Sairaanhoitajaopiskelijat, millaisia kokemuksia harjoitteluista?

Vierailija kirjoitti:

Jos teille jää traumoja jostakin muutaman viikon harjoittelusta, niin miten teidän pää kestää tulevaa työtä vuosikausia? En tarkoita pahalla, mutta siellä työelämässä tulee vastaan todella haastavia asiakkaita/potilaita ja työkavereissa on ties minkälaista luonnevikaista idioottia. Siihen päälle tulee vielä se oikea vastuu. En nyt puolustele mitenkään harjoittelijoiden epäasiallista kohtelua, ei pidä käsittää väärin,  mutta sanonpahan vaan että jos harjoittelut ajavat opiskelihan loppuun, niin odottakaahan kun joudutte työelämään. Ei se aloittelevan sijaisen rooli ole kovinkaan paljoa kummoisempi, paine niskaan ja mokat on vaarallisia. Kannattaa miettiä sitä alalle soveltuvuutta hyvissä ajoin.

Et nyt oikein tainnut ymmärtää lukemaasi. Minulle jäi traumat, mutta olen kuitenkin  töitä tehnyt sen jälkeen ongelmitta 25 vuoden ajan, joten  en nyt ole varsinaisesti mikään aloittelija. Nykyään toimin johtotehtävissä enkä ruohonjuuritasolla. Kunhan kerroin, että minkälaista se oli siihen aikaan kun  itse tuskin olit edes syntynyt.

Miksei opiskelija saa olla kahvihuoneessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teille jää traumoja jostakin muutaman viikon harjoittelusta, niin miten teidän pää kestää tulevaa työtä vuosikausia? En tarkoita pahalla, mutta siellä työelämässä tulee vastaan todella haastavia asiakkaita/potilaita ja työkavereissa on ties minkälaista luonnevikaista idioottia. Siihen päälle tulee vielä se oikea vastuu. En nyt puolustele mitenkään harjoittelijoiden epäasiallista kohtelua, ei pidä käsittää väärin,  mutta sanonpahan vaan että jos harjoittelut ajavat opiskelihan loppuun, niin odottakaahan kun joudutte työelämään. Ei se aloittelevan sijaisen rooli ole kovinkaan paljoa kummoisempi, paine niskaan ja mokat on vaarallisia. Kannattaa miettiä sitä alalle soveltuvuutta hyvissä ajoin.

Työpaikan voi valita, eikä sitä ole puolipakko valkata jobstep/jobiili -arpajaisissa. Sairaanhoitajalle on erilaisia työmahdollisuuksia erilaisissa paikoissa. Lisäksi siitä saa rahaa. Valmistuneina myös tosiaan ollaan valmistuneita, ei ekaa vuotta opiskelevia.

Semmoisia eroja.

Viihdyn psykiatrisena sairaanhoitajina oikein hyvin. Mutta edelleenkään vaipparumba tai pyllyjenpesu ei innosta.

Psykiatrisella on ihan oma henkensä, huomasi opiskelijana, kun vertasi muihin paikkoihin. Ja tarkoitan pelkästään positiivisessa mielessä. Tuntui omituiselle, että se lääkäri pörräili siinä samassa tilassa ja joi aamukahvitkin hoitajien kanssa. Huumoria piisasi, opiskelijat otettiin hyvin vastaan. Tosin olihan siellä raskaita juttuja, mutta kai se rennompi ilmapiiri sitä tasoittaa.

 Ei ollut somaattisella tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teille jää traumoja jostakin muutaman viikon harjoittelusta, niin miten teidän pää kestää tulevaa työtä vuosikausia? En tarkoita pahalla, mutta siellä työelämässä tulee vastaan todella haastavia asiakkaita/potilaita ja työkavereissa on ties minkälaista luonnevikaista idioottia. Siihen päälle tulee vielä se oikea vastuu. En nyt puolustele mitenkään harjoittelijoiden epäasiallista kohtelua, ei pidä käsittää väärin,  mutta sanonpahan vaan että jos harjoittelut ajavat opiskelihan loppuun, niin odottakaahan kun joudutte työelämään. Ei se aloittelevan sijaisen rooli ole kovinkaan paljoa kummoisempi, paine niskaan ja mokat on vaarallisia. Kannattaa miettiä sitä alalle soveltuvuutta hyvissä ajoin.

Työpaikan voi valita, eikä sitä ole puolipakko valkata jobstep/jobiili -arpajaisissa. Sairaanhoitajalle on erilaisia työmahdollisuuksia erilaisissa paikoissa. Lisäksi siitä saa rahaa. Valmistuneina myös tosiaan ollaan valmistuneita, ei ekaa vuotta opiskelevia.

Semmoisia eroja.

Viihdyn psykiatrisena sairaanhoitajina oikein hyvin. Mutta edelleenkään vaipparumba tai pyllyjenpesu ei innosta.

Psykiatrisella on ihan oma henkensä, huomasi opiskelijana, kun vertasi muihin paikkoihin. Ja tarkoitan pelkästään positiivisessa mielessä. Tuntui omituiselle, että se lääkäri pörräili siinä samassa tilassa ja joi aamukahvitkin hoitajien kanssa. Huumoria piisasi, opiskelijat otettiin hyvin vastaan. Tosin olihan siellä raskaita juttuja, mutta kai se rennompi ilmapiiri sitä tasoittaa.

