Lue keskustelun säännöt.
Yliluonnolliset kokemukset ovat yleisiä, mutta niistä ei kehdata puhua hulluksi leimaantumisen pelossa
19.03.2018 |
Arvioiden mukaan 20–40 prosenttia suomalaisista kokee elämänsä aikana jotain yliluonnollista: kohtaa edesmenneen, aistii enteitä tai irtaantuu ruumiista.
”Irma heräsi aamulla ja näki miehensä yllä mustan turkin. Hän kysyi, miksi mies oli ottanut hänen turkkinsa päälleen, mutta samassa se katosi. Kaksi viikkoa myöhemmin mies kuoli onnettomuudessa.”
Hiuksia nostattava kertomus. Niin on kuitenkin jollekin käynyt, mikäli on uskominen suomalaisten raportoimiin yliluonnollisiin kokemuksiin.
Tarinoista syntyi väitöskirja Yliluonnollinen kokemus – Tulkinta, merkitys, vaikutus. Sitä varten sosiaalipsykologi Jeena Rancken haastatteli 84 pääasiassa lehti-ilmoituksilla etsittyä ihmistä kotiseudultaan Tampereelta.
Aiemmin yliluonnollisista kokemuksista ei ole juuri hiiskuttu hulluksi leimaantumisen pelossa. Ilmeisesti aika on nyt kypsä, sillä aiheesta on syksyn mittaan ilmestynyt kaksi kotimaista tutkimusta, joita on puitu mediassa runsaasti.
Rancken itse yllättyi, ettei kukaan skeptikko kiirehtinyt tyrmäämään hänen tutkimustaan suoralta kädeltä.
Usko yliluonnolliseen on melko yleistä. Suomalaisista noin joka viidennellä arvioidaan Ranckenin mukaan olevan kokemuksia, joita ei voi järjellä selittää.
Tutkija ei itse ole kokenut kummia, mutta uskoo vahvasti, että ihmismielessä ja luonnossa on selittämättömiä ulottuvuuksia, joita emme itse ymmärrä.
Haastattelujen perusteella kokemukset voidaan jakaa eri tyyppeihin: enteisiin, ruumiista irtaantumisiin, ufo-havaintoihin sekä henkiin ja voimiin. Suhtautuminen kokemuksiin vaihtelee. Jotkut pelkäävät, kun taas toiset saavat niistä voimaa. Osa suhtautuu hyvin neutraalisti.
Ranckenin haastateltavista noin puolet kertoi yliluonnollisen kokemuksen johtaneen positiiviseen elämänmuutokseen. Monelle kokemus loi tervetullutta uskoa henkimaailmaan tai Jumalaan. 84 haastateltavasta vain kuusi piti yliluonnollista kokemusta pidemmän päälle negatiivisena.
Yliluonnollisten kokemusten sisältö riippuu myös kulttuurista. Suomalaiset eivät tuppaa törmäämään vampyyreihin. Ufo-havainnot puolestaan yleistyivät 70-luvulla Amerikasta hitaasti Suomeen saapuneen buumin myötä.
Havainnot pitivät sisällään valoilmiöitä, ääniä, enkeleitä ja kummituksia. Jotkut kuvasivat kosketusta tai läsnäolon tunnetta. Yleisiä olivat kontaktit kuolleen läheisen kanssa. Mukana oli myös ruumiista irtautumisia ja kokemuksia kuoleman rajalta.
Kokemukset saivat voimistumaan tai jaksamaan, joskus lamaantumaan.
Yliluonnollisen tilanteen kokeneiden taakaksi jää se, ettei tapahtunutta voi todistaa mitenkään. Muille voi vain vakuutella kokemuksensa todellisuutta. Pahimmillaan kummia kokenut lunastaa itselleen pelkäämänsä kylähullun leiman.
Mielen rajoilla -teos pyrkii osaltaan lisäämään tietoa yliluonnollisista kokemuksista ja hälventämään niitä kokeneisiin kohdistuvia ennakkoluuloja.
