Lue keskustelun säännöt.
Kun pärjää ja viihtyy yksin (ilman miestä), on todella vapaa! Vapaa myös ulkonäköpaineista!
21.03.2018 |
Ei tarvitse miettiä selluliitteja, kiinteää persettä, tissien kokoa ja sitä "mistä miehet tykkää ja miten saisi eniten huomiota ja ihailua". (Tälläkin palstalla näkee, kuinka paljon naiset ovat huolissaan miellyttävätkö miesten silmää! Herätkää rakkaat kanssasiskot!!)
Itselläni kariutui parisuhde muutama vuosi sitten, ja päätin, etten enää halua uutta. Teen itse elämästäni mukavaa, en tarvitse siihen miestä. Harrastan paljon liikuntaa nykyään (mutten ulkonäön vuoksi, vaan hyvän fiiliksen) mutta miten vapauttavaa sekin, kun ei tarvitse valita tai suorittaa liikuntalajia esim sen mukaan, että mikä nyt kasvattaisi/kiinteyttäisi persettä parhaiten tai laihduttaisi.
Pukeutua voi mukavasti, ei tarvitse yrittää näyttää seksikkäältä ja palella tai keikkua koroissa.
Voi huoletta nukkua aamuisin pidempään, kun ei tarvitse meikata, ellei halua.
Ihan älyttömästi vapautuu aikaa ja energiaa tärkeämpään ja palkitsevampaan tekemiseen, kun ei tarvitse etsiä miestä eikä tarvitse huomiotaan!
Ja naispuoleisia ystäviä ei laittautumattomuuteni haittaa. Olen kuitenkin ihan puhdas ja perussiisti, ja hyvä ystävä luonteeltani, tietty ;)
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen samanlainen vapaa nainen, vapaa kaikesta ulkonäköajattelusta ja miesten miellyttämisestä parisuhteessa tai muutoinkaan.
Elämä on paljon mukavampaa, kun ei ole parisuhde- tai miesriippuvainen. Ei tartte huollattaa alapäätä eikä naamaa gynekologeilla ja kauneushoitoloissa vuoronperään.
Usein ihmettelen miten jotkut naiset sitä sirkusta jaksavat, pitää toimia sen ukkonsa panopatjoina vuodesta toiseen, huvitti tai ei, siihen syödään sitten hormonipillereitä päälle tai asennellaan jotain härveleitä kohtuun, että mies pääsee dippailemaan munaa huoliteltuun vaimoon.
Suomessa onneksi ei kenenkään ole pakko parisuhteessa elää, halleluja.
Huh huh, aika karua on meno. Itse rakastan miestäni ja nautin seksistä suunnattomasti. Ihania kylpylälomia miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut koko elämäni sitä mieltä, että maailmassa on paljon kiinnostavampiakin asioita kuin oman peilikuvan tuijottelu, enkä ole koskaan tuhlannut aikaa enkä rahaa turhaan tälläämiseen. Miehiäkin on kyllä riittänyt mukavasti, ja ehkäpä juuri sen vuoksi, etten ole epätoivoisesti yrittänyt heitä miellyttää enkä ole heissä koskaan roikkunut vaan osoittanut omalla olemuksellani, että arvostan itseäni sellaisena kuin olen ja pärjään kyllä itsekin. Samaa olen myös opettanut tyttärelleni, ja ilokseni olen huomannut, että oppi on mennyt perille:-).
Olen siis sitä mieltä, että vaikka nainen keskittyy kaunistamaan omaa persoonaansa eikä omia kasvojaan tai peppuaan, ei hänen suinkaan tarvitse luopua niistä iloista, mitä hyvä parisuhde tuo tullessaan. Terveelliset elämäntavat ovat toki tärkeitä, mutta ennen kaikkea sen vuoksi, että terveenä jaksaa nauttia elämästä täysipainoisemmin.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ole kenenkään miehen tai muunkaan toisen ihmisen takia kokenut ulkonäköpaineita ja olen jo 47v.
Enkä todellakaan ole mikään missinmitoissa oleva vaan olen sitä mitä olen.
