Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yksinäisyys ja "epätodellinen" olotila

Vierailija
20.03.2018 |

Olen tosi yksinäinen ja tällä hetkellä en edes deittaile ketään, niin välillä tulee hetkiä, jolloin on melkein epätodellinen fiilis. Ei siten, ettenkö olisi täysissä järjissäni ja tietoinen siitä, kuka ja missä olen, mutta elämä vaan tuntuu niin mitättömältä, merkityksettömältä ja irralliselta, että välillä melkein sattuu...

Onko tämä enää edes normaalia, vaan oonko tulossa hulluksi? Onko täällä kohtalotovereita?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opettele olemaan itsesi kanssa ja rakastamaan itseäsi. Se on tärkeintä, et voi olla olemassa vain muiden kautta.

Vierailija
2/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama täällä. Tunnen tulevani hulluksi yksin. Olen varma, että yksinäisyydessä kehittämäni ajatukset ovat harhaisia. Ne on pakko koittaa unohtaa, kun tapaa toisia ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kyse ole siitä, rakastaako vaiko ei rakasta itseään, toki yksinäisyyteen usein liittyy mm. häpeää. Pitkittynyt yksinäisyys nyt on aivan luonnoton tila ja kärsimystä. Vaikkapa viikko niin, että ainoa kontakti toiseen elolliseen on kaupan kassa, tuo todella pahan olon. Tilanne on vieläkin pahempi, jos pysyttelee sisätiloissa.

T. lähes puolivuotisen yksinäisyyden kokenut

Vierailija
4/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä katoin äsken jotain masentavaa leffaa ja oli pakko jättää se kesken, koska yksin ollessa samaistun liikaa muiden ihmisten ahdinkoon... Se tarttuu ja tuntuu siltä, kun oma elämä olisi ihan tuuliajolla. Olisipa joku, kenen kanssa voisi jutella. Joku joka hyväksyisi mut puutteineni. Joku jonka syliin voisi käpertyä...

Vierailija
5/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttua täälläkin. Minulla pahimpina kausina meni varmaankin kuukausi että kävin kerran viikossa kaupassa. Kaupan kanssa oli ainut sosiaalinen kontakti. Siihenkin sitten vaan turtuu. Yksinäisyys ei ole helpottanut, mutta olen nykyään pakottanut itseni kerran päivässä heittämään pienen lenkin pihalla.

Vierailija
6/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivottavasti me yksinäiset löydettäisiin edes se yksi oma ihminen. Se olisi ihanaa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on toi mennyt niin pahaksi että joudun syömään Opamoxia ja nukahtamislääkkeitä. Koen kaiken yksinäisyydessäni liian voimakkaasti kun ei ole mitään puskuria ulkomaailman kanssa. Toinen mikä joskus auttaa on venyttely ja jooga mutta vain vähän.