Mistä nykyisessä ilmiössä on kyse? ( naisten ja miesten käyttäytyminen ihmissuhteissa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen reilu kolmikymppinen helsinkiläinen nainen. Haluaisin kyllä parisuhteen, mutta en kenen tahansa kanssa. Kriteerejä on, että mies ei vedä kännejä edes kerran kuussa, ei tupakoi, osaa huolehtia perushygieniasta, osaa jutella muustakin kuin autoista tai työstään, tykkää seksistä ja haluaa tyydyttää naisen (ei tarvitse osata, mutta tarvitsee haluta oppia, voin opastaa kyllä), on joko työssä tai opiskelee tai etsii aktiivisesti työtä, ei ole mielenterveysongelmia eikä luule, että minä teen yksin kaikki kotityöt. Tällaista miestä en ole vielä kohdannut, vaikka olen etsinyt niin harrastuksista kuin nettideitistäkin. Ehkä vaadin liikaa. Tunnen kyllä ystävinä tuollaisia miehiä useitakin, mutta he ovat pariutuneet jo teineinä ja ovat edelleen siinä samassa parisuhteessaan, eli eivät ole koskaan olleet aikuisena ns. sinkkumarkkinoilla.

Tässä hyvä syy miksi sitä pidempiaikaista kumppania kannattaisi halutessaan etsiä jo vähän aiemmin, eikä vasta sitten kun biologinen kello kolkuttaa. Hyvät menee ajoissa.. 

Etsinkin ja löysinkin jo 16-vuotiaana. Ikävä kyllä miehen isä kuoli kun olimme noin 25-vuotiaita ja mies alkoi juomaan viina ahdistukseensa ja hänen persoona jotenkin muuttui ilkeäksi ja kriisissään hän sitten petti minua. Jouduin jättämään hänet. t. se jolle kommentoit

Onko tämä nykyajan minäminäkertakäyttökulttuuri siirtynyt nyt materiasta myös sosiaalisiin suhteisiin? Mikään ei enää riitä, vaan aina on saatava jotain uudempaa ja parempaa, vaikka entisessäkään ei olisi mitään vikaa, koski se sitten vaatteita, älypuhelimia, tai parisuhteita. Teknologian kehityksen myötä ei tarvitse edes nähdä vaivaa hankintojen tekemiseen, sen kun kotisohvalta istuen klikkailee ostoskoriin haluamansa, joko Zalandosta tai Tinderistä.

Jännää miten tutkijat, kriitikot ja kuraattorit on usein niitä, joilla ei ole mitään kritiikkiä omia mielipiteitään kohtaan. Pitkälle koulutetun ihmisen pitäisi jo koulutukseen käyttämiensä verorahojen puolesta tunnistaa kokonaisuuksia ja ottaa tasapuolisesti huomioon eri puolilla Suomea asuvien ihmisten suomalaisten tarpeet ja kotimaan kulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nykyajan minäminäkertakäyttökulttuuri siirtynyt nyt materiasta myös sosiaalisiin suhteisiin? Mikään ei enää riitä, vaan aina on saatava jotain uudempaa ja parempaa, vaikka entisessäkään ei olisi mitään vikaa, koski se sitten vaatteita, älypuhelimia, tai parisuhteita. Teknologian kehityksen myötä ei tarvitse edes nähdä vaivaa hankintojen tekemiseen, sen kun kotisohvalta istuen klikkailee ostoskoriin haluamansa, joko Zalandosta tai Tinderistä.

Ehkä pikemminkin niin, että nykyään ainakaan naisilla parisuhde ei enää perustu siihen, että tarvitsee miestä vaan pelkkään rakkauteen. Ja koska moni ihminen on jotenkin aika rikki nykyään (lama-ajan lapset, avioerolapset jne) niin moni ei enää osaa rakastaa. En tiedä onko ennenkään osannut, mutta ennen sillä ei ole ollut niin väliä, koska parisuhde on perustunut muuhun riippuvaisuuteen. Mutta jos molemmat osapuolet tai toinen osapuoli ei osaa rakastaa, niin pelkkään rakastamiseen perustuva parisuhde ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nykyajan minäminäkertakäyttökulttuuri siirtynyt nyt materiasta myös sosiaalisiin suhteisiin? Mikään ei enää riitä, vaan aina on saatava jotain uudempaa ja parempaa, vaikka entisessäkään ei olisi mitään vikaa, koski se sitten vaatteita, älypuhelimia, tai parisuhteita. Teknologian kehityksen myötä ei tarvitse edes nähdä vaivaa hankintojen tekemiseen, sen kun kotisohvalta istuen klikkailee ostoskoriin haluamansa, joko Zalandosta tai Tinderistä.

