Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi ei mene kiusaamisen takia kouluun niin ovatko muut silloin syyllisiä hänen elämänsä epäonnistumiseen?
19.03.2018 |
Tällainen filosofinen kysymys. Minusta ovat. Ei kenenkään pidä kärsiä koulussa toisten takia, kiusaajat olisivat syyllisiä kyseisen henkilön elämän pilallemenemiseen sitten.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiusatun ei ainakaan tulisi joutua kiusatuksi eikä kenenkään tarvitse kestää aiheetonta paskaa. Jonkun tulisi puuttua kiusaamiseen, koulun, työpaikan johdon ym.
Joskus kiusaaminen kovettaa luonnetta.Kiusattuna olen kyllä osin samaa mieltä mutta myös sitä mieltä että kiusatun kannattaa ehdottomasti myös itse ottaa vastuu omasta elämästä syytää kaiken aikaa muita. Yleensä kiusaamiselle on joku syy. Itse olin helppo uhri ujona, epävarmana ja huonoitsetuntoisena. Kiusaaminen ei tietenkään noita asioita helpota mutta siitä huolimatta on minun vastuuni korjata itsetuntoni ja käsitellä asiat jotka aiheuttaa epävarmuutta. Vastuu oli myös minulla että puuhun kiusaamiseen myös itse.
No miksi joidenkin lasten pitää kantaa kuormia tällisesta, ja osan ei tarvitse? Millä sä niin kuin oikeutat tämän?
Elämä ei ole oikeudenmukainen silti on valittava itse mitä epäoikeudenmukaisuuden kanssa tekee ja miten siihen suhtautuu.
Eli sanoisit samaa, jos lapsesi vammautettaisiin iäksi kun häntä ammuttaisiin ja ampuja ois hänen kiusaamansa lapsi? Koska sekään ei ois oikeudenmukaista, mutta mitä siitä?
Oikeudenmukaiseksiko tuota tilannetta pitäisi sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiusatun ei ainakaan tulisi joutua kiusatuksi eikä kenenkään tarvitse kestää aiheetonta paskaa. Jonkun tulisi puuttua kiusaamiseen, koulun, työpaikan johdon ym.
Joskus kiusaaminen kovettaa luonnetta.Kiusattuna olen kyllä osin samaa mieltä mutta myös sitä mieltä että kiusatun kannattaa ehdottomasti myös itse ottaa vastuu omasta elämästä syytää kaiken aikaa muita. Yleensä kiusaamiselle on joku syy. Itse olin helppo uhri ujona, epävarmana ja huonoitsetuntoisena. Kiusaaminen ei tietenkään noita asioita helpota mutta siitä huolimatta on minun vastuuni korjata itsetuntoni ja käsitellä asiat jotka aiheuttaa epävarmuutta. Vastuu oli myös minulla että puuhun kiusaamiseen myös itse.
No miksi joidenkin lasten pitää kantaa kuormia tällisesta, ja osan ei tarvitse? Millä sä niin kuin oikeutat tämän?
Elämä ei ole oikeudenmukainen silti on valittava itse mitä epäoikeudenmukaisuuden kanssa tekee ja miten siihen suhtautuu.
Minusta tuollainen ajattelu vain katkeroittaa ihmisiä, miten niin on ihan ok, että joku saa kiusata toisia ja aiheuttaa pahaa mieltä? Ei ole.
Ei tietenkään "saa" kiusata. Eikä "saa" ajaa autoa aineissa/humalassa. Olemme kuitenkin ihmisiä. Ja jotkut meistä tekevät asioita, joita ei saa tehdä. Tätä varten on olemassa (aikuisia varten) oikeuslaitos. Toki voimme nostaa keskusteluun sen, pitäisikö alaikäisillekin olla oikeuslaitos, eli hekin joutuisivat rikosoikeudelliseen vastuuseen esim. juuri kiusaamisesta.
Tämä toki saattaisi ratkaista osan kiusaamisongelmaa. Kiusaaja kantaisi näin oman vastuunsa tekemisistään (=lusimalla) ja kiusattu saattaisi saada helpotusta oloonsa jo pelkästään tällä kun kokisi, että kiusaaja sai mitä ansaitsi. Toinen osa ongelmaa jäisi silti edelleen kiusatun vastuulle: miten jatkan tästä eteenpäin, miten hoidan kiusaamisesta saamani haavat enkä katkeroidu iäkseni.
