Toivotko koskaan, että kasvatustyö olisi jo ohi? Milloin helpottuu

Mulla helpotti, kun lapsi täytti 18 v ja muutti omasta aloitteestaan pois kotoa. :))

Noin

Meillä helpotti kun esikoinen on 17 ja nuorempi 15.

En toivo. Helpompaa ja helpompaa se on kokoajan.

Kuopus nyt 16v, ja odottelen helpotusta, tämä on niin ihanan jäärä... Viimeistään 18v täyttäessään otan elämäni helpotuksena.

Vuosi vuodelta helpottaa, mutta toisaalta, kasvatuksen kohde vaihtuu. Nyt lapset on 17 ja 15 ja on jo helppoa.

Odotin, on jo helpottanut ja käytännössä ohi. Lapsi on 17.

Jaa-a? Lapsena hieman jopa yli-kiltistä tytöstä tuli ahdistunut teini, nyt 17 v. Odotan, josko kohta helpottaa? Tai ei kai tätä enää hirveesti voi kasvattaa, mutta tää huoli, ahdistus, syyllisyyden tunteet ( aiheelliset tai aiheettomat) on kyllä jotain ihan kauheeta. Ikävä helppoa lapsuusaikaa...

En toivo. Pystyin saamaan vain yhden lapsen ja veikkaan (sekä toivon) että en elä kauhean vanhaksi sen jälkeen kun hän on täysi-ikäinen, huonon terveyteni vuoksi. Tämä on ainoa tilaisuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a? Lapsena hieman jopa yli-kiltistä tytöstä tuli ahdistunut teini, nyt 17 v. Odotan, josko kohta helpottaa? Tai ei kai tätä enää hirveesti voi kasvattaa, mutta tää huoli, ahdistus, syyllisyyden tunteet ( aiheelliset tai aiheettomat) on kyllä jotain ihan kauheeta. Ikävä helppoa lapsuusaikaa...

Jaksamista!

Minkä sitten koette niin raskaaksi? Onhan lasten kanssa raskasta aina välillä, mutta en mä tätä kokonaisuutena mitenkään erityisen raskaana koe, tai sellaisena, että pitäis aamukamman kanssa odottaa, milloin helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä sitten koette niin raskaaksi? Onhan lasten kanssa raskasta aina välillä, mutta en mä tätä kokonaisuutena mitenkään erityisen raskaana koe, tai sellaisena, että pitäis aamukamman kanssa odottaa, milloin helpottaa.

Vasta 11. kirjoittaja aloitti tämän.

En ole toivonut että olisi ohi, lähinnä joskus kun on itse väsynyt niin uhmaava lapsi on rasittavaa kuunneltavaa mutta niistä asioista ollaan päästy yli juttelemalla.

Lapsille olen sanonut että minä olen väsynyt ja sinä suuttunut/pettynyt/kaipaat unta/ruokaa..

En ole katunut lapsia ja heidän kasvamista on etuoikeus seurata. Olen menettänyt vauvan, niin on tuo fakta olemassa mitä elämä olisi jos lasta "ei olisi" ja käsi sydämellä: perhe on parasta mitä ihmiselle tapahtuu, kurja jos te ette niin itse perheestänne ajattele, en puhu lapsista vaan teidän omista sisaruksista ja vanhemmista, sillä oma lapsi on rakkaus syvimmillään enkä odota että lapseton voisi sitä ymmärtää, se tunne on sanoinkuvaamaton.

Vierailija kirjoitti:

Minkä sitten koette niin raskaaksi? Onhan lasten kanssa raskasta aina välillä, mutta en mä tätä kokonaisuutena mitenkään erityisen raskaana koe, tai sellaisena, että pitäis aamukamman kanssa odottaa, milloin helpottaa.

Jälikasvulla on add. Aikamoista vetämistä ja työntämistä on ollut. En itsekään ole terve, joten voimat ovat olleet välillä tosi vähissä. -8.

Meillä alkoi helpottaa kun lapsi oli 9-vuotias, ja elämä muuttui mukavaksi kun lapsi täytti 12. Sen jälkeen on ollut mukavaa olla äiti. Lapsi lähestyy täysi-ikäisyyttä.

En tiennyt etukäteen, että en pidä pikkulapsista, joten etenkin lapsen ikävuodet 0-6 olivat minulle todella raskaita. Isomman lapsen kanssa olemisesta nautin todella paljon.

Olen jopa ajatellut ryhtyä vapaaehtoistyöhön teinien parissa, kun oma lapsi aikuistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä sitten koette niin raskaaksi? Onhan lasten kanssa raskasta aina välillä, mutta en mä tätä kokonaisuutena mitenkään erityisen raskaana koe, tai sellaisena, että pitäis aamukamman kanssa odottaa, milloin helpottaa.

Jälikasvulla on add. Aikamoista vetämistä ja työntämistä on ollut. En itsekään ole terve, joten voimat ovat olleet välillä tosi vähissä. -8.

Anteeksi! Olenkin 7.

Joka päivä toivon. En tiedä, miten noista saisi oman omanarvontuntoisia, mutta ei itsekkäitä ihmisiä kasvatettua. Usein tuntuu, että en vaan osaa eikä riitä kärsivällisyys.