Akateemiset ihmiset joilla ei ole käytännön taitoja yhtään

Annas kun mä arvaan, olet käynyt elämäm kovan kolun ja hyvin olet pärjännyt?

Eipä ole tuollaisia tuttavia opiskelukavereiden joukossa. Opiskelin humanistista alaa. Käytännön elämässä pärjääminen (jos tällä tarkoitetaan kodinhoitoa ym.) ei liity mitenkään siihen, millä alalla on. Tämänhän sinä varmasti tiesitkin. Mistä kenkä siis oikeasti puristaa?

Kumppani jolla jalat maassa ihmetteli juuri miten hemmetin avuttomia ihmiset on nykyään kaikessa.

Niin? Mitä sitten, että sulla on pari sellaista tuttua?

Keksi lisää. Kaikki tuntemani humanistit ovat olleet opiskeluaikoina ihan tavallisissa töissä (kaupassa, siivoomassa, raksalla, tarjoilijoina), mutta ilmeisesti normijärki sitten rapisee tutkintopaperin laskeutuessa käteen?

Luenko rivien välistä oikein, että mielestäsi vähemmän koulutetuilla ei olisi tuollaisia ikäviä ominaisuuksia?

Useammin noita tyyppejä tuntuu elämänkoululaisista löytyvän. Ei osata syödä terveellisesti tai pukeutua hyvin.

Olet oikeassa, sillä vain vähä-älyinen ihminen kykenee hoitamaan taloutta.

Eipä se elämänhallinta ole oikeastaan mitenkään kiinni koulutuksesta, eihän elämäntaitoja edes opeteta missään oppilaitoksessa. Enemmän ne ovat kiinni opituista tavoista ja ihmisen luonteesta.

En ole ikinä kuullut akateemisesta ihmisestä, joka heittäisi likaisia vaatteita pois. Monet akateemiset, humanistit varsinkin, ovat nimittäin aika ympäristötietoisia. Maksuhäiriötkin ovat huomattavasti yleisiä vähemmin koulutetuilla. Eli nyt ihan osta tätä aloitusta.

Jännä juttu, että neuvolan kotikäynneillä näkee juuri päinvastaista eli akateemisilla, koulutetuilla vanhemmilla koti on kunnossa, vauvalla kaikki hyvin ja vanhemmat kykenevät muodostamaan kokonaisia lauseita, joilla he ilmaisevat mahdollisia huoliaan ja ongelmiaan. Kouluttamattomat toljottavat ihmeissään, kun menee sanomaan, että 6 vrk ikäinen otetaan syliin syöttöjen ajaksi eikä tueta tuttipulloa siten, että vauva voi syödä sängyssä.

Kuvitteleeko aloittaja, että yliopistossa on kaikille pakollisia kotitalouden kursseja? Tai että siellä jotenkin automaattisesti oppii taloudenpitoa.

Tuollaisia avauksen kuvaamia porsaita on kaikissa ihmisryhmissä jonkin verran. Ei akateemisuus mitenkään siltä pelasta.

Ap sekoittaa nyt mielenterveysongelmat/huumeriippuvuuden ja koulutuksen. 

Se on varmasti totta, ettei monilla akateemisella ole "käytännön taitoja" eli esimerkiksi eivät osaa korjata autoja, rakentaa tai ommella. Sen sijaan on ihan tutkittu juttu, että koulutetuilla on parempi elämänhallinta eli juuri päinvastoin kuin väität.

Minä olen humanisti, ja vielä epäkäytännöllinenkin. Olen hajamielistä professorityyppiä, ilmeisesti tavallinen suorittava elämä on aivoilleni jotenkin liian helppoa ja ne alkavat tehdä omiaan, seurauksena sirottelen kamat ympäri kämppää ja unohdun ajatuksiini.

Minulle sopii hyvin esimerkiksi mutkikkaan pitsineuleen neulominen ja äänikirjan kuuntelu yhtä aikaa. Silloin rentoudun. Tai nyt kun on kolme alle kouluikäistä lasta, sujuu kodinhoitokin vähän paremmin.

Joo, olen hirveä luuseri. Vähän kuin raketti mopokaistalla. Mulle saa nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Pari tuttua tällaista: asunto on sikolätti, jos jotain kaatuu, ei siivota, vaatteet heitetään pois niiden likaannuttua, ei osata yhtään laskea rahoja eivätkä maksa velkoja eivät tee mitään vastapalveluksia vaan lähinnä harmiksi ovat. Humanistit vailla käytännön taitoja, kanssaihmisinä kamalat. Elämä on kuitenkin käytäntöä.

Humanisteista en tiedä, ehkä nämä ovat mitä ovat. Monet näistä aloistahan ei varsinaisesti kuuluisi yliopistomaailmaan lainkaan. Olen matem. tieteenalalta tohtoriksi väitellyt. Talo sisustuksineen ja tontteineen lähentelee arvoltaan miljoonan luokkaa ja omistuksessa on myös muita kiinteistöjä. Oma koti on aina viimeisen päälle järjestyksessä kuten elämäkin. Vaativan ja tuottoisan työn ja yritystoiminnan lisäksi itseltä hoituu myös moni käytännön asiakin esimerkiksi harrastusten puolella (erilaiset tekniset huoltotoimenpiteet, joita käsityksessäsi ehkä osaavat amiksen käyneet). Jos on oppimiskapasiteettia, se pätee kaikkiin asioihin. Sama pätee myös suurimpaan osaan kollegoista. Sen sijaan ne, joilla ei ole elämänhallintakykyjä arkisten asioiden hoitamiseen eivät yleensä myöskään pysty hankkimaan korkeaa koulutusta ja osaamista. Ei se varmasti kenellekään yllätyksenä tule, että arvokkaiden ja hienompien kotien omistajat harvemmin ovat kovin matalasti koulutettuja.

"Pari tuttua" ei muuten ole kovin edustava otos, joten johtopäätöksesi sen perusteella kertoo ehkä enemmän omasta koulutustasostasti kuin mistään muusta.

Vierailija kirjoitti:

Annas kun mä arvaan, olet käynyt elämäm kovan kolun ja hyvin olet pärjännyt?

Mikä tämä elämänkoulun vihaamisaate oikein on... Jokainenhan sitä käy tavalla tai toisella syntymästä kuolemaan.