Mutta jos mietit omaa nuoruuttasi ja nyt tätä aikaa, missä teinit ja parikymppiset naiset elävät, niin etkö huomaa eroa ulkonäköön kohdistuvissa paineissa? Itse olen 36-vuotias ja olen kiitollinen, että oma teiniaika sijoittui 90-luvulle. Silloin sai pukeutua hyvin vapaasti, ja kehittyvän vartalon, joka tuotti nuorelle epävarmuutta sai peittää suuriinkin villapaitoihin ja T-paitoihin tarvittaessa. Luonnollisuus oli ok, ei tunnettu tällaista kauneusihannetta, jossa kaikki luonnollinen pitää muuttaa. Huulet suurentaa, tukka pidentää ja paksuntaa, tisseihin laittaa täytettä, pumpata peppua mahdollisimman isoksi, kulmakarvat microbleidata jne. Siis kyllä tänä päivänä ulkonäköpaineet nuoria naisia kohtaan ovat todella kovat. En yhtään ihmettele, jos se vaatii aikamoista tahdonvoimaa, ettei anna niiden lannistaa itseään, vaan tuntee niistä huolimatta itsensä hyväksi ja riittäväksi. Nostan hattua kaikille nuorille naisille, jotka pystyvät tuosta kierteestä irtautumaan ja toimimaan ulkonäkönsäkin suhteen täysin omien toiveiden ja terveyden mukaisesti.
Ootpa tyhmä. Aivan kuin miestä ei voisi saada olemalla oma itsensä. Ja suurin osa saakin.
Sä oot niin tyhmä, itsetunnoton akka, että onneksi sua ei kukaan huolinutkaan, ja nyt JOUDUT olemaan yksin. Kuten moni jo sanoikin, kaiken tuon voi saada miehenkin kanssa, kunhan ei ole tuollainen muiden tarpeille, eikä itselleen, alistuva pieni idiootti kuten sä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen samoin kuin ap. Totta on että pitkässä perisuhteessakin saa olla vapaasti, mutta deittailevalta vaaditaan nykyään niin paljon, että siihen en lähde.
En ole ikinä, edes deittaillessa ollut muuta kuin olen. Jos ei ole huvittanut meikata, niin en ole meikannut. En miettinyt yhtään noita, olenko läski tässä ja tässä asussa. Pukeuduin mukavasti alusta alkaen, sellaisiin kuin pukeutuisin muutenkin. Olin ollut suhteessa jo 5 vuotta kun ostin elämäni ensimmäiset korkkarit.
Ihme kyllä vientiä riitti omana itsenänikin. Tosin arvelen sen johtuvan juuri siitä, että en yrittänyt olla mitään muuta kuin olen. En yrittänyt olla mikään muodikkaisiin pukeutunut, meikkaava ja salilla kävijä. Eikä se olisi reiluakaan esittää deittailuvaiheessa sellaista, jos sitä ei aidosti ole.
Hyvä että voit ja uskallat olla oma itsesi. Tästä tekstistä kyllä tulee kuva että luulisit ansainneesi viennin riittämisen vain omalla toiminnalla. Että kelle tahansa riittää, kun on vaan oma itsensä eikä yritä mitään. Sulla on varmasti onnea myös mukana, esim. viehättävä (naisellinen) ulkonäkö, jos ihan vain omana itsenä riittää vientiä.
Jos kokeilisitkin joskus huviksesi "esittää" jotain, tuskin menisi huonosti silloinkaan. Huomaisit ehkä että sinusta tykättäisiin, vaikka sinua ei edes tunneta, vaan nähdään vain pinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen samoin kuin ap. Totta on että pitkässä perisuhteessakin saa olla vapaasti, mutta deittailevalta vaaditaan nykyään niin paljon, että siihen en lähde.
En ole ikinä, edes deittaillessa ollut muuta kuin olen. Jos ei ole huvittanut meikata, niin en ole meikannut. En miettinyt yhtään noita, olenko läski tässä ja tässä asussa. Pukeuduin mukavasti alusta alkaen, sellaisiin kuin pukeutuisin muutenkin. Olin ollut suhteessa jo 5 vuotta kun ostin elämäni ensimmäiset korkkarit.
