Pystyykö abortin tekemään mieheltä salaa? Mies tietää (valitettavasti) raskaudesta, en tajunnut salata ajoissa kun olin niin shokissa

Tervakäpy kirjoitti:

Ymmärrän hyvin tilanteesi. Itse tulin raskaaksi 19-vuotiaana, kun olin juuri aloittanut korkeakoulun ja asuin vielä vanhemmilla. Miehen kanssa olimme olleet yhdessä 1,5vuotta. Olin shokissa monta viikkoa ja kävin juttelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa. Päätin kuitenkin pitää lapsen, koska henkisesti tiesin, että abortti seuraisi koko elämän minua. Myös monet ystäväni olivat abortin jälkeen romahtaneet, joutuneet lääkekoukkuun eikä heidän elämänsä ollut enää samaa.

Raskaus oli vaikeaa aikaa ja yritin vain opiskella ja keskittyä kaikkeen muuhun. Järjestin kuitenkin kaikki asiat vauvalle valmiiksi. Mieheni odotti vauvaa innoissaan ja tuki minua hyvin.

Sitten tuli synnytys ja rakastuin lapseeni saman tien. Se rakkaus oli niin suurta ja kaunista. Kaikki ahdistus pyyhkiytyi saman tien pois. Nyt olen ollut 5 vuotta kotona kahden lapsen kanssa ja opiskellut osa-aikaisesti, tehnyt välillä freelancetöitä, mennyt naimisiin. Olen niin onnellinen, enkä olisi voinut koskaan uskoa, että elämästäni tulisi näin ihanaa äitiyden myötä.

Aborttia tulet katumaan, mutta lapsen pitämistä et. Voimia sinulle kovasti. ♥

Tein abortin 10v sitten ja kertaakaan en ole katunut tai tuntenut omantunnon tuskia.

Ei voi tulla yllätykseksi että seksistä voi tulla lapsi. Eli kanna vastuusi ja pidä jatkossa rönttönen housuissa.

Tervakäpy kirjoitti:

Ymmärrän hyvin tilanteesi. Itse tulin raskaaksi 19-vuotiaana, kun olin juuri aloittanut korkeakoulun ja asuin vielä vanhemmilla. Miehen kanssa olimme olleet yhdessä 1,5vuotta. Olin shokissa monta viikkoa ja kävin juttelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa. Päätin kuitenkin pitää lapsen, koska henkisesti tiesin, että abortti seuraisi koko elämän minua. Myös monet ystäväni olivat abortin jälkeen romahtaneet, joutuneet lääkekoukkuun eikä heidän elämänsä ollut enää samaa.

Älä puhu paskaa. Ihan kun abortti olisi tasoa joukkoraiskaus ja sotatantereenkauhut, josta sekoaa loppuelämäkseen. Kyseessä on nykyisin aika simppeli lääketieteellinen toimenpide.

Luovutat sen lapsen sitten vaikka isällä ja maksat elarit.

Kyllä kaikki tiedot näkyy kannassa. Ja esim. teidän tulevan vauvan äitiysneuvolakortissa. Asia tulee kyllä ilmi, älä salaile nyt, muuten joudut kieltämään miestäsi osallistumasta tulevan vauvan neuvoloihin, synnytykseen jne. missä asia saattaa tulla esille esim. yllättävän komplikaation yhteydessä. 

Mikä on se elämäntilannehaaste minkä takia et haluaisi vauvaa nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit tehdä abortin ns. huomaamatta, mutta mikäli aiot hankkia lapsia tulevaisuudessa saman miehen kanssa tulet jäämään siitä kiinni. Raskaudet, myös keskeytetyt näkyvät neuvolatiedoissa.

Ohis - jos esim vaihdat paikkakuntaa etkä kerro asiasta niin ei se siellä näy.

Väärin- tiedot näkyvät valtakunnallisesti Kannasta, eli pitäis vaihtaa ihan valtiota.

