Yliluonnolliset kokemukset ovat yleisiä, mutta niistä ei kehdata puhua hulluksi leimaantumisen pelossa

Arvioiden mukaan 20–40 prosenttia suomalaisista kokee elämänsä aikana jotain yliluonnollista: kohtaa edesmenneen, aistii enteitä tai irtaantuu ruumiista.

”Irma heräsi aamulla ja näki miehensä yllä mustan turkin. Hän kysyi, miksi mies oli ottanut hänen turkkinsa päälleen, mutta samassa se katosi. Kaksi viikkoa myöhemmin mies kuoli onnettomuudessa.”

Hiuksia nostattava kertomus. Niin on kuitenkin jollekin käynyt, mikäli on uskominen suomalaisten raportoimiin yliluonnollisiin kokemuksiin.

Tarinoista syntyi väitöskirja Yliluonnollinen kokemus – Tulkinta, merkitys, vaikutus. Sitä varten sosiaalipsykologi Jeena Rancken haastatteli 84 pääasiassa lehti-ilmoituksilla etsittyä ihmistä kotiseudultaan Tampereelta.

Aiemmin yliluonnollisista kokemuksista ei ole juuri hiiskuttu hulluksi leimaantumisen pelossa. Ilmeisesti aika on nyt kypsä, sillä aiheesta on syksyn mittaan ilmestynyt kaksi kotimaista tutkimusta, joita on puitu mediassa runsaasti.

Rancken itse yllättyi, ettei kukaan skeptikko kiirehtinyt tyrmäämään hänen tutkimustaan suoralta kädeltä.

Usko yliluonnolliseen on melko yleistä. Suomalaisista noin joka viidennellä arvioidaan Ranckenin mukaan olevan kokemuksia, joita ei voi järjellä selittää.

Tutkija ei itse ole kokenut kummia, mutta uskoo vahvasti, että ihmismielessä ja luonnossa on selittämättömiä ulottuvuuksia, joita emme itse ymmärrä.

Haastattelujen perusteella kokemukset voidaan jakaa eri tyyppeihin: enteisiin, ruumiista irtaantumisiin, ufo-havaintoihin sekä henkiin ja voimiin. Suhtautuminen kokemuksiin vaihtelee. Jotkut pelkäävät, kun taas toiset saavat niistä voimaa. Osa suhtautuu hyvin neutraalisti.

Ranckenin haastateltavista noin puolet kertoi yliluonnollisen kokemuksen johtaneen positiiviseen elämänmuutokseen. Monelle kokemus loi tervetullutta uskoa henkimaailmaan tai Jumalaan. 84 haastateltavasta vain kuusi piti yliluonnollista kokemusta pidemmän päälle negatiivisena.

Yliluonnollisten kokemusten sisältö riippuu myös kulttuurista. Suomalaiset eivät tuppaa törmäämään vampyyreihin. Ufo-havainnot puolestaan yleistyivät 70-luvulla Amerikasta hitaasti Suomeen saapuneen buumin myötä.

Havainnot pitivät sisällään valoilmiöitä, ääniä, enkeleitä ja kummituksia. Jotkut kuvasivat kosketusta tai läsnäolon tunnetta. Yleisiä olivat kontaktit kuolleen läheisen kanssa. Mukana oli myös ruumiista irtautumisia ja kokemuksia kuoleman rajalta.

Kokemukset saivat voimistumaan tai jaksamaan, joskus lamaantumaan.

Yliluonnollisen tilanteen kokeneiden taakaksi jää se, ettei tapahtunutta voi todistaa mitenkään. Muille voi vain vakuutella kokemuksensa todellisuutta. Pahimmillaan kummia kokenut lunastaa itselleen pelkäämänsä kylähullun leiman.

Mielen rajoilla -teos pyrkii osaltaan lisäämään tietoa yliluonnollisista kokemuksista ja hälventämään niitä kokeneisiin kohdistuvia ennakkoluuloja.

”Millaisia arvoja suomalaiset puolustavat sulkiessaan yhteisöstä henkilön, joka on kohdannut haltijan, enkelin tai edesmenneen omaisen? Ihminen on paitsi psykofyysinen, myös sosiaalinen ja kulttuurinen olento. Vaatimus kokemusten ja niiden tulkintojen täydellisestä yhtenäisyydestä väestössä olisi epärealistinen.”

Jeena Rancken: Yliluonnollinen kokemus – Tulkinta, merkitys ja vaikutus. 371 sivua. Vastapaino 2017.

Marja-Liisa Honkasalo & Kaarina Koski: Mielen rajoilla – Arjen kummat kokemukset. 360 sivua. SKS 2017.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.212096