 Ei ollut somaattisella tuollaista.

Riippuu täysin paikasta. Itse olen viihtynyt opiskelijana todella hyvin somaattisella puolella.

Minulle sattui aikanaan sellainen simputtaja ohjaajaksi, että ajattelin jo etten taida harjoittelusta läpi selvitäkään. Se vaan prässäsi ja prässäsi, mikä tuntui stressaavalta. Kunnes harjoittelun loppupuolella toimin jo kuin robotti, muistin ja osasin lähes kaiken.. Kun menin kesätöihin, ällistyin miten hyvin tuo ehdollistaminen minua auttoi. Siinä missä muut sijaiset tuskailivat haastavimpien hommien hoidossa, minulla ne tuli selkärangasta eikä mitään ongelmia.

Kiitos siis sille yrmeälle ohjaajalle. Joskus se prässääminen voi olla vaan vanhanaikaista ohjaamista, joka tähtää toistoihin, toistoihin ja vielä kerran toistoihin. Eihän se mukavaa ole, mutta sillä sitä oppii väkisin.

Itselleni on osunut vain hyviä paikkoja, mutta aina on joukossa kavereita joita kohdellaan harkassa kuin pa*kaa. Harkkapaikat syyttävät tietysti opiskelijaa kaikesta, mutta tällaisen kohtelun kohteeksi joutui myös ryhmämme motivoitunein ja lahjakkain opiskelija joka suoriutui kaikesta aina kiitettävästi, ja jonka olisi itseasiassa pitänyt olla ennemminkin lääkiksessä.

Ei saanut opiskelijana olla kahvihuoneessa vielä 20-30 vuotta sitten. Hierarkia. Ei sinne haluttu opiskelijoita pyörimään. Sanottiin meille ihan suoraan, että tämä on sitten vain meille, te voitte käydä muualla ruokailussa. Silloin ei kyllä opiskelijallakaan ollut sellaisia luuloja itsestään kuin nykyään, tehtiin hyvin selväksi mikä on hierarkiarakenne eikä kuviteltu olevan mitään asiantuntijoita tai kehittäjiä. Nykyäänhän moni ei tajua minkälaista sairaanhoitajan käytännön työ on. Oppilaitokset on aivopesseet niin hyvin opiskelijat, että käytännön työ voi tulla sitten järkytyksenä.

Psykiatrisilla on parhaat harkkapaikat. Ei vaippoja, ei pesuja, ei semmoista perusmälsää.

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut opiskelijana olla kahvihuoneessa vielä 20-30 vuotta sitten. Hierarkia. Ei sinne haluttu opiskelijoita pyörimään. Sanottiin meille ihan suoraan, että tämä on sitten vain meille, te voitte käydä muualla ruokailussa. Silloin ei kyllä opiskelijallakaan ollut sellaisia luuloja itsestään kuin nykyään, tehtiin hyvin selväksi mikä on hierarkiarakenne eikä kuviteltu olevan mitään asiantuntijoita tai kehittäjiä. Nykyäänhän moni ei tajua minkälaista sairaanhoitajan käytännön työ on. Oppilaitokset on aivopesseet niin hyvin opiskelijat, että käytännön työ voi tulla sitten järkytyksenä.

Onhan se vähän outoa, mutta kaikkia asioita ei ole tarkoitettu opiskelijoiden korviin. Ei siellä teistä pahaa puhuta, vaan saattaa olla ihan muut jutut menossa. Jos vaikka työkaveri on sairastunut vakavasti, ei ole mukava puhua hänen voinnistaan opiskelijoiden kuullen.

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut opiskelijana olla kahvihuoneessa vielä 20-30 vuotta sitten. Hierarkia. Ei sinne haluttu opiskelijoita pyörimään. Sanottiin meille ihan suoraan, että tämä on sitten vain meille, te voitte käydä muualla ruokailussa. Silloin ei kyllä opiskelijallakaan ollut sellaisia luuloja itsestään kuin nykyään, tehtiin hyvin selväksi mikä on hierarkiarakenne eikä kuviteltu olevan mitään asiantuntijoita tai kehittäjiä. Nykyäänhän moni ei tajua minkälaista sairaanhoitajan käytännön työ on. Oppilaitokset on aivopesseet niin hyvin opiskelijat, että käytännön työ voi tulla sitten järkytyksenä.

Mikä hierarkia?

Ei olla nyt missään 50-luvun brittiläisessä nunnasairaalassa.

Minusta on hyvä, että opiskelijalla on luuloja itsesään. Siis luottaa itseensä ja osaamiseensa.

Vierailija kirjoitti:

Miksei opiskelija saa olla kahvihuoneessa?

No esim. jos kahvi on vakkareiden maksamaa tai työnantajan maksamaa eikä kuulu näin opiskelijalle ollenkaan. Tai että jos siellä puhutaan vakituisten työntekijöiden välisiä keskinäisiä juttuja ja vaikka juorutaan ko. opiskelijasta, niin on hyvä, ettei hän ole paikalla ollenkaan.

Harjoittelupaikoissa pitäisi mennä opiskelijan ehdoilla. Pitäisi kuunnella ja mennä sen mukaan, mitä opiskelija haluaa oppia.