No siis tämä tietenkin estäisi kiusattua joutumasta lopettamaan koulunkäyntiään tässä kysymyksessä, jos löytyisi oikeasti tapoja hänen saada jatkaa sitä hyvällä mielellä kärsimättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiusatun ei ainakaan tulisi joutua kiusatuksi eikä kenenkään tarvitse kestää aiheetonta paskaa. Jonkun tulisi puuttua kiusaamiseen, koulun, työpaikan johdon ym.
Joskus kiusaaminen kovettaa luonnetta.Kiusattuna olen kyllä osin samaa mieltä mutta myös sitä mieltä että kiusatun kannattaa ehdottomasti myös itse ottaa vastuu omasta elämästä syytää kaiken aikaa muita. Yleensä kiusaamiselle on joku syy. Itse olin helppo uhri ujona, epävarmana ja huonoitsetuntoisena. Kiusaaminen ei tietenkään noita asioita helpota mutta siitä huolimatta on minun vastuuni korjata itsetuntoni ja käsitellä asiat jotka aiheuttaa epävarmuutta. Vastuu oli myös minulla että puuhun kiusaamiseen myös itse.
No miksi joidenkin lasten pitää kantaa kuormia tällisesta, ja osan ei tarvitse? Millä sä niin kuin oikeutat tämän?
Elämä ei ole oikeudenmukainen silti on valittava itse mitä epäoikeudenmukaisuuden kanssa tekee ja miten siihen suhtautuu.
Eli sanoisit samaa, jos lapsesi vammautettaisiin iäksi kun häntä ammuttaisiin ja ampuja ois hänen kiusaamansa lapsi? Koska sekään ei ois oikeudenmukaista, mutta mitä siitä?
Oikeudenmukaiseksiko tuota tilannetta pitäisi sanoa?
Kirjoitin "sekään ei ois oikeudenmukaista", mitä siis tarkoitat?
Jos minun lapsiani kiusattaisiin, kirjoittaisin asiat paperille ja lähettäisin kirjattuna kirjeenä opettajalle ja rehtorille. Mainitsisin myös, että kokoavat kiusaajat ja kiusatut ja heidän vanhempansa yhteiseen keskusteluun pp.kk.vvvv päivään mennessä. Jos se ei tapahdu sovitulla tavalla, teen rikosilmoituksen.
Sitä ennen keskustelu tietenkin kanssani. Näissä asioissa ei kenelläkään ole aikaa odottaa vuositolkulla, että kiusaajien järki kasvaa. Kiusatun elämä on pilattu siihen mennessä.
Teko on aina tekijänsä syy: kiusaaminen, pettäminen, lyöminen, raiskaaminen, humalassa ajaminen jne jne. Uhrin vastuulla on selviytyä elämässään eteenpäin tapahtuneesta huolimatta. Kun uhri on alaikäinen, vanhempien ja muiden aikuisten vastuulla on huolehtia, että lapsi saa tarvittavan avun ja tuen selviytyäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiusattu voi sanoa vastaan kiusaajille ja pyytää jotain tallentamaan kaikki tapahtumat, niistä voi tehdä rikosilmoituksen. Jos meidän perheessä sattuisi tällaista, tekisin siitä todella rumaa.
Ei ala-asteikäinen lapsi voi käsittää asioita samalla tavalla kuin aikuinen. Kiusattu on tuskineen usein varmasti ihan yksin, eikä uskalla hiiskua niistä kenellekkään ettei saa kantelijan mainetta ja tule vielä entistä enemmän kiusaajien nöyryyttämäksi. Näin minä lapsena ajattelin ja purin hammasta, kouluun menin vaikka itkien koska oli peloteltu että muuten koulupoliisi hakee! Nyt sitten saakin olla sairaseläkkeellä kun kroppakaan ei enää noudata edes lajityypillisiä kauhu yms paniikkireaktioita vaan ne tulee aina lamaannuttavina aivan turhissa paikoissa jatkuvasti vuosikymmenestä toiseen vaikka tiedän ettei enää ole mitään akuuttia hätää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri mieltä. Ihmisellä on vastuu omasta elämästään, vanhemmilla lastensa lapsuudesta. Mikään ei ikinä mene just niin kuin olisi toivonut mutta vahva ihminen pystyy menemään eteenpäin jumittamatta milloin mihinkin. Vanhempien pitää kasvattaa vahvoja ihmisiä eikä opettaa muiden syyttämisen mallia.
