Mistä nykyisessä ilmiössä on kyse? ( naisten ja miesten käyttäytyminen ihmissuhteissa)

Aloittaja kerää yläpeukkuja ja vastaavaa elämäntapaa noudattavat MGTOW-miehet ovat palstalla pilkan kohteena.

Todiste naisten ylivertaisesta typeryydestä ja kaksoisstandardeista

Kovasti tuntuu faktojen kertominen käyvän "itsenäisten ja voimakkaiden" naisten hermoille, kun totuuksia pitää poistattaa tästäkin ketjusta

Suomessa on oikeasti kivoja herttaisen ystävällisiä hymyileviä naisia. Heistä yksikään ei meuhkaa netissä vaan köllii onnellisena kotisohvalla oman kollin kainalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki naiset esim. minä ei tahdo useita seksisuhteita vaan sen yhden tärkeän. Nuorena voi tuntua, että naiset tätä ja tuota, mutta vanhempana ymmärrät (toivottavasti) ihmisten olevan yksilöitä.

Käsittääkseni ap ei missään vaiheessa arvostellut kenenkään yksilöllistä valintaa, vaan pohti syitä sille, miksi naisille enenevissä määrin sopii paremmin kevyt seksisuhde vakavan parisuhteen sijasta.

Onko tästä jotain faktatietoa esittää? Jotain vähän objektiivisempaa kuin ap:n tyttöporukan empiiriset tutkimukset?

Jos parisuhde on riippuvuussuhde ja perustuu vain tarvitsevuuteen tai siihen että pärjäisi yksinkin minusta on ihan hyvä että ei parisuhteeseen ryhdy. Itselleni parisuhde kuitenkin perustuu pikemmin kumppanuuteen ja rakkauteen toista ihmistä kohtaan. En ole parisuhteessa sen takia että en saisi autoani huollettua ilman miestä tai että haluaisin miehen olevan riippuvainen siitä hoidanko minä kotia vai en. Parisuhde perustuu siihen että meillä on hyvä olla yhdessä. Me haluamme kasvattaa ja hoitaa lapsemme yhdessä ja ennen kaikkea siihen että me rakastamme toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se tasa-arvo ja miehen tarve alkaa löytymään kaikille, jotka haluavat lapsia ja perheen. Se on kuitenkin aika perustarve, jota ilman meitäkään ei olisi. Silloin mies ja nainen tartvitsee toisiaan. Lasten kanssa vaan on paljon helpompaa, kun kasvatusvastuuta voi jakaa.

Joo, jos sen kasvatusvastuun jakoon voisi luottaa. Omassa lähiystäväpiirissä  on nyt parin vuoden sisään useampi hyvänä miehenä pitämäni mies lähtenyt vetämään vauvavuoden aikana. 

Itsellä ei ainakaan tällä hetkellä lasten hankinta ole ajankohtaista, mutten kyllä uskaltaisi noiden tapausten jälkeen laittaa lastenkasvatusta sen varaan, että kasvatusvastuun voi jakaa miehen kanssa. Eli jos lapsia hankin, niin hankin niitä vain, jos uskon pärjääväni tarvittaessa tilanteessa yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se tasa-arvo ja miehen tarve alkaa löytymään kaikille, jotka haluavat lapsia ja perheen. Se on kuitenkin aika perustarve, jota ilman meitäkään ei olisi. Silloin mies ja nainen tartvitsee toisiaan. Lasten kanssa vaan on paljon helpompaa, kun kasvatusvastuuta voi jakaa.

Totta, mutta monet nykynaiset haluavat myös lapsen itsellisesti. Ilmiö on (vielä) yleisempi muualla maailmassa kuin suomessa, mutta eiköhän se yleisty täälläkin että lapsi hankitaan luovutetulla tai erikseen sovitulla spermalla. -ap

”Nykynaiset haluavat” - älähän nyt noin läpinäkyvästi yleistä!

Ihmisillä on aivan oma mielipide jota on turha yrittää manipuloida oman agendan mukaiseksi.

Miehet on hankalia ja rasittavia ajan myötä.

