Pohdin hyvän miehen jättämistä toisen takia

Kokemuksesta tiedän, että tuollaiset tunnemyrskytkin menevät ohi. Viisainta on katkaista kaikki yhteydenpito tuohon toiseen mieheen ja antaa ajan kulua. Ihan varmasti tunne haalistuu ja muutaman vuoden päästä olet tyytyväinen kun et tehnyt mitään tyhmää.

Kunnon mies ei yrittäisi hajottaa kenenkään perhettä. Voi hyvin olla, että miekkosen mielenkiinto loppuu aika pian sen jälkeen, kun hän pääsee tavoitteeseensa. En lähtisi katsomaan.

Jos sinulla on nyt ihan hyvä mies ja hyvä perhe, pysy siinä. Ei ihminen aina voi ajatella vain lyhytnäköisesti omaa onneaan, sinulla on velvollisuuksia ainakin lapsiasi kohtaan. Mitä he sitä paitsi ajattelisivat äidistä, joka lähtee ihastuksensa perään?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, että voisinko luoda lapsille toisiaan rakastavien aikuisten mallin tämän uuden miehen kanssa. Toki ensihuuma varmasti haihtuisi, mutta nykyinen mieheni ei ole mitään halailevaa tai pussailevaa sorttia. Tiedän kuitenkin järjellä, että en vaihtaisi kokonaisuutena parempaan mieheen. Toinen mies on komea ja lihaksikas, mutta muuten oma mieheni on tuttu ja turvallinen vaihtoehto.

Mutta miten sitten päästä näistä tunteista eroon? Olen yrittänyt kaikkeni..

Ap

Miten ihmeessä toisen miehen komeus ja lihaksikkuusxasiaan liittyy? Tai ainakaan minun mielestäni ne eivät liity mitenkään, mutta jos ap:n mielestä ne ovat tässä tärkeitä ja huomionarvoisia asioita, niin metsään mennään niin että rytisee. Kuinka vanha olet ap? Veikkaan, että alle kolmenkympin.

Olen jo lähemmäs nelikymppinen. Se liittyy sillä tavalla, että se korostaa sitä asetelmaa, että tunnen vaan oikeasti jotain himoa tai vastaavaa tätä toista miestä kohtaan, koska en ole ennen rakastunut tuon tyylisiin miehiin vaan aivan muut asiat ovat olleet tärkeitä. Ja sisimmässäni mietin olisiko tämä uusi mies minulle uskollinen, kun naiset käyvät häntä liehittekemään joka välissä. Hän kuitenkin vakuuttaa, että olisi, jos hänen matkaansa lähtisin.

Ap

Seksiäkin varmaan ollut? No joo tässähän on oppikirja esim. Naisten elämänvaiheteoriasta. Nainen kyllästyy vain " ihan hyvään" betaan. Joku Alfa ilmaantuu, alkaa salasuhde ja sitten ero. Muista että iso osa viehätysvoimaasi on salarakkaasi silmissä se että olet varattu. Hän saa ikäänkuin valloittaa sinut toiselta mieheltä ja nöyryyttää tätä.

Siskoni poika oli aviossa naisen kanssa. Olivat ostaneet omakotitalon ja heillä oli pieni tyttö.   Tämä nainen halusi eron miehestä.  No ero otettiin. Myöhemmin nainen kertoi ex-miehen äidille, että hän teki virheen ja ottaisi takaisin miehen.  Tämä kuitenkin oli jo myöhäistä, mies oli löytänyt uuden.

No nainenkin löysi uuden, mutta ei todellakaan parempaa. Uusi miesystävä mm. uhkasi ajaa hänen tyttärensä päälle autollaan. Ero siitäkin tuli.

Mitä tulee yleensä ihastumisiin ja rakastumisiin, niin se nyt voi tapahtua kenelle tahansa, mutta ne tuntemukset tulee torjua.  Mies joka on valmis tuhoamaan toisen hyvän avioliiton on kelvoton.  Hän on valmis eroamaan sinustakin sitten kun on kyllästynyt sinuun.  Hän rakastuu taas johonkin toiseen elämänsä "rakkauteen".  Kuinka monia reikiä tämä henkilö on jo elämänsä aikana jyystänyt.  Mieti sinä "rakastunut" niitä tilanteita.  Eivät sanat ole rakkautta, vaan teot ilmaisevat ne.  Kaveri on pettäjä, vaikka puheet ja käytös olisi mitä vain.  Vähätteletkö omaa lastasi niin, että olet valmis heittämään lokaa hänen kasvoilleen ja ottamaan surkimuksen joka myöskään ei välitä lapsestasi.