”Millaisia arvoja suomalaiset puolustavat sulkiessaan yhteisöstä henkilön, joka on kohdannut haltijan, enkelin tai edesmenneen omaisen? Ihminen on paitsi psykofyysinen, myös sosiaalinen ja kulttuurinen olento. Vaatimus kokemusten ja niiden tulkintojen täydellisestä yhtenäisyydestä väestössä olisi epärealistinen.”
Jeena Rancken: Yliluonnollinen kokemus – Tulkinta, merkitys ja vaikutus. 371 sivua. Vastapaino 2017.
Marja-Liisa Honkasalo & Kaarina Koski: Mielen rajoilla – Arjen kummat kokemukset. 360 sivua. SKS 2017.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.212096
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Eipä näihin vaadita kuin korkeat tulehdusarvot tai joku skitsofrenia ja levottomat jutut ovat taattuja. Tai uskonnollinen yhteisö, joka voi ajaa jäsenensä kunnon massapsykoosin kautta joukkoitsemurhaan. Ihmiset voivat sekoilla yhdessä ja erikseen.
Lisätään vielä tarinankertojat. Joistakin vain on hauskaa kertoa ihan totena mielikuvitusjuttuja. Kiva katsoa, kuinka hyvin ihmisiin uppoaa tarina ufon kyydissä ajelusta tai Einari-vainaan vaikertavasta keinutuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kerran liukui kuorittu kananmuna itsestään tiskipöydällä, henkikö sen yritti viedä? :DD
Mulla on monesti käynyt noin. Kalimero kummittelee, vai mikä se munankuori päässä juoksevan piirroslinnun nimi oli.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena meitä oli isompi porukka. Näimme tieltä kun kuusi mustaa moottorikelkkaa ajoi sillan alle. Osa porukasta meni odottamaan niitä toiselle puolelle siltaa ja minä osan kanssa sillan alta katsomaan. Ne katosi ja ei mitenkään olisi joen jäällä pystyneet katoamaan. Meitä oli ainakin kymmenen penikkaa, jotka tämän todistivat.
Kelkat oli nopeempia kun lapset ja moni kelkkailija on kyllä mennyt jäidenkin alle.
Mulle aika arkipäiväistä, tosin kutsun näitä häiriöiksi. Usein jokin esine katoaa ja vaihtaa selittämätyä paikkaa tai lakkaa kokonaan olemasta. Silloin tuntuu että aivot menevät solmuun ja järki meinaa pettää, mutta onneksi pystyn toipumasn kokemuksesta aika freezisti. Joskus myös tuntuu että hypin ajasa, tai että aika kulker erinopeuksilla, enkä oo ihan varma pystynkö jotenkin vainuttaa ajankulkuun vai en. Sama juttu oli kerran kun menin nukkumaan, vietin abaut viikon tai kaksi "tulevaisuudessa" enkä vieläkään tiedä oliko se unta vai ei, mutta aamulla jalat oli kipeät aivan kuin olisin juossut maratonin ja muutenkin oli aamulla sellainen olo kuin ei olisi käynyt suihkussa pitkää aikaan. Sitten mulla on oudosti muistikuvia asioista joita ei ole vielätapahtunut, kun ne sitten tapahtuu iskee pettymys. Musta on sentää hyvä etyä näistä voi sentää kertoa anonyymisti.
”Irma heräsi aamulla ja näki miehensä yllä mustan turkin. Hän kysyi, miksi mies oli ottanut hänen turkkinsa päälleen, mutta samassa se katosi. Kaksi viikkoa myöhemmin mies kuoli onnettomuudessa.”
Heräsin yhtenä aamuna ja lähdin päästämään kissaa ulos. Puolivälissä matkaa se muuttikin mielensä ja päätti jäädä sisälle. Viikonloppuna maito oli 30% alessa lähikaupassa ja sain viimeisen purkin. Pelottavaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena meitä oli isompi porukka. Näimme tieltä kun kuusi mustaa moottorikelkkaa ajoi sillan alle. Osa porukasta meni odottamaan niitä toiselle puolelle siltaa ja minä osan kanssa sillan alta katsomaan. Ne katosi ja ei mitenkään olisi joen jäällä pystyneet katoamaan. Meitä oli ainakin kymmenen penikkaa, jotka tämän todistivat.
