää huvin ja hyödyn: omalla pihalla (aidatulla jos koira ei pysy pihassa irti) on tuplasti helpompi käydä leikittämässä koiraa, kun ei tarvitse varta vasten lähteä minnekään, ja toisinaan voi esimerkiksi talvella samalla kun tekee lumitöitä, antaa koiran juoksennella pihassa, ja vaikka piilotella namipaloja sinne tänne, jolloin koira saa toteuttaa nenätyöskentelyä.

Jos olet muutenkin siisti ihminen, ei karvojen tulo oleellisesti muuta asiaa. Eli jos olet tähänkin asti tottunut imuroimaan kerran pari päivässä (niinkuin minä), nou problem. Muussa tapauksessa joudut opettelemaan päivittäisen imuroinnin jos et halua karvaan hukkua :)

Joskus kun oikein laiskottaa, tai olet sairaana tai keli on järkyttävä, joudut silti kampeamaan itsesi sinne ulos. Eihän kauhean huonolla kelillä suurinosa koiristakaan viihdy kauaa ulkona, mutta käytävä kuitenkin on.

Haukkuherkkyys selviää, kun otat selvää eri roduista. Meillä esim. Walesin springerspanieli ei hauku yhtään kerrostaloasunnossamme (en tätä siis suosittele muuten erityisesti, mainitsin vain).

Lemmikkivakuutus kannattaa ottaa sairauden varalle ja tutustua muihinkin korvattaviin asioihin, joista valitset mielestäsi järkevimmät. Muihin vakuutuksiin yhdistettynä tietenkin kannattavinta.

Harrastuskoiraksi sopivat todella monet rodut. Isot, pienet, keskikokoiset. Pitää vaan selailla koira-aiheisia sivuja , kirjoja ym.

Pentuaikaan kannattaa varautua henkisesti. Se voi olla rankkaa. Monta kertaa vuorokaudessa joutuu käyttämään pentua tarpeillaan. Kaikki nämä kerrat eivät ole tietysti lenkkejä. Yöllä pissattaminen kerrostalossa ei ole kivaa, mutta lehdet lattialla ajavat aluksi asiansa. Kyllä se koira sisäsiistiksi sitten ajan mittaan oppii.

Pennut myös järsivät ja tuhoavat usein. Tee koti pentuturvalliseksi johtojen suhteen ja monen muunkin. Kalliit kengät voivat olla muisto vain.

Kivaa koiranhankintaa : ) Kyllä se kannattaa.

Omien kokemusten perusteella suosittelen villakoiraa tai corgia. :)

Kannattaa hakea vaikka kirjastosta pentuoppaita yms.rotukirjoja. Ja jos vain mahdollista niin ensimmäisen koiran kanssa kannattaa mennä koirakouluun ja eiköhän se ole, agilitya mietit.

Miksi ihmiset haluavat pennun.

Eikö aikuinen koulutettu koira olisi helpompi?

Miksei kasvattaja voi hoitaa hommaa?vai tuleeko se pennun ruokinta niin kalliiksi?

Varautukaa siihen, että pentu järsii. Kaikkea.

Jos teillä on arvokkaampia huonekaluja, viekää ne vintille turvaan.

Nimim. ”Biedermeier-kaluston muistoa kunnioittaen”

Minulle jopa usean koiran omistajuuden jälkeen tuli aivan yllätyksenä, että koiranpennun tuloa taloon voi seurata synnytyksen jälkeistä masennusta muistuttavat tuntemukset. Aiemmat koirat ovat siis olleet aikuisia meille tullessaan, ja tämä viimeisin nyt 1-vuotias neito oli, ja on oikeastaan edelleenkin, äärettömän huomionkipeä ja tahtoo olla aivan koko ajan iholla, eli reaktioni saattoi johtua siitäkin.

Hirveä paniikki ja morkkis ja "en selviä tästä"-olo kesti viikkoja. Pentu oli siis muuten aivan ihana, oppi nopeasti talon tavoille eikä ollut yhtään "vaikea". Ystävien ja nettikeskusteluiden välityksellä sitten selvisi, että aika moni on reagoinut samansuuntaisesti, ja tilanteesta selvittiin kunnialla. Pennusta on sittemmin sulkeutunut elämäni koira, josta en luopuisi mistään hinnasta.

