Häiritseekö miehen exä teidän elämää?

Ei. Mies on hyvissä bäleissä hänen kanssaan. - Ainoa mikä ihmetyttää on, että miksi he oikeasti erosivat. 

Kyllä häiritsee. Erosivat miehen kanssa vasta vähän aikaa sitten, miehen tahdosta, ja olihan meidän suhteellakin tekemistä asian kanssa. Sopivat että hoitavat asiat lapsen takia sovussa, mutta näköjään se menee juuri niin kuin ex haluaa. Ensinnäkin halusi jäädä lapsen kanssa asumaan heidän omakotitaloon, jonka lainat sun muut mies edelleen maksaa, tekee lumityöt ja huolehtii muistakin asioista. Myös miehen auto kelpaa tyttöjen reissuille. Kesti kauan ennen kuin lapsi sai luvan yökyläillä miehen luona vaikka tämä on loistava isä. Tapaamisajat menevät just eikä melkein ex-vaimon tuövuorojen ja mielentilan mukaan. Jos vaikka exällä on.migreeni, on miehen haettava lapsi hoitoon. Onneksi mieheni on kärsivällinen, vaikkakin liian kiltti.

Exän nykyinen häiritsee ja laiminlyö lapsia. Exää häiritsee minun uusi kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Exän nykyinen häiritsee ja laiminlyö lapsia. Exää häiritsee minun uusi kumppani.

Meillä vähän sama juttu

Häiritsee. Haluaa, että mieheni hoitaa lapsia joka toinen viikonloppu vähintään, vaikka meillä olisi omiakin menoja. Vaatii rahaa lapsille ja miestä kaikenmaailman palavereihin.

Ei ole ymmärtänyt, että se on elettyä elämää ja miehellä on uusi elämä. Epätoivoisesti roikkuu miehessä lasten kautta. Onneksi mies on alkanut ymmärtää ja ei ala enää lapsenvahdiksi viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Häiritsee. Haluaa, että mieheni hoitaa lapsia joka toinen viikonloppu vähintään, vaikka meillä olisi omiakin menoja. Vaatii rahaa lapsille ja miestä kaikenmaailman palavereihin.

Ei ole ymmärtänyt, että se on elettyä elämää ja miehellä on uusi elämä. Epätoivoisesti roikkuu miehessä lasten kautta. Onneksi mies on alkanut ymmärtää ja ei ala enää lapsenvahdiksi viikonloppuisin.

Ei kannata ton kultakimpaleen kanssa tehdä lapsia muuten: on äärimmäisen raskasta olla yhteisvanhemmuudessa jos mies ei ymmärrä että on isä ja velvollinen huoltamaan omia lapsiaan myös.

Isäni uusi vaimo oli hullun mustis ja katkera exälle eli äidille ja ihmiset ikä-ihmisiä. Äiti ei todellakaan olisi koskaan _huolinut_ tuurijuoppoa, väkivaltaista, vammoja tuottanutta ihan pähkähullua ukkoa takaisin. Jos olisi edes kerran sanonut, olisin vienyt nuppitohtoriin kiireesti ...

Nyksä luuli "meidän" vain yrittävän isää takaisin.Ei suttanut edes puolen Suomen väli.

Isän kanssa minulla ei ollut kaksiset välit - mitä nyt jullun väkivaltaisen ilkeän juopon kanssa voi olla? - mutta isän satunnaiset yhteydenotot ja sinne kylään käskemiset olivat kuin punainen vaate raivolle härälle tälle naiselle. Minulla ei ollut kuulemma koko kotikoto paikkakunnalle mitään asiaa.

Ihan pimee akka, mutta täytyihän se olla, jotta aikoinaan otti sellaisen ukon mistä elämäntapa näkyi selvästi.

Jotenkin jäi fiilis että vakka kantensa ym.

Tää ei nyt aiheeseen liity mutta eniten järkyttänyt se, isän kuollessa en tuntenut yhtään mitään. En järkyttynyt tai surrut tai kaivannut häntä, vaan järkytyin siitä, etten, ja mitä se kertoi ihmissuhteesta.

Jos hän olisi teoriassa halunnut tai kyyennyt muuttua vanhetessaan ja etsiä ihmissuhdetta lapseensa, se korppikotka kyllä piti huolen ettei sitä voinut tapahtua. Kantoi viinaa ja tuki itsensä kuoliaaksi juomista, vaikkei edes itse käyttänyt. Tuki sitä elämäntapaa ja käytöstä ylläpitävää alkoholismia.

Ei, vaan ex-mies ja miehen nyxä yrittävät kyllä häiritä, minkä kerkiävät. Mm. aiheettomilla lasuilla.