Vierailija kirjoitti:

Mies ehdottomasti haluaa pitää lapsen, minä en, elämäntilanteellisista syistä. Kuitenkin meillä on lapsia suunnitelmissa tulevaisuudessa; miten tämä asia tulee silloin puheeksi? Jos teetän abortin ja sanon että tuli keskenmeno, jäänkö kiinni? Jos teen abortin ja sanon sen, mies lähtee aika varmasti, on niin innoissaan tästä vaikka olikin vahinko. Asiallisia vastauksia toivon!

Kerätäänkö tässä iltalehteen viikonlopun juttuun materiaalia?

Ei tarvi mieheltä lupaa aborttiin, sitähän sää kysyit.

t. Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit tehdä abortin ns. huomaamatta, mutta mikäli aiot hankkia lapsia tulevaisuudessa saman miehen kanssa tulet jäämään siitä kiinni. Raskaudet, myös keskeytetyt näkyvät neuvolatiedoissa.

Ohis - jos esim vaihdat paikkakuntaa etkä kerro asiasta niin ei se siellä näy.

Väärin- tiedot näkyvät valtakunnallisesti Kannasta, eli pitäis vaihtaa ihan valtiota.

Ei niitä naisen neuvolatietoja miehelle esitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan tehtävä jos  ei  halua äidiksi, lähti mies tai ei.

Abortti on tehtävä myös silloin, jos mies ei halua isäksi.

Heti kun se tehdään miehen keholle.

Abortti tehdään sille lapselle joka sieltä syntyisi, joten 50/50 se on miehen keho.

Mieskö ne pillerit vetää naamaansa, kestää kivut ja viikkojen jälkivuodon?

Nainen vetää pillerit naamaan ja lapsi kuolee. Kivut on aika pientä kuolemiseen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit tehdä abortin ns. huomaamatta, mutta mikäli aiot hankkia lapsia tulevaisuudessa saman miehen kanssa tulet jäämään siitä kiinni. Raskaudet, myös keskeytetyt näkyvät neuvolatiedoissa.

Ohis - jos esim vaihdat paikkakuntaa etkä kerro asiasta niin ei se siellä näy.

Väärin- tiedot näkyvät valtakunnallisesti Kannasta, eli pitäis vaihtaa ihan valtiota.

Ei niitä naisen neuvolatietoja miehelle esitellä.

Tämä. Ja tästä on kokemusta. Ei lapsen isälle kuulu naisen menneisyys sillä tavalla, että viranomaiset nämä tiedot hälle jakaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan tehtävä jos  ei  halua äidiksi, lähti mies tai ei.

Abortti on tehtävä myös silloin, jos mies ei halua isäksi.

Nimenomaan! Miehelle kuuluu sama oikeus, vaikka kuinka olisi naisen keho.

ite tekisin nyt sen lapsen, koska vähemmän se tulevaa uraa haittaa nyt olla pois opiskelusta , kuin sitten pitää taukoa työelämästä.

mun neuvossa ei oo takana mitään agendaa, en siis vastusta aborttia. mutta jos ainoa syy olla tekemättä on elämäntilanne, niin ottaisin tämän käänteen vastaan ja luottaisin siihen. sillä ajattelutavalla että elämä omassa hallinnassa, ja saan päättää itse milloin saan lapsen, päädytään nykyään helposti tahattomaan lapsettomuuteen. on epätodennäköistä että nyky työelämässä olisi myöhemmin sen parempi hetki (harva saa nykyään viran josta jäädä äitiyslomalle).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan tehtävä jos  ei  halua äidiksi, lähti mies tai ei.

Abortti on tehtävä myös silloin, jos mies ei halua isäksi.

Paitsi että silloin sitä ei tehdä...

lisään vielä tähän että jos olet niin onnekas että olet löytänyt kumppanin jonka kanssa tiedät haluavasi lapsia, niin ei kannata sitä pilata abortilla nyt. siklä vaikka sinulla on täysi oikeus kehoosi, myös miehelläsi on täysi oikeus järkyttyä ja tulla vihaiseksi sinulle. mielestäni jos päädyt aborttiin ja haluat säilyttää suhteessa mahdollisuuden jatkumiseen, sinun tulisi kertoa miehele asiasta ennen aborttia ja kestää sen jälkeen hänen tunteidensa ilmaisemisen, jopa eron.