Selvitä ensin rotu ja hanki sen rodun koulutukseen liittyviä oppaita. Kirjoja riittää.Katso vaikka youtubesta videoita. Ei asiat täällä selviä. Perehdy tarkkaan asioihin. Käy juttelemassa kasvattajien kanssa jne.

Näin teen itse tällä hetkellä, ilman mitään kiirettä.

Hankin koiran ,kun olen varma, että haluan ja on valmiudet ja resurssit pitää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Menetät vapautesi ja rahaasi. Koiraa pitää ulkoiluttaa aamuin illoin ja sairaana. Koira karvaa ja sotkee asuntoa. Eläinlääkärikulut ovat todella kalliita. Koiraa pitää jaksaa hoitaa ja paijata. Koiran kouluttaminen on työlästä. Pentu sotkee ja tuhoaa huonekaluja. Työpäivän jälkeen on kiirehdittävä kotiin hoitamaan koiraa. Matkustamisesta tulee paljon vaikeampaa. Samoin spontaaneista menoista. Koiralla voi ilmetä ongelmakäyttäytymistä tai allergioita.

Kuvailit juuri vauvan 😂😂

Ainakin nämä:

- Älä ota koiranpidon kehitysmaista mitään levittämään tauteja loisia ja resistenttejä bakteereja tänne

- Ota selvää asioista niiltä jotka tietävät koiranoston kiemuroita paremmin

- Ostaessa halpa rekkaamaton pentutehtaan pentu voi olla viikon sisään kuollut parvoon tai nyt tai myöhemmin hyvin ikäviä ja kalliita asioita

- Älä osta eläinlääkärintarkastamatonta tai epäilyttävän kuntoiselta vaikuttavaa pentua emästä / paikasta mikä epäilyttää

- Älä osta mitään ilman kirjallista myyntisopimusta ja kuittia sekä maksa tilille - älä osta ellei tämä käy.

- Liity ihmeessä facebookissa kiinnostavan rodun roturyhmään ja lue rotuyhdistyksen sivuilta jalostuksesta ja pentuvälityksen ehdoista, PEVISA:sta, geenitesteistä, Kennelliiton rekisteriin rekisteröinnin säännöistä ja edellytyksistä. Ota selvää kurantista hintatasosta ja siitä, onko rodussa toimivia ikäviä pentutehtailijoita joiden kohdalla ei tule tukea toimintaa eli toimia mahdollistajana ostamalla edes säälistä.

Jos omasta mielestäsi löydät netistä jonkin kumman halvan pentuilmon tsekkaa roturyhmästä ihmisiltä onko se kenties jokin nykyään pentutehtailua harrastava, joka ei enää rekisteröi rikottuaan kennelliiton sääntöjä liikaa liian nuorten / liian tiheillä pennutuksilla tai PEVISA-sääntöjen rikkomuksilla tms. Nämä ovat olemassa sekä emäkoiran hyvinvointia että jälkeläisten hyvinvointia varten.

- Tarkista minkä ikäisestä emästä ostat ja koska se on viimeksi tehnyt pentuja ja miten monet jo siihen ikään. Normaalit ihmiset eivät pennuta kuin kerta vuoteen eivätkä sitäkään eivätkä vuosi toisensa perään, saati 9kk ekasta juoksusta lukien joka vuosi tai joka juoksuun.

- Tai, joku jopa saanut rekisteröintikiellon tai koiranpitokiellon tai tuomion jostain eläinrääkkäyksestä jne.

- Jonkun pentuja, jonka koiraparkoja ei PEVISA- tutkita, on lukematon määrä pentueita vuosittain pelkkänä rahasampona tyhmien ja tietämättömien ihmisten mahdollistaessa pentutehtaan pidon, koirat saavat vapaasti lisääntyä keskenään holtitta jopa 1. kiimasta itse vielä pentuina sekä nartut joka kiimaat ja isä+ tytär / emä+poika / veli+sisar ym yhdistelmiä järkyttävin hinnoin rekisteröimättömiksi nk sekarotuisiksi. Normaali kunnon ihminen ei astuta alta 2 v juurikaan. Sekin voi olla vielä liian nuori ja kehittymätön.