Jätä se sika!

Sun ikä selittää tämän suurilta osin. Nelikymppisenä monet naiset heräävät seksuaalisuutensa kanssa ja panetus on sitä luokkaa, mitä miehillä se on koko elämänsä ajan ;-) Olen siis kokenut saman kuin sinä. Tapasin miehen, meillä oli aivan tajutonta seksiä ja myös mieletön henkinen yhteys. Tiesin kuitenkin alusta asti, että se on mies, jonka kanssa en olisi tavallisessa arjessa pitkään onnellinen. Edusti siis päinvastaista tyyppiä omaan mieheeni verrattuna. Oma mies juurikin täydellinen perheenisä ja luotettava kumppani. Mutta ei herättänyt enää mitään himoja 20 vuoden jälkeen. Mä päätin siis kylmästi jossain vaiheessa, että pidän hauskaa aikani ja se on sit siinä. Nyt kaikki on ollut jo ohi aikoja sitten. Ja en voi kuin kiittää Luojaa siitä, etten jäänyt koskaan kiinni. Intohimo ja kaikki perhoset vatsassa hiipuivat pikku hiljaa tätä rakastajaa kohtaan ja rupesi tietyt asiat ärsyttämään, aivan kuten normi parisuhteessakin. Tapailimme siis kolme vuotta. Nyt olen liki viiskymppinen ja onnellinen omassa parisuhteessani. Intohimoa ei ole vieläkään mutta ilmeisesti oma seksuaalisuuteni on taas latenssivaiheessa vaihdevuosien vuoksi, joten ei haittaa vaikka peitot ei heilu aktiivisesti. Oma mies on mun paras kaveri ja meillä on hauskaa yhdessä. Toivon tietenkin, että joskus löytäisimme toisemme vielä rakastavaisina mutta nyt on hyvä näin. En tiedä, miten olisin kestänyt, jos olisin jäänyt kiinni ja koko elämäni romuttunut ja ennen kaikkea lasteni elämä. Tiedän tehneeni aivan törkeästi ja sitä kadun joka päivä.

Älä antaudu intohimon vietäväksi tai siihen illuusioon, että mies on sielunkumppani. Suurin osa miehistä on sitä suhteen alussa, rakastuneina. Olet kuitenkin sen verran elämää nähnyt, että tiedät parisuhteiden muuttuvan alkuajoista aika radikaalistikin. Älä vie lapsiltasi perusturvallisuuden tunnetta ja eväitä tasapainoiseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Käänny nykyisen suhteesi puoleen ja mieti mikä siinä on saanut sinut sallimaan itsellesi nuo tunteet ja tilanteet. Koska ihan jokainenhan me tavataan ihmisiä, joihin voisi olla mahdollisuus tutustua ja ihastua ja vaikka rakastua. Parisuhde on myös ihan vain päätös.

Miksi etsit jännitystä, miksi höpiset hölmöjä ja oikeutat "sielunkumppanuudella", mikä sinulla on hätänä?

Korjaa ensin nykyinen suhde tai yritä edes. Jos se ei onnistu, lähde. Mutta tee asia kerrallaan äläkä poimi rusinoita pullasta. Kyllähän kaikki sitä tekisi jos se olisi oikein. Mutta se ei ole.

