Opiskelupaikan perässä muutto ja parisuhde

Sulla on sun elämä elettävänä. Ei se ole itsekästä.

No olet kyllä tosi itsekäs. Toinen joutuu luopumaan omasta elämästä vain sun koulun takia. Miksi et mee Helsingin yliopistoon?

Minä opiskelin monta vuotta eri kaupungissa (matkaa yli 200 km) kuin mieheni. Lukiossa alkanut suhteemme ei tähän kaatunut. Olemme edelleen 4-kymppisinä yhdessä. :) Nyt toki jo samassa asuinpaikassa.

Kyllä sun pitää ensisijaisesti ajatella omaa tulevaisuuttasi ja itseäsi, sen verran pitääkin olla itsekäs. Jos mies on tosissaanm suhun sitoutunut, eiettä jutun pitäisi siihen kaatua. Jos jotain olen tässä elämässä oppinut, se on se, että ei voi rakentaa elämäänsä vain miehen varaan.

Mä ja mies tutustuttiin ja seurusteltiin ensimmäiset puoli vuotta etänä, kun lähti armeijaan tutustuttuamme.

Sitten armeijan jälkeen asuttiin reipas vuosi samalla paikkakunnalla eri osoitteessa.

Sitten mies muutti opiskelujen perässä 350km päähän. Minä opiskelujen jälkeen vielä toiseen suuntaan.

Seurustelu vuosina 2-6 välimatkaa meillä oli 350-450km. Nähtiin silti melkein joka viikonloppu, omat elämät säilyi siinä rinnalla, omat kaverijutut myös.

Yhteen muutettiin viimein siinä seitsemännen seurusteluvuoden kohdilla. Sitten naimisiin siitä parin vuoden päästä. Maltillisella tahdilla kaksi lasta, omistusasunto ja molemmille vakituiset työpaikat.

Yhdessä nyt reipas 15-vuotta.

Jos jompi kumpi olisi toista alkanut rajoittamaan sen suhteen, että toisella olisi mieleinen opiskelu tai työpaikka pitänyt jättää väliin, niin varmasti olisi erottu. Oli selvää, miksi kumpikin halusi kouluttautua ja töissä käydä koulutusta vastaavassa paikassa; oman ja yhteisenkin tulevaisuuden takia.

Kannatti.

Ensi koulut, työt  ja vähän sitä omaa elämää ja sitten vasta kotileikkeihin. Tuskin te hautaan asti yhdessä olette, joten...

Monimutkainen kysymys. Miehen elämäntilanteesta olisi kiva tietää vähän enemmän - sanoit, ettei ole vakityötä, mutta töitä kuitenkin? Ajatteletko siis, että mies muuttaisi mukanasi Jyväskylään? Mitä hän siellä tekisi? Töitä?

Sinä teet toki ratkaisusi itse, ja jos alasi on oikeasti Jyväskylässä, niin sitten menet sinne. Itsekästä se vasta sitten, jos oletat miehen mukautuvan sinun valintaansi - ja esimerkiksi jättävänsä työt, jos hänellä niitä on. 

Moni suhde on kestänyt etäsuhdevaiheen, mutta moni on siihen kaatunutkin. 5 vuotta nyt ei ole hirveän lyhyt aika. Eli jos päätät hakea, niin samalla sinun pitäisi pystyä hyväksymään se riski, minkä otat suhteelle. 

Missä ihmeen yliopistotutkinnossa on niin huono työllisyys, että mielummin kannattaisi hakea uudet paperit kuin suorittaa nykyiset?

Vierailija kirjoitti:

Missä ihmeen yliopistotutkinnossa on niin huono työllisyys, että mielummin kannattaisi hakea uudet paperit kuin suorittaa nykyiset?

Aika monessakin nykypäivänä. Esim. humanistiset alat, monet luonnontieteelliset.. Melkein kaikilla muilla akateemisilla aloilla on työttömyyttä paitsi lääkäreillä.

Varsinkin jos olet nuori tai nuorehko, kannatttaa lähteä. Etäisyys on hyvä tapa testata suhteen kestävyyttä : vahva suhde kestää sen, heikompi sortuu. Mielestäni ei myöskään ole liikaa pyydetty mieheltäsi, että muuttaa mukanasi opiskelupaikkakunnalle, kun kyse väliaikaisesta ratkaisusta. Eri asia, jos odottaisit hänen muuttavan pysyvästi muualle. 

Itse oon muuttanut usein opiskelujen ja työn perässä. Yksi nuoruuden suhde kariutui siihen. Nyt nykyisessä suhteessa ollaan oltu alussa etäsuhteessa työni vuoksi. Suhde oli tuore, kun muutin ja silti se kesti välimatkan. Myöhemmin tein sen ratkaisun, että palasin, pitkälti juuri suhteen vuoksi. Mutta tässä tuli vastaan ikä ja halumme saada lapsia tässä suhteessa. Jos tätä haavetta ei olisi ollut, en olisi palannut mieheni kanssa samalla paikkakunnalle. 

Kirjoitin huonosti, mies ei varsinaisesti edes asu täällä pk-seudulla vaan opiskelee toisella paikkakunnalla. Opinnoissa on kuitenkin niin vähän läsnäolopakkoa, että suurimman osan ajasta mies on pk-seudulla. En jaksanut tätä selittää tuohon aloitusviestiin kun käytännössä mies kuitenkin asuu enimmäkseen täällä (mun luona siis, ja välillä vanhemmillaan). 

Voisin hakea myös Helsingin yliopistoon, mutta haluan varmuuden varalta hakea muuallekin. Helsinkiin on kuitenkin paljon vaikeampaa päästä. Ja sosiaalityötä hakisin siis opiskelemaan.

Opiskelen nyt humanistista alaa, enkä halua tutkijaksi tai opettajaksi joten vaihtoehdot on aika vähissä. Oman alan työkokemusta ei ole, enkä ole verkostoitunut ollenkaan opiskeluaikana. 

- ap

Ei toisen ihmisen takia kannata jättää oman elämänsä tärkeitä valintoja tekemättä, ei missään nimessä. Ja koulutus on yksi niistä tärkeistä jutuista.

Junat, lentokoneet, bussit ja autot kulkevat, samassa maassa kuitenkin asutte ja voitte varmaan kyläillä puolin ja toisin. Yo-opinnot eivät vaadi jatkuvaa läsnäoloa. Ja onhan sulla optio hakea siirtoa Helsinkiin esim. maisterivaiheessa.

Minä en jättäisi hakematta ja tekemättä omalla kustannuksellani, en edes miettisi asiaa. Enkä näe tuossa suhteen ylläpidossakaan mitään ongelmaa, vaihtoehtoja on.

T: 34v toisen yo-tutkinnon opiskelija, mies asuu toisessa maassa ja itse kahdessa maassa opintojen mukaan