Sairaanhoitajaopiskelijat, millaisia kokemuksia harjoitteluista?

Paskaa...

Pääosin todella hyviä kokemuksia ja kohdeltiin hyvin kaikissa muissa paitsi yhdessä paikassa. Kannattaa hoitaa hommat harkassa hyvin, niistä poikii kontakteja ja töitä. Minulle tarjottiin töitä kaikista syventävän harjoittelun paikoista ja kahdesta perustason harkasta. Olen siis jo valmistunut ja töissä eräässä harkkapaikassa.

Ei harjoittelua hylätä, jos on tehnyt tarvittavat tunnit jne.

Ei kukaan voi ilmaista työtä vaatia kahteen kertaan.

Kauheeta oli ja olen valmistunutkin jo 25 vuotta sitten. Edelleen näen välillä painajaisia. Olin nuori ja ujo ja siihen aikaan ainut oikea tapa olisi ollut olla suulas ja ns. sosiaalinen.  Olin myös epäkäytännöllinen ja kokematon ja työharjoittelut oli ihan kauheaa, kun en oikein osannutkaan mitään ja inhosin jokaista harjoittelupäivää. Nyt jos joku tuntuisi niin vastenmieliseltä, lopettaisin sen.  Terveisiä vaan Hyvinkään aluesairaalaan, että ei ole ikävä. Näin aikuisena ihmisenä asiat tietysti näkisi toisen, mutta tuo vei itsetuntoni moneksi vuodeksi ja jopa ajoi masennukseen. 

Tuohon aikaan ei myöskään kohdeltu tasa-arvoisesti, vaan todellakin olit alinta kastia:

-tarkkaan määritelty missä saa istua ruokalassa  ( kirjoittamattomat säännöt)

-kahvihuone ei ollut tarkoitettu opiskelijoille  ( nämä leivonnaiset ei sitten ole opiskelijoille)

-julkista nöyryytystä ja haukkumista ( etkö sinä siis tätä osaa tai tiedä, niin...18-v tyttönä on aika vaikea tietää, vaikka luulen että ÄO:ni ei ole kaikista alhaisinta ja opiskelin myöhemmin akateemisen tutkinnon)

-arvostelu tapahtui siten, että kansliassa oli vihko, johon hoitajat menivät kirjoittamaan ranskalaisilla viivoilla opiskelijoista asioita, pääosin negatiivisia termejä  "ujo, arka" jne jne

-kaikki paskahommat laitettiin opiskelijoille, joita ei viitsitty itse tehdä, käytettiin siis työvoimana. Kakkojen siivous, yms tylsät jutut. Harjoitella ei olisi saanut, kaikki olisi pitänyt osata tehdä, " teillehän on opetettu koulussa" jne...

-sen jälkeen päätin etten ikinä ole ilkeä opiskelijoille, enkä ole ollut. Enkä nöyryyttänyt ketään. Yleensä sellaisilla ihmisillä on tarve päteä.

Nykyään ongelma on se, että koulut olettaa, että harjoittelijupaikoissa opetetaan kaikki käytännön jutut, siis annetaan mahdollisuus harjoitella kaikkea. Harjoittelupaikat taas olettaa, että koulu on opettanut kaiken valmiiksi ja opiskelija tulee heille ilmaiseksi töihin. Juurikin tuo "onhan teille kai koulussa opetettu".

Todella harvoin saa opetella niitä asioita, mitä oikeasti on sen harjoittelun asioihin kuuluu. Laitetaan melkein aina tekemään kaikkea ns. paskaa, sataan kertaan opeteltuja pesuja, roskien viemistä, asioiden hakemista ja muuta sellaista, mistä ei opi yhtään mitään. Ainakaan niitä asioita, mitä pitäisi.

Mulla on vasta eka harjoittelu takana. Aloitin eräässä kaupungin hoivaosastolla. Kamala paikka, ja yksinomaan työntekijöiden takia. Ohjaajani teki harvinaisen selväksi ettei ole aikaa eikä kiinnostusta minua ohjata, mutta loukkaantui kun sanoin, että voi ohjaajaa myös vaihtaa. Kestin siellä viikon, jonka jälkeen vaihdoin paikkaa.