Aina löytyy selityksiä ja syyllisiä jos sille linjalle lähdetään. Tämän(kin) palstan rasittavimpia tyyppejä ovat ne menneessä vellovat muiden syyllistäjät jotka käyttävät vuosien takaisia asioita syynä sille mikseivät ota vastuuta omasta elämästään.
Miten siitä pitää ottaa vastuu, että muilla on oikeus aiheuttaa sille kiusatulle paha olo?
Siksi että saisi hyvän elämän. Kukaan muu ei sitä puolesta tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teko on aina tekijänsä syy: kiusaaminen, pettäminen, lyöminen, raiskaaminen, humalassa ajaminen jne jne. Uhrin vastuulla on selviytyä elämässään eteenpäin tapahtuneesta huolimatta. Kun uhri on alaikäinen, vanhempien ja muiden aikuisten vastuulla on huolehtia, että lapsi saa tarvittavan avun ja tuen selviytyäkseen.
Niinpä. Minua opetettiin aikoinaan samalla lailla kuin tämä yksi täällä ketjussa puhuu, että pitää vain olla vahva ja sitä, että minä olisin suuttunut epäoikeudenmukaisuudesta pidettiin pahuutena. Niinpä koen itseni melkein rikolliseksi joutuessani vastuuttamaan koulua siitä, että lapseni saa käydä tunneilla rauhassa tulematta kiusatuksi. Mutta onneksi en ole yksin vaatimassa koulua lopettamaan kiusaamista, vaan mieheni sitten tarvittaessa puhuu opettajille. Eikä meitä ole kukaan syrjinytkään, etteikö huoli otettaisi vakavasti, mutta joskus vaan tuntuu, ettei mitään tapahdu, ellei vanhemmat vaadi sitä lujasti ja jos et uskalla, lasta ei auta kukaan. Oma äitini varmaan suuttuisi, jos kuulisi että syytän koulua tästä. Vanhana opettajan lapsena hänellä on niin kieroutunut suhde kouluun kuin olla ja osaa. Kaikki vika on kuulemma oppilaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri mieltä. Ihmisellä on vastuu omasta elämästään, vanhemmilla lastensa lapsuudesta. Mikään ei ikinä mene just niin kuin olisi toivonut mutta vahva ihminen pystyy menemään eteenpäin jumittamatta milloin mihinkin. Vanhempien pitää kasvattaa vahvoja ihmisiä eikä opettaa muiden syyttämisen mallia.
Aina löytyy selityksiä ja syyllisiä jos sille linjalle lähdetään. Tämän(kin) palstan rasittavimpia tyyppejä ovat ne menneessä vellovat muiden syyllistäjät jotka käyttävät vuosien takaisia asioita syynä sille mikseivät ota vastuuta omasta elämästään.
Miten siitä pitää ottaa vastuu, että muilla on oikeus aiheuttaa sille kiusatulle paha olo?
Siksi että saisi hyvän elämän. Kukaan muu ei sitä puolesta tee.
Eihän ole kysymys siitä, etä en tekisi itselleni hyvää elämää, etkö nyt oikein ymmärrä? Eli jos lapseni vammauttaa sun lapsesi, niin se mitä kaikkea kivaa ja hyvää lapsesi elämästä jäi pois on vain teidän vastuullanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeassa elämässä usein sama lapsi sekä kiusaa että on välillä uhrina. Ei ole niin helppo homma opettajallakaan huomata kaikkea.
Esimerkiksi minua kiusattiin ala-asteella, ja itse kiusasin hieman sitten murrosiässä, nimittelin jne.