Nartun pitää antaa olla pentu ja nuori ja kasvaa ja kypsyä kunnolla aikuiseksi. Moni kasvaisi ja vahvistuisi 3 vuotiaaksi.

Esimerkiksi Suomenlapinkoirissa on tällaisia varottavia rotuihmisten tietojen mukaan nykyään. Niitä myydään sitten torissa ym ja hinnat alempia kuin normaali mutta sellaisia juuri joita kukaan säädyllinen koiraihminen ei tue. Jos tukee, on itse osallinen eläinten kärsimykseen.

Niin kauan kuin on kysyntää on tarjontaa.

Kiitos vastauksista, vaikka kaikki ei ilmeisesti aloitusta lukeneet. Toistan siis, että aika, lenkitys ja raha eivät ole ongelmia.

Olisiko suositella jotain tiettyä kirjaa, jossa olisi koulutuksen perusteet? Ja jos/kun menen koirakouluun, niin mistä tietää, että kouluttajaan voi luottaa? Olen ollut nuorempana hevosharrastaja, ja hevospiireissä SRL:n (Suomen ratsastajainliitto) alaisuudessa olevat valmentajat olivat pääsääntöisesti luotettavia. Liiton ulkopuolelta löytyi sitten monenlaisia hulluja... Onko siis koirahommissa joku vastaava liitto, joka takaisi luotettavuutta?

Ap

Kaffepulla kirjoitti:

Varautukaa siihen, että pentu järsii. Kaikkea.

Jos teillä on arvokkaampia huonekaluja, viekää ne vintille turvaan.

Nimim. ”Biedermeier-kaluston muistoa kunnioittaen”

Tästä selviää kun kylvää asunnon täyteen jotain mitä koira saa järsiä, esim luita.

Kannattaa ottaa, varsinkin rotukoiralle, ainakin sairaskuluvakuutus. Pahimmassa tapauksessa ell-kuluja ei ole varaa itse maksaa. Yhä enemmän on kaikenlaista vikaa koirissa.

Allergioiden ym. vaivojen takia voi joutua syöttämään kalliita eläinlääkäriruokia, (meidän allergikon 3 kg ruokasäkki 50€) joita vakuutuskaan ei välttämättä korvaa.

Joillakin koirilla voi olla synnynnäisesti hermorakenne sellainen, että vaikeuksia voi tulla, vaikka osaisi kouluttaa hyvinkin. Kannattaa siis suosiolla pysytellä roduissa, joita pidetään ensimmäiseksi koiraksi sopivina ja helppoina. Vaikka suunnittelet agilityharrastusta, älä silti tee sitä virhettä, että otat jonkun ylivilkkaan pk-rotuisen, jonka kanssa et sitten arjessa ehkä pärjääkään. Arki on kuitenkin 95% ajasta. Ota se sitten toiseksi koiraksi parin vuoden päästä, kun olet harjoitellut ja intoa riittää uusiin haasteisiin.

PS meillä löytyy rotuyhdistyksen sivut Lappalaiskoirat ry haulla netistä ja facebookissa on suomeksi ja englanniksi ruotsiksi paljon roturyhmiä joko erillisiä tai yhdistettyjä.. Lappalaiskoirat ja Lapinkoira ja Suomenlapinkoira ja Lapinporokoira.

Älä tue Suomenlapinkoirien tai muidenkaan koirien kärsimystä tukemalla pentutehtailua. Muistakaa Luumäki - eikä tämä ollut eka eikä viimeinenkään. Mm Ruotsissa otettin huostaan joitain viikkoja sitten 80 lapinkoiraa. Osa niitä oli ajautunut sinne Luumäeltä.

Kansalliset upeat rotumme eivät ansaitse tällaista pskamaista kohtelua

Koirarotujahan on niin paljon, että vaikea lähteä sanomaan mikä juuri sinulle sopii. :) Itse aikoinaan selailin hankikoira.fi -sivustoja roduista aika paljon, saa peruskäsityksen rodusta ja siitä on helppo lähteä jatkamaan rotuun perehtymistä. 