Ihme kyllä vientiä riitti omana itsenänikin. Tosin arvelen sen johtuvan juuri siitä, että en yrittänyt olla mitään muuta kuin olen. En yrittänyt olla mikään muodikkaisiin pukeutunut, meikkaava ja salilla kävijä. Eikä se olisi reiluakaan esittää deittailuvaiheessa sellaista, jos sitä ei aidosti ole.
Hyvä että voit ja uskallat olla oma itsesi. Tästä tekstistä kyllä tulee kuva että luulisit ansainneesi viennin riittämisen vain omalla toiminnalla. Että kelle tahansa riittää, kun on vaan oma itsensä eikä yritä mitään. Sulla on varmasti onnea myös mukana, esim. viehättävä (naisellinen) ulkonäkö, jos ihan vain omana itsenä riittää vientiä.
Jos kokeilisitkin joskus huviksesi "esittää" jotain, tuskin menisi huonosti silloinkaan. Huomaisit ehkä että sinusta tykättäisiin, vaikka sinua ei edes tunneta, vaan nähdään vain pinta.
No, ainakin siinä on se ero, että saa kaiken mitä "laittautujatkin" ilman sitä säätöä, laittautumista ja muuta typerää toiselle mieliksiolemista. Omana itsenään saa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut koko elämäni sitä mieltä, että maailmassa on paljon kiinnostavampiakin asioita kuin oman peilikuvan tuijottelu, enkä ole koskaan tuhlannut aikaa enkä rahaa turhaan tälläämiseen. Miehiäkin on kyllä riittänyt mukavasti, ja ehkäpä juuri sen vuoksi, etten ole epätoivoisesti yrittänyt heitä miellyttää enkä ole heissä koskaan roikkunut vaan osoittanut omalla olemuksellani, että arvostan itseäni sellaisena kuin olen ja pärjään kyllä itsekin. Samaa olen myös opettanut tyttärelleni, ja ilokseni olen huomannut, että oppi on mennyt perille:-).
Olen siis sitä mieltä, että vaikka nainen keskittyy kaunistamaan omaa persoonaansa eikä omia kasvojaan tai peppuaan, ei hänen suinkaan tarvitse luopua niistä iloista, mitä hyvä parisuhde tuo tullessaan. Terveelliset elämäntavat ovat toki tärkeitä, mutta ennen kaikkea sen vuoksi, että terveenä jaksaa nauttia elämästä täysipainoisemmin.
Ajattelisit ulkonäöstä varmaan toisin, jos kokisit sen riittämättömäksi ja haittaavan elämää. Nythän sinun ei tarvitse miettiä sitä. Miksi miettisit? Miksi rikas miettisi rahaa? Sen sijaan hänen on helppo oppia arvostamaan muita asioita ja jakaa muille viisauksia siitä, ettei raha ole tärkeää.
Hyvä, että jotkut naiset ovat päätyneet tuollaiseen meikkamattomuuden yms. ratkaisuun.
Kun vielä muistaisitte muutkin olla syyllistämästä miehiä ulkonäköpaineistanne. Emme me vaadi teitä meikkaamaan ja laittautumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen samoin kuin ap. Totta on että pitkässä perisuhteessakin saa olla vapaasti, mutta deittailevalta vaaditaan nykyään niin paljon, että siihen en lähde.
En ole ikinä, edes deittaillessa ollut muuta kuin olen. Jos ei ole huvittanut meikata, niin en ole meikannut. En miettinyt yhtään noita, olenko läski tässä ja tässä asussa. Pukeuduin mukavasti alusta alkaen, sellaisiin kuin pukeutuisin muutenkin. Olin ollut suhteessa jo 5 vuotta kun ostin elämäni ensimmäiset korkkarit.
Ihme kyllä vientiä riitti omana itsenänikin. Tosin arvelen sen johtuvan juuri siitä, että en yrittänyt olla mitään muuta kuin olen. En yrittänyt olla mikään muodikkaisiin pukeutunut, meikkaava ja salilla kävijä. Eikä se olisi reiluakaan esittää deittailuvaiheessa sellaista, jos sitä ei aidosti ole.