Tinderi on Suomessa ihan läppä. Tuhannen naisen tykkäämisellä voi alkaa yksi keskustelu joka sekään ei johda tapaamiseen. Miehen näkökulmasta Tinder on kuvasto jota kyllästyy selaamaan, koska se ei johda yhtikäs mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet nyt yleensä tahtoo sen kodinhoitajan, naiset huolehtii omasta kodista itse. Kaupunkioloissa tuo ilmiö on varmaan yleisempää. Itse en sitä oikein ymmärrä, ei sovi mulle. Kai se on joku tasa-arvojuttu ja ehkä on kyllästytty paskoihin miehiin jotka kuitenkin pettää ja juoksee muiden perässä ja vaihtaa tilaisuuden tullen parempaan. Saa hellyyttä mutta ei niitä likasia sukkia nurkissa ja vauhtiraitakalsareita pyykkikorissa, rusinat pullasta, kermat kakusta.

Sukat lattioilla-yleistys on todella väsynyttä ja laiskaa palstamammojen argumentointia.

Saastaisimmat asunnot on sinkkunaisilla ja lapsiperheillä.

Täältä sivusta vain huutelen että 70% niistä miehistä joita olen tapaillut ovat omanneet erittäin tai jonkin verran likaisen kämpän. Yksikin asunto oli niin saastainen että keittiö oli täynnä pinttynyttä tahmaa joka ei lähtenyt enää irti ja pölypallot oli varmaan hamsterin kokoisia. Ja kyseessä oli vielä mies jolla oli vakiduuni ja omistusasunto eli en ymmärrä miten hän pystyi elämään tuolla tavalla...

Kivoja miehiä sä oletkin tapaillut...hyi hitto

Ja kaapista löytyi varmaan HK:n lenkki ja maustehyllystä aromisuola ja grillimauste.

Viime päivinä ei ole oikein muusta puhuttukaan medioissa ja keskustelupalstoilla kuin naisen vapautta omiin seksihurjasteluihinsa. Vaihtakaa levyä jo välillä.

Vierailija kirjoitti:

Viime päivinä ei ole oikein muusta puhuttukaan medioissa ja keskustelupalstoilla kuin naisen vapautta omiin seksihurjasteluihinsa. Vaihtakaa levyä jo välillä.

Siitä puhe mistä puute

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nykyajan minäminäkertakäyttökulttuuri siirtynyt nyt materiasta myös sosiaalisiin suhteisiin? Mikään ei enää riitä, vaan aina on saatava jotain uudempaa ja parempaa, vaikka entisessäkään ei olisi mitään vikaa, koski se sitten vaatteita, älypuhelimia, tai parisuhteita. Teknologian kehityksen myötä ei tarvitse edes nähdä vaivaa hankintojen tekemiseen, sen kun kotisohvalta istuen klikkailee ostoskoriin haluamansa, joko Zalandosta tai Tinderistä.

Ehkä pikemminkin niin, että nykyään ainakaan naisilla parisuhde ei enää perustu siihen, että tarvitsee miestä vaan pelkkään rakkauteen. Ja koska moni ihminen on jotenkin aika rikki nykyään (lama-ajan lapset, avioerolapset jne) niin moni ei enää osaa rakastaa. En tiedä onko ennenkään osannut, mutta ennen sillä ei ole ollut niin väliä, koska parisuhde on perustunut muuhun riippuvaisuuteen. Mutta jos molemmat osapuolet tai toinen osapuoli ei osaa rakastaa, niin pelkkään rakastamiseen perustuva parisuhde ei onnistu.