Niiden ruokaan menee hirveästi rahaa ja syövät eri ruokaa kuin naiset.

Joutuu kuuntelemaan urheiluselostusta.

Kotiin ilmestyy miehen romuja nurkat täyteen.

Mies vie aikaa harrastuksilta, illanvietoilta eikä lähde taidegalleriaan.

Mies valittaa naisen ulkonäöstä, vaatteista, painosta, kavereista, musamausta, tv-katsomisesta, lemmikeistä, kaikesta.

Mies sotkee eikä siivoa.

Koko ajan ärsyttää jos taloudessa on mies. Miksi sellainen pitäisi hankkia???

Vierailija kirjoitti:

Miehet on hankalia ja rasittavia ajan myötä.

Niiden ruokaan menee hirveästi rahaa ja syövät eri ruokaa kuin naiset.

Joutuu kuuntelemaan urheiluselostusta.

Kotiin ilmestyy miehen romuja nurkat täyteen.

Mies vie aikaa harrastuksilta, illanvietoilta eikä lähde taidegalleriaan.

Mies valittaa naisen ulkonäöstä, vaatteista, painosta, kavereista, musamausta, tv-katsomisesta, lemmikeistä, kaikesta.

Mies sotkee eikä siivoa.

Koko ajan ärsyttää jos taloudessa on mies. Miksi sellainen pitäisi hankkia???

Osuva kiteytys. Jos mies osaisi antaa erittäin hyvää seksiä, niin monet noista hän saisi anteeksi, mutta ikävä kyllä harvassa ovat miehet, joiden kanssa voi tajunnan räjäyttävää nautintoa sängyssä saada. Onneksi olen sellaisen saanut kokea, mutta sen jälkeen on vaikea tyytyä vähempään.

Voin kertoa. Luottamuspula. Kun elämä jaetaan niin herää kysymys onko toinen siinä tapahtui mitä tahansa. Jos tähän ei ole luottaminen, kannattaako ryhtyä. Itse aion ryhtyä parisuhteeseen silloin kun on 100% varmaa sitä kuuluisaa kaiken kestävää rakkautta.

Kuulostaa lähinnä omituiselta. Kukaan ei rakasta enää ketään? Paitsi sitä bff:iä... kunnes bff löytää miehen ja saa lapsia ja omg 😂

Kuulostat ap kovin itseriitoisten lapselliselta.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on hankalia ja rasittavia ajan myötä.

Niiden ruokaan menee hirveästi rahaa ja syövät eri ruokaa kuin naiset.

Joutuu kuuntelemaan urheiluselostusta.

Kotiin ilmestyy miehen romuja nurkat täyteen.

Mies vie aikaa harrastuksilta, illanvietoilta eikä lähde taidegalleriaan.

Mies valittaa naisen ulkonäöstä, vaatteista, painosta, kavereista, musamausta, tv-katsomisesta, lemmikeistä, kaikesta.

Mies sotkee eikä siivoa.

Koko ajan ärsyttää jos taloudessa on mies. Miksi sellainen pitäisi hankkia???

Taidat liikkua kovin pienissä piireissä miesten suhteen, tosin en itsekään lähde taidegalleriaan 😁

Fiksujakin miehiä on.

Ap elää panokavereineen jotain jälkiteinikuplaa. Lähes kaikki kaverini ovat menneet opiskuaikana naimisiin, etsineet työn ja hankkineet lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ap elää panokavereineen jotain jälkiteinikuplaa. Lähes kaikki kaverini ovat menneet opiskuaikana naimisiin, etsineet työn ja hankkineet lapsia.

Kuplassa eläminen on nykyään niin helppoa, kun mediakin on miehitetty poliittiseen marginaaliin kuuluvalla väellä. Onneksi eivät osaa hakea tiedotusoppejaan Venäjältä vaan kotikutoinen asenteellisuus paistaa päivänselvästi jokaisen iltasadun läpi.

Parisuhde? Ei kiitos. Todennäköisyys että löytäisi miehen joka ei aja hankeen, pölli rahoja, haise aina viikon vanhalta makkaralta tai syö minun vanukkaita on tyyliin sama kuin lottovoitossa. Lottovoittoa odotellessa.