Hyvä että voit ja uskallat olla oma itsesi. Tästä tekstistä kyllä tulee kuva että luulisit ansainneesi viennin riittämisen vain omalla toiminnalla. Että kelle tahansa riittää, kun on vaan oma itsensä eikä yritä mitään. Sulla on varmasti onnea myös mukana, esim. viehättävä (naisellinen) ulkonäkö, jos ihan vain omana itsenä riittää vientiä.
Jos kokeilisitkin joskus huviksesi "esittää" jotain, tuskin menisi huonosti silloinkaan. Huomaisit ehkä että sinusta tykättäisiin, vaikka sinua ei edes tunneta, vaan nähdään vain pinta.
No, ainakin siinä on se ero, että saa kaiken mitä "laittautujatkin" ilman sitä säätöä, laittautumista ja muuta typerää toiselle mieliksiolemista. Omana itsenään saa kaiken.
Niin, sinä saat, mutta kaikille se ei ole niin helppoa. Eli joko ollaan yksin tai ruvetaan esittämään jotain muuta, siinä vaihtoehdot.
Ensimmäiset treffini miesystäväni kanssa olivat farkuissa, lenkkareissa ja hupparissa, ilman meikkiä ja hiukset ponnarilla. Samoilla on menty jatkossakin. Meikkaan ehkä viisi kertaa vuodessa, kun on jotain menoja. Töihin pukeudun työn mukaisesti ja suihkussa käyn päivittäin, mutta random-miesten huomio ei kiinnosta ja miesystävä onneksi itsekin viihtyy vapaalla verkkareissa ja farkuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa siskot kuulla että olette päässeet ulkonäköpaineista yli. Tätä trendiä pitää vaalia, kun saadaan tänä kaikille naisille niin mikään ei estä meitä. Koko muotiteollisuus kukistuu ja voidaan ostaa kaikki vaatteemme motonetistä työvaateosastolta.
Minulle on ollut jo pitkään aivan sama mitä joku ajattelee ulkonäöstäni tai pukeutumisestani. Pääasia että on siisti, puhdas ja itsellä hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut koko elämäni sitä mieltä, että maailmassa on paljon kiinnostavampiakin asioita kuin oman peilikuvan tuijottelu, enkä ole koskaan tuhlannut aikaa enkä rahaa turhaan tälläämiseen. Miehiäkin on kyllä riittänyt mukavasti, ja ehkäpä juuri sen vuoksi, etten ole epätoivoisesti yrittänyt heitä miellyttää enkä ole heissä koskaan roikkunut vaan osoittanut omalla olemuksellani, että arvostan itseäni sellaisena kuin olen ja pärjään kyllä itsekin. Samaa olen myös opettanut tyttärelleni, ja ilokseni olen huomannut, että oppi on mennyt perille:-).
Olen siis sitä mieltä, että vaikka nainen keskittyy kaunistamaan omaa persoonaansa eikä omia kasvojaan tai peppuaan, ei hänen suinkaan tarvitse luopua niistä iloista, mitä hyvä parisuhde tuo tullessaan. Terveelliset elämäntavat ovat toki tärkeitä, mutta ennen kaikkea sen vuoksi, että terveenä jaksaa nauttia elämästä täysipainoisemmin.
Ajattelisit ulkonäöstä varmaan toisin, jos kokisit sen riittämättömäksi ja haittaavan elämää. Nythän sinun ei tarvitse miettiä sitä. Miksi miettisit? Miksi rikas miettisi rahaa? Sen sijaan hänen on helppo oppia arvostamaan muita asioita ja jakaa muille viisauksia siitä, ettei raha ole tärkeää.
No, kyllä minullakin on ollut "ulkonäköongelmia", mutta ero taitaa olla siinä, etten ole tehnyt niistä ongelmia vaan keskittynyt muihin asioihin enkä esimerkiksi näppyjeni laskemiseen. Omasta mielestäni suurin rikkauteni ei ole se, miltä näytän, vaan se, että olen aika monipuolisesti kiinnostunut eri asioista. Se on tuonut elämääni sisältöä ja perspektiiviä. Ja iloinen elämänasenne kaunistaa kyllä ketä tahansa.