Kelkat oli nopeempia kun lapset ja moni kelkkailija on kyllä mennyt jäidenkin alle.
Ne ei menneet jään alle. Tutkimme koko sillan alusen. Ja ei, eivät niin nopeita, että suoralla jäällä olisivat näkyvistä kadonneet. Rannoilla ei ollut jälkeä. Ei silti sen jälkeenkään mitään tapahtunut.
Kuorittu kanamuna on älyttömän liukas ja tiskipöytä lyhyt. Se liikkuu jo siksi että on ellipsin muotoinen eli on jotain mikä sysää sen liikkeelle alunperinkin. Hieman eri juttu kuin puolillaan oleva oluttölkki joka liukuu kokonaisen sohvapöydän yli. Siitä vaan kaikki kokeilemaan miten kauan saa odottaa tollasen oluttölkin matkaa pöydän yli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräänä iltana parvekkeen ovi temppuili niin, että se aukesi monta kertaa. Koskaan aikaisemmin se ei niin tehnyt. Seuraavana aamuna sain tiedon, että siskoni kuoli.
Tällaiset asiat on vaikeita. Niitä kun ei voi ulkopuolinen todistaa tapahtuneeksi, mutta ei myöskään todistaa etteikö olisi tapahtunut.
Pelottaviahan nuo ovat. Enneunet ovat ehkä yleisimpiä. Näkee hämmentävää unta jostakin ihmisestä joka kuolee myöhemmin. Tai tiedetään asioita jotenkin ennalta vaikka ei olisi kukaan kertonut. Tai sitten juurikin noita tavaroiden liikkumista tai muita yliluonnollisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te tiedeuskovaiset olette niin boring ja luulette olevanne älykkäitä muiden silmissä alkeellisella skeptisyydellänne.
Tiesittekö te tavanomaiset, että jopa tieteen suurmiehistä iso osa alkaa uskoa jumalalliseen läsnäoloon vain tutkimalla ympäristöään. Eli vaikka ovat tiedemiehiä eivät ole pikkuaivoisia tiedeuskovaisia kuitenkaan.
Mm. Ruumiista irtaantuminen ei ole yliluonnollista vaan opeteltavissa oleva asia, johon pikkuiset nakkiaivot tällä palstalla ei pysty. Muutekin sana yliluonnollinen on typerä ja kuulostaa taikauskoiselta.
Nykyään yliluonnollisen kokemuksen todistaminen lienee jo täysin mahdotonta. Ainoa minkä keksin olis se että se kukko laulaisi käskemällä laboratoriossa. Ja sittenkin tulisi luultavasti syytökset tulosten manipuloinnista. Jos muita selityksiä ei keksittäisi, aina on joukkohysteria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on niin paljon "yliluonnollisia" kokemuksia, että niistä voisi kirjoittaa kirjan. Ensimmäinen tapahtui ollessani 16-v ja nyt olen viisikymppinen. Mutta mulle nämä kaikki ovatkin jo pitkään olleet ihan luonnollisia asioita.
Olen mm. tavannut kolme ihmistä heidän kuolemansa jälkeen. Olen poistunut kehostani lukuisia kertoja. Pystyn parantamaan tai sanotaanko auttamaan parantumaan, pareneminen kun on aina usean tekijän summa. En voi mitään, jos ihminen haluaa jatkaa huonoja elintapojaan ja paraneminen on muutenkin aina eniten kiinni sairaasta itsestään. Minä vain mahdollistan paranemisen. Jokainen, joka on muuten käynyt hoidossani (teen hierontahoitoja) huomaa käsieni voiman. Tunnen herkästi ihmisten energioita ja aistin tunnetiloja, tavallaan tiedän heidän ajatuksensa, minua ei oikeastaan voi huijata.
On todella ylimielistä ajatella, että mitään muuta ei ole kuin meidän näkyvä todellisuutemme ja tieteellisesti todistetut asiat. Ei niihin ole pakko uskoa, mutta järkevä ihminen sanoo, että en usko, että mitään yliluonnollista on olemassa, mutta tottakai on mahdollista, että silti on jotain.