Tämä paikka johon vaihdoin, oli yksityinen hoivakoti. Aivan mahtava paikka! Ei kohdeltu ikävästi, eikä sysätty niskoille mitään "paskahommia" vaan ohjattiin ja neuvottiin ja ohjaajani jaksoi selittää juurta jaksain kaikkia asioita joita kysyin. Pääsin harjoittelemaan myös juttuja joita ei koulussa vielä ollut opiskeltu, kuten verinäytteen otto ja katetroinnit yms. Sain myös hyvät arvostelut. Pari kuukautta harjoittelun päättymisen jälkeen soittivat töihin, ja nyt heitän keikkaa opiskeluiden ohella :)

On aika tylsää, kun harjoittelun takia menee mielenkiinto koko opiskeluun. Luulin, että harjoittelussa saisi tehdä muutakin kuin vaihtaa vaippoja. Tosi kehittävää "opetella" sitä harjoittelusta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta oli ja olen valmistunutkin jo 25 vuotta sitten. Edelleen näen välillä painajaisia. Olin nuori ja ujo ja siihen aikaan ainut oikea tapa olisi ollut olla suulas ja ns. sosiaalinen.  Olin myös epäkäytännöllinen ja kokematon ja työharjoittelut oli ihan kauheaa, kun en oikein osannutkaan mitään ja inhosin jokaista harjoittelupäivää. Nyt jos joku tuntuisi niin vastenmieliseltä, lopettaisin sen.  Terveisiä vaan Hyvinkään aluesairaalaan, että ei ole ikävä. Näin aikuisena ihmisenä asiat tietysti näkisi toisen, mutta tuo vei itsetuntoni moneksi vuodeksi ja jopa ajoi masennukseen. 

Voi, minulla on ihan samanlaisia kokemuksia. Olisi pitänyt olla puhelias ja joka tilanteeseen miettimättä syöksyvä rämäpää ollakseen hyvä opiskelija. Minä olin kaikkea muuta kuin tuollainen, joten olin huono. Kyllähän se katkeraksi veti, ja itsetunto meni multakin pitkäksi aikaa.

Häh? Siis itse olen viihtynyt todella hyvin kaikissa harkkapaikoissani. On ollut todella rento ja humoristinen työporukka oikeastaan joka paikassa. On pidetty yhtä ja kaikki ovat istuneet yhdessä saman pöydän ääressä ruoka- ja kahvitauoilla. Ohjausta on annettu hyvin.

Meillä ainakin koulu vaatii, että ohjaus on hyvää harkkapaikassa ja jos ei ole, niin harjoittelu keskeytetään. Opettajat käyvät myös vierailulla harkkapaikassa ja yhteydessä ollaan kokoajan. Koulu maksaa harjoittelijasta harkkapaikalle, joten ohjauksen on oltava hyvää ja asianmukaista, koska miksi koulu maksaisi surkeasta harkkapaikasta?

Oma poikani opiskelee sairaanhoitajaksi ja on kuuleman mukaan viihtynyt harjoittelupaikoissa.

Omat kokemukset ihan vastaavia.Todellakaan tällaiseksi en hoitoalaa kuvitellut.Ohjaajat odottavat valmista osaajaa, mutta koulun resurssit eivat riitä siihen että asioita ehtisi kunnolla harjoitella.

Asenne on myös joillakin ohjaajilla opiskelijaa kohtaan todella ikävä.

Hyviäkin paikkoja toki on, ja ihania ohjaajia on minullakin ollut.Silti ne ikävät kokemukset kummittelevat siellä taustalla syöden itseluottamusta.