Tällasia nää nykyajan naiset vaan aika monesti ovat. Parisuhteen eteen ei olla valmiita tekemään mitään töitä, pidetään sitä kertakäyttöisenä. Rusinat pitää saaha pullasta ja sit kun ne on syöty, siirrytään seuraavaan pullaan. Hyvinhän tuokin mies oli joskus kelvannut nykyiseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Sun ikä selittää tämän suurilta osin. Nelikymppisenä monet naiset heräävät seksuaalisuutensa kanssa ja panetus on sitä luokkaa, mitä miehillä se on koko elämänsä ajan ;-) Olen siis kokenut saman kuin sinä. Tapasin miehen, meillä oli aivan tajutonta seksiä ja myös mieletön henkinen yhteys. Tiesin kuitenkin alusta asti, että se on mies, jonka kanssa en olisi tavallisessa arjessa pitkään onnellinen. Edusti siis päinvastaista tyyppiä omaan mieheeni verrattuna. Oma mies juurikin täydellinen perheenisä ja luotettava kumppani. Mutta ei herättänyt enää mitään himoja 20 vuoden jälkeen. Mä päätin siis kylmästi jossain vaiheessa, että pidän hauskaa aikani ja se on sit siinä. Nyt kaikki on ollut jo ohi aikoja sitten. Ja en voi kuin kiittää Luojaa siitä, etten jäänyt koskaan kiinni. Intohimo ja kaikki perhoset vatsassa hiipuivat pikku hiljaa tätä rakastajaa kohtaan ja rupesi tietyt asiat ärsyttämään, aivan kuten normi parisuhteessakin. Tapailimme siis kolme vuotta. Nyt olen liki viiskymppinen ja onnellinen omassa parisuhteessani. Intohimoa ei ole vieläkään mutta ilmeisesti oma seksuaalisuuteni on taas latenssivaiheessa vaihdevuosien vuoksi, joten ei haittaa vaikka peitot ei heilu aktiivisesti. Oma mies on mun paras kaveri ja meillä on hauskaa yhdessä. Toivon tietenkin, että joskus löytäisimme toisemme vielä rakastavaisina mutta nyt on hyvä näin. En tiedä, miten olisin kestänyt, jos olisin jäänyt kiinni ja koko elämäni romuttunut ja ennen kaikkea lasteni elämä. Tiedän tehneeni aivan törkeästi ja sitä kadun joka päivä.

Älä antaudu intohimon vietäväksi tai siihen illuusioon, että mies on sielunkumppani. Suurin osa miehistä on sitä suhteen alussa, rakastuneina. Olet kuitenkin sen verran elämää nähnyt, että tiedät parisuhteiden muuttuvan alkuajoista aika radikaalistikin. Älä vie lapsiltasi perusturvallisuuden tunnetta ja eväitä tasapainoiseen elämään.

Samaan aikaan mies tuskailee, kun on ajatunut seksittömään suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Sun ikä selittää tämän suurilta osin. Nelikymppisenä monet naiset heräävät seksuaalisuutensa kanssa ja panetus on sitä luokkaa, mitä miehillä se on koko elämänsä ajan ;-) Olen siis kokenut saman kuin sinä. Tapasin miehen, meillä oli aivan tajutonta seksiä ja myös mieletön henkinen yhteys. Tiesin kuitenkin alusta asti, että se on mies, jonka kanssa en olisi tavallisessa arjessa pitkään onnellinen. Edusti siis päinvastaista tyyppiä omaan mieheeni verrattuna. Oma mies juurikin täydellinen perheenisä ja luotettava kumppani. Mutta ei herättänyt enää mitään himoja 20 vuoden jälkeen. Mä päätin siis kylmästi jossain vaiheessa, että pidän hauskaa aikani ja se on sit siinä. Nyt kaikki on ollut jo ohi aikoja sitten. Ja en voi kuin kiittää Luojaa siitä, etten jäänyt koskaan kiinni. Intohimo ja kaikki perhoset vatsassa hiipuivat pikku hiljaa tätä rakastajaa kohtaan ja rupesi tietyt asiat ärsyttämään, aivan kuten normi parisuhteessakin. Tapailimme siis kolme vuotta. Nyt olen liki viiskymppinen ja onnellinen omassa parisuhteessani. Intohimoa ei ole vieläkään mutta ilmeisesti oma seksuaalisuuteni on taas latenssivaiheessa vaihdevuosien vuoksi, joten ei haittaa vaikka peitot ei heilu aktiivisesti. Oma mies on mun paras kaveri ja meillä on hauskaa yhdessä. Toivon tietenkin, että joskus löytäisimme toisemme vielä rakastavaisina mutta nyt on hyvä näin. En tiedä, miten olisin kestänyt, jos olisin jäänyt kiinni ja koko elämäni romuttunut ja ennen kaikkea lasteni elämä. Tiedän tehneeni aivan törkeästi ja sitä kadun joka päivä.