Vierailija kirjoitti:

Rohkeneeko kukaan katkerasti käyttäytynyt ex-nainen tunnustaa, ja kertoa, MIKSI teki exänsä ja tämän uuden naisen elämästä helvettiä? Ymmärtäisin, jos olisi eroon liittynyt pettämistä, muuten en.

Ihan oikeasti kiinnostaa, teitä varmasti on paljon, kertokaa? Miksi tunsitte/tunnette kostamisen tarvetta exälle ja tämän uudelle puolisolle?

Olen itsekin eronnut, mutta ei ole ikinä tullut mieleenkään puuttua lasten isän uuteen suhteeseen.

En ole häirinnyt, enkä puuttunut miehen uuteen suhteeseen, mutta luuleneksän pitäneen minua yleisesti hankalana.

Elin nimittäin 20 vuotta dominoivan miehen kanssa, joka aina sanoi viimeisen sanan. Erotessa en tiennyt, mistä itse pidän. Tein jopa av:lle aloituksen jossa kysyin, mitä ovat ”tarpeet”. En tiennyt, koska minulla oli vain miehen tarpeet.

Eron jälkeen voimaannuin ja vedin nupin kakkoon. Tein kaiken kuten itse halusin. Kuuntelin vain itseäni. En suostunut mihinkään, mitä eksä pyysi, koska ”tein mitä sisin sanoi”. Katsoin, että oli pakko, jotta pääsin jyrän alta pois. Ja eksää harmitti, kun oli tottunut, että minut saa rullalle tekemään ihan mitä vain.

Olen löytänyt tasapainon sittemmin, mutta olin aika joustamaton jossain vaiheessa. Mutta sen korostan, että koskaan en haukkunut tai mennyt henkilökohtaisuuksiin.

Itsellänikin sama että olin hankala siihen asti kunnes eksä oli maksanut velkansa. Sen jälkeen sai rauhassa lypsää seuraava naista.

Miehen exä on täysi sekopää. Hän jätti mieheni toisen takia. Sitten ilmeisesti se uusi suhde ei toiminut ja alkoi kinuamaan takas. Mieheni oli ollut sinkkuna 2 vuotta ennen kuin tavattiin. Niin tämä kaikki oli minun vika. Olin viekoitellut miehen häneltä.

Asiat menee vaikeiksi silloin kun ei sovita kiinteitä tapaamisia lastenvalvojan luona vaan luotetaan siihen, että sovussa pystytään sopimaan. Miesystäväni ex järkkäilee näitä tapaamisia just oman mielensä mukaan, ja on naama viturallaan jos miehellä vaikka omia menoja yksin tai minun kanssani.

Asiat menee vaikeiksi silloin kun ei sovita kiinteitä tapaamisia lastenvalvojan luona vaan luotetaan siihen, että sovussa pystytään sopimaan. Miesystäväni ex järkkäilee näitä tapaamisia just oman mielensä mukaan, ja on naama viturallaan jos miehellä vaikka omia menoja yksin tai minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Rohkeneeko kukaan katkerasti käyttäytynyt ex-nainen tunnustaa, ja kertoa, MIKSI teki exänsä ja tämän uuden naisen elämästä helvettiä? Ymmärtäisin, jos olisi eroon liittynyt pettämistä, muuten en.

Ihan oikeasti kiinnostaa, teitä varmasti on paljon, kertokaa? Miksi tunsitte/tunnette kostamisen tarvetta exälle ja tämän uudelle puolisolle?

Olen itsekin eronnut, mutta ei ole ikinä tullut mieleenkään puuttua lasten isän uuteen suhteeseen.

Kyse on kiintymyssuhteista.

Ihmisen hengissäsäilyminen on historian mittaan riippunut voimakkaasti hänen kiintymyssuhteistaan: kun ei ole ollut yhteiskuntaa tukemassa, ovat kumppanit tai sukulaiset olleet merkittävässä asemassa esimerkiksi vaikeista oloista selviytymisessä.

Kumppanin menetyksen jälkeen ihminen ei ole rationaalis-loogisessa tilassa jossa lasketaan toimintamallien hyötyjä ja haittoja ja toimitaan laskelmien mukaan, vaan hän on apina-aivojensa mielestä hengenvaarallisessa kriisissä joka vaatii poikkeuksellisia, vahvoja toimia kuten esimerkiksi kilpailijan kimppuun hyökkäämistä tai muuta sekoilua.

Selviytymiskriisi saattaa laueta pitkänkin aikaa "eron" jälkeen: jotkut erot kun eivät ole niin selkeitä vaan entiset kumppanit pitävät tiiviisti yhteyttä ja esimerkiksi auttavat toisiaan. Tämän katkeaminen yhteydessä exän uuteen kumppaniin saattaa hyvinkin laukaista tällaisen selviytymiskriisin.