Juuri näin! Romanttinen rakkaus on ainoa syy parisuhteeseen. Jos sitä ei löydy tai ei hae, ei ole mitään tarvetta parisuhteellekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä olen reilu kolmikymppinen helsinkiläinen nainen. Haluaisin kyllä parisuhteen, mutta en kenen tahansa kanssa. Kriteerejä on, että mies ei vedä kännejä edes kerran kuussa, ei tupakoi, osaa huolehtia perushygieniasta, osaa jutella muustakin kuin autoista tai työstään, tykkää seksistä ja haluaa tyydyttää naisen (ei tarvitse osata, mutta tarvitsee haluta oppia, voin opastaa kyllä), on joko työssä tai opiskelee tai etsii aktiivisesti työtä, ei ole mielenterveysongelmia eikä luule, että minä teen yksin kaikki kotityöt. Tällaista miestä en ole vielä kohdannut, vaikka olen etsinyt niin harrastuksista kuin nettideitistäkin. Ehkä vaadin liikaa. Tunnen kyllä ystävinä tuollaisia miehiä useitakin, mutta he ovat pariutuneet jo teineinä ja ovat edelleen siinä samassa parisuhteessaan, eli eivät ole koskaan olleet aikuisena ns. sinkkumarkkinoilla.

Tässä hyvä syy miksi sitä pidempiaikaista kumppania kannattaisi halutessaan etsiä jo vähän aiemmin, eikä vasta sitten kun biologinen kello kolkuttaa. Hyvät menee ajoissa.. 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta samanlaisessa tilanteessa kyllä.

Etsin kyllä nuorena, mutten löytänyt. En ollut silloin ujona nörttityttönä se poikien ihailun kohde, vaan nämä haaveilivat niistä ulospäinsuuntautuneista kaunottarista. Multa kysyttiin lähinnä neuvoa näiden kaunotarten iskemiseen.

No olen jo hyväksynyt sen, että tulen elämään elämäni luultavasti ilman kumppania. Ihan hyvää tämä elämä on näinkin, vaikka mielelläni minä tähän tietty hyvän parisuhteen ottaisin.

n30

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdittiin tyttöporukassa nykyistä ilmiötä, jossa nykyään naiset tahtovat useammin irtosuhteita tai fwb-tyyppistä "suhdetta" jossa tietenkin harrastetaan seksiä, mutta ollaan myös lähekkäin muttei sitouduta mihinkään. Sitten hypätään seuraavaan, jos meinaa homma käydä liian vakavaksi. Olen itsekin nuori nainen ja teen tätä, samoin suht laajalla otannalla naisten kanssa ja naisten ryhmissä keskustelleena moni muukin tekee.

Miksi nykyään ei enää haluta parisuhdetta? Tai halutaan, mutta jotta siihen viitsisi lähteä pitää toisen hipoa lähes täydellisyyttä kun itsekseenkin on niin hyvä olla. Me tulimme siihen tulokseen että kyse on siitä, ettei nykynainen yksinkertaisesti tarvitse sivistysmaassa miestä mihinkään. Miksi nykyään mies tarvitsee naista, mutta nainen ei miestä? Mikä on muuttunut? Mitä mieltä te olette?

Ilman miesten vahvuuksia ja työpanosta mikään ei toimi kovin pitkään; naisten työpanos on helposti korvattavissa miehillä, mutta naiset eivät voi tehdä miesten hommia kovin tehokkaasti. Eli se siitä miesten tarpeettomuudesta.

Kulttuuri on kuitenkin muuttunut ja teknologinen ja elintason kehitys on vaikuttanut myös eli aiemmin E-pillerin keksiminen, pian sen jälkeen kansainvälistyminen ja parin viime vuosikymmenen aikana digitalisoituminen.

Miehen pitää kuulua miesten parhaimmistoon ja omata vielä päälle tietynlainen ulospäinsuuntautunut ja traumaton luonne, että voi helposti elää oman seksuaalisuudensa näköistä elämää pohjoismaissa. Oma lukunsa ovat etätyötä tekevät tai muuten taloudellisesti hyväosaiset miehet, jotka voivat asua halpamaassa hyvällä elintasolla ja ovat siellä valkoisena miehenä suosittuja.