Älä antaudu intohimon vietäväksi tai siihen illuusioon, että mies on sielunkumppani. Suurin osa miehistä on sitä suhteen alussa, rakastuneina. Olet kuitenkin sen verran elämää nähnyt, että tiedät parisuhteiden muuttuvan alkuajoista aika radikaalistikin. Älä vie lapsiltasi perusturvallisuuden tunnetta ja eväitä tasapainoiseen elämään.

Mahtaisko teillä olla niin "hauskaa" kun toinen tietäisi miten Bestis on nöyryyttänyt selän takana? Harmi kun et jäänyt kiinni.

Toisaalta sanoit että mies on luotettava, mistä tiedät? Varmasti hänkin kuvailisi sinua luotettavaksi. Väärin perustein tosin.

Huomionarvoista tässä, että taas kiltti hyvä beta-mies joutui alfan nöyryytettäväksi.

Menitkö kuitenkin aikoinaan nykyisen miehesi kanssa yhteen rakkaudesta? 

Miksi ihmiset suhtautuvat niin, että tämä on edelleen pettävän vaimon valinta? Hän saa päättää, ottaako luotettavan miehensä vai rakastajansa? Minusta ap:n pitää kertoa miehelleen suhteesta, jotta petetty puoliso saa itse päättää haluaako hän enää noin katalaa ja pinnallista vaimoa. Ap on pettänyt miestään jo VUODEN ja haluaa rikkoa perheensä, koska rakastaja on lihaksikas ja komeampia kuin aviomies. Miettikää nyt millainen ihminen ap on. Miksi hän saa päättää tässä asiassa? Tämä päätös kuuluu petetylle osapuolelle.

Älä jätä miestäsi. Työnnät nyt tunteet sivuun hetkeksi ja ajattelet järjellä tovin.

Kokeile vaikka asettua hetkeksi miehesi asemaan. Mieti mitä teillä miehesi kanssa on, mitä olette yhdessä kokeneet, miten olette yhdessä kasvaneet ihmisinä, mitä olette toisillenne antaneet ja mitä teillä voisi olla vielä toisillenne annettavaa? Miten ero vaikuttaisi kaikkiin yksilöinä? Ja yritä erottaa haavekuvat todellisuudesta.

Näitä sielun kumppaneita vaan alkaa helposti, ihan tiedostamattaankin löytyä, jos itse kokee olevansa vailla jotain.

Voihan se olla, ettei teillä tehoa, mutta itse olen huomannut, että läheisyys lisää läheisyyttä, puhuminen puhumista, riitely ruokkii riitelyä jne. Jos selvää ongelmaa ei suhteessa ole niin muutos lähtee silloin omasta ajattelutavasta.

Voi hyvää päivää ap.. kyse on sinun elämästä ja sinä kysyt TÄÄLTÄ neuvoja 🙈 Itse sinun on omat ratkaisusi tehtävä. Päätitpä mitä vain niin ennenkaikkea pidä rakas huoli lapsista ❤

Sielun kumppanuus on yliarvostettua kumppanissa. Itsekin olen kokenut sielunkumppanuutta ja syvää rakkautta ja intohimoa. Suhde oli rakkaudesta huolimatta tuhoisa. Nykyään osaan arvostaa miehessä turvallisuutta, lämmintä rakkautta, samaa arvomaailmaa, yhteisiä suunnitelmia, joustavuutta ja sitä että hänkin käyttäytyy niin, että haluamme yhteistä hyvää. Turvallisuus ja jatkuvuus on tärkeää meille ja lapsille. Onneksi olen kokenut oman kantapään kautta muut palavat intohimot ja sielujen sympatiat ja onneksi osaan arvostaa sitä, mitä minulla on.