Ei ole mustavalkoista, kuka on uhri, kun tekijätkin ovat ihan keskenkasvuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri mieltä. Ihmisellä on vastuu omasta elämästään, vanhemmilla lastensa lapsuudesta. Mikään ei ikinä mene just niin kuin olisi toivonut mutta vahva ihminen pystyy menemään eteenpäin jumittamatta milloin mihinkin. Vanhempien pitää kasvattaa vahvoja ihmisiä eikä opettaa muiden syyttämisen mallia.
Aina löytyy selityksiä ja syyllisiä jos sille linjalle lähdetään. Tämän(kin) palstan rasittavimpia tyyppejä ovat ne menneessä vellovat muiden syyllistäjät jotka käyttävät vuosien takaisia asioita syynä sille mikseivät ota vastuuta omasta elämästään.
Miten siitä pitää ottaa vastuu, että muilla on oikeus aiheuttaa sille kiusatulle paha olo?
Siksi että saisi hyvän elämän. Kukaan muu ei sitä puolesta tee.
Miten jollain voi olla näin kieroutunut asenne toisten vahingoittamiseen? Eli syytät vahingoitettuja siitä, että sun aiheuttamasi vahinko pilasi heidän elämänsä? Kun he eivät toimineetkaan niin, ettei sulle tartte jäädä huono omatunto siitä mitä aiheutit muille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teko on aina tekijänsä syy: kiusaaminen, pettäminen, lyöminen, raiskaaminen, humalassa ajaminen jne jne. Uhrin vastuulla on selviytyä elämässään eteenpäin tapahtuneesta huolimatta. Kun uhri on alaikäinen, vanhempien ja muiden aikuisten vastuulla on huolehtia, että lapsi saa tarvittavan avun ja tuen selviytyäkseen.
Niinpä. Minua opetettiin aikoinaan samalla lailla kuin tämä yksi täällä ketjussa puhuu, että pitää vain olla vahva ja sitä, että minä olisin suuttunut epäoikeudenmukaisuudesta pidettiin pahuutena. Niinpä koen itseni melkein rikolliseksi joutuessani vastuuttamaan koulua siitä, että lapseni saa käydä tunneilla rauhassa tulematta kiusatuksi. Mutta onneksi en ole yksin vaatimassa koulua lopettamaan kiusaamista, vaan mieheni sitten tarvittaessa puhuu opettajille. Eikä meitä ole kukaan syrjinytkään, etteikö huoli otettaisi vakavasti, mutta joskus vaan tuntuu, ettei mitään tapahdu, ellei vanhemmat vaadi sitä lujasti ja jos et uskalla, lasta ei auta kukaan. Oma äitini varmaan suuttuisi, jos kuulisi että syytän koulua tästä. Vanhana opettajan lapsena hänellä on niin kieroutunut suhde kouluun kuin olla ja osaa. Kaikki vika on kuulemma oppilaissa.
Ja vanhemmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri mieltä. Ihmisellä on vastuu omasta elämästään, vanhemmilla lastensa lapsuudesta. Mikään ei ikinä mene just niin kuin olisi toivonut mutta vahva ihminen pystyy menemään eteenpäin jumittamatta milloin mihinkin. Vanhempien pitää kasvattaa vahvoja ihmisiä eikä opettaa muiden syyttämisen mallia.
Aina löytyy selityksiä ja syyllisiä jos sille linjalle lähdetään. Tämän(kin) palstan rasittavimpia tyyppejä ovat ne menneessä vellovat muiden syyllistäjät jotka käyttävät vuosien takaisia asioita syynä sille mikseivät ota vastuuta omasta elämästään.
Miten siitä pitää ottaa vastuu, että muilla on oikeus aiheuttaa sille kiusatulle paha olo?
Siksi että saisi hyvän elämän. Kukaan muu ei sitä puolesta tee.
Eihän ole kysymys siitä, etä en tekisi itselleni hyvää elämää, etkö nyt oikein ymmärrä? Eli jos lapseni vammauttaa sun lapsesi, niin se mitä kaikkea kivaa ja hyvää lapsesi elämästä jäi pois on vain teidän vastuullanne?