Koiran koulutus ei loppupeleissä kovin rakettitiedettä ole. Peruskäskyilläkin (istu, tänne, ei, yms) pärjää jo hyvin. Kirjastosta löytyy hyviä kirjoja näiden opetteluun, ja kun jo pennusta asti ottaa nämä mukaan arkeen niin ongelmia ei pitäisi olla. Hihnakäyttäytyminen on itselle ollut haastavin osa koulutusta, ulkona on niin paljon koiralle houkuttelevia juttuja. Pienehkö, metsästysvietitön koira olisi varmaan paras kerrostaloasujalle. :) Mukavaa kun pystyt kotona työskentelemään, niin pentuaikana ei joudu olemaan pitkiä työpäiviä yksin. Kannattaa kuitenkin opettaa olemaan yksin, jos pentuna on aina joku kotona seurana, saattaa yksinollessa haukkuminen ja itkeminen äityä ongelmaksi kun koira ei ole tottunut olemaan yksin. Kun koira on tottunut, että aina kotoa löytyy perheenjäsen, yksinollessaan saattaa kuunnella kaikki rappukäytävästä kuuluvat äänet ja haukkua niille. Nopeasti pentu kuitenkin tottuu olemaan yksin, kunhan säännöllisesti jätetään pienistä yksinoloharjoituksista aloitellen. :)

Koirasta on tuhannesti iloa, ja ei sitä nyt ihan joka päivä tarvitse olla imuroimassakaan. :D Omistaja saa hyötyliikuntaa ja ihanan perheenjäsenen elämäänsä koirasta. Alku voi tuntua hankalalta tai työläältä mutta siihen tottuu ja koirakin kotiutuu ja aikuistuu. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menetät vapautesi ja rahaasi. Koiraa pitää ulkoiluttaa aamuin illoin ja sairaana. Koira karvaa ja sotkee asuntoa. Eläinlääkärikulut ovat todella kalliita. Koiraa pitää jaksaa hoitaa ja paijata. Koiran kouluttaminen on työlästä. Pentu sotkee ja tuhoaa huonekaluja. Työpäivän jälkeen on kiirehdittävä kotiin hoitamaan koiraa. Matkustamisesta tulee paljon vaikeampaa. Samoin spontaaneista menoista. Koiralla voi ilmetä ongelmakäyttäytymistä tai allergioita.

Kuvailit juuri vauvan 😂😂

Neljän äitinä voin sanoa, että ensimmäinen vuosi on koiranpennun kanssa haastavampi kun lasten kanssa.

Jos haluat energisen, sosiaalisen, älykkään koiran, josta ei lähde lainkaan karvaa, joka ei haise koiralle ja josta on lenkkikaveriksi ja harrastuskaveriksi vaikka mihin lajiin, voisin suositella keskikokoista villakoiraa. Turkki on vaativa JOS sen pitää näyttelyleikkauksessa. Useimmat eivät kuitenkaan pidä vaan leikkaavat/trimmauttavat sen lyhyeen arkiturkkiin. Sopii hyvin myös kerrostaloon. Keskarit yleensä vähemmän räksyjä kuin kääpiöt/toyt. Sopivan kokoinen seuralainen, jaksaa juosta vaikka kuinka pitkän lenkin mutta ei vaadi tuntien lenkittämistä. Agilityssä taitavia. Terveysongelmista pakollisia on selvittää patellan löysyys ja perinnöllinen silmävika PRA. Jonkun verran on allergioita, epilepsiaa, korvien ja varpaiden hiivaongelmaa (voi liittyä ruokavalioon), ylimääräisiä ripsiä, hampaita pitää hoitaa hyvin, koska parodontiittia ja hammastulehduksia tulee vanhemmalla iällä herkästi, kuten monilla pikkukoirilla. Pitkäikäisiä, usein 15-16 vuotiaaksi jaksavat. Paljon on sekarotuisia villakoiramiksejä ja rekkaamattomien pentujen tehtailua ja myyntiä. Kannattaa ottaa selville keneltä ostaa ja mitä ostaa, terveystarkit tehty jne. Villakoirakerhon sivuilta löytyy tietoja, myös fb monta villakoiraryhmää. Pennut kysyttyjä joten kannattaa varautua odottamaan.