Sanoisin että kyse on siitä, että ei ihastuta eikä rakastuta, vaan ajatellaan ihmisiä hyödykkeinä, vertaillaan ja shopataan. Tuolta pohjalta ei ihmekään kun suhteista ei tule mitään. Ei ole ilmeisesti tarkoituskaan. Toiseen ihmiseen sitoutuminen peräti seurustelun verran, lojaalius ja uskollisuus, tutustuminen ja pysähtyminen, toisen ihmisen valitseminen on jotain kamalaa.

Minä en "tarvitse" puolisoani tai koe hyötyväni suhteestamme. Tykkään hänestä ja rakastan häntä ja haluan jakaa elämäni hänen kanssaan. Niin yksinkertaista. Olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta.

N29

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohdittiin tyttöporukassa nykyistä ilmiötä, jossa nykyään naiset tahtovat useammin irtosuhteita tai fwb-tyyppistä "suhdetta" jossa tietenkin harrastetaan seksiä, mutta ollaan myös lähekkäin muttei sitouduta mihinkään. Sitten hypätään seuraavaan, jos meinaa homma käydä liian vakavaksi. Olen itsekin nuori nainen ja teen tätä, samoin suht laajalla otannalla naisten kanssa ja naisten ryhmissä keskustelleena moni muukin tekee.

Miksi nykyään ei enää haluta parisuhdetta? Tai halutaan, mutta jotta siihen viitsisi lähteä pitää toisen hipoa lähes täydellisyyttä kun itsekseenkin on niin hyvä olla. Me tulimme siihen tulokseen että kyse on siitä, ettei nykynainen yksinkertaisesti tarvitse sivistysmaassa miestä mihinkään. Miksi nykyään mies tarvitsee naista, mutta nainen ei miestä? Mikä on muuttunut? Mitä mieltä te olette?

Ilman miesten vahvuuksia ja työpanosta mikään ei toimi kovin pitkään; naisten työpanos on helposti korvattavissa miehillä, mutta naiset eivät voi tehdä miesten hommia kovin tehokkaasti. Eli se siitä miesten tarpeettomuudesta.

Kulttuuri on kuitenkin muuttunut ja teknologinen ja elintason kehitys on vaikuttanut myös eli aiemmin E-pillerin keksiminen, pian sen jälkeen kansainvälistyminen ja parin viime vuosikymmenen aikana digitalisoituminen.

Miehen pitää kuulua miesten parhaimmistoon ja omata vielä päälle tietynlainen ulospäinsuuntautunut ja traumaton luonne, että voi helposti elää oman seksuaalisuudensa näköistä elämää pohjoismaissa. Oma lukunsa ovat etätyötä tekevät tai muuten taloudellisesti hyväosaiset miehet, jotka voivat asua halpamaassa hyvällä elintasolla ja ovat siellä valkoisena miehenä suosittuja.

Nainen saa ison osan parisuhteen eduista sinkkunakin, kun taas mies ilman parisuhdetta ja noita erityisominaisuuksia lähinnä kärvistelee ja selviytyy päivästä toiseen samalla kun samoilla ominaisuuksilla varustettu nainen saa loputonta validaatiota miehiltä ympäri maailmaa. On ymmärrettävää, että osa naisista haluaa ennemmin pitää sataa miestä löysässä hirressä ja saada vastikkeetonta huomiota tuhannelta kuin sitoutua yhteen mieheen, joka olisi vielä mustasukkainenkin.

Tietysti kääntöpuoli tässä on sitten kai se, että loppujen lopuksi naisen geenit kuitenkin käskevät sitoutumaan yhteen mieheen, tekemään lapsia nuorena ja rauhoittumaan, mutta kulttuurilliset vastavoimat tukevat naisen kapinallisuutta ja parhaiden vuosien käyttämistä juhlaelämäntapaan, joka kaiketi hivelee egoa enemmän. Monia näistä naisista odottaa sitten yksinäinen vanhuus ja katkera keski-ikä.