Kun se kiusaaja on ymmärtämätön lapsi, niin on tosiaan vanhempien velvollisuus tehdä parhaansa. Jos hiekkalaatikolla 3 v lyö toiselta 3 v:ltä silmän rikki, vankilaanko se 3 v pitää viedä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teko on aina tekijänsä syy: kiusaaminen, pettäminen, lyöminen, raiskaaminen, humalassa ajaminen jne jne. Uhrin vastuulla on selviytyä elämässään eteenpäin tapahtuneesta huolimatta. Kun uhri on alaikäinen, vanhempien ja muiden aikuisten vastuulla on huolehtia, että lapsi saa tarvittavan avun ja tuen selviytyäkseen.
Niinpä. Minua opetettiin aikoinaan samalla lailla kuin tämä yksi täällä ketjussa puhuu, että pitää vain olla vahva ja sitä, että minä olisin suuttunut epäoikeudenmukaisuudesta pidettiin pahuutena. Niinpä koen itseni melkein rikolliseksi joutuessani vastuuttamaan koulua siitä, että lapseni saa käydä tunneilla rauhassa tulematta kiusatuksi. Mutta onneksi en ole yksin vaatimassa koulua lopettamaan kiusaamista, vaan mieheni sitten tarvittaessa puhuu opettajille. Eikä meitä ole kukaan syrjinytkään, etteikö huoli otettaisi vakavasti, mutta joskus vaan tuntuu, ettei mitään tapahdu, ellei vanhemmat vaadi sitä lujasti ja jos et uskalla, lasta ei auta kukaan. Oma äitini varmaan suuttuisi, jos kuulisi että syytän koulua tästä. Vanhana opettajan lapsena hänellä on niin kieroutunut suhde kouluun kuin olla ja osaa. Kaikki vika on kuulemma oppilaissa.
Aina tuo vaatiminenkaan ei auta, jos koulussa aikuiset ovat kädettömiä ja munattomia. Mun pienikokoista poikaani kiusattiin ala-asteella 1-4 luokilla. Istuttiin lukuisia kertoja palavereissa, mutta kiusaaminen vain jatkui. Lopulta sanoin pojalle, että anna takaisin. Ja niin kävi, että kun kiusaaja kaatoi poikani koulun pihalla vesilammikkoon, poika keräsi kaiken rohkeutensa sekä voimansa ja tirvaisi kiusaajaansa nyrkillä nenään niin, että veri lensi. Olin varma, että kiusaajan vanhemmat tekisivät rikosilmoituksen, mutta yllätyksekseni eivät tehneetkään. Kiusaaminen kuitenkin loppui siihen paikkaan. Kiusaajat eivät ole yleensä mitään rohkeita ja vahvoja vaan pelkureita, jotka omaa egoaan pönkittääkseen valitsevat uhrikseen jonkun pienikokoisemman ja heikomman. He nauttivat pelon aiheuttamasta vallastaan, mutta kun omaan nokkaan sattuu, menettävät valtansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri mieltä. Ihmisellä on vastuu omasta elämästään, vanhemmilla lastensa lapsuudesta. Mikään ei ikinä mene just niin kuin olisi toivonut mutta vahva ihminen pystyy menemään eteenpäin jumittamatta milloin mihinkin. Vanhempien pitää kasvattaa vahvoja ihmisiä eikä opettaa muiden syyttämisen mallia.
Aina löytyy selityksiä ja syyllisiä jos sille linjalle lähdetään. Tämän(kin) palstan rasittavimpia tyyppejä ovat ne menneessä vellovat muiden syyllistäjät jotka käyttävät vuosien takaisia asioita syynä sille mikseivät ota vastuuta omasta elämästään.
Miten siitä pitää ottaa vastuu, että muilla on oikeus aiheuttaa sille kiusatulle paha olo?
Siksi että saisi hyvän elämän. Kukaan muu ei sitä puolesta tee.
Eihän ole kysymys siitä, etä en tekisi itselleni hyvää elämää, etkö nyt oikein ymmärrä? Eli jos lapseni vammauttaa sun lapsesi, niin se mitä kaikkea kivaa ja hyvää lapsesi elämästä jäi pois on vain teidän vastuullanne?
Kun se kiusaaja on ymmärtämätön lapsi, niin on tosiaan vanhempien velvollisuus tehdä parhaansa. Jos hiekkalaatikolla 3 v lyö toiselta 3 v:ltä silmän rikki, vankilaanko se 3 v pitää viedä?