Minullakin on ollut "yliluonnollisia" kokemuksia. Enkä ole niistä puhunut kuin vanhemmilleni, miehelleni ja kaverilleni. Muille en niistä huutele, koska aina saa kuulla niitä saivarteluja ja mukatieteellisiä selityksiä. Näitä toki itsekin olen pohtinut, mutta kun käytännössä ne eivät ole vain selitettävissä. Sen uskoo, kun kokee. Ja ihmisenä olen kuitenkin järkevä, tieteellisen koulutuksen saanut eikä neurologisia- tai mielenterveysongelmiakaan ole koskaan ollut.
Minä olen nähnyt enneunia. Siis sellaisia, että jo edesmennyt on tullut unessa kertomaan, että hakee kohta mukaansa X:n. Aamulla olen kertonut miehelleni tästä. Ja parin viikon kuluttua näin on tapahtunut. Näitä viestejä siis saanut elämäni aikana n. 7 kertaa. Olen myös laulanut ja ajatellut kesken mennyttä lastani ja lähettänyt hänelle samalla terveisiä mielessäni. Kerran päädyin (täysin tuntemattoman) meedion vierelle ja hän kertoi, että luokseni tuli pieni henki, joka kertoo olevansa iloinen terveisistäni, joita lähetin. Ja laulusta X, jota hänelle lauloin.
Entä millä voin selittää näyn/kuvan, jonka näin mielessäni jo etukäteen. Ja kerroin siitä tutulleni. Asia toteutui ajankohtana, jonka olin näkykuvassani nähnyt ja tuttuni oli ihmeissään. Hän ei voinut asian toteutumiseen itse vaikuttaa.
Tässä esimerkkejä, joita ei vain voi selittää.
N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yliluonnollisten kokemusten sisältö riippuu myös kulttuurista. Suomalaiset eivät tuppaa törmäämään vampyyreihin. Ufo-havainnot puolestaan yleistyivät 70-luvulla Amerikasta hitaasti Suomeen saapuneen buumin myötä."
Tämä kulttuurisidonnaisuus yliluonnollisiksi koettujen kokemusten sisällöissä on ajatuksia herättävä.
Lisäksi nuo boomit ovat psykologisesti mielenkiintoisia ja surullisiakin. Yhdysvalloissahan oli tuo UFO-boomi 70-80 -luvulla: kun muutama ihminen kertoi mediassa kokemuksistaan, yhtäkkiä tuhannet ihmiset "tajusivat", että heilläkin oli ehkä vastaavanlaisia kokemuksia. Regressiohypnoosia tarjoavat terapeutit rikastuivat tuolloin, kun ihmiset juoksivat hypnoosissa saadakseen tarkennusta epämääräisille muistoilleen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Nuo tutkijat eivät ota kantaa yliluonnollisten kokemusten todenperäisyyteen?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on niin paljon "yliluonnollisia" kokemuksia, että niistä voisi kirjoittaa kirjan. Ensimmäinen tapahtui ollessani 16-v ja nyt olen viisikymppinen. Mutta mulle nämä kaikki ovatkin jo pitkään olleet ihan luonnollisia asioita.
Olen mm. tavannut kolme ihmistä heidän kuolemansa jälkeen. Olen poistunut kehostani lukuisia kertoja. Pystyn parantamaan tai sanotaanko auttamaan parantumaan, pareneminen kun on aina usean tekijän summa. En voi mitään, jos ihminen haluaa jatkaa huonoja elintapojaan ja paraneminen on muutenkin aina eniten kiinni sairaasta itsestään. Minä vain mahdollistan paranemisen. Jokainen, joka on muuten käynyt hoidossani (teen hierontahoitoja) huomaa käsieni voiman. Tunnen herkästi ihmisten energioita ja aistin tunnetiloja, tavallaan tiedän heidän ajatuksensa, minua ei oikeastaan voi huijata.