Tuntuu siltä, että Ap et osaa arvostaa sitä hyvää mitä sinulla on, kaipaat jännitystä ja rajojen asettamista ulkopuolelta. Voit olla fiksu, mutta se henkinen tai sosiaalinen kehitys on jäänyt hieman Teini-ikäisen tasolle. En tarkoita tätä pahalla. Tarkoitan sitä, että kannattaisiko sinun käydä puhumassa psykologille siitä miksi haluat, että ulkopuolelta asetetaan rajoja, miksi et osaa arvostaa hyvää ja haet jännitystä ulkopuolelta ja miten mitkään miehen lihakset liittyvät yhtään mihinkään? Olet varmaan ihastunut ennenkin... Ehkä vielä tähän asti sinulla on ollut helpohko elämä. Olisi ikävää jos rikot kaiken hyvän itse ja joudut tässä vaiheessa kokemaan kasvamisen oman kantapään kautta. Lapset ja kaikki osapuolet kärsisivät ja aivan turhaan.

Ei hyvää turvallista suhdetta kukaan henkisesti aikuinen ihminen Lopeta hullaabtumiseen ja sielujen sympatiaan jos lapsetkin vielä on tehty.

Nyt voimia tilanteeseen. Sinun on pysyttävä tiukkana ja sanottavana ihastuksellesi, että et voi tätä jatkaa. Toisaalta olet pettänyt jo miestäsi ja hänen tulisi saada tietää myös tilanteesta. Silloin voi kyllä enää myöhäistä ja ymmärrän jos mies ei halua jatkaa kun luottamus on rikottu. Ehkä lasten kannalta parempi olla kertomatta. Joka tapauksessa päätös täytyy tehdä ja sen mukaan toimia. Muista, että jos päädytte eroon älä vihoittelee miehesi tulevalle kumppanille ja äiti puolelle. Anna heidän jatkaa elämääsi kuten sinäkin.

Elämä on ..

Vierailija kirjoitti:

Sun ikä selittää tämän suurilta osin. Nelikymppisenä monet naiset heräävät seksuaalisuutensa kanssa ja panetus on sitä luokkaa, mitä miehillä se on koko elämänsä ajan ;-) Olen siis kokenut saman kuin sinä. Tapasin miehen, meillä oli aivan tajutonta seksiä ja myös mieletön henkinen yhteys. Tiesin kuitenkin alusta asti, että se on mies, jonka kanssa en olisi tavallisessa arjessa pitkään onnellinen. Edusti siis päinvastaista tyyppiä omaan mieheeni verrattuna. Oma mies juurikin täydellinen perheenisä ja luotettava kumppani. Mutta ei herättänyt enää mitään himoja 20 vuoden jälkeen. Mä päätin siis kylmästi jossain vaiheessa, että pidän hauskaa aikani ja se on sit siinä. Nyt kaikki on ollut jo ohi aikoja sitten. Ja en voi kuin kiittää Luojaa siitä, etten jäänyt koskaan kiinni. Intohimo ja kaikki perhoset vatsassa hiipuivat pikku hiljaa tätä rakastajaa kohtaan ja rupesi tietyt asiat ärsyttämään, aivan kuten normi parisuhteessakin. Tapailimme siis kolme vuotta. Nyt olen liki viiskymppinen ja onnellinen omassa parisuhteessani. Intohimoa ei ole vieläkään mutta ilmeisesti oma seksuaalisuuteni on taas latenssivaiheessa vaihdevuosien vuoksi, joten ei haittaa vaikka peitot ei heilu aktiivisesti. Oma mies on mun paras kaveri ja meillä on hauskaa yhdessä. Toivon tietenkin, että joskus löytäisimme toisemme vielä rakastavaisina mutta nyt on hyvä näin. En tiedä, miten olisin kestänyt, jos olisin jäänyt kiinni ja koko elämäni romuttunut ja ennen kaikkea lasteni elämä. Tiedän tehneeni aivan törkeästi ja sitä kadun joka päivä.

Älä antaudu intohimon vietäväksi tai siihen illuusioon, että mies on sielunkumppani. Suurin osa miehistä on sitä suhteen alussa, rakastuneina. Olet kuitenkin sen verran elämää nähnyt, että tiedät parisuhteiden muuttuvan alkuajoista aika radikaalistikin. Älä vie lapsiltasi perusturvallisuuden tunnetta ja eväitä tasapainoiseen elämään.