No asiat on varmaan muuttuneet. Itse kävin koulun 1990-luvun alussa. Aiempina vuosikymmeninä on varmaan ollut  vielä pahempaa. Tuolloin kuitenkin oli jo olevinaan ns. modernia ja alkoi kaikki hoitotiede-pölinät yms.  Tottakai on aina erilaisia paikkoja, mutta ainakin noilla isoilla kirurgian osastoilla ja jossain TK:ssa oli ihan kauheeta se homma. Jotkut oli niin vihaisia siitä, että joutuivat ottamaan riesakseen opiskelijan, että se todella näkyi. Ja opiskelija ei todellakaan saanut tukkia tuoleja kahvihuoneessa vaan piti ruokailla muualla. Itselläni kaksi muutakin samanikäistä ystävää, jotka käyneet samoihin aikoihin koulun ja kumpikin muistelee kauhulla tuota aikaa. Varmaan osa pärjäsi hyvinkin, niin meilläkin. Jos siis oli sellainen kuin kuului siihen aikaan olla.  Ulospäinsuuntautuva ja vähän semmonen perseennuolija-tyyppinen. Traumat jäi.

Jos teille jää traumoja jostakin muutaman viikon harjoittelusta, niin miten teidän pää kestää tulevaa työtä vuosikausia? En tarkoita pahalla, mutta siellä työelämässä tulee vastaan todella haastavia asiakkaita/potilaita ja työkavereissa on ties minkälaista luonnevikaista idioottia. Siihen päälle tulee vielä se oikea vastuu. En nyt puolustele mitenkään harjoittelijoiden epäasiallista kohtelua, ei pidä käsittää väärin,  mutta sanonpahan vaan että jos harjoittelut ajavat opiskelihan loppuun, niin odottakaahan kun joudutte työelämään. Ei se aloittelevan sijaisen rooli ole kovinkaan paljoa kummoisempi, paine niskaan ja mokat on vaarallisia. Kannattaa miettiä sitä alalle soveltuvuutta hyvissä ajoin.

Kyllä vielä kymmenen vuotta sitten porissa oli ihan normaalia ettei opiskelijoilla ollut mitään asiaa kahvihuoneeseen!

Vierailija kirjoitti:

Jos teille jää traumoja jostakin muutaman viikon harjoittelusta, niin miten teidän pää kestää tulevaa työtä vuosikausia? En tarkoita pahalla, mutta siellä työelämässä tulee vastaan todella haastavia asiakkaita/potilaita ja työkavereissa on ties minkälaista luonnevikaista idioottia. Siihen päälle tulee vielä se oikea vastuu. En nyt puolustele mitenkään harjoittelijoiden epäasiallista kohtelua, ei pidä käsittää väärin,  mutta sanonpahan vaan että jos harjoittelut ajavat opiskelihan loppuun, niin odottakaahan kun joudutte työelämään. Ei se aloittelevan sijaisen rooli ole kovinkaan paljoa kummoisempi, paine niskaan ja mokat on vaarallisia. Kannattaa miettiä sitä alalle soveltuvuutta hyvissä ajoin.

Työpaikan voi valita, eikä sitä ole puolipakko valkata jobstep/jobiili -arpajaisissa. Sairaanhoitajalle on erilaisia työmahdollisuuksia erilaisissa paikoissa. Lisäksi siitä saa rahaa. Valmistuneina myös tosiaan ollaan valmistuneita, ei ekaa vuotta opiskelevia.

Semmoisia eroja.

Viihdyn psykiatrisena sairaanhoitajina oikein hyvin. Mutta edelleenkään vaipparumba tai pyllyjenpesu ei innosta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vielä kymmenen vuotta sitten porissa oli ihan normaalia ettei opiskelijoilla ollut mitään asiaa kahvihuoneeseen!

Olipas pyhä kahvihuone.

Varsinkin ensihoitajat ja terveydenhoitajaopiskelijat ovat aika rankoilla perushoidon harjoittelussa. Eivät kuitenkaan halua tehdä mitään sellaista tulevaisuudessa tai sinnepäinkään.

Muut harkat on kivoja

Tänä päivänä ainakin pk-seudulla on pääosin todella hyvät oltavat. Opiskelijoita arvostetaan tosi paljon ja esim. hus on panostanut hirveästi opiskelijan ohjaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vielä kymmenen vuotta sitten porissa oli ihan normaalia ettei opiskelijoilla ollut mitään asiaa kahvihuoneeseen!

Olipas pyhä kahvihuone.

Se oli rankkaa aikaa. Mukava iltavuorossakin lähteä yksin kellariin tai kanttiiniin syömään. Voi luoja.... terveisiä vaan satks:aan ja pks:aan