Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen raskaana, äiti kävi kahvilla ja kun tuli puhe nimistä äiti kysyi äkkiä "mitä sinä pidät omasta nimestäsi?"
19.03.2018 |
Öööh..? Täytyy sanoa että puskan takaa tuli tuo kysymys, enkä ollut täysin rehellinen: vauvakirjan mukaan kun toiseksi nimekseni piti tulla Ilona eikä Johanna, ja minusta Ilona olisi ollut paljon kauniimpi ! Tosin tuohon varmasti vaikutti sen ajan (olen syntynyt 83 ) nimimuoti, mutta silti.. Ilona <3
Mitä te vastaisitte, jos äitinne/isänne esittäisi teille tuon saman kysymyksen "Oletko tyytyväinen nimeen, jonka valitsimme sinulle? "
Kommentit (33)
Sanoisin että tykkään etunimestäni, vaikka tämä toistuvasti rumimpien nimien listalla keikkuukin ( Titta).
Toisesta nimestä en niinkään, turhan raamatullinen ja niin yleinen että viehättävyys on karissut ( Eli Johanna kuten ap:llakin). En viitsi alkaa vaihtaa toista nimeä .D Mutta toivosin sen oleva Katariina tai Marika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena inhosin omaa nimeäni, oli mielestäni liian vanhanaikainen ja "mummojen nimi". Nyt parikymppisenä tykkään nimestäni tosi paljon ja olen ylpeä siitä. Monella ikäiselläni kun ei ole samaa nimeä
Sanoisin että en tykkää, en varsinkaan toisesta nimestäni, kiitti p*rkeleesti, humalassako olitte kun päätitte....
Lapsena en tykännyt. Muilla oli mielestäni kivemmat nimet. Nykyisin tykkään kyllä. Ainut mikä ärsytää on, että muuta eivät tajua, että olen väliviivalla, tyylillä Anna-Maija. Aina uudet ihmiset kutsuvat Annaksi, saa olla korjaamassa, että Anna-MAIJA on nimeni.
Kummastakaan nimeni osasta en tykkää yksinään, mutta yhdessä kyllä.
En todellakaan tykkää ! Tuija Marketta, hyi helkkari. Kaverit sentään kutsuvat lempinimellä, mutta vanhemmat kutsuvat sinnikkäästi Tuijaksi ja velikin kiusatakseen kun tietää, miten sitä inhoan .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että tykkään etunimestäni, vaikka tämä toistuvasti rumimpien nimien listalla keikkuukin ( Titta).
Toisesta nimestä en niinkään, turhan raamatullinen ja niin yleinen että viehättävyys on karissut ( Eli Johanna kuten ap:llakin). En viitsi alkaa vaihtaa toista nimeä .D Mutta toivosin sen oleva Katariina tai Marika.
Moi Titta Johanna, täällä Tiina Johanna XD
Olen sanonut vanhemmilleni etten nimestäni tykkää. Toisaalta vanhempani ja lähisukuni eivät ole oikeastaan koskaan kutsuneet minua oikealla nimellä, vaan isoveljeni keksimällä lempinimellä. En tosin lempinimestänikään tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaisin, että tykkään nimestäni ja se sopii minulle. Olen saanut kehuja nimestäni eli myös muiden mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun syntymänimeni on tyypillinen mukahienostonimi, tyyliä Adessa-Odette-Yessica-Souphia Virtanen. Vaihdoin nimeni täytettyäni 18v ja nyt olen vaan ihan tavallinen Elina.
Hhaha! Minut ristittiiin Sarah Cristinaksi, vaikka sukunimi on myös ihan tavallinen nen-päätteinen :D vähän hävettää kysyttäessä kertoa, että ainoat kontaktimme ulkomaalaisuuteen ovat kaksi reissua Kanarian turistikohteeseen ja asuinalueemme värikkyys :D Olen vakavasti harkinnut nimenvaihtoa ihan normaaliksi suomiversioksi, mutta näin opiskelijana täytyy säästää rahaa passien ym. uusimiseen
Luin " Sarah Connoriksi" ja mietin, onko sun vanhemmat koviakin Terminator-faneja ja miten tuo nimi on mennyt läpi! Univelka :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etunimeni on nimenä ok, mutta mulla on pieni puhevika, jonka takia lausuminen on joskus hankalaa ja noloa, joten vaihdoin etunimekseni toisen nimeni. Miehellen/hänen suvullensa esittelin itteni aikoinaan etunimelläni, joten he kutsuvat minua sillä nimellä, samoin oma sukuni. Mua se ei haittaa ja mua saa kutsua millä nimellä haluaa, mutta töissä jne esittelen itseni toisella nimellä. Hankalaa ehkä, mutta toimii tämä näinkin.
Ja äitini on ihana, kun kutsuu minua aina molemmilla nimilläni.
Taitaa tuo Johanna toisena/kolmantena nimenä olla kasarilasten kirous?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena en pitänyt nimestäni, sillä se on harvinainen, ei löydy kalenterista ja aina sai olla korjaamassa, että mikä on nimeni.
Aikuisena arvostan ainutlaatuista nimeäni ja osaan olla siitä kiitollinen.
Alue: Aihe vapaa
En mä ole ikinä inhonnut nimeäni. Varmaan kaikki 10-vuotiaana haluaisi olla joku prinsessaniminen, vaikka joku Aurora tai Isabella, mutta muut elämänvaiheet on palvellut ihan hyvin.