Kiusaamisessa on kyse jostain, jonka ne kersat voivat lopettaa. Kun niille sanotaan siitä. Ei luulisi vaativan sen ihmeempää kvanttifysiikkaa. Niin miksei näin tapahdu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teko on aina tekijänsä syy: kiusaaminen, pettäminen, lyöminen, raiskaaminen, humalassa ajaminen jne jne. Uhrin vastuulla on selviytyä elämässään eteenpäin tapahtuneesta huolimatta. Kun uhri on alaikäinen, vanhempien ja muiden aikuisten vastuulla on huolehtia, että lapsi saa tarvittavan avun ja tuen selviytyäkseen.
Niinpä. Minua opetettiin aikoinaan samalla lailla kuin tämä yksi täällä ketjussa puhuu, että pitää vain olla vahva ja sitä, että minä olisin suuttunut epäoikeudenmukaisuudesta pidettiin pahuutena. Niinpä koen itseni melkein rikolliseksi joutuessani vastuuttamaan koulua siitä, että lapseni saa käydä tunneilla rauhassa tulematta kiusatuksi. Mutta onneksi en ole yksin vaatimassa koulua lopettamaan kiusaamista, vaan mieheni sitten tarvittaessa puhuu opettajille. Eikä meitä ole kukaan syrjinytkään, etteikö huoli otettaisi vakavasti, mutta joskus vaan tuntuu, ettei mitään tapahdu, ellei vanhemmat vaadi sitä lujasti ja jos et uskalla, lasta ei auta kukaan. Oma äitini varmaan suuttuisi, jos kuulisi että syytän koulua tästä. Vanhana opettajan lapsena hänellä on niin kieroutunut suhde kouluun kuin olla ja osaa. Kaikki vika on kuulemma oppilaissa.
Aina tuo vaatiminenkaan ei auta, jos koulussa aikuiset ovat kädettömiä ja munattomia. Mun pienikokoista poikaani kiusattiin ala-asteella 1-4 luokilla. Istuttiin lukuisia kertoja palavereissa, mutta kiusaaminen vain jatkui. Lopulta sanoin pojalle, että anna takaisin. Ja niin kävi, että kun kiusaaja kaatoi poikani koulun pihalla vesilammikkoon, poika keräsi kaiken rohkeutensa sekä voimansa ja tirvaisi kiusaajaansa nyrkillä nenään niin, että veri lensi. Olin varma, että kiusaajan vanhemmat tekisivät rikosilmoituksen, mutta yllätyksekseni eivät tehneetkään. Kiusaaminen kuitenkin loppui siihen paikkaan. Kiusaajat eivät ole yleensä mitään rohkeita ja vahvoja vaan pelkureita, jotka omaa egoaan pönkittääkseen valitsevat uhrikseen jonkun pienikokoisemman ja heikomman. He nauttivat pelon aiheuttamasta vallastaan, mutta kun omaan nokkaan sattuu, menettävät valtansa.
Minäkin olen sanonut lapselleni, että anna takaisin, mutta lyömisestä ei ole ollut puhe. Mutta siitä se kiusaminen vain yltyy. Sitä minäkin pelkään, että koulussa ollaan munattomia asian suhteen, mutta katsotaan nyt. Onneksi nyt on siis kyse yhden aineen tunneista, joilla kiusaamista ilmenee, ja lapsi uhkasi lopettaa sen opiskelun, ellei kiusaaminen lopu. Pidän kiusaajia syyllisinä ja vastuullisina sitten niiden tietojen menetykseen lapsen loppuelämän osalta, joita lopettamisesta aiheutuisi. Kyse on kielestä, jonka oppiminen ei ole sama asia josku 18-vuotiaasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri mieltä. Ihmisellä on vastuu omasta elämästään, vanhemmilla lastensa lapsuudesta. Mikään ei ikinä mene just niin kuin olisi toivonut mutta vahva ihminen pystyy menemään eteenpäin jumittamatta milloin mihinkin. Vanhempien pitää kasvattaa vahvoja ihmisiä eikä opettaa muiden syyttämisen mallia.