Teidän suhde ei vaikuta kovin hyvältä enkä tekisi siihen lasta, tulette varmaan eroamaan myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vaan tehtävä jos  ei  halua äidiksi, lähti mies tai ei.

Abortti on tehtävä myös silloin, jos mies ei halua isäksi.

Paitsi että silloin sitä ei tehdä...

Ei tietenkään, koska vain äidillä on oikeuksia.

Isällä ja varsinkaan sillä lapsella ei ole.

vielä jatkan: luottaisin siis siihen että kaikki menee hyvin ja nyt on oikea aika. vaikka tulikin järkkynä yllärinä :)

Vierailija kirjoitti:

Tervakäpy kirjoitti:

Ymmärrän hyvin tilanteesi. Itse tulin raskaaksi 19-vuotiaana, kun olin juuri aloittanut korkeakoulun ja asuin vielä vanhemmilla. Miehen kanssa olimme olleet yhdessä 1,5vuotta. Olin shokissa monta viikkoa ja kävin juttelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa. Päätin kuitenkin pitää lapsen, koska henkisesti tiesin, että abortti seuraisi koko elämän minua. Myös monet ystäväni olivat abortin jälkeen romahtaneet, joutuneet lääkekoukkuun eikä heidän elämänsä ollut enää samaa.

Älä puhu paskaa. Ihan kun abortti olisi tasoa joukkoraiskaus ja sotatantereenkauhut, josta sekoaa loppuelämäkseen. Kyseessä on nykyisin aika simppeli lääketieteellinen toimenpide.

Abortin tehneille on tukiryhmiä ja monen abortista on jo aikaa, eivätkä silti ole toipuneet!

- ja jopa moni gynekologi hakeutuu yksityiselle, koska ei pysty tekemään abortteja edes toiselle....

On myös naisia, joille on tehty abortti, eivätkä koskaan ole tulleet uudelleen raskaaksi, sillä aina voi mennä joku pieleen ja muutenkin joku yksilö saattaa olla huonosti raskautuva eli raskautumisessa on käynyt tuuri, joka ei toistukaan...

Ei voi etukäteen tietää, miten vaikuttaa kehenkin - ja kristityille tietysti m urha...

Vierailija kirjoitti:

Haluat tappaa lapsen, viedä isältä oikeudet ja kaiken tulevan ilon lapsen kanssa, ja vielä valehdella päälle.

Onnea vaan valitsemallasi tiellä.

Abortti ei tapa lasta vaan poistaa sikiön kehosta loisimasta

Tervakäpy kirjoitti:

Ymmärrän hyvin tilanteesi. Itse tulin raskaaksi 19-vuotiaana, kun olin juuri aloittanut korkeakoulun ja asuin vielä vanhemmilla. Miehen kanssa olimme olleet yhdessä 1,5vuotta. Olin shokissa monta viikkoa ja kävin juttelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa. Päätin kuitenkin pitää lapsen, koska henkisesti tiesin, että abortti seuraisi koko elämän minua. Myös monet ystäväni olivat abortin jälkeen romahtaneet, joutuneet lääkekoukkuun eikä heidän elämänsä ollut enää samaa.

Raskaus oli vaikeaa aikaa ja yritin vain opiskella ja keskittyä kaikkeen muuhun. Järjestin kuitenkin kaikki asiat vauvalle valmiiksi. Mieheni odotti vauvaa innoissaan ja tuki minua hyvin.

Sitten tuli synnytys ja rakastuin lapseeni saman tien. Se rakkaus oli niin suurta ja kaunista. Kaikki ahdistus pyyhkiytyi saman tien pois. Nyt olen ollut 5 vuotta kotona kahden lapsen kanssa ja opiskellut osa-aikaisesti, tehnyt välillä freelancetöitä, mennyt naimisiin. Olen niin onnellinen, enkä olisi voinut koskaan uskoa, että elämästäni tulisi näin ihanaa äitiyden myötä.

Aborttia tulet katumaan, mutta lapsen pitämistä et. Voimia sinulle kovasti. ♥

:DD tai sitten aborttia ap ei katuisi mutta lapsen pitämistä kyllä