Mä arvostan arkielämän estetiikkaa. En halua kunhan vain jotain mukavia vaatteita päälle. Rakastan kauniita vaatteita. Meikki ja pukeutuminen on minulle omanlaista taidetta. En koe sitä ollenkaan velvotteena tai rasitteena, että pitää näyttää hyvältä. Mä tykkään siitä.
Olen kaunis myös ilman meikkiä flanellipaidassa.
Mutta alkuperäiseen aiheeseen: olen aina saanut olla suhteessa vapaa. Mielestäni juuri siihen pitäisi pyrkiä, että voisi olla suhteessa(kin) vapaa. Jos ei ota paineita alusta lähtien, niin ei tarvitse yrittää myöhemmin päästä niistä eroon.
Tuolla ylempänä joku mies hyvin kirjoitti, että muistakaa naiset, että emme vaadi teiltä laittautumista. Olen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka meikkaa miehen takia? Tai pukeutuu johonkin minihameisiin? Millainen suhde ap:llä on ollut? Kuulostaa täysin omituiselta. Että joku heräisi aikaisemmin aamulla meikkaamaan?
No mulla menee meikkaamiseen 10 minuuttia joten kyllä mun pitää herätä 10 min aikaisemmin että ehdin meikata ennen kuin pitää lähteä töihin :D Toki voisin olla meikkaamatta, mutta mä näytän aika pelottavalta ilman meikkiä (tummat silmänaluset yms). plus tykkään siitä miten ripsari tai poskipuna piristää mun väsyneitä kasvoja.
En ymmärrä miten voi meikata heräämättä aikaisemmin aamulla?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että jotkut naiset ovat päätyneet tuollaiseen meikkamattomuuden yms. ratkaisuun.
Kun vielä muistaisitte muutkin olla syyllistämästä miehiä ulkonäköpaineistanne. Emme me vaadi teitä meikkaamaan ja laittautumaan!
Miehet eivät ehkä vaadi naisia laittautumaan mutta saattavat kuitenkin ihmetellä, kun oma tyttöystävä ei näytä herätessään samalta kuin lehtien kansikuvien naiset. Olen törmännyt tähän lukuisia kertoja omalla kohdallani ja tuttavapiirissä. Useimmilla miehillä ei ole hajuakaan siitä, miten paljon lehtikuvien "luonnollisen näköisiä" ja "meikittömiä" naisia on itse asiassa laitettu. Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse miettiä selluliitteja, kiinteää persettä, tissien kokoa ja sitä "mistä miehet tykkää ja miten saisi eniten huomiota ja ihailua". (Tälläkin palstalla näkee, kuinka paljon naiset ovat huolissaan miellyttävätkö miesten silmää! Herätkää rakkaat kanssasiskot!!)
Itselläni kariutui parisuhde muutama vuosi sitten, ja päätin, etten enää halua uutta. Teen itse elämästäni mukavaa, en tarvitse siihen miestä. Harrastan paljon liikuntaa nykyään (mutten ulkonäön vuoksi, vaan hyvän fiiliksen) mutta miten vapauttavaa sekin, kun ei tarvitse valita tai suorittaa liikuntalajia esim sen mukaan, että mikä nyt kasvattaisi/kiinteyttäisi persettä parhaiten tai laihduttaisi.
Pukeutua voi mukavasti, ei tarvitse yrittää näyttää seksikkäältä ja palella tai keikkua koroissa.
Voi huoletta nukkua aamuisin pidempään, kun ei tarvitse meikata, ellei halua.
Ihan älyttömästi vapautuu aikaa ja energiaa tärkeämpään ja palkitsevampaan tekemiseen, kun ei tarvitse etsiä miestä eikä tarvitse huomiotaan!