Yrittäisin suhtautua myötätunnolla exän perään haikaileviin: kyse on siitä että eron jälkeen ihminen ei välttämättä hetkeen ole aivan kokonainen rationaalinen olio. Se voi sattua joskus omallekin kohdalle.

täällä ex kirjoitti:

Nyxä häiritsee miehen entistä perhettä. Mikä vaikuttaa aika erikoiselta, en ennen ole kuullut moisesta. Ilmoittelee milloin millekin taholle ja kyttää onko ex-vaimolla uutta miestä yms. Pyörii siis parkkipaikalla ja ikkunoiden takana. Sairas, no eipä kyllä siitä miehestä mitään seuraa saa...onpahan jotain puuhaa :/

Voi kuinka tämän lukeminen teki hyvää...kuvittelin aina, että olen ainoa, jolla tilanne on näinpäin. Exäni uusi puoliso on alkoholisti ja tekee elämästämme välillä h...ttiä. exäni juo myös, muttei käyttäydy edes räkäkännissä yhtä ilkeilevän kierosti kuin nyxänsä.

Tilanne on tietenkin helppo kääntää aina minun syykseni ("katkera ja kateellinen Ex...")

Miks aina ajatellaan et miehen exä on hirviö?meilläkin menee niin et miehen nyxä on ihan mahdoton kun ei tajua sitä että lasten takia on pakko olla jonkin verran tekemisissä. Sit exä ei hae lapsia vuorollaan kun on aina jotain kissan ristiäisiä mitä se nyxä keksii.

Vierailija kirjoitti:

Miks aina ajatellaan et miehen exä on hirviö?meilläkin menee niin et miehen nyxä on ihan mahdoton kun ei tajua sitä että lasten takia on pakko olla jonkin verran tekemisissä. Sit exä ei hae lapsia vuorollaan kun on aina jotain kissan ristiäisiä mitä se nyxä keksii.

No kun meillä se miehen exä on vaikea ihminen, ei se muuksi muutu vaikka jättäisi sanomatta. Lapsilla on vaihtopäivä perjantaisin, eikä exä suostu koskaan sopimaan niin, että ottaisi lapset jo torstaina jos meillä olisi jotain menoa perjantaina, eikä hän suostu myöskään antamaan lapsia isälle jo torstaina, jos haluttaisiin lähteä vaikka heti perjantaiaamuna yhdessä reissuun. Samoin lauantaivaihto on mahdoton jos aloite tulee meiltä. Sitten taas jos exällä on tarvetta vaihtaa muulloin kuin sovittuna päivänä, siihen on käytännössä pakko suostua, koska muuten asia kerrotaan lapsille niin, että isä ei rakasta eikä halua heitä. Paskamainen homma ja jos minulta kysytään, exä on luonnevikainen. No, ehkä exän mielestä minä olen se mahdoton ihminen, kun keksin milloin mitäkin kissanristiäisiä...

Häiritsen parhaani mukaan.

Periaatteella hiki otsalle nykyiselle pikkuluntulle.

Itse myöskin olisin halunnut pettäjäexältä tavarani ja velat takaisin. Nyt en enää jaksa edes enää pyytää taikka välittää. Pitäköön saatana kaiken kunhan jättää minut rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks aina ajatellaan et miehen exä on hirviö?meilläkin menee niin et miehen nyxä on ihan mahdoton kun ei tajua sitä että lasten takia on pakko olla jonkin verran tekemisissä. Sit exä ei hae lapsia vuorollaan kun on aina jotain kissan ristiäisiä mitä se nyxä keksii.

No kun meillä se miehen exä on vaikea ihminen, ei se muuksi muutu vaikka jättäisi sanomatta. Lapsilla on vaihtopäivä perjantaisin, eikä exä suostu koskaan sopimaan niin, että ottaisi lapset jo torstaina jos meillä olisi jotain menoa perjantaina, eikä hän suostu myöskään antamaan lapsia isälle jo torstaina, jos haluttaisiin lähteä vaikka heti perjantaiaamuna yhdessä reissuun. Samoin lauantaivaihto on mahdoton jos aloite tulee meiltä. Sitten taas jos exällä on tarvetta vaihtaa muulloin kuin sovittuna päivänä, siihen on käytännössä pakko suostua, koska muuten asia kerrotaan lapsille niin, että isä ei rakasta eikä halua heitä. Paskamainen homma ja jos minulta kysytään, exä on luonnevikainen. No, ehkä exän mielestä minä olen se mahdoton ihminen, kun keksin milloin mitäkin kissanristiäisiä...

No joo meillä se nyxä keksii vaikka mitä ja exä jättää v-loppuja väliin eikä suostu vaihtaan. Lapsilta se pois on jos isiä ei kiinnosta ku oma napa.