Nainen saa ison osan parisuhteen eduista sinkkunakin, kun taas mies ilman parisuhdetta ja noita erityisominaisuuksia lähinnä kärvistelee ja selviytyy päivästä toiseen samalla kun samoilla ominaisuuksilla varustettu nainen saa loputonta validaatiota miehiltä ympäri maailmaa. On ymmärrettävää, että osa naisista haluaa ennemmin pitää sataa miestä löysässä hirressä ja saada vastikkeetonta huomiota tuhannelta kuin sitoutua yhteen mieheen, joka olisi vielä mustasukkainenkin.

Tietysti kääntöpuoli tässä on sitten kai se, että loppujen lopuksi naisen geenit kuitenkin käskevät sitoutumaan yhteen mieheen, tekemään lapsia nuorena ja rauhoittumaan, mutta kulttuurilliset vastavoimat tukevat naisen kapinallisuutta ja parhaiden vuosien käyttämistä juhlaelämäntapaan, joka kaiketi hivelee egoa enemmän. Monia näistä naisista odottaa sitten yksinäinen vanhuus ja katkera keski-ikä.

Jotkut ehkä onnistuu yhdistämään nuo kaksi asiaa, mutta siihen yhdistämiseenkin liittyy usein se kompromissi, että ne nuorena naisesta kiinnostuneet miehet eivät halua entistä bilenaista, koska ovat lukeneet tutkimuksia ja muiden miesten kertomuksia siitä mitä se tietää avioliiton yms. onnistumisen kannalta.

Mitä tolkutonta höpinää :DD

Tunnetusti entisestä huorasta saa uskollisen ja hyvän vaimon.

Samaa mieltä, vaikka olen toista laitaa - konservatiivinen, perinteinen, uskollinen ja hyvä vaimo - enkä koskisi edelliseen teoreetikkoon pitkällä kepilläkään.

Minäpä kerron teille totuuden.

Syy on se, että nykyiset 90-nykypäivä nuoret on saaneet sitä "niin tärkeää varhaiskasvatusta". Ne on laitettu "lastentarhan" kaksi kuukautisesta lähtien. Vanhemmat pakoilee vastuuta ja haluaa omaa laatuaan tai sitten Suomen sosialisti systeemi kurittaa vanhemmat työkyvyttömyyden. Tämän vuoksi ei ne halua tehdä omia lapsia kärsimään sitä 18-vuoden heitteille jättöä, kiusaamis, homekoulurumbaa. Ja samalla suuret ikäluokat vaati lisää rahaa Portugaliin ylisuurelke veronkierron tilille. Kun nämä nykynuoret ovat aikuisia niin eläkejärjestelmäkin romahtaa niin onko mikään ihme ettei haluta lasta siihen kurjuuteen.

Suosittelen lukemaan Gustave Flaubertin romaanin Madame Bovary.

Se saattaa herättää ajatuksia ja antaa vastauksiakin joihinkin nykynaisen elämää koskeviin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Viime päivinä ei ole oikein muusta puhuttukaan medioissa ja keskustelupalstoilla kuin naisen vapautta omiin seksihurjasteluihinsa. Vaihtakaa levyä jo välillä.

Juuri näin.

Eikä aloittajakaan ole todellakaan mitään tyttis/vaimomateriaalia, yleinen kyläpyörä joka kehuskelee panemisillaan. Ja silti yläpeukkuja satelee

En minä parisuhdekäyttäytymisessä tätä ihmettele. Parisuhteessa ei ole mikään pakko olla, jos ei siinä viihdy. Mutta sitä kyllä ihmettelen, että ihmissuhteet yleensä ovat sellaista kertakäyttökamaa, että esim sitä tindertuttavuutta, jonka kanssa ei nyt jostain syystä natsannutkaan, ei voi pitää ihan oikeana ystävänä, vaan heti pitää ghostata ja blokata ja ties mitä. Itselleni kävi näin pari viikkoa sitten, että mies, jonka kanssa olen pitänyt tiiviisti yhteyttä lähes vuoden, yhtäkkiä katosi. Minulle olisi ollut ihan ok, jos emme olisi enää treffailumielessä tavanneet, mutta se, että kaikki ne asiat, joita minä oikeasti lasken ystävyydeksi, meni samalla kokonaan taivaan tuuliin.