Ja naispuoleisia ystäviä ei laittautumattomuuteni haittaa. Olen kuitenkin ihan puhdas ja perussiisti, ja hyvä ystävä luonteeltani, tietty ;)
En ymmärrä aloittajaa ollenkaan, mutta ilmeisesti siksi, että olen erilainen ihminen. Rupesin oikein pohdiskelemaan asiaa, enkä ole koskaan, edes teini-ikäisenä, miettinyt "mistä miehet tykkää ja mistä saisi eniten ihailua". Wtf? Olen miettinyt sitä mistä minä tykkään, niin ulkonäössäni kuin pukeutumisessanikin, harrastuksista, opiskelusta ym. puhumattakaan.
Teen elämästäni mukavaa vaikka siihen kuuluukin mies. Harrastan juuri sellaista liikuntaa, mistä itse pidän, en takuulla ole miettinyt mikä laihduttaisi tai kiinteyttäisi parhaiten (?? kuka hullu harrastaa lajia josta ei pidä?). Ei ole yksikään mies ikinä puuttunut siihen, miksen ole kiinnostunut vaikkapa bodypumpista. Siksi, kun se ei vaan ole mun juttuni.
Pukeudun mukavasti, tottakai. Hankin vain vaatteita, joissa tunnen oloni mukavaksi. Ihminen näyttää hyvältä silloin, kun hänellä on hyvä olo vaatteissaan ja osaa kantaa ne oikein. Joskus myös "keikun koroissa", koska pidän korkokengistä plus ne suoristavat syntyjään vinoa selkääni. En seuraa muotia, tiedän mistä pidän ja mikä minulle sopii. Joskus näytän omaan silmäänikin seksikkäältä, mitäs pahaa siinä on? Seksikäs voi olla myös ilman vesirajahametta ja tissipaitaa.
En meikkaa, jos ei huvita. En myöskään ole koskaan "etsinyt miestä". Itseasiassa oli ihan h*lvetin ärsyttävää, kun sinkkuna yksi mimmikaveri aina soitteli kun piti lähteä yhdessä ulos, että "Nyt mennään ettimään sulle mies!" Miksi? Miksei voida vaan lähteä kaksin ulos? En ollut kiinnostunut mistään miehen metsästyksestä, olin eronnut pitkästä suhteesta hieman aiemmin ja oli ihanaa olla sinkku. Olis varmaan vieläkin, jos ei tuo nykyinen ukko olisi kävellyt vastaan.
On surullista ja hämmentävää jos joku todella kokee, että vain miehen vuoksi jumppaa/ pukeutuu tietyllä tapaa/ meikkaa/ mitä ikinä. Ehkä sitten olen jotenkin jätkämäinen, muttei paljoa mitkään ulkonäköpaineet hetkauta. Kiva katsoa peiliin kun tuntee olonsa hyväksi ja kauniiksi. Meikillä tai ilman. Ikinä en ottaisi miestä, joka sanelisi miltä minun tulee näyttää. Onneksi en ole sellaista koskaan tavannutkaan.
N36
Hienoa! Jokaiselle se, mikä sopii ja mistä nauttii. Mutta eihän tämä taas keikahda siihen suuntaan, että me meikkaavat mekkonaiset ollaan huonoja ja orjuutettuja? Itse todella nautin meikkaamisesta ja vaatteiden kanssa leikkimisestä, vaikka aika luonnollista tyyliä edustankin. Joskus jopa ihailen muita naisia, jotka ovat laittautuneet niin kauniiksi etten itse onnistuisi - kuin myös niitä naisia, jotka ovat kauniita jo siksi että ovat onnellisia farkuissa ja t-paidassa, meikittömänä.
Olisiko siis niin, että jokainen saa olla ja tehdä niin kuin hyväksi näkee? :)
Täällä yksi vapautunut!
Kaikista eniten seurustelusuhteissa rassasi se, että miehellä oli juntimpi maku ja hän halusi katsoa sota/väkivaltaelokuvia, mutta jos itse halusin katsoa jotain sivistävämpää alkoi mies huokailla ja haukotella. Joten ajauduin siihen, että katsottiin sitä mistä herra juntti tykkää ja tämä pikkuhiljaa muutti itseänikin juntimpaan suuntaan, sillä toiset ihmiset vaikuttavat sinuun aina.
En halua muuttua junttiin suuntaan ja suomessa suurin osa miehistä on aivan totaalijuntteja, joten mielummin sinkkuna.