Varmaan aika haikea olo, kun perheellinen ajattelee lapsettomia lapsuudenkavereitaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika haikea olo, kun perheellinen ajattelee lapsettomia lapsuudenkavereitaan

Perheellinen on menettänyt niin paljon ja lapsettomat porskuttavat onnellisina.

Pakko myöntää, että minulle tulee surullinen olo kun ajattelen lapsettomia ystäviä ja tuttavia. Tulee surullinen olo heidän puolestaan, varsinkin jos ovat pitkään olleen parisuhteessa.

Sitä alkaa miettimään, että ovatkohan omasta halustaan lapsettomia vai haluaisivatko saada lapsia.

Keneltäkään en ole koskaan kehdannut kysyä, enkä kehtaa. En halua pahoittaa heidän mieltään typerillä kysymyksillä.

Itse lapsettomana mietin, että halusikohan perhe ihan aidosti sen lapsensa vai oliko se vain jotain mitä "piti" tehdä, eikä osattu kuunnella itseä. Varsinkin kun on tullut lähipiirissä muutama erokin, tuntuu että lapsettomana parisuhde on parempi.

Mutta en tietenkään kysy mitään, kunhan mietin...

Ehkä olisi parempi olla arvioimatta toisten ihmisten elämää, heidän onnellisuuttaan jne.  Kun ette heidän saappaisiinsa pysty hyppäämään kuitenkaan.   Jokaisella on omat arvonsa, mutta niiden mukaan ei pidä toisten elämää lähteä arvottamaan, koska heillä on eri kriteerit. 

Eikä se oma elämänne tule yhtään sen hohdokkaammaksi, vaikka kuinka kuvittelisitte toisten ihmisten olevan itsellenne kateellisia - jostakin, mitä he eivät osaa arvottaa ollenkaan teidän mittapuittenne mukaisesti. 

Tulee haikea olo sellaisen ihmisen puolesta, joka miettii tuollaisia vauvapalstalla. Mutta ei siinä mielessä, että kadehtisin...

Tosi väsynyt aloitus.

Muille, ei kannata ylenkatsoa toisten elämäntapaa, vaikka olisi ihan erilainen kuin oma. Tosi ikävä asenne monella.

Vierailija kirjoitti:

Itse lapsettomana mietin, että halusikohan perhe ihan aidosti sen lapsensa vai oliko se vain jotain mitä "piti" tehdä, eikä osattu kuunnella itseä. Varsinkin kun on tullut lähipiirissä muutama erokin, tuntuu että lapsettomana parisuhde on parempi.

Mutta en tietenkään kysy mitään, kunhan mietin...

Samoin. Mun on myös vaikea käsittää että MIKSI joku tahtoo elämäänsä niin kahlitsevan ja rajoittavan asian kuin lapsi. Ei se takaa mitään vanhuudenturvaa, ei voi edes tietää että siitä kasvaa jotenkuten kunnollinen ihminen. Sitten kun miettii millaisia terveysriskejä raskaus ja synnyttäminen ovat, niin jotenkin vaikea käsittää että joku oikein haluaa. Parhaassa tapauksessa samat ihmiset taivastelevat sitä miten joku voi syödä välillä epäterveellisesti tai tehdä jotain muuta "epäterveellistä" minkä riskit ovat ihan minimaaliset verrattuna lasten tekemiseen. Jotenkin tosi erikoista että nykyään kun on niin helppo valita mukava lapseton elämä, useimmat silti vääntää niitä kersoja ja viettää elämän hyvät vuodet kiireessä ja itkupotkuraivareita selvitellen. Ja sitten ne vielä säälii lapsettomia..? Ei hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse lapsettomana mietin, että halusikohan perhe ihan aidosti sen lapsensa vai oliko se vain jotain mitä "piti" tehdä, eikä osattu kuunnella itseä. Varsinkin kun on tullut lähipiirissä muutama erokin, tuntuu että lapsettomana parisuhde on parempi.

Mutta en tietenkään kysy mitään, kunhan mietin...

Samoin. Mun on myös vaikea käsittää että MIKSI joku tahtoo elämäänsä niin kahlitsevan ja rajoittavan asian kuin lapsi. Ei se takaa mitään vanhuudenturvaa, ei voi edes tietää että siitä kasvaa jotenkuten kunnollinen ihminen. Sitten kun miettii millaisia terveysriskejä raskaus ja synnyttäminen ovat, niin jotenkin vaikea käsittää että joku oikein haluaa. Parhaassa tapauksessa samat ihmiset taivastelevat sitä miten joku voi syödä välillä epäterveellisesti tai tehdä jotain muuta "epäterveellistä" minkä riskit ovat ihan minimaaliset verrattuna lasten tekemiseen. Jotenkin tosi erikoista että nykyään kun on niin helppo valita mukava lapseton elämä, useimmat silti vääntää niitä kersoja ja viettää elämän hyvät vuodet kiireessä ja itkupotkuraivareita selvitellen. Ja sitten ne vielä säälii lapsettomia..? Ei hyvää päivää.

Voihan olla, että jossain vaiheessa tekin ymmärrätte, että eri ihmiset haluavat erilaisia asioita, ettekä oikein omien haluamisienne pohjalta voi sanoa, mikä on absoluuttisesti hyvä juttu ja mikä ei. Tietenkin voi myös olla, että potentiaalia sen sortin henkiseen kasvuun ei ole.

Mä en yhtään tiedä, mitä lapsuudenkavereille tapahtui. Yksi on tullut mukana, hänellä on kaksi alakouluikäistä, meillä yksi kohta täysi-ikäinen. Alle nelikymppisiä ollaan edelleen. En vaihtaisi osia hänen enkä kenenkään muunkaan kanssa, elämä on mallillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika haikea olo, kun perheellinen ajattelee lapsettomia lapsuudenkavereitaan

Perheellinen on menettänyt niin paljon ja lapsettomat porskuttavat onnellisina.

Pakko myöntää, että minulle tulee surullinen olo kun ajattelen lapsettomia ystäviä ja tuttavia. Tulee surullinen olo heidän puolestaan, varsinkin jos ovat pitkään olleen parisuhteessa.

Sitä alkaa miettimään, että ovatkohan omasta halustaan lapsettomia vai haluaisivatko saada lapsia.

Keneltäkään en ole koskaan kehdannut kysyä, enkä kehtaa. En halua pahoittaa heidän mieltään typerillä kysymyksillä.

Et halua pahoittaa heidän mieltään? Hehän ovat riemuissaan siitä, ettei heillä ole lapsia. Outoja ajatuksia sinulla. Miksi ei saisi kysyä? Tai vähän outoahan se on kysellä lasten perään... kun ilman on niin itsestäänselvästi parempi.