Miten masentuneet ihmiset oikein jaksaa?
Mieliala kerta matalalla ja, ihmisestä riippuen, masentuneilla on ainakin henkisesti rankkaa :( Miten he oikein pärjäävät ja jaksavat kun itse ei terveenä ihmisenä jaksaisi elämän arkea välillä
Kommentit (9)
Ihmisillä on erilaisia persoonallisuuden piirteitä. Tunnollisuus ja yritteliäisyys esimerkiksi. Ns. menestyjissä on enemmän mielenterveysongelmaisia kuin keskiluokassa.
Itse en enää jaksaisi... Koko ajan vain masentunut olo... Eikä kukaan halua edes puhua minulle...
Jaa-a. Itse olen ollut masentunut 12-vuotiaasta saakka. Ikää nyt 29. Toki on hyviäkin jaksoja, esim nyt kun kävin terapiassa ja lääkitys saatiin kuntoon, olin vuoden oikeastaan ilman minkäänlaisia masennustuntemuksia. Nyt tuo "vanha ystäväni" on taas salakavalasti hiipimässä takaisin. Joudun pakottamaan itseni aamulla ylös sängystä ja lähtemään töihin. Saatan nukkua lähemmäs 20 h putkeen. Kotona en tee muuta kuin makaan sängyssä. Mulle on todella iso asia hakea apua ja häpeän soittaa esim työterveyteen että tarvitsen saikkua. Niinpä räpiköin viimeisillä voimillani töissä, katsotaan kauanko jaksan ennen kuin täydellinen romahdus taas tulee.
Välillä ihmettelen sitä itsekin. Ihan perseestähän tämä on. Olen oikeasti sellainen touhottava ja aikaansaava ihminen. Masennuksen myötä ihan toisenlainen. Vaikka aika hyvin oon saanut sen peitettyä, ihan lähimmät tietää todellisuuden. Makaan aamulla sängyssä tuntikaupalla, yritän nousta enkä pääse ylös. Nytkin, mutta vasta puoltoista tuntia yrittänyt nousta. Töihin pitäisi jaksaa mennä esittämään pirteää. Iltaa kohti yleensä jaksaminen paranee, mutta sitten tulee taas aamu. Välillä on onneksi ok päiviä. Nyt kohdistan kaikki voimani ajatukseen kahvista ja nousen sängystä.
Ja niin, ennen kuin joku hyökkää haukkumaan, masentunutkin voi olla toimelias. Teen kahta työtä, opiskelen ja harrastan monenlaista. Kavereita on paljon ja oon naimisissa. Suoritan varmaan elämääni, enkä koskaan riitä. Siks varmaan oon tässä jamassa, en vaan tiedä miten pääsen pois. Vastapainona sitten vain makaan, itken ja mietin itsemurhaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Itse olen ollut masentunut 12-vuotiaasta saakka. Ikää nyt 29. Toki on hyviäkin jaksoja, esim nyt kun kävin terapiassa ja lääkitys saatiin kuntoon, olin vuoden oikeastaan ilman minkäänlaisia masennustuntemuksia. Nyt tuo "vanha ystäväni" on taas salakavalasti hiipimässä takaisin. Joudun pakottamaan itseni aamulla ylös sängystä ja lähtemään töihin. Saatan nukkua lähemmäs 20 h putkeen. Kotona en tee muuta kuin makaan sängyssä. Mulle on todella iso asia hakea apua ja häpeän soittaa esim työterveyteen että tarvitsen saikkua. Niinpä räpiköin viimeisillä voimillani töissä, katsotaan kauanko jaksan ennen kuin täydellinen romahdus taas tulee.
Työterveyteen? Missä paikassa, johon otetaan masentunut, koulutuksen ensin läpikäynyt, noin nuori töihin, on työterveys? Jossain liukuhihnalla?
Säästöliekillä ja puolivaloilla ajellen. Pakotan itseni tekemään pienen asian joka päivä, muuten tulee konkurssi.
Ei ole masennus vakavaa tällä hetkellä, pystyn toimimaan asian eteen.
Syvimmissä vesissä räpiköidessä turvauduin lääkkeisiin ja keskusteluapuun.
En oikeastaan koskaan jaksa. Silti välillä teen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Itse olen ollut masentunut 12-vuotiaasta saakka. Ikää nyt 29. Toki on hyviäkin jaksoja, esim nyt kun kävin terapiassa ja lääkitys saatiin kuntoon, olin vuoden oikeastaan ilman minkäänlaisia masennustuntemuksia. Nyt tuo "vanha ystäväni" on taas salakavalasti hiipimässä takaisin. Joudun pakottamaan itseni aamulla ylös sängystä ja lähtemään töihin. Saatan nukkua lähemmäs 20 h putkeen. Kotona en tee muuta kuin makaan sängyssä. Mulle on todella iso asia hakea apua ja häpeän soittaa esim työterveyteen että tarvitsen saikkua. Niinpä räpiköin viimeisillä voimillani töissä, katsotaan kauanko jaksan ennen kuin täydellinen romahdus taas tulee.
Työterveyteen? Missä paikassa, johon otetaan masentunut, koulutuksen ensin läpikäynyt, noin nuori töihin, on työterveys? Jossain liukuhihnalla?
En ymmärrä kysymystäsi.
Sitä itsekin ihmettelen...päivittäin suunnittelen lähtöäni.
Aiemmin oli ajatuksena, että odottaisin kunnes vanhempani ovat kuolleet. En kuitenkaan jaksa sinne asti.
On itsekästä vaatia masentunutta ihmistä jatkamaan vain siksi, ettei muille tulisi hetkeksi paha mieli.