Tämä on juuri tuollainen tilanne, silloin kun järjellä ymmärrän. Mutta tunteet vaan meinaa viedä mukanaan 😕. Aion kuitenkin yrittää jälleen kerran katkaista yhteydenpidon tänään toiseen mieheen. Hänkin on huomannut minusta, että ymmärrän järjellä tilanteen mahdottomuuden. Hän kuitenkin toistelee että olemme toistemme sielunkumppanit eikä vastaavaa tule enää löytymään. Samalla huolestuttaa saanko enää koskaan palautettua tunneyhteyden aviomieheeni.. Menimme naimisiin rakkaudesta ja tavallaan kai rakastan miestäni vielä jollain tasolla.

Ap

Muutama vuosi sitten mieheni ihastui varattuun naiseen, joka höpötti miehelleni sielunkumppanuudesta. Mieheni ja tämä varattu nainen tapailivat lounailla sekä viestittelivät. Seksiä he eivät harrastaneet.

Kuitenkin muutaman kuukauden tapailun jälkeen tämä nainen erosi miehestään ja halusi edetä minun mieheni kanssa pidemmälle. Silloin oma mieheni pelästyi ja kertoi pettämisestään minulle.

Me jatkoimme mieheni kanssa parisuhteemme parantamista ja kolmen vuoden jälkeen voin sanoa, että meidän suhteemme voi hyvin.

Tämä eronut nainen ei voi yhtä hyvin, sillä edelleen hän pari kertaa vuodessa lähettää miehelleni rakkauden täyteisiä viestejä. Mieheäni nämä viestit inhottavat. Naisen ex-mieskin on löytänyt uuden rakkauden, mutta tämä eronut nainen elelee yksinään, eikä ole uutta sielunkumppaniaan löytänyt erottuaan hyvästä miehestään.

Muista, että kaikki sielunkumppanit eivät olekaan tosielämässä sielunkumppaneita.

Ok kirjoitti:

Onko tämä toinen mies ollut missään vaiheessa kiinnostunut sun lapsista? Miettinyt yhdessä sun kanssa miten he pärjäisivät?

Tulee sellainen kuva, että periaatteessa sulla on kaikki ok, mut haluat vaan vaihtaa nykyisen miehen toiseen. Kai sä kuitenkin tajuat, että sun koko elämä menee uusiksi ihan kaikilta osin? Ihan kuten kaikilla muillakin aina sukulaisista ja ystävistä lähtien niitä lähimpiä unohtamatta.

Ja mikä tarve on heti muuttaa yhteen ja mahduttaa ne lapsetkin tohon kuvioon?

Sun ratkaisuja ja valintoja toki, mutta muista että jälkikäteen on turha tuhertaa itkua ja sopertaa ettei mun tarkoitus ollut (satuttaa ketään). Koska sitä olet nyt nimenomaan salassa puuhaamassa.

Olen miettinyt näitä kaikkia asioita. Ja tämä toinen mies on myöskin. Hänellekin on lapsia ja hän koko ajan toistelee kuinka lapsistamme olisi sitten kavereita toisilleen yms. Ymmärrän, että lasten kannalta olisi todella törkeää muuttaa heti yhteen ja olenkin yrittänyt jarrutella tässä. Ja kaikessa muussakin lasten takia. Nyt yritän taas kerran pistää välit poikki tähän toiseen mieheen, vaikka sisältä olenkin aivan rikki.

Ap

Mieluiten mitä tahansa muuta kuin pystyyn kuollutta elämää.

-Minna Canth-

Haluaisin antaa sellaisen näkökulman tähän keskusteluun, että joskus voi todella tavata sielunkumppaninsa, ihmisen jota ilman ei vaan voi olla. Ei sitä tajua, ennenkuin on sen kokenut. Suurin osa täällä neuvoo, että älä ole ap hölmö ja tulet katumaan yms., mutta minä kehotan punnitsemaan vakavasti asiaa. Tuo magneettifiilis, tiedän mistä puhut ja se ei ole mitään pelkkää rakastumista tai huumaa.

No ehkä toi yllä mainittu on sitä mitä Minkkinen on elämässään kohdannut.

Tässä tilanteessa kun järkeillään, analysoidaan ja tietoisesti pyritään vähimmän vaivan periaatteella etenemään niin ei ole ehkä sit kuitenkaan kyse magneettisesta once in a lifetime -yhteydestä.

Olis jo tapahtunut jos näin olis ollut!