Olen raskaana, äiti kävi kahvilla ja kun tuli puhe nimistä äiti kysyi äkkiä "mitä sinä pidät omasta nimestäsi?"

Tietävät jo. Vaihdoin kutsumanimekseni toisen nimeni, eli ensimmäiseen en ole kovin tyytyväinen.

Lapsena inhosin nimeäni kun sitä niin ihmeteltiin ja kirjoitettiin sekä lausuttiin yleensä väärin. Nykyään olen päässyt siitä yli ja pidän nimestäni. Kysymykseen vastaisin siis kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Tietävät jo. Vaihdoin kutsumanimekseni toisen nimeni, eli ensimmäiseen en ole kovin tyytyväinen.

OVatko tottuneet käyttämään uutta nimeäsi?

Olisin iloinen, jos vanhempani kysyisivät asiaa, mutta tuskin tässä elämässä.

Olen vaihtanut nimeni jo vuosia sitten, mutta he kutsuvat minua edelleen alkuperäisellä nimelläni, joka on minua noin 20 vuotta vanhempien sukupolvinimi. Tämä aiheuttaa hassuja tilanteita, mutta ilmeisesti vanhempani ajattelevat, että heidän pitää pitää kiinni nimestä, kun minä en sitä tehnyt.

Rehellisen vastauksen tietysti. Olen sanonutkin, vaikka eivät ole kysyneetkään. Ei kai kovin moni tykkää etunimestään..

Kaikki varmaan jossain vaiheessa vihaa nimeään.

Olen sanonut heille että kutsumanimeni on pöljä ja toinen nimeni tylsä. He ovat edelleen sitä mieltä, että kivat nimet valitsivat! Nimesivät minut kahden isotädin mukaan, ainakin toinen oli nuiva ihminen. Vanhempien logiikka... -_-

Voisihan se kauniimpikin olla, Petra nimeni. Olen kuitenkin tyytyväinen ettei kyseessä ole ihan niin yleinen nimi, ei ole koskaan ollut koulussa tai edes samalla työpaikalla saman nimisiä yhtä aikaa. Hyvä tuuri kaiketi?

Minulle äitini teki jo pienestä selväksi ettei saanut valita nimeäni, joten ei kai tykännyt siitä hänkään.

Mulla on ihan järkyttävä mummonimi, en pidä siitä. Äiti on sen halunnut minulle antaa, hän on uskovainen ja halusi tyttärelleen nimen, joka esiintyy jossakin muodossa jo Raamatussa. En ole saanut aikaiseksi vaihtaa nimeä, koska lähimmät ihmiset käyttävät minusta lempinimeä, joka on ihan ok.

Minun syntymänimeni on tyypillinen mukahienostonimi, tyyliä Adessa-Odette-Yessica-Souphia Virtanen. Vaihdoin nimeni täytettyäni 18v ja nyt olen vaan ihan tavallinen Elina. 

Vierailija kirjoitti:

Minun syntymänimeni on tyypillinen mukahienostonimi, tyyliä Adessa-Odette-Yessica-Souphia Virtanen. Vaihdoin nimeni täytettyäni 18v ja nyt olen vaan ihan tavallinen Elina. 

Kutsuvatko vanhempasi sinua uudella nimelläsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun syntymänimeni on tyypillinen mukahienostonimi, tyyliä Adessa-Odette-Yessica-Souphia Virtanen. Vaihdoin nimeni täytettyäni 18v ja nyt olen vaan ihan tavallinen Elina. 

Kutsuvatko vanhempasi sinua uudella nimelläsi?

Isä kutsuu, äiti taas tarvitsee aina pari muistutusta.

Minulla on hyvin yleinen nimi, aikakauden suosikki. Kuitenkin olen siihen tottunut, ja tuntuisi oudolta vaihtaa. Hassua, että eilen tuli puhetta nimistä, ja mies kysyi teiniltämme, pitääkö hän nimestään. Hänen mielestään se on ihan kiva, varsinkin kun on kuullut vaihtoehdot. Mieheni on irlantilainen, joten yksi nimistä, josta molemmat pidimme, jäi pois sen takia, että sitä on vaikea suomalaisen lausua. Teinin mielestä nyt se olisi hauska, kun olisi kuulemma mielenkiintoista kuulla kuinka sitä yritettäisiin lausua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietävät jo. Vaihdoin kutsumanimekseni toisen nimeni, eli ensimmäiseen en ole kovin tyytyväinen.

OVatko tottuneet käyttämään uutta nimeäsi?

Eivät. Enkä ole sitä tosin heiltä ikinä vaatinutkaan. Onhan se joskus vähän hassua että koko muu maailma tuntee minut toisella nimelläni, mutta vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset käyttävät edelleen (ilmoitin siis jo alakoulussa opettajille ja luokkakavereille että kutsumanimeni on sitten se, ja ikää on kohta 40 v) ensimmäistä nimeä. Ei kuitenkaan haittaa itseäni.

Sanosin että kiitos nimestä, mitä KUKAAN ei koskaan ikinä sano oikein. (eikä ole edes vaikea nimi)

Vierailija kirjoitti:

Minun syntymänimeni on tyypillinen mukahienostonimi, tyyliä Adessa-Odette-Yessica-Souphia Virtanen. Vaihdoin nimeni täytettyäni 18v ja nyt olen vaan ihan tavallinen Elina. 

Hhaha! Minut ristittiiin Sarah Cristinaksi, vaikka sukunimi on myös ihan tavallinen nen-päätteinen :D vähän hävettää kysyttäessä kertoa, että ainoat kontaktimme ulkomaalaisuuteen ovat kaksi reissua Kanarian turistikohteeseen ja asuinalueemme värikkyys :D Olen vakavasti harkinnut nimenvaihtoa ihan normaaliksi suomiversioksi, mutta näin opiskelijana täytyy säästää rahaa passien ym. uusimiseen

Vastaisin, että en ole tyytyväinen ja kysyisin oletko itse tyytyväinen omaasi?

Olen varmaan sen kertonutkin heille, etten pidä nimestäni. (Kirsi).

Minun toinen nimeni on Ilona. Ensimmäinenkin nimi on mielestäni kiva ja kaunis, joten hyvällä omallatunnolla voisin vastata, että pidän nimestäni kovasti.