Jotkut ehkä onnistuu yhdistämään nuo kaksi asiaa, mutta siihen yhdistämiseenkin liittyy usein se kompromissi, että ne nuorena naisesta kiinnostuneet miehet eivät halua entistä bilenaista, koska ovat lukeneet tutkimuksia ja muiden miesten kertomuksia siitä mitä se tietää avioliiton yms. onnistumisen kannalta.

Mitä tolkutonta höpinää :DD

Tunnetusti entisestä huorasta saa uskollisen ja hyvän vaimon.

No minä olen reilu kolmikymppinen helsinkiläinen nainen. Haluaisin kyllä parisuhteen, mutta en kenen tahansa kanssa. Kriteerejä on, että mies ei vedä kännejä edes kerran kuussa, ei tupakoi, osaa huolehtia perushygieniasta, osaa jutella muustakin kuin autoista tai työstään, tykkää seksistä ja haluaa tyydyttää naisen (ei tarvitse osata, mutta tarvitsee haluta oppia, voin opastaa kyllä), on joko työssä tai opiskelee tai etsii aktiivisesti työtä, ei ole mielenterveysongelmia eikä luule, että minä teen yksin kaikki kotityöt. Tällaista miestä en ole vielä kohdannut, vaikka olen etsinyt niin harrastuksista kuin nettideitistäkin. Ehkä vaadin liikaa. Tunnen kyllä ystävinä tuollaisia miehiä useitakin, mutta he ovat pariutuneet jo teineinä ja ovat edelleen siinä samassa parisuhteessaan, eli eivät ole koskaan olleet aikuisena ns. sinkkumarkkinoilla.

Olen tällainen aloittajan tapainen nainen, paitsi että en vaihda sitä friends with benefits -kaveriani toiseen, tosin ei tässä seitsemän vuoden aikana ole suhde niin vakavaksi mennyt, että ihan samaa osoitetta haikailisimme.

Ja miksi sitten en? Lapset on tehty ja avioerot on käyty läpi. Eli sellaista ei kumpikaan enää halua. Yhdessäasuminen edellyttää sitä, että otat toisen huomioon koko ajan ja kaikessa ja se on väsyttävää. Kihlat ja aviot on yhtä tyhjän kanssa, ei ne muuta mitään joten miksi läpikäydä se kuvio?

Kun tapaamme se on laatuaikaa, toisen omat tavat ja tottumukset eivät käy hermoille kuten ne kävisivät yhdessä asuessa. Kummankin asunto on sen näköinen kuin itse haluaa. Oman aikansa voi käyttää miten huvittaa eikä sitä tarvitse mitenkään perustella eikä selitellä toiselle.

Vierailija kirjoitti:

No minä olen reilu kolmikymppinen helsinkiläinen nainen. Haluaisin kyllä parisuhteen, mutta en kenen tahansa kanssa. Kriteerejä on, että mies ei vedä kännejä edes kerran kuussa, ei tupakoi, osaa huolehtia perushygieniasta, osaa jutella muustakin kuin autoista tai työstään, tykkää seksistä ja haluaa tyydyttää naisen (ei tarvitse osata, mutta tarvitsee haluta oppia, voin opastaa kyllä), on joko työssä tai opiskelee tai etsii aktiivisesti työtä, ei ole mielenterveysongelmia eikä luule, että minä teen yksin kaikki kotityöt. Tällaista miestä en ole vielä kohdannut, vaikka olen etsinyt niin harrastuksista kuin nettideitistäkin. Ehkä vaadin liikaa. Tunnen kyllä ystävinä tuollaisia miehiä useitakin, mutta he ovat pariutuneet jo teineinä ja ovat edelleen siinä samassa parisuhteessaan, eli eivät ole koskaan olleet aikuisena ns. sinkkumarkkinoilla.

Tässä hyvä syy miksi sitä pidempiaikaista kumppania kannattaisi halutessaan etsiä jo vähän aiemmin, eikä vasta sitten kun biologinen kello kolkuttaa. Hyvät menee ajoissa..