Aina löytyy selityksiä ja syyllisiä jos sille linjalle lähdetään. Tämän(kin) palstan rasittavimpia tyyppejä ovat ne menneessä vellovat muiden syyllistäjät jotka käyttävät vuosien takaisia asioita syynä sille mikseivät ota vastuuta omasta elämästään.
Miten siitä pitää ottaa vastuu, että muilla on oikeus aiheuttaa sille kiusatulle paha olo?
Siksi että saisi hyvän elämän. Kukaan muu ei sitä puolesta tee.
Eihän ole kysymys siitä, etä en tekisi itselleni hyvää elämää, etkö nyt oikein ymmärrä? Eli jos lapseni vammauttaa sun lapsesi, niin se mitä kaikkea kivaa ja hyvää lapsesi elämästä jäi pois on vain teidän vastuullanne?
Kun se kiusaaja on ymmärtämätön lapsi, niin on tosiaan vanhempien velvollisuus tehdä parhaansa. Jos hiekkalaatikolla 3 v lyö toiselta 3 v:ltä silmän rikki, vankilaanko se 3 v pitää viedä?
Kiusaamisessa on kyse jostain, jonka ne kersat voivat lopettaa. Kun niille sanotaan siitä. Ei luulisi vaativan sen ihmeempää kvanttifysiikkaa. Niin miksei näin tapahdu?
Ja kersatko aina tottelee? Missä universumissa. Vai
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teko on aina tekijänsä syy: kiusaaminen, pettäminen, lyöminen, raiskaaminen, humalassa ajaminen jne jne. Uhrin vastuulla on selviytyä elämässään eteenpäin tapahtuneesta huolimatta. Kun uhri on alaikäinen, vanhempien ja muiden aikuisten vastuulla on huolehtia, että lapsi saa tarvittavan avun ja tuen selviytyäkseen.
Niinpä. Minua opetettiin aikoinaan samalla lailla kuin tämä yksi täällä ketjussa puhuu, että pitää vain olla vahva ja sitä, että minä olisin suuttunut epäoikeudenmukaisuudesta pidettiin pahuutena. Niinpä koen itseni melkein rikolliseksi joutuessani vastuuttamaan koulua siitä, että lapseni saa käydä tunneilla rauhassa tulematta kiusatuksi. Mutta onneksi en ole yksin vaatimassa koulua lopettamaan kiusaamista, vaan mieheni sitten tarvittaessa puhuu opettajille. Eikä meitä ole kukaan syrjinytkään, etteikö huoli otettaisi vakavasti, mutta joskus vaan tuntuu, ettei mitään tapahdu, ellei vanhemmat vaadi sitä lujasti ja jos et uskalla, lasta ei auta kukaan. Oma äitini varmaan suuttuisi, jos kuulisi että syytän koulua tästä. Vanhana opettajan lapsena hänellä on niin kieroutunut suhde kouluun kuin olla ja osaa. Kaikki vika on kuulemma oppilaissa.
Aina tuo vaatiminenkaan ei auta, jos koulussa aikuiset ovat kädettömiä ja munattomia. Mun pienikokoista poikaani kiusattiin ala-asteella 1-4 luokilla. Istuttiin lukuisia kertoja palavereissa, mutta kiusaaminen vain jatkui. Lopulta sanoin pojalle, että anna takaisin. Ja niin kävi, että kun kiusaaja kaatoi poikani koulun pihalla vesilammikkoon, poika keräsi kaiken rohkeutensa sekä voimansa ja tirvaisi kiusaajaansa nyrkillä nenään niin, että veri lensi. Olin varma, että kiusaajan vanhemmat tekisivät rikosilmoituksen, mutta yllätyksekseni eivät tehneetkään. Kiusaaminen kuitenkin loppui siihen paikkaan. Kiusaajat eivät ole yleensä mitään rohkeita ja vahvoja vaan pelkureita, jotka omaa egoaan pönkittääkseen valitsevat uhrikseen jonkun pienikokoisemman ja heikomman. He nauttivat pelon aiheuttamasta vallastaan, mutta kun omaan nokkaan sattuu, menettävät valtansa.