On todella ylimielistä ajatella, että mitään muuta ei ole kuin meidän näkyvä todellisuutemme ja tieteellisesti todistetut asiat. Ei niihin ole pakko uskoa, mutta järkevä ihminen sanoo, että en usko, että mitään yliluonnollista on olemassa, mutta tottakai on mahdollista, että silti on jotain.
missäpäin teet hierontahoitoja?
Itsekin olen elämässäni kokenut jos vaikka mitä.... asioita joista en viitsi jutella koska a) ei uskota b) yritetään keksiä selitys. Ja kyllä, olen itsekin yrittänyt selityksiä näihin keksiä, mutta en ole onnistunut. Mm. ovi makuuhuoneessa on paiskautunut liki kiinni kun valitsin lapsilleni pappansa hautajaisiin vaatteita. Yritin keksiä ilmavirtaa, ilmalämpöpumpusta tulevaa ilmaa jne selitykseksi, mutta silloin ovi olisi mennyt toiseen suuntaan. Olin yksin yläkerrassa kun omin silmin näin oven menevän vauhdilla kiinni. koskaan ennen tai jälkeen ei näin ole käynyt. Lohtua tuo että se oli varmaan isäni joka kävi viimeisellä vierailulla. Paljon muutakin on tullut koettua ja niistä olen täällä myös kertonut...
Faith kirjoitti:
"Yliluonnollisten kokemusten sisältö riippuu myös kulttuurista. Suomalaiset eivät tuppaa törmäämään vampyyreihin. Ufo-havainnot puolestaan yleistyivät 70-luvulla Amerikasta hitaasti Suomeen saapuneen buumin myötä."
Tämä kulttuurisidonnaisuus yliluonnollisiksi koettujen kokemusten sisällöissä on ajatuksia herättävä.
Lisäksi nuo boomit ovat psykologisesti mielenkiintoisia ja surullisiakin. Yhdysvalloissahan oli tuo UFO-boomi 70-80 -luvulla: kun muutama ihminen kertoi mediassa kokemuksistaan, yhtäkkiä tuhannet ihmiset "tajusivat", että heilläkin oli ehkä vastaavanlaisia kokemuksia. Regressiohypnoosia tarjoavat terapeutit rikastuivat tuolloin, kun ihmiset juoksivat hypnoosissa saadakseen tarkennusta epämääräisille muistoilleen.
Tajusivat vai kehtasivat kertoa? Mieheni työkaveri, nykyään suht korkealla armeijan hierarkiassa - taitaa olla jo majuri -, kertoi joskus 90-luvulla siitä kuinka on nähnyt ufon. Tilanteessa jossa meitä oli kaksi pariskuntaa iltaa istumassa.
Tervehdys!
Laitoin mikroaaltouuniin ruokaa lämpenemään ja ajaksi reilun minuutin ja menin sillä aikaa vessaan käymään.
Tulin takaisin ja ihmettelin, että eikö ajan jo olisi pitänyt kulua loppuun.
Yllätys oli melkoinen kun katsoin, että vielä on muutama minuutti jäljellä.
No, olin ottanut vähän olutta ja ajattelin, että olen jotenkin epähuomiossa laittanut liikaa aikaa.
Nyt sitten noin viikon päästä eli viime yönä tein taas saman jutun ja nyt aikaa oli jotain 5 minuuttia, mitä tää nyt oikein on?
Korostettakoon, että nyt olin täysin selvinpäin ja ihan virkeä.
Uunissa on sellanen mekaaninen pyöreä säätö ajalle eikä se itsestään voi säätyä, sehän on melko jäykkäkin.
Siis se siirtyi sillon ekallakin kerralla vaikka uskottelin itselleni erehtyneeni.
Mun mielenterveys on ihan normaali enkä käytä mitään lääkeaineita mitkä vaikuttaa aivoihin.
Eipä näihin vaadita kuin korkeat tulehdusarvot tai joku skitsofrenia ja levottomat jutut ovat taattuja. Tai uskonnollinen yhteisö, joka voi ajaa jäsenensä kunnon massapsykoosin kautta joukkoitsemurhaan. Ihmiset voivat sekoilla yhdessä ja erikseen.