"Kiusaajat eivät ole yleensä mitään rohkeita ja vahvoja vaan pelkureita, jotka omaa egoaan pönkittääkseen valitsevat uhrikseen jonkun pienikokoisemman ja heikomman. He nauttivat pelon aiheuttamasta vallastaan, mutta kun omaan nokkaan sattuu, menettävät valtansa"
Toisaalta mietin, että tämäntyyppisen psykologian havainnollistaminen lapsellemme saattaisi myös auttaa, ainakin itseäni olisi auttanut lapsena, jos mulle ois oikeasti kerrottu, millaisia säälittäviä, tyhmiä ressukoita ne, jotka haukkuu ja kiusaa ovat, ja ettei heille tarvitse antaa samaa ihmisarvoa, kuin hyvinkäyttäytyville. Siis heiltä ei tarvitsekaan odottaa miään hyvää. Heiltä ei tarvitse odottaa ystävyyttä, lojaaliutta, rehtiyttä, mitään. Heidät ois ollut syytä laittaa paskapaikalle omassa mielessä ja rusentaa sinne. Möyhätköön apinat, minkä jaksavat, eivät tule koskaan saavuttamaan mitään sydämen sivistystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri mieltä. Ihmisellä on vastuu omasta elämästään, vanhemmilla lastensa lapsuudesta. Mikään ei ikinä mene just niin kuin olisi toivonut mutta vahva ihminen pystyy menemään eteenpäin jumittamatta milloin mihinkin. Vanhempien pitää kasvattaa vahvoja ihmisiä eikä opettaa muiden syyttämisen mallia.
Aina löytyy selityksiä ja syyllisiä jos sille linjalle lähdetään. Tämän(kin) palstan rasittavimpia tyyppejä ovat ne menneessä vellovat muiden syyllistäjät jotka käyttävät vuosien takaisia asioita syynä sille mikseivät ota vastuuta omasta elämästään.
Miten siitä pitää ottaa vastuu, että muilla on oikeus aiheuttaa sille kiusatulle paha olo?
Siksi että saisi hyvän elämän. Kukaan muu ei sitä puolesta tee.
Eihän ole kysymys siitä, etä en tekisi itselleni hyvää elämää, etkö nyt oikein ymmärrä? Eli jos lapseni vammauttaa sun lapsesi, niin se mitä kaikkea kivaa ja hyvää lapsesi elämästä jäi pois on vain teidän vastuullanne?
Kun se kiusaaja on ymmärtämätön lapsi, niin on tosiaan vanhempien velvollisuus tehdä parhaansa. Jos hiekkalaatikolla 3 v lyö toiselta 3 v:ltä silmän rikki, vankilaanko se 3 v pitää viedä?
Kiusaamisessa on kyse jostain, jonka ne kersat voivat lopettaa. Kun niille sanotaan siitä. Ei luulisi vaativan sen ihmeempää kvanttifysiikkaa. Niin miksei näin tapahdu?
Ja kersatko aina tottelee? Missä universumissa. Vai
No miksei? Eikö pitäisi pistää tottelemaan? Milläs oikeudella ne kersat mistään päättää, mitä ne kellekin sanoo ja onko se okei?
Ei tietenkään "saa" kiusata. Eikä "saa" ajaa autoa aineissa/humalassa. Olemme kuitenkin ihmisiä. Ja jotkut meistä tekevät asioita, joita ei saa tehdä. Tätä varten on olemassa (aikuisia varten) oikeuslaitos. Toki voimme nostaa keskusteluun sen, pitäisikö alaikäisillekin olla oikeuslaitos, eli hekin joutuisivat rikosoikeudelliseen vastuuseen esim. juuri kiusaamisesta.
Tämä toki saattaisi ratkaista osan kiusaamisongelmaa. Kiusaaja kantaisi näin oman vastuunsa tekemisistään (=lusimalla) ja kiusattu saattaisi saada helpotusta oloonsa jo pelkästään tällä kun kokisi, että kiusaaja sai mitä ansaitsi. Toinen osa ongelmaa jäisi silti edelleen kiusatun vastuulle: miten jatkan tästä eteenpäin, miten hoidan kiusaamisesta saamani haavat enkä